Moi kaikki kohtalotoverit! Mulla todettiin keskeytynyt keskenmeno nt-ultrassa toissapäivänä. Raskausviikkoja oli 13+3. Sikiön kehitys oli pysähtynyt jo pari viikkoa sitten, koko vastasi viikkoja 11+3. Oli ihan hirveä järkytys kun oli luullut jos selvinneensä keskenmenovaarasta ja mahakin oli alkanut pullottaa. Pahoinvointi loppui viikolla 12 ja luulin sen olevan normaalia niille viikoille. :'(
Mitään vuotoa tai kipuja ei ollut joten oli ihan hirveä shokki nähdä vauva kuolleena ultrassa.
Huomenna menen gynen polille saamaan sytotecit. Eilen aamulla sain Mifegynen mutta se ei ole vaikuttanut mitenkään, ei vuotoa eikä kipuja edelleenkään. Ainoa vaikutus on etova olo, kuin raskauspahoinvointi. Olen ihan kauhusta jäykkänä, kun pelkään niin huomista koettelemusta. Meillä on yli 3 ja puoli vuotta lapsettomuutta takana ja tämä ensimmäinen raskaus sai alkunsa IVF-hoidon toisesta pakastealkionsiirrosta. Tämä on ihan hirvittävä menetys, pahinta mitä on koskaan tapahtunut mun elämässä. :'(
Olisin halunnut kaavinnan, homma olisi ollut nopeaa ohi nukutuksessa eikä olisi tarvinnut "synnyttää" pikkuista pois ( joka on kuitenkin jo 4-5cm pää-perämitaltaan ) Pelottaa kivut ja kaikki muutkin ikävät kokemukset mitä ihmisillä on lääkkeellisistä tyhjennyksistä ollut.
Mitä luulette, voiko kaavintaa vaatia psyykkisistä syistä? Tiedän kyllä, että lääkkeellinen on kohdulle hellävaraisempi mutta silti hirvittää jos käy niin, että ensin joutuu kärsimään kauheat fyysiset ja psyykkiset tuskat ja sitten vielä joutuu kaavintaan.
Eniten hirvittää se että laittavat sieltä polilta kotiin "synnyttämään" ja sitten tulee joku komplikaatio. Ahdistaa ihan hirveästi tämä tilanne.
Oys:ssa eilen käydessä eivät puhuneetkaan kaavinnasta vaan sanoivat että lääkkeellinen tyhjennys ja sillä siisti. Ei siis ollut mahdollisuuttakaan valita.