Lahjakkaiden lasten vanhempia?

lahjakas ongelmalapsi?? ymmärsinkö oikein?? :/

Lahjakas lapsi, ongelmalapsi - miten sen nyt ottaa? Mikä on ongelma-lapsi, miten se luokitellaan että on ongelma-lapsi?
Meillä lahjakkuus aiheuttaa tietynlaista päänvaivaa kasvatuksessa, jos se tulkitaan ongelmalapseksi, niin sitten lahjakas ongelmalapsi joo.

 

lahjakas ongelmalapsi?? ymmärsinkö oikein?? :/

Lahjakas lapsi, ongelmalapsi - miten sen nyt ottaa? Mikä on ongelma-lapsi, miten se luokitellaan että on ongelma-lapsi?
Meillä lahjakkuus aiheuttaa tietynlaista päänvaivaa kasvatuksessa, jos se tulkitaan ongelmalapseksi, niin sitten lahjakas ongelmalapsi joo.

ootko sä sama ap kun tuossa toisessa ketjussa jolla on loogisesti älykäs lapsi?

 

Tolle on ihan diagnoosikin.... ASPERGREN.....

 

Mulla ei oo mitään tekemistä sen toisen ketjun kanssa ja meillä ei nimenomaan ole asperger-diagnoosia, koska piirteet rajoittuvat lahjakkuuteen ja kaikki muut ikätasolla. Eli varsinaista sosiaalisen kanssakäymisen ongelmaa ei ole todettu, koska on ikätasollaan - eli harjoittelee vielä ko. taitoja.

 

Vai että tämmöinen ihana lapsukainen teillä. Haasteena on juuri se että miten muut lapset reakoivat ilmeisesti matemaatisesti lahjakaaseen lapseen, jotkut 5- vuotiaat osaavat kirjoittaa eikä tähän jälkimäiseen varmaan muut normaalit lapset reakoi koska he eivät vielä tunne riitävän hyvin itse aakkosia. Tämöinen matemaatisuus tosin tai suunnitelu taidon tosin muut lapset saatavat havaita ja heitä tämmöinen toiminta voi jossain määrin ärsytää. Lasta voisi yritää haastaa ns. normaaleihin lapsen ikäisten leikeihin vaikka se olisikin ehkä tylsää, mutta lapsi voi toteutaa taatusti omaa lahjakutaan leikkien aikana esim. ilmaiselemalla tehdään maja mä voin piirtää/ suunnitella sen parille niin se on helpompi myös rakentaa. Aivan varmasti tuon ikäset kiusaavat erinlaista lasta, teidän tulisi ilmaista huolenne esim. lapsen päivähoito keskusteluissa ja kysellä lapseltanne kokeeko hän tuleensa kiusatuksi. Älkää misään tapaupauksessa kyselkö liikaa, kyllä te huomaatte lapsenne käytöksestä milloin hän on ahdistunut jostakin. Antakaa lapselle rakkautta ja huolenpitoa, keskustelkaa lapsenne kanssa ja järjestäkää konona lapselle mielekästä temistä, kyllä lapsi tietää mitä haluaa tehdä. Nyt ei muutakuin oikein hyvää ja rahallista joulua toivottelee lastentarhan setä Oulusta.

 

Meidän lapsi oppi lukemaan just 4v. täytettyään, ja suoraan tekstikirjaimia, ilman tavuviivoja. Samaan aikaan oppi myös laskemaan plus- ja miinuslaskuja. Aakkoset luetteli kirjasta 2v4kk:n iässä. Nyt ikää 8v., ja on edelleen erittäin taitava matemaattisesti sekä kielellisesti. Tykkääkin kirjoitella omia satuja, sanoittaa lauluja, keksiä näytelmiä jne. Kertotaulut sujuu kuin vettä vaan, ja laskee päässä haastaviakin laskuja. En ole kokenut lasta ongelmaiseksi, toki se on vaatinut erityistä tukemista näissä asioissa missä on taitava. Mutta niinhän muitakin lapsia tuetaan siinä, missä he ovat taitavia.

 

[QUOTE="vieras";22716155]Meidän lapsi oppi lukemaan just 4v. täytettyään, ja suoraan tekstikirjaimia, ilman tavuviivoja. Samaan aikaan oppi myös laskemaan plus- ja miinuslaskuja. Aakkoset luetteli kirjasta 2v4kk:n iässä. Nyt ikää 8v., ja on edelleen erittäin taitava matemaattisesti sekä kielellisesti. Tykkääkin kirjoitella omia satuja, sanoittaa lauluja, keksiä näytelmiä jne. Kertotaulut sujuu kuin vettä vaan, ja laskee päässä haastaviakin laskuja. En ole kokenut lasta ongelmaiseksi, toki se on vaatinut erityistä tukemista näissä asioissa missä on taitava. Mutta niinhän muitakin lapsia tuetaan siinä, missä he ovat taitavia. [/QUOTE]


Eikös tukea kannata antaa nimenomaan sillä alueella, jolla EI ole taitava...?

 

Kiitos, juuri tätä mietin, että kuinka säilyttää oppimisen halu ja taito, ettei turhautumisen myötä heitä sitten kaikkea lekkeriksi ja ala ylimieliseksi. Vaikka ratkaisua ei sentään ihan huomispäivänä vielä tehdäkkään niin haluan saada tietoa, miten muut ovat tehneet ja ovatko olleet tyytyväisiä ratkaisuihin.
Kiitos kun kerroit ratkaisustanne!

Harmi, kun oli jo vanha ketju, mutta jos joku vielä lukee tämän, niin kiinnititkö huomiota, että ap:lle kelpasi vain tämä ym. kokemus? Muutkin kertoivat kokemuksiaan, niinkuin ap toivoi, mutta tämä oli ainut mistä herui kiitokset.

Johtui minun mielestäni siitä, että tämä oli ainut kommentti, jossa pidettiin myönteisenä luokkien yli hyppimistä, kun kaikki muut pitivät ennenaikaista koulunaloittamista ja luokkien yli hyppimistä negatiivisena.

Tuolla asenteellisuudella epäilen onnistumista, mutta kaikkea hyvää sille lapselle..!

 

Meillä on kannustettu sosiaalisuuteen.. työnnetty 'pikkupakolla' jalkapalloharrastukseen, naapurin lapsille kylään jne. Konfliktitilanteissa ohjattu valmentajan äänellä, miten saa ja miten ei saa tehdä. Koulussa numerot ysejä. Tsemppaus jatkuu! Siihen panostetaan eniten, missä heikkoutta

 

Ajan ilmiönä myös että kaikki nykypäivänä ovat erityisiä ja huippuja. Oikein etsitään ja etsitään sitä mikä ei ole normaalia, normaalius on tylsää ja tavanomaista. Jos lapsi on vähääkään ikätasoaan ylempänä aletaan hössöttää ja jos ali aletaan sitten ainakin hössöttää. Neuvolakäynnit ovat täynnä tasotestejjä ja puheterapiaan laitetaan jos neljävuotiaan ässä vähääkään sihahtaa, koska se on normaalia sen ikäisellä, mutta siitää oidaan tehdä sen avulla epänormaalia. Fiksut vanhemmat oosaavat titetenkin hyödyntää tämmän sanomalla, että meidän pirkkoliis se puhuu aivan erityisellä tavalla, hänellä on aivan oma aksentti, vähän kun ulkomaalaisella. Koulut on täynnä erityislapsia eritysiluokissaan joita pitää kohdella erityisellä tavalla. Jossain kohti mennään metsään niin, että rytisee, muutta se ei haittaa niin kauan kun se tehdään erityisellä tavalla. Normaali arkea ei ole olemassakaan, ainakaan kukaan ei kehtaa myöntää sellaista elävänsä, koska se on tylsää. Eletään ruuhkavuosia, haastavaa arkea ja mietitään mikä on sressaavin kellonaika äidin elämässä, se on luulemma 17.55. Kaikelle pitää antaa nimi ja kaikesta pitää tulla huippuja, jopa sressin huippu arkisessa päivässä pitäää kellottaa. Pikkasen kärjistetty ja ei edes tästä aiheesta kokonaan, mutta tälläsiä ajatuksia aloitus herätti.

 

http://lahjakkaatlapset.fi

 

Ei lahjakkuuden tarvitse olla minkäänlainen sairaus

Ei tarvitsisi ei, mutta on näköjään kyllä "diagnosoitu" ihan urakalla

 

Tuohon luokkien yli hyppimiseen: Riippuu paljon lahjakkaan lapsen luonteesta ja muista ominaisuuksista, onko se hyvä ratkaisu ja uskoisin, että hyvin vaikea vanhempien ja opettajien tätä on arvioida. Oman ja mieheni koulukokemuksista kaksi erilaista esimerkkiä: meillä molemmilla ala- ja yläastekin oppisisällöiltään oli käytännössä turha, mutta minä viihdyin koulussa erinomaisesti, sillä olen hyvin sosiaalinen ja tykkäsin täyttää tehtäväkirjoja ja tyytyväisesti hengailla luokassa ja osallistua, vaikka osasin kaiken jo etukäteen, aina. Mieheni sen sijaan koki kouluvuodet hyvin turhauttaviksi ja inhosi typerien itsestäänselvyyksien jankkaamista. Mutta molemmat selvisimme ihan hyvin. Aikaa toki meni 9 vuotta opillisesti hukkaan, mutta eipä tuo ole mielestäni elämässä niin tärkeää. (Mutta selittää varmasti osaltaan sitä, miksei Suomessa aivan maailman huipulle päästä oikein millään tieteenalalla.)

 

Meillä ei lapset "ole hyppineet" luokkien ylitse, ei siis annettu.
Molemmat lapset ovat olleet koulussa omien ikäistensä joukossa.
Lapsemme ovat viihtyneet koulussa. Opettajat ovat ottaneet huomioon seuraavalla tavalla:
lapset on ohjattu tukiopettajiksi -apuopettajiksi- heikoimmille oppilaille, lapsille on annettu omaa oppimateriaalia (esim. 3-5 vuotta "korkeampia" matematiikan tehtäviä), lapset ovat saanneet tehdä tutkielmia ja esitelmiä tunteihin liittyvistä asioista, ovat saanneet pitää esitelmiään myös "ylä-astelaisille" ja "auditoorioissa". Joskus on jopa pidetty "yksityistunteja", eli eriytettyä opetusta muun luokan tuntien aikana! Lapsieni mielestä kuitenkin kaikista kivointa koulussa on ollut juuri kaverit ja välituntileikit, hyvä ruoka ja se, että saa "auttaa" muita!

Vanhempana olen sitä mieltä, että lahjakkaalle lapselle "koululla/opetuksella" ei ole niin väliä, siis opetuksen "tasolla", vaan koulun ilmapiiri ja kaverit ovat tärkeitä lapselle. Miksi näin? Omalta kohdaltamme olemme huomanneet, että lapsemme ottavat selvää asioista itsenäisesti ja "janoavat" tietoa (ovat kiinnostuneita eri asioista jne.), riippumatta koulusta. Jos 5-luokkalainen on kiinnostunut integraalilaskennasta tai avaruustutkimuksesta, niin ei hän siihen "peruskoulua" tarvitse. Vaan kannustavia ja kuuntelevia ja "avaruutta" ihmetteleviä vanhempia. Eli normaalia kanssakäymistä -toisen kunnioittamista-.

Lapsen erityislahjakkuutta (esim. kuvataide/musiikki/matematiikka/sanataide/liikunta yms.) voi myös tukea ohjaamalla lasta harrastuksiin. Kun/Jos koulu on helppoa, niin "lisäopetusta/ -tukea" omaan "erityislahjakkuuteen" saa harrastuksista. Sieltä löytää myös muita samanhenkisiä kavereita lapselle -jakamisen riemua-.

 

Täällä on yksi jo 11-vuotias.

Minun kokemuksellani pahinta mitä voit lapsellesi tehdä on se että yrität saada häntä kuulumaan joukkoon johon hän ei kuulu. Lapseni oli todella ahdistunut kun kuuntelimme "asiantuntijoiden" neuvoja asiasta. Sitten aloimme tukea häntä kaikessa josta hän pitää. Hän alkoi hiukan vapautua sosiaalisemmin myös. Jos lapsi ei ikinä saa toteuttaa koulussa itseään vaan aina lytätään opiskelemaan asiaa jonka on oppinut aikoja sitten, se tappaa mielenkiinnon myös koulua kohtaan.

Ja meidän lapsella ei myöskään aspergeria, on joitakin samantyylisiä piirteitä kyllä mutta asiaa on tutkittu moneen kertaan.

Iltalukemisena tällähetkellä joku fysiikan kirja josta en itse tajua mitään Pääasia että lapsi on onnellinen, nyt ja tulevaisuudessa.

 

Missä iässä huomasitte lapsenne olevan erityislahjakas ja millä aloilla?