Lääkkeellinen tyhjennys/kipu, PÄRJÄÄKÖ SEN KANSSA YKSIN? + elämä jatkuu tämänkin jälkeen

Olen tänään saanut päivällä tuon tyhjennyksen aloittavan lääkkeen (Mifegyne). Mietin tässä, että millaisia kipuja teille on tullut tästä kyseisestä lääkkeestä?

Mulla on nyt ollut aivan sairaat kivut käsissä ja jaloissa. Mietinkin, että onko näin kovat kivut raajoissa ihan normaaleja sivuvaikutuksia?

Jos jollain kokemuksia tai muistikuvia, olisi kiva saada tietää miten muilla on vaikuttanut?

Muoks: Siis huomenna otan nuo loput lääkkeet (Cytotec). Mietin vielä pärjääkö kivun kanssa yksin kotona? Miehellä hankala päivä huomenna töissä ja en ole aivan varma pystyykö hän jäämään kotiin. Vaikea kysymys, kun kaikki kokee tietenkin kivut yksilöllisesti mutta ois kiva kuulla mielipiteitä myös tästä...

 

Mulla oli tammikuun loppupuoliskolla lääkkeellinen tyhjennys (joka epäonnistui ja jouduin kaavintaan) mutta mifegyne aiheutti lievät kuukautiskivut munasarjojen kohdalla ja seuraavana päivänä alkoi pieni verinen vuoto. Mulla oli raskaus pysähtynyt jonnekin rv7 ja lääkkeellisen aikaan olis rv ollut n.9. Tuo epäonnistuminen johtui siitä että peukalonpään kokoinen pala istukkaa jäi vielä kohtuun.

 

Kiitos vastauksesta, mä jo ajattelin ettei kukaan oo paikan päällä.

Sikiön kehitys on mulla loppunut lääkärin mukaan rv 9, todettiin nyt viikolla 11. Tuossa lapussa sanottiinkin, että kuukautismaisia kipuja aiheuttaa. Mulla vaan ei ole nuo raajat kyllä olleet osana näitä kipuja ja varsinkin nuo taipeet sattuu ihan älyttömästi sekä käsissä ja jaloissa... No täytyy ilmeisesti ottaa muutama kipulääke lisää ja odottaa sitten niitä perjantain lääkkeiden aiheuttamia kipuja mielenkiinnolla...

 

Se vois olla että kun sulla raskaus oli pidemmällä niin poistuvaa tavaraakin on enemmän (residuaa) niin jospa se aiheuttaa suuremmat kivutkin!?

 

Tämä tulee varmaan vähän myöhässä, mutta toivottavasti et ole yksin kotona.

Minulla todettiin keskenmeno eilen, rv 10+4. Tänään aamulla otin Cytotecit kotona, ajattelin, että menee saman kaavan mukaan kuin tuulimuna viime syksynä.

Minä en tuota ensimmäistä lääkettä saanut, ilmeisesti siksi, kun vuoto alkoi itsekseen. Kipuja ei minulla juurikaan ole ollut. Buranaa olen ottanut nyt vuorokauden aikana 2x800mg, auttaa ilmeisesti hyvin, sillä on vain pientä menkkamaista jomotusta.

Onneksi oli mies kotona. Vuoto alkoi todella runsaana, eräällä vessareissulla sitten pyörryin pöntöllä ja kaaduin lattialle, lukitun oven takana. Sinne olisin jäänyt jos olisin ollut yksin kotona lasten kanssa.

Nyt kun lääkkeiden otosta on lähes kymmenen tuntia, alkaa vuoto rauhoittua ja minäkin pystyn jo istumaan ilman pyörtymistä.

Voimia sinulle Lilein, oltiin tuossa samassa lokakuisten pinossa.

 

Moi!

Ei tule myöhässä, tänään on siis tää "välipäivä" ja huomenna aamulla ois tarkoitus ottaa nuo loput lääkkeet. Kun eilen vasta oli tuo lääkäriaika tuolla naistenpolilla.

Kuullostaapa tosi rajulta, tuota pyörtymistä mäkin ajattelin kun jostain luin, että voi "sekoittaa" pään. Lapset nyt oon puhunut isovanhemmille, kun ajattelin että jos vessassa saa koko ajan olla niin ei siinä mitään mistään lastenhoidosta tule. Miehen kanssa täytyy nyt vielä keskustella, että menisikö sitten lauantaina tekemään perjantain työt, jos se vaikka onnistuisi. Kiitos, kun vastasit...

Hassua tässä on se, että edellinen keskenmeno on ollut mun mielessä spontaani mutta eilen lääkäri sanoi että olen saanut siihenkin lääkkeet (tosin vuoto oli jo pienenä alkanut). Mulla ei ole siis mitään muistikuvaa että miten tää lääkkeellinen on muhun vaikuttanut. Ainut muistikuva on että sen Anti-D... piikin olen sitten jälkeenpäin hakenut. Aika jännä tää ihmisenmieli, että miten voikin johonkin syvälle aivojen perukoille lykätä nää kamalat kokemukset...

Muistan sinut lokakuisista ja huomasinkin että sinullakin kävi näin, olen pahoillani ja voimia sinne myös :hug:

 

Minäkin vielä kommentoin eli mulla siis oli kanssa ensin se Mifegyne ja sitten cytotecit. Tyhjennyksen halusin sairaalassa osastolla ja sain tosi vahvaa särkylääkettä (panacod ja joku pahoinvointilääke). Mulle ei tullut missään vaiheessa huono olo ja pysyin omilla jaloillani kokoajan. Käskivät kulkea portaita edestakaisin (auttaa tyhjentymisessä ) ja yksin niitä pystyin menemään (vaikka kielsivät eli yksin ei olis saanut kävellä osastoon ulkopuolella). Aina välillä kävin pytyllä. Ainoastaan niistä panacodeista tuli vähäksi aikaa sellainen hömelö olo tai oikeestaan sellainen juopunut olo joka meni pian ohi. Mulla tosin ei kaikki tullut ulos että sekin voi vaikuttaa.

Voimia :hug: :hug:

 

Kiitos jääräpää myös sinulle vastauksistasi. On kiva, kun on saman kokeneita niin voi vähän kysellä etukäteen

Panacodeja sain pari kotiin ja ne täytyy tosiaan ottaa ennen noita cytotec-lääkkeitä. Ja ilmeisesti en saisi muita lääkkeitä ottaa särkyyn kun vain panacodia ( puhuiko se hoitaja nyt jotain, että jos ottaa muuta niin se lopettaa sen tyhjennyksen..)


Mies lähti nyt töihin uudestaan ja palaa joskus 22.00, lähtee siitä sitten yöllä vielä uudemman kerran ja tulee aamu 10.00 kotiin, milloin ois tarkoitus ottaa lääkkeet. Hyvä näin, ei tarvitse yksin pelätä jos vaikka kuitenkin jotain sitten sattuukin.

Sen nyt voin päätellä tuosta edellisestä keskenmenosta, että ei mulla ilmeisesti ole mitään ihmeellisempiä komplikaatioita tullut, kun en kerran mitään muista. Varmaan muistaisi, jos ois joutunut lähtemään päivystykseen rajun vuodon vuoksi tjn.

Toivotaan, että tää nyt menis hyvin niin pääsisi suunnittelemaan tulevaisuuttakin. En kyllä tiedä uskallanko tähän perään kyllä mitään uutta raskautta heti suunnitella, henkisesti kuitenkin vaikeeta kun olin jo niin tuudittautunut ajatukseen... no enää en kyllä uskalla.

 

Lääkkeet on otettu aamulla. Kipuja on ollut vähemmän kuin oletin ja ainoastaan panacod sai vähän sekaisin pään.

Pieni hetki sitten jotain alkoi tulemaan ja siteessä näkyikin ihan selvästi sikiö. Silmät erottui ja kädetkin... Olo on kyllä jotain aivan uskomatonta tuon jälkeen, miten tästä itkusta pitäisi nyt sitten tulla loppu... :'(

 

Voimia kovasti Lilein ja pahoittelut tapahtuneesta :hug:
Omalta osaltani muistan tuolta viiden viikon takaa että olo helpotti jonkin verran viikon kuluttua keskenmenosta (mulla spontaani km 9+). Sitä ennen olo oli aivan hirveä ja välillä kun tuntui että olo olisi parempi, niin seuraavana päivänä oli olo vielä entistä kauheampi. Talosta ulos pääsy oli myös yhtä tuskaa alkupäivinä ja koko ajan sai pelätä että koska itku tulee.. mieskin oli peloissaan että mulla järki lähtee, kun en edellisessä keskenmenossa yhtä paljoo oirehtinut.. Itse näin myös sikiön mikä oli kyllä kova paikka, mutta todennäköisesti helpotti näin jälkeenpäin ajateltuna asian käsittelyä. Eli ikävä kyllä aika on ainoa mikä parantaa, niin kliseeltä kun se kuulostaakin.. lisäksi mulla oli tärkeää terapiaa täällä palstoilla ja kerhossa asiasta puhuminen.

 

Kiitos lohdutuksesta. Joo tiedän itsekin, että aika tähän vaan auttaa... Oma mieskin on koittanut tuossa parhaansa mukaan lohduttaa ja sanonut että kyllä se tästä vielä aurinko alkaa paistamaan tänne "risukasaankin". On ihanaa myös, että täällä tosiaan on saman kokeneita. Tää tukiverkko onkin aivan äly hieno juttu. Ja tiedän, että joillain on vielä vaikeampia kokemuksia takanaan, lapsettomuutta ja muuta, että voin sentään olla onnellinen että minulla on hyviäkin kokemuksia raskaaksi tulemisesta ja sen kulusta. Itsellä tuli vähän huono omatunto jo kun mietin, että koittaisiko heti kun mahdollista tulla uudestaan raskaaksi, mutta koitanko sillä vaan helpottaa omaa oloa... en tiedä. Jotenkin toivoisi samaa kohtaloa, kun edellisessä keskenmenossa eli täydellistä unohdusta. Mutta luultavasti tuo sikiön näkeminen teki siitä kyllä mahdottoman...


Lääkkeelliseen tyhjennykseen liittyen: tulin tuossa vähän aikaa sitten päivystyksestä, kun vuoto muuttuikin runsaammaksi ja minulta lähti näkö, tai no se muuttui pilkulliseksi... Oli vähän laskenut hemppa ja verenpaine... Noh onneksi palasi näkö ja värikin kasvoille

 

Lilein oon tosi pahoillani sun puolesta! :hug: Mulla eilen tuli viikko siitä kun olin kaavinnassa,edellisenä päivänä todettiin ultralla,että kehitys pysähtynyt 8+6. Tosi lohduton olo oli sillon keskiviikkona ja torstaina kun siellä osastolla makoilin,vasta illalla pääsi kotio. Mulle laittovat aluksi jotain lääkettä alapäähän ja kaksi tuntia piti makoilla ennen kaavintaa.Sillon oli menkkamaisia kipuja ei muuta. Kaavinnan jälkeen jomotusta johan sain sairaalassa lääkettä. Varsinainen "jälkivuoto" loppu tämän viikon keskiviikkona ja nyt rupeaa itelläkin jo helpottamaan henkisestikin.Alku meni itkiessä,vaikka kuinka yritti järkeillä ettei tämmöiselle itse mitään mahda.Jälkitarkastukseen pääsen automaattisesti kun kaavinta takana.

Paljon voimia Lilein ja muille kovia kokeneille!Tuskin tätä ikinä unohtaa,mutta ajan mittaan luultavasti helpottuu...

 

Lilein: Hyvä että sun mies pystyi oleen kotona ja katsomaan sun perään. Ja hyvä että olosi on taas vähän parempi :hug:
Mulla on keskenmenojen välit olleet niin pitkiä (8-14kk) että oon kerennyt hyvin aina toipua, mutta nyt kun noi raskausoireet edelleen piinaa, niin jotenkin haluais olla jo uudestaan raskaana alussa en kuvitellut pystyväni edes ajattelemaan uutta raskautta pitkään aikaan mutta kun alkoi mahdollinen ovulaatioajankohta lähestyy, ajatukset muuttui. Kannattaa siis ihan kuunnella omia tuntemuksia ja mennä sen mukaan. Tää oli mulle raskain keskenmeno tähän asti, mutta ihmenopeeta sinne risukasaan aurinko alkoi paistaan ja nyt reilu kuukausi myöhemmin keskenmeno on vain yksi kokemus lisää eikä ajatteleminen tai siita puhuminen enää satu, tekee vain vähän surulliseksi.
Jaksuja :hug:

Muok. Ja paljon voimia ja jaksamista myös Iisaon :hug:

 

Kiitos Iisaon! Voimia sinulle myös :hug: Aattelin, että nimimerkkisi tuntui tutulta, mutta mehän oltiin tuolla lokakuisissa

Saako kysyä mikseivät kokeilleet sulla tätä lääkkeellistä vaan pääsit suoraan kaavintaan?

Itseä vähän helpottaa, kun ajattelee että ei se pieni oisi kuitenkaan täällä elämässä pärjännyt, mutta aika vähän kuitenkin lohduttaa :'(

Täällä lääkäri sanoi, ettei tarvita tähän jälkitarkastusta. Vain tuo raskaushormoniarvo labrassa ja jos se on ok, niin kaiken pitäisi olla hyvin. Noh, täällä kyllä nää terveyspalvelut on vähän niin ja näin, jos tiedät mitä tarkoitan

 

Ihana kuitenkin krizze, kun kuullostat noin positiiviselta ihmiseltä, että kaikesta ilmeisesti selviää vaikka oisi enemmänkin keskenmenoja takana. Onko sinulla yhtään lasta ennestään, jos saa udella?

 

b]Lilein[/b] Mulla siis ei ollu mitään km-oireita, vaikka 9+3 oli kun ultrattiin (8+6 loppunut kehitys), kohtu oli kiinni eikä vuotoja.Jos muistan oikein ,niin lääkäri totesi ettei enää kokeilla pelkillä lääkkeillä tyhjennystä,vaan hänellä on toimenpide päivä seuraavana päivänä sairaalalla ja sinne pääsisin. En sitten sen kummemmin kysellyt et miksi näin,mut ilmeisesti johtu siitä kun km ei ollu luonnollisesti alkanut ja viikkoja jo nuin paljon.Milläs viikoilla sinä oli?Muistan sinut tuolta lokakuisista ja siksikin pistin viestiä. :hug:

Minäkään en aluksi voinut edes kuvitella uutta raskautta,mutta jo nyt viikon kuluttua on pieni toive hiipinyt mieleen. Jälkitarkastuksen jälkeen vasta ruvetaan miettimään tulevaa,toivottavasti kaikki hyvin.

 

Kyllä mullakin niitä huonoja päiviä on, mutta eipä tämmösessä asiassa auta, jos vaan kaikkea pahaa ajattelee.. Meillä ei ole vielä lapsia, esikoisesta haaveiltu 03/08 asti. Nyt vaavitaan tota kaksvuotiasta koirulia , kun ei muuta vielä ole. En tiedä mistä sitä positiivisuutta aina löytyy, ehkä siitä että oman vauvan kaipuu on niin kova :heart: Ja toisaalta tiedän muita omasta kaveripiiristä ja täältä palstoilta, joilla on ollut vielä kivisempi tie..

 

Noh tää tuli ilmi tuossa nt-ultrassa rv 11 ja lääkärin mukaan kehitys ois loppunut noin rv 9+4. Ja ei mullakaan kyllä mitään oireita ollut, vielä viikon alussa oli etovaa oloa ja sen semmosta, ei verta ei mitään mistä ois voinut jotain päätellä. Sillon aikaisemmin rv7 oli jotain pientä vuotoa ja kipuja, mutta kaikki oli kuitenkin ultrassa hyvin. Aika erilaisia siis on näköjään lääkäreiden hoitokeinot. Mä oikeastaan toivon, etten enää joudu kaavintaan ja lääkkeet ois hyvin tehonnut kun pelkään nukutusta hirveesti... mutta tän lääkkeellisen kanssa nyt varmaan kärsin vuodoista aika kauan tai muutamat viikot tässä, mut se voi kyllä tehdä ihan hyvää mielelle, saan aikaa vähän miettiä mitä haluan...

 

Krizze: Joo, muilla on paljon vaikeempia kohtaloita mitä tiedän ja olen lukenut, että ei tässä nyt edes kehtaa mihinkään kauheeseen epätoivoon vaipua. Mulla on siis esikoinen -04 syntynyt ja kuopus -08, tässä välissä yksi keskenmeno -06 ja nyt sitten tämä, eli ilmeisesti joka toinen päättyy näin, mutta ei varmaan oo kauheen luotettavaa tilastotiedettä vielä Jostain luin, että jos on kolme km peräkkäin, niin lähetetään tutkimuksiin, oletko sinä ollut?

 

Lilein: Toivottavasti sun tilastotiede pitää paikkansa tälläkin kertaa ja se seuraava raskaus menee hyvin loppuun asti
Mää en tajunnut käydä noista kahdesta aikasemmasta keskenmenosta koskaan lääkärillä, niin että ois todiste raskauksista. Lisäksi oon muuttamassa ulkomaille, mikä entisestään vaikeuttaa tilannetta. Oon YTHS:n puolelta saanut joitain verikokeita teetettyä, kun oon gynellä aina keskenmenon jälkeen käynyt, mutta eivät ole löytäneet mitään vikaa. Tarkoituksena on vielä vuoden loppuun katella, josko vielä onnistunut raskaus alkais (jos vain kärsivällisyys riittää) ja sitten mennä tutkimuksiin, jotka käsittääkseni miehen firma maksaa ainakin osittain. Eli onneksi elämä on aika kiireinen tässä valmistumisen ja maastamuuton kanssa, niin ei kerkeä aivan liikaa tätä raskautumisasiaa pohtia..

 

No hyvä kuulla että ei liikaa kerkeä asiaa stressaamaan, ja nykyään on niin hyvät hoidot että vaikka jotain vikaa löytyisikin niin siihen voi olla "helppokin" ratkaisu kuitenkin Toivottavasti tärppää pian ja onnea yritykseen :flower:

Mä en tollasesta oo kuullutkaan, että täytyy vielä todistuksetkin olla raskauksista... aika jännä juttu, ei luoteta ihmisen sanaan enää. No oonkin ihmetellyt, miksi jotkut menee niin aikasin terveyskeskuksen labraan testeihin, no nyt selkis sekin sitten =)

 

Kiitos =)
Onnea myös teille uuteen yritykseen, sitten kun se tulee ajankohtaiseksi :flower:
Ja jaksamista km:n jälkeiseen aikaan :hug: (mullakin vuodot edelleen tulee ja menee miten sattuu..)
Ja muista että aina kun jokin asia mieltä painaa, niin täältä niitä lohdutuksen sanoja löytyy.. ettei tarvi yksin olla :heart:

 

Kiitoksia :hug:

On tämä aivan mahtava kyllä, kun saa tukea vaikeisiin hetkiin (ei se mieskään oikeen tämä täysin voi ymmärtää, vaikka varmaan haluaisikin). Esikoisen aikana en edes tiennyt tälläisen palstan olemassaolosta, kuopuksen odotusaikana löysin tämän (kun googletin jotain tietoa) en kuitenkaan vielä uskaltanut kirjautua. Vasta nyt tässä odotuksessa kirjauduin ja olenkin iloinen siitä Välillä vaan tuntuu, että täällä on käytössä joku salakieli, kun on yk:ta ja kp:ta ja ov:ta ...

 

Joo, onhan se erilaista miehelle, varsinkin kun ei joudu sitä fyysistä puolta läpikäymään. Ja meilläkin mies oli ihan voimaton, kun halus auttaa mutta ei tiennyt miten.. :ashamed:
Mää kävin täällä jotain km-juttuja lukemassa viime kesänä, mutta nyt vasta tammikuussa liityin ihan listoille mukaan. ja olihan se alku aikamoista, kun tosiaan mietti että mistä ihmeestä ihmiset puhuu. nyt muutaman kuukauden kokemuksella tietää jo mistä puhutaan mulla noi keskenmenon kokeneitten ryhmät (tai mitä noi nyt on) on olleet ne kaikkein tärkeimmät. vaikka olihan se ihanaa olla bongailemassa niitä ekoja oireita jne. muiden samoilla viikoilla menevien kanssa tuolla kuukausipinossa

 

Mun mies pelästyi tuossa ihan, kun menin tuossa päivällä siis ihan lakanan valkoiseksi WC-reissulla ja yht´äkkiä en mitään oikeen nähnytkään, että hän sai tuolla etsiä lappua missä oli numerot johon voi soittaa jos jotain tapahtuu. Vei sitten minut ihan paniikissa päivystykseen. Mut hän ei vaan ole tottunut näkemään mua kipeenä, kun en yleensä ikinä oikeen sairastele hirveesti eikä muutenkaan oikeen ollut mitään erikoista esikoisen syntymän jälkeen (se oli kokemus jos jokin ) Tuota keskenmenon jälkeen kuumeilevat pinoa oon itsekin miettinyt jos liittyisi, siellä on kuitenkin paljon samankokeneita, kuumehan on kova :ashamed: Mutta taitaa olla vielä liian aikasta...