Lahjakkaiden lasten vanhempia?

Siis mikä tässä nyt on se ongelma? Se, että lapsi on kognitiivisesti lahjakas vai että sosiaaliset taidot ovat ikätasoiset/jäljessä ikätasoa? Jokainen lapsi on omalla tavallaan lahjakas. Oma lapseni on diagnosoitu puhe- ja kielihäiriöiseksi ja saamme vammaistukea. Silti hänkin lukee ja kirjoittaa sujuvasti 5-vuotiaana, tekee koulun matikantehtäviä, on motorisesti ja sosiaalisesti selvästi ikätasoa edellä. Koulussa osataan vastaanottaa monenlaisia lapsia. Laita neropatti johonkin kerhoon oppimaan lisää. Toisissa kerhoissa tietoja ja taitoja, toisiin kerhoihin tai päiväkotiin oppimaan niitä sosiaalisia taitoja. Anna lapsen olla lapsi.

Pyysin vaan kokemuksia niiltä, jotka ovat kyseistä kokeneet. Mahdollisesti auttamaan omaa päätöksentekoani kaiken maailman ehdotuksiin asian suhteen.

En odota että täällä ratkaistaan lapseni ongelmat, vaan haluaisin kuulla kokemuksia niiltä, joiden lapsilla ollut vastaavaa ja mitä päätöksiä asian suhteen on tehty ja kokevatko vanhemmat tehneensä oikeita päätöksiä.
Ja tietysti jos myös jo aikuisten ihmisten kokemuksia, jos on vastaavasti diagnosoitu ja miten heidän kohdallaan on toimittu.

 

tommonen laps on?

Muuten ihan tavallinen lapsi, mutta ajattelee kuin aikuinen - järjellä. Järkeilee asioita joita tavalliset 5v eivät tajua/noteeraa millään tavalla. Hyvin suunnitelmallinen, pikkutarkka ja sisukas, etsii asioihin ratkaisuja - "insinööriainesta". Osaa lukea/kirjoittaa sujuvasti ja laskea laskuja, jotka ei kuulu vielä 5 vuotiaan ikätasolle - ajattelee itsenäisesti erilaisia matemaattisia ongelmia.

Meillä samanlainen, mutta on myös erittäin suosittu kaveriporukassa. Ei ole vain tullut mieleen, että hän olisi joku suuri lahjakkuus, on vain kiinnostunut kaikesta ja hänellä on aivan pettämätön muisti.

Minkä ikäinen? Diagnosoitu?

 

Siis mikä tässä nyt on se ongelma? Se, että lapsi on kognitiivisesti lahjakas vai että sosiaaliset taidot ovat ikätasoiset/jäljessä ikätasoa? Jokainen lapsi on omalla tavallaan lahjakas. Oma lapseni on diagnosoitu puhe- ja kielihäiriöiseksi ja saamme vammaistukea. Silti hänkin lukee ja kirjoittaa sujuvasti 5-vuotiaana, tekee koulun matikantehtäviä, on motorisesti ja sosiaalisesti selvästi ikätasoa edellä. Koulussa osataan vastaanottaa monenlaisia lapsia. Laita neropatti johonkin kerhoon oppimaan lisää. Toisissa kerhoissa tietoja ja taitoja, toisiin kerhoihin tai päiväkotiin oppimaan niitä sosiaalisia taitoja. Anna lapsen olla lapsi.

Pyysin vaan kokemuksia niiltä, jotka ovat kyseistä kokeneet. Mahdollisesti auttamaan omaa päätöksentekoani kaiken maailman ehdotuksiin asian suhteen.

En odota että täällä ratkaistaan lapseni ongelmat, vaan haluaisin kuulla kokemuksia niiltä, joiden lapsilla ollut vastaavaa ja mitä päätöksiä asian suhteen on tehty ja kokevatko vanhemmat tehneensä oikeita päätöksiä.
Ja tietysti jos myös jo aikuisten ihmisten kokemuksia, jos on vastaavasti diagnosoitu ja miten heidän kohdallaan on toimittu.

Mitä päätöksiä ajattelet? Että laitatteko tavalliseen vai vaikka stener-kouluun vai? Hankitteko kotiopetusta? Lapsi on kuitenkin vasta 5...

Ja minkä koet lapsesi ongelmaksi? Kaverittomuudenko? Vai sen, ettei hän osaa olla muitten kanssa (sanooit, että on sosiaalisesti opittavaa ja mitä se tarkoittaa)?

 

tommonen laps on?

Muuten ihan tavallinen lapsi, mutta ajattelee kuin aikuinen - järjellä. Järkeilee asioita joita tavalliset 5v eivät tajua/noteeraa millään tavalla. Hyvin suunnitelmallinen, pikkutarkka ja sisukas, etsii asioihin ratkaisuja - "insinööriainesta". Osaa lukea/kirjoittaa sujuvasti ja laskea laskuja, jotka ei kuulu vielä 5 vuotiaan ikätasolle - ajattelee itsenäisesti erilaisia matemaattisia ongelmia.

Meillä samanlainen, mutta on myös erittäin suosittu kaveriporukassa. Ei ole vain tullut mieleen, että hän olisi joku suuri lahjakkuus, on vain kiinnostunut kaikesta ja hänellä on aivan pettämätön muisti.

Minkä ikäinen? Diagnosoitu?

Miksi olisi? Onko laspellasi joku diagnoosi? Miksi ylipäänsä hänet testattiin?

 

tommonen laps on?

Muuten ihan tavallinen lapsi, mutta ajattelee kuin aikuinen - järjellä. Järkeilee asioita joita tavalliset 5v eivät tajua/noteeraa millään tavalla. Hyvin suunnitelmallinen, pikkutarkka ja sisukas, etsii asioihin ratkaisuja - "insinööriainesta". Osaa lukea/kirjoittaa sujuvasti ja laskea laskuja, jotka ei kuulu vielä 5 vuotiaan ikätasolle - ajattelee itsenäisesti erilaisia matemaattisia ongelmia.

Meillä samanlainen, mutta on myös erittäin suosittu kaveriporukassa. Ei ole vain tullut mieleen, että hän olisi joku suuri lahjakkuus, on vain kiinnostunut kaikesta ja hänellä on aivan pettämätön muisti.

Minkä ikäinen? Diagnosoitu?

5v 3kk. Miksi pitäisi diagnosoida? Ei ole mitään ongelmia. Neuvolassa ovat kyllä huomanneet pojan lahjakkuuden ja mielikuvituksen, mutta ei haittaa yhtään...

 

Mitä päätöksiä ajattelet? Että laitatteko tavalliseen vai vaikka stener-kouluun vai? Hankitteko kotiopetusta? Lapsi on kuitenkin vasta 5...

Ja minkä koet lapsesi ongelmaksi? Kaverittomuudenko? Vai sen, ettei hän osaa olla muitten kanssa (sanooit, että on sosiaalisesti opittavaa ja mitä se tarkoittaa)?

Mm. eskarin tai koululuokkien ohitusta - onko siinä mitään järkeä.
Jos viitsit lukea aiemmat viestit. Leikkii usein rinnakkaisleikkiä muiden lasten kanssa samassa tilassa. Ei yhteistä leikkiä, koska ajatusmaailma on kehittyneempi. Osaa kyllä pelata pelejä toisten kanssa ym. leikkikin sujuu, eli on sosiaalisesti varmaan juuri tuolla 5v tasolla, mutta turhautuu muiden kanssa leikkimiseen koska ajattelee eri lailla ja haluaa omiin tekemisiinsä enemmän haastetta.
Ja itse olen sitä mieltä ettei kannata kiiruhtaa kouluun liian aikaisin, vaan että antaisin hänen nimenomaan olla vielä lapsi. Mutta nyt jo kysellään että kuinkas sitten koulussa pitäisikö hypätä suoraan ylemmälle luokalle, koska turhautumisongelmat näkyy jo nyt.

 

5v 3kk. Miksi pitäisi diagnosoida? Ei ole mitään ongelmia. Neuvolassa ovat kyllä huomanneet pojan lahjakkuuden ja mielikuvituksen, mutta ei haittaa yhtään...

Ei pidäkkään, meilläkin nuo tutkimukset on lähteneet lähinnä tarhasta. Mutta koska minulle ehdotetaan näitä kaikkia juttuja niin olisikin kiva saada muiden vastaavassa tilanteessa olleiden/olevien kokemuksia.

 

Meillä lapsi on kai ihan tavistasoa, mutta tietyt jutut on pistäneet silmään minkä kans on tullut ongelmia. Vaistoaa herkästi toisten mielentilat ja huomioi ne käytöksessään, pettyy kun ei sa samaa kohtelua muilta. Pienestä asti oikeudentaju oli jotenkin korostunut, ei ole kiroillut, nimitellyt tai lyönyt muita, koska se on väärin. Piti tätä itsestäänselvyytenä ja oli todella pettynyt ja vihainenkin kun muut toimivat niin epäoikeudenmukaisesti ja väärin. HAnkala on ollut selittää että jotkut jutut vaan menee noin, joskus lapset suuttu ja lyö, joskus suutuspäissään sanotaan rumasti, mut ei maailma siihen kaadu ja noita ei kannata joka juttua jäädä märehtimään vaan jatkaa eteenpäin. Kavereiden kans on ollut hankaluuksia kun joka "vääryys" pitää selvitellä, samoin kun opettaja ei toimi oikein jne. Kaiken pitäisi toimia moitteettomaksi ja oikeudenmukaisesti, huomaa joka rikkeen! Onko teillä ollut jotain tämän suuntaista?

 

En odota että täällä ratkaistaan lapseni ongelmat, vaan haluaisin kuulla kokemuksia niiltä, joiden lapsilla ollut vastaavaa ja mitä päätöksiä asian suhteen on tehty ja kokevatko vanhemmat tehneensä oikeita päätöksiä.
Ja tietysti jos myös jo aikuisten ihmisten kokemuksia, jos on vastaavasti diagnosoitu ja miten heidän kohdallaan on toimittu.

No mut on diagnosoitu vastaavasti 9 vuotiaana. Vanhempani raahasivat koulupsykologille, koska en ollut kiinnostunut koulusta ja kyseenalaistin auktoriteettejä. En ollut ns. huono oppilas tai häirikkö, vaan välinpitämätön ja kyllästynyt. Minulla ei myöskään ollut kiinnostusta solmia kaverisuhteita ikätovereihin, viihdyin mielummin aikuisten seurassa.

Tutkimuksissa selvisi korkea älykkyysosamäärä, ja eräs erityis-lahjakkuus, jota en nyt halua tässä mainita. Liian henk.koht.

Tulos oli helpotus, ei siis siksi että olisin alkanut pitämään itseäni lahjakkaana ja muita älykkäämpänä, vaan sitä aikaisemmin pelkäsin itsekin että minussa oli jotan vikaa, enkä pystynyt miellyttämään vanhempiani huikealla koulumenestyksellä tms. Vanhempani lakkasivat painostamasta ja hyväksyivät sen että olin erilainen. Koska olin turhautunut koulussa, lisäsimme mulle reilusti harrastuksia jossa pääsin toteuttamaan lahjojani. Harrastuksista sain myös samanhenkisiä ystäviä. Yläasteella ja lukiossa aloinkin jo sopeutumaan paremmin koulunkäyntiin ja luokkakavereihin. Lukion jälkeisissä opiskeluissa tunsin vihdoin "puhkeavani kukkaan", ja olevani elementissäni.

Oman lapsen kohdalla jos samanlaiset tilanteet tulevat eteen, harkitsen steinerkoulua, ja sopivia harrastuksia lapsen lahjakkuuksien mukaan. On tärkeintä että lapsi ei koe syyllisyyttä erilaisuudestaan, vaan oppii ymmärtämään itseään ja muita.

 

Meillä lapsi on kai ihan tavistasoa, mutta tietyt jutut on pistäneet silmään minkä kans on tullut ongelmia. Vaistoaa herkästi toisten mielentilat ja huomioi ne käytöksessään, pettyy kun ei sa samaa kohtelua muilta. Pienestä asti oikeudentaju oli jotenkin korostunut, ei ole kiroillut, nimitellyt tai lyönyt muita, koska se on väärin. Piti tätä itsestäänselvyytenä ja oli todella pettynyt ja vihainenkin kun muut toimivat niin epäoikeudenmukaisesti ja väärin. HAnkala on ollut selittää että jotkut jutut vaan menee noin, joskus lapset suuttu ja lyö, joskus suutuspäissään sanotaan rumasti, mut ei maailma siihen kaadu ja noita ei kannata joka juttua jäädä märehtimään vaan jatkaa eteenpäin. Kavereiden kans on ollut hankaluuksia kun joka "vääryys" pitää selvitellä, samoin kun opettaja ei toimi oikein jne. Kaiken pitäisi toimia moitteettomaksi ja oikeudenmukaisesti, huomaa joka rikkeen! Onko teillä ollut jotain tämän suuntaista?

Tietyllä tapaa kyllä. Lapsi tuntee säännöt, ainakin silloin kun joku toinen rikkoo niitä. Harrastaa jälkiviisastelua, ja kertoo syy-seuraus-suhteita: "Pekan ei olisi pitänyt seisoa tuolilla, se on kielletty, koska sieltä voi tippua ja sitten sattuu!". Joku toinen lapsi menisi heti ensimmäisenä lohduttamaan Pekkaa, mutta meidän lapsi saattaa juurikin vaan katsoa sivusta ja todeta em.

 

Itse vastaavaa kokeneena; älä laita aiemmin kouluun. Varsinkaan jos jo nyt on (tosin ilmiselvistä syistä, ymmärrettävää) sosiaalisen kanssakäymisen ongelmia. Juttele vaikka open kanssa sitten kun aika on, että yrittäisi antaa myös sinun lapsellesi oikeasti haastavia tehtäviä. Lisätehtäviä tms., minkä kautta oppisi oikeasti opiskelemaan eikä vain osaamaan kaiken ennen muita. Koulu on paljon muutakin kuin niitä lukuaineita. Siellä opitaan oman ikäryhmän kanssa elämisen kannalta olennaisia taitoja. Vaikka lapsi tiedollisesti pärjäisikin isompien tahdissa, hän voi jäädä muuten todella yksin.

Sinuna yrittäisin kannustaa (tai jopa puolipakottaa aluksi) lasta liikunta- tai taideharrastusten pariin. Jos löytyisi vaikka yksi liikuntajuttu ja toinen esim. kuvataide- tai musiikkiharrastus, tai vaikka partio, jossa pääsisi harjoittelemaan eri asioita. Näissä ei muutenkaan voi aina olla se paras, varsinkaan taidepuolella. Lapsen olisi tärkeä oppia huomaamaan, että myös muilla taidoilla kuin matemaattisilla ym. on merkitystä.

Lapsen taitavuutta ja nerokkuutta ei kannata hänen kuullensa hirveästi korostaa. Painottaa muita juttuja. Hän tulee kyllä riittävän ajoissa huomaamaan, että osaa tiettyjä asioita huomattavan paljon paremmin kuin ikätoverinsa. Painottakaa kaverina olemista, liikkukaa, kokkailkaa, askarrelkaa, pelatkaa jne.. Näin minä entisenä "lapsinerona" tekisin. Omien lasten taipumuksista ei osaa vielä sanoa, kun ovat niin pieniä.

 

Itse vastaavaa kokeneena; älä laita aiemmin kouluun. Varsinkaan jos jo nyt on (tosin ilmiselvistä syistä, ymmärrettävää) sosiaalisen kanssakäymisen ongelmia. Juttele vaikka open kanssa sitten kun aika on, että yrittäisi antaa myös sinun lapsellesi oikeasti haastavia tehtäviä. Lisätehtäviä tms., minkä kautta oppisi oikeasti opiskelemaan eikä vain osaamaan kaiken ennen muita. Koulu on paljon muutakin kuin niitä lukuaineita. Siellä opitaan oman ikäryhmän kanssa elämisen kannalta olennaisia taitoja. Vaikka lapsi tiedollisesti pärjäisikin isompien tahdissa, hän voi jäädä muuten todella yksin.

Sinuna yrittäisin kannustaa (tai jopa puolipakottaa aluksi) lasta liikunta- tai taideharrastusten pariin. Jos löytyisi vaikka yksi liikuntajuttu ja toinen esim. kuvataide- tai musiikkiharrastus, tai vaikka partio, jossa pääsisi harjoittelemaan eri asioita. Näissä ei muutenkaan voi aina olla se paras, varsinkaan taidepuolella. Lapsen olisi tärkeä oppia huomaamaan, että myös muilla taidoilla kuin matemaattisilla ym. on merkitystä.

Lapsen taitavuutta ja nerokkuutta ei kannata hänen kuullensa hirveästi korostaa. Painottaa muita juttuja. Hän tulee kyllä riittävän ajoissa huomaamaan, että osaa tiettyjä asioita huomattavan paljon paremmin kuin ikätoverinsa. Painottakaa kaverina olemista, liikkukaa, kokkailkaa, askarrelkaa, pelatkaa jne.. Näin minä entisenä "lapsinerona" tekisin. Omien lasten taipumuksista ei osaa vielä sanoa, kun ovat niin pieniä.

Juuri näin. Erityislapsia (myös niitä lahjakkaita) opettaneena olen täysin samaa mieltä.

 

up!

 

Mikäli sosiaalisessa kanssakäymisessä ongelmia niin ehdottomasti tutkimuksiin, ei "normaali" lahjakas lapsi ole huonompi missään alueella. Kuulostaa minusta autismilta.

 

Mikäli sosiaalisessa kanssakäymisessä ongelmia niin ehdottomasti tutkimuksiin, ei "normaali" lahjakas lapsi ole huonompi missään alueella. Kuulostaa minusta autismilta.

Tutkimukset on jo tehty. Eikä poikkeavasti jäljessä sosiaalisissa taidoissa, vaan ikäisellään tasolla.

 

Meillä on diagnosoitu kognitiivisesti erittäin lahjakas 5v, jolla sosiaalisessa kanssakäymisessä vielä paljon opittavaa. Ja lähinnä tulevaisuutta mietin - esikoulu ja koulu. Ja miten muilla on toimittu kun kyseessä on ollut lahjakas lapsi.

jospa jätätte kouluttamisen vähemmälle niin ehtii tehdä muutakin kuin opiskella ja näin häviää ne ongelmatkin. onko ollut yksinään mummon ja papan kanssa vai äidin hoivissa päivät?

 

Mm. eskarin tai koululuokkien ohitusta - onko siinä mitään järkeä.
Jos viitsit lukea aiemmat viestit. Leikkii usein rinnakkaisleikkiä muiden lasten kanssa samassa tilassa. Ei yhteistä leikkiä, koska ajatusmaailma on kehittyneempi. Osaa kyllä pelata pelejä toisten kanssa ym. leikkikin sujuu, eli on sosiaalisesti varmaan juuri tuolla 5v tasolla, mutta turhautuu muiden kanssa leikkimiseen koska ajattelee eri lailla ja haluaa omiin tekemisiinsä enemmän haastetta.
Ja itse olen sitä mieltä ettei kannata kiiruhtaa kouluun liian aikaisin, vaan että antaisin hänen nimenomaan olla vielä lapsi. Mutta nyt jo kysellään että kuinkas sitten koulussa pitäisikö hypätä suoraan ylemmälle luokalle, koska turhautumisongelmat näkyy jo nyt.

Koululuokkien ohituksessa ei ole mitään järkeä. Voisitteko laittaa lapsen esim. kielikylpyyn tai vaikka vieraskieliseen kouluun, jos hänelle pitää olla haasteita.

 

Meillä on diagnosoitu kognitiivisesti erittäin lahjakas 5v, jolla sosiaalisessa kanssakäymisessä vielä paljon opittavaa. Ja lähinnä tulevaisuutta mietin - esikoulu ja koulu. Ja miten muilla on toimittu kun kyseessä on ollut lahjakas lapsi.

jospa jätätte kouluttamisen vähemmälle niin ehtii tehdä muutakin kuin opiskella ja näin häviää ne ongelmatkin. onko ollut yksinään mummon ja papan kanssa vai äidin hoivissa päivät?

Miten tämä tähän liittyy? Tarhassa on ollut useamman vuoden ja on kyllä ollut myös isovanhempien kanssa, eikä pelkästään äidin helmoissa.
Lue koko ketju niin olet paremmin perillä mistä puhutaan.

 

En näe tuossa mitään ongelmaa!
Tuollainen lapsi voisi mielestäni hyvin aloittaa jonkun "vaativan" harrastuksen alle kouluikäisenä... harrastuksen missä pitää keskittyä ja missä vaaditaan pitkäjänteisyttä:

viulun tai pianon soitto, voimistelu, baletti, ratsastus, suunnistus (vanhemman kanssa) tai mitä nyt kotipaikkakunnallanne on tarjolla

 

Meidän lapsi on hypännyt ekaluokan ylitse (eskarista suoraan tokalle), joten ehkä jonkunlaisesta lahjakkuudesta voi puhua. Ratkaisu on tähän mennessä (nyt 5-lk) ollut oikein hyvä, tosin välillä itseä surettaa kun lapsi kasvaa niin pian. Lapsi on itse tosi tyytyväinen. Ollaan haluttu pitää lapsella jalat maan pinnalla, ja olen kertonut, että hänellä on hvyä muisti, joten oppiminen on helppoa, mutta se ei ole tärkeintä ihmisessä. Tärkeintä on olla rehti. Meidän lapsi ei ole liikunnallisesti eikä sosiaalisesti erityisen lahjakas, tosin ei tavallista heikompikaan.

Kari Uusikylä (vai Uusitalo? äidillä on imde...) on kirjoittanut lahjakkaista lapsista. Mieleen jäi juuri tuo juttu, että lahjakkuus ei selitä myöhäistä opintomenestystä, eikä menestystä elämässä. Lahjakkaat ovat oppineet pääsemään vähällä. Keskinkertaiset ovat oppineet tekemään töitä menestyksensä eteen, mikä on helppoa oppimista tärkeämpää myöhemmin elämässä.

 

Lapsi joka oppii kävelemään 1½v pidetään tyhmänä, silti lapsi on oppinut lukemaan ennen kouluikää ja sai kokeestakin viimeksi 10-

 

Oma lapseni oli 5- vuotiaana aika lailla samanlainen ja murehdin, että miten koulussä käy, mutta niin vain muut saivat kiinni aikanaan, nyt normaali, joskin pitää opiskelusta ja saa hyviä numeroita, urheilullinen...

 

Meidän lapsi on hypännyt ekaluokan ylitse (eskarista suoraan tokalle), joten ehkä jonkunlaisesta lahjakkuudesta voi puhua. Ratkaisu on tähän mennessä (nyt 5-lk) ollut oikein hyvä, tosin välillä itseä surettaa kun lapsi kasvaa niin pian. Lapsi on itse tosi tyytyväinen. Ollaan haluttu pitää lapsella jalat maan pinnalla, ja olen kertonut, että hänellä on hvyä muisti, joten oppiminen on helppoa, mutta se ei ole tärkeintä ihmisessä. Tärkeintä on olla rehti. Meidän lapsi ei ole liikunnallisesti eikä sosiaalisesti erityisen lahjakas, tosin ei tavallista heikompikaan.

Kari Uusikylä (vai Uusitalo? äidillä on imde...) on kirjoittanut lahjakkaista lapsista. Mieleen jäi juuri tuo juttu, että lahjakkuus ei selitä myöhäistä opintomenestystä, eikä menestystä elämässä. Lahjakkaat ovat oppineet pääsemään vähällä. Keskinkertaiset ovat oppineet tekemään töitä menestyksensä eteen, mikä on helppoa oppimista tärkeämpää myöhemmin elämässä.

Kiitos, juuri tätä mietin, että kuinka säilyttää oppimisen halu ja taito, ettei turhautumisen myötä heitä sitten kaikkea lekkeriksi ja ala ylimieliseksi. Vaikka ratkaisua ei sentään ihan huomispäivänä vielä tehdäkkään niin haluan saada tietoa, miten muut ovat tehneet ja ovatko olleet tyytyväisiä ratkaisuihin.
Kiitos kun kerroit ratkaisustanne!

 

lahjakas ongelmalapsi?? ymmärsinkö oikein?? :/

 

Meillä lapsi oli ihan perustasoa, oppi lukemaan 6v. Luokassa oli useita erityistarpeita omaavia lapsia ja nämä muut jäivät aikalailla oman onnensa nojaan luokassa, tekivät itsenäisesti tehtäviä kun opttaja ja avustaja tankkasivat kirjaimia näiiden muun puolen luokan kanssa. Lapsemme ei viihtynyt ekana vuotena juurikaan koulussa ja opettajakin oli sitä mieltä että alisuoriutui vuodesta. Nyt kolmosella ja hieman on tasoittunut meno kun osa porukasta on siirretty pienluokkaan. Veikkaisin että sama ilmiö voisi olla lapsesi kohdalla aluksi...eli opettajalla ei välttämättä ole aikaa anta tarpeeksi haastavaa tehtävää jos muut eritasoisia. Ohjausta ja neuvojahan nämä lahjakkaammatkin tarvitsevat kehittyäkseen, asia ei korjaudu sill äettä laitetaan vaikeampia tehtäviä ja yksikseen niitä tekemään.