Lapsellani todettiin..

piirteitä keskittymishäiriöstä, mahdollisesti pojalla on myös hahmotushäiriö. Ikää on vasta 5-vuotta, joten diagnoosia ei vielä tehdä. Ensi vuonna menee eskariin ja sit selvitellään tilannetta lisää. Kylläpä otti äitinä koville tämä asia, vaikka itse otin sen alunperin tarhassa puheeksi :'( Viikko meni ahdistuksen syövereissä ja toinen itkiessä. Nyt alkaa jo vähän valo pilkottaa. Ja joo, joo, tiedän et vois olla pahemminkin, mutta kyllä nuokin jutut vaikeuttaa pienen miehen elämää harmittavasti. Koulumaailma on nykyisin niin karua, kaikkien olisi mahduttava samaan muottiin ja suorittaminen alkaa jo hyvissä ajoin ennen esikoulua. Toisaalta oli helpottavakin kuulla et kaikki pojan käyttäytyminen ei johdu pelkästään huonosta kasvatuksesta..
 
JONSERED Karhunkantaja
Turha surra... samaa on monella muullakin. Hyvä, että huomataan ajoissa. Ehtii rauhassa oppia, miten kyseisen lapsen kanssa toimia.

Ja lapsi itse oppii omat piirteensä ja miten niiden kanssa elää. Oletko ajatellut esim. vaihtoehtoista koulua? Meillä mennään steinerissa ihan muun jengin mukana.

Mielestäni nimenomaan hahmoitushäiriöinen hyötyy siitä, että asiat todellakin tehdään, ekaluokkalaiset piirtävät kolmion, laskevat sen kulmat ja kävelevät kolmion. Hekalla tarttuu oppi näin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jonsered:
Turha surra... samaa on monella muullakin. Hyvä, että huomataan ajoissa. Ehtii rauhassa oppia, miten kyseisen lapsen kanssa toimia.

Ja lapsi itse oppii omat piirteensä ja miten niiden kanssa elää. Oletko ajatellut esim. vaihtoehtoista koulua? Meillä mennään steinerissa ihan muun jengin mukana.

Mielestäni nimenomaan hahmoitushäiriöinen hyötyy siitä, että asiat todellakin tehdään, ekaluokkalaiset piirtävät kolmion, laskevat sen kulmat ja kävelevät kolmion. Hekalla tarttuu oppi näin...
Kiitos vinkistä! Pitänee alkaa kartottaa mitä vaihtoehtoista meillä päin olis tarjolla. Onneksi kouluun lähtöön on vielä ainakin reilu vuosi aikaa.
 
on lääkärillä käynti edessä eskarilaisen kanssa..ei sinänsä ole huolta..meillä koululla on mahikset pienryhmä työskentelyyn tai sitten tukevaan opetukseen..ja poika ei laita pahaksi olla erityis ryhmissä.. niissä kun ainakin eskarin aikana tpouhutaan kivoja juttuja... ja eskarin mielestä on vikaa vaikka missä mutta kotona hahmotus menee ihan perille kun ei hosu ja muutenkin ihan ok poika..oman kehon hallinta on silleesti heikohko kun on ollut pullukka.. nyt alkaa kuitenkin olla sekin pointti jo menossa ohi..onneksi..ja kaikille jaksuja..kaikki lapseen liittyvä, vaikka ei vakavaa oiskaan vaikuttaa äitiin.. :hug:
 
khf
Meillä kans oli tytön 5v neuvola siellä todettiin että hahmotuksessa on vähän heikkoutta... tottahan se äitistä aika pahalta tuntu mutta tiesin sen kyllä etukäteenkin jo että sillä puolella on heikkoa... lähinnä piirtäminen tuottaa tuskaa ja palapelien teko..
Ja neuvola täti sanoi että mitä suuuremmalla toden näköisyydellä tyttö joutuu pienryhmään sitten kun kouluun menee
 
Omalla pojallani on dysfasia ja hän käy mukautettua luokkaa, joka on ihan hyvä vaihto-ehto. Peri-aatteessa he opiskelevat samoja aineita kun normaali luokassakin, mutta kukin oppilas omaksuu asiat omaan tahtiin. Olemme olleet tosi tyytyväisiä tähän luokka-muotoon, vaikka alkuun se oudoksuttikin.. Turha on lapselle luoda paineita oppimisesta, mikäli on mahdollisuus tälläiseen opetukseenkin
 
JONSERED Karhunkantaja
Alkuperäinen kirjoittaja khf:
Meillä kans oli tytön 5v neuvola siellä todettiin että hahmotuksessa on vähän heikkoutta... tottahan se äitistä aika pahalta tuntu mutta tiesin sen kyllä etukäteenkin jo että sillä puolella on heikkoa... lähinnä piirtäminen tuottaa tuskaa ja palapelien teko..
Ja neuvola täti sanoi että mitä suuuremmalla toden näköisyydellä tyttö joutuu pienryhmään sitten kun kouluun menee
Ei joudu, vaan pääsee. :D
 
meillä kanssa hahmotuksessa ja mm. motorisessa kehityksessä yms. neuvlan 5 v. tarkissa ongelmia. piirteli siinä vaiheessa vielä väärinpäin olevia pääjalkaisia. tämä oli elokuuta, syyskuussa piirsi ihmisen puikulaksi ilman käsiä, silmiä tms... isänpäiväntienoilla alkoi piirtää möhköjä joilla saattoi pää lähteä keskeltä kehoa ja kädet sieltä missä pää pitäisi olla ja kaikki oli kamalan huolissaan. joulukuun alussa kehon osat alkoivat löytää oikeita paikkoja ja tytön piirrustuksiin alkoi yht äkkiä ilmestyä korvakoruja , ranneketjuja jne... ja ennen joululomaa tyttö piirsi jo ihan ikätasoisen tontun jolla oli mekkopäällä!!!!!!!! tosi nopeasti se lähti liikkeelle kun lakkasi itte stressaamasta ja tuijottamasta sitä mitä pitäisi osata. Lapsi ja nuoriso vastaan otolla käytiin ja lapsen hienomotorinen kehitys oli ohan ikätasolla. Jäykkyyttä löytyy ja sen vuoksi käymme kolmen kuukauden välein fysioterapiassa lisäksi on koti harjoitukset ja tasapainotyyny. perheneuvolassa psykologisissa tutkimuksissa havaittiin lapsella niin valtavia pelko ja ahdistus tiloja että ne estävät normaalin kehityksen ja lapsen kehitystaso on siitä syystä tällähetkellä ikätasoa alempana. Aloitamme syksyllä jossain pien ryhmässä koulun ja toivoa saattaa että kun päästään alottamaan psykoterapiakin alkavat pelkotilat ja solmut aueta ja lapsi alkaa voida kehittyä normaalisti. välttämättä kaikki ei siis aina tarvitse olla sitä kaikkein hirveintä laatua...
 
Miun siskolla on hahmottamishäiriö ja sen takia vaikeuksia oppia asioita, ymmärtää syy-seuraus- suhteita ja jäsennellä asioita.
Kouluvaikeudet huomattiin ekalla luokalla koulussa ja sisko saikin pian diagnoosin. Ala-astetta jatkettiin erityisluokalla, yläasteella siskoni siirtyi mukautetulle luokalle ("vahvoissa" aineissa tavallisessa opetusryhmässä, vaikeissa erityisryhmässä). Ammatilliseen koulutukseen siskoni haki kouluun, johon pääsi mukautetun opetussuunnitelman päättötodistuksella.
Nykyään siskoni on 24v. avoliitossa elävä nainen, jatko-opiskelee ja harrastaa koiransa kanssa tokoa :D Siis aivan tavallinen nuori aikuinen :)

Joten älä itke ja panikoi :hug: Erityislapsen luotsaaminen itsenäiseen elämään on vanhemmille rankkaa, mutta ei mahdotonta tai tavatonta ;)
 
Meillä kanssa tytöllä ongelmia keskittymisessä, oman toiminnan ohjauksessa, uhmakkuudessa yms. Eskarissa on integroidussa ryhmässä, mutta kouluun on menossa normaaliluokalle, koska ei oppimisvaikeuksia. Hieman hirvittää, että miten siellä isossa luokassa pärjää (jaksaa)... No aika näyttää.

Tosiaan hyvä että asia huomattiin jo hyvissä ajoin ennen koulun alkua. Eskarissa pystyy sitten kartottamaan ne asiat jotka ovat vaikeampia ja panostaa niihin. Ja tarvittaessa sitten saada muita apuja.

Onhan se aina kurjaa kun oman lapsen kohdalla varmistuu tuollaisia asioita. Itse olin tyttäreni kohdalla varma ongelmista jo pitkään ja apu / tutkimukset junnasivat. Mutta kun loppujen lopuksi sai diagnoosin (uhmakkuushäiriö), niin kyllä se pahalta tuntui. Mutta tunteet kyllä tasaantuu ajan kanssa.
 

Yhteistyössä