lapsemme kuoli synnytyksessä

\

Uskon että on aika syntyä ja aika kuolla. Vaikka lapses ois leikattu niin uskon silti että hänen elämänlankansa oli niin lyhyt että hän olisi kuollut siltikin.

Aina ei kuolemalle löydy edes syytä. Sydän pysähtyi sanotaan ainoastaan.

Kuolema on todella, todella surullinen asia. Toivon sulle oikein runsaasti voimia ja lohdutusta. Pienen lapsen kuolema tuntuu aina niin väärältä. Pieni enkeli... Mutta nyt hänet on otettu hyvään huostaan. :flower: :flower: :hug:

Alä sinä vähättele elämänlanka typeryyksillä.
Mieheni siskon lapsi vammautui hapen puutteeseen. Lääkärit ja hoitohenkilökuntakin tekee arviointivirheitä.

 

\

\

Uskon että on aika syntyä ja aika kuolla. Vaikka lapses ois leikattu niin uskon silti että hänen elämänlankansa oli niin lyhyt että hän olisi kuollut siltikin.

Aina ei kuolemalle löydy edes syytä. Sydän pysähtyi sanotaan ainoastaan.

Kuolema on todella, todella surullinen asia. Toivon sulle oikein runsaasti voimia ja lohdutusta. Pienen lapsen kuolema tuntuu aina niin väärältä. Pieni enkeli... Mutta nyt hänet on otettu hyvään huostaan. :flower: :flower: :hug:

Alä sinä vähättele elämänlanka typeryyksillä.
Mieheni siskon lapsi vammautui hapen puutteeseen. Lääkärit ja hoitohenkilökuntakin tekee arviointivirheitä.

Se on totta, että lääkärit ja hoitohenkilökunta tekevät virheitä, jokainen varmaan ymmärtää etteivät tarkoituksella mutta se ei silti vähennä sen virheen kanssa elämään joutuvien vanhempien tuskaa. Aina ei voi vain syyttää Jumalaa, jos inhimillinen virhe johtaa pienen lapsen kuolemaan on aihettakin syyttää sitä, joka virheen on tehnyt. Menetystä ei toki saa takaisin syyttämällä ketään.

Mimosalle: tarkoituksesi oli varmasti hyvä ja vilpitön, mutta pienen lapsensa hautaamaan joutuneesta äidistä usko kuoleman tarkoituksellisuuteen on epätodellinen. Vahvasti aiemmin uskonnollisena ihmisenä en usko, että voi olla mitään niin tärkeää syytä miksi Jumala olisi ottanut lapsemme pois. Vastasyntynyt lapsi ei mielestäni mitenkään ole voinut vielä täyttää elämänsä tarkoitusta. Ymmärrän, että todella surullisia asioita tapahtuu mutta en usko että kohtalolla on mitään tekemistä asian kanssa.

Enkelitytön 8/01 äiti

 

Osanottoni kaikille lapsensa menettäneille :hug: Voiko mitään kamalampaa olla?

Toivon, että jokainen lapsensa menettänyt saa tilanteeseen paljon tukea :heart:

 

Voimahalit :hug: :hug:

 

Syvimmät osanottoni suureen suruunne! Tarinasi kosketti minua syvästi sillä meidän tyttö syntyi myös pitkäperjantaina (tänä vuonna) ja meillä oli leikkaus lähellä...

 

Varmasti kamala paikka! On varmasti mielessä aina!

 

:hug: :hug: :hug: Syvin osanottoni koko perheelle,olette ajatuksissani.

 

Kiitos jälleen kaikista kauniista sanoista, päivä kerrallaan ja hetki vain. Huhtikuusta ei mitään muistikuvaa, toukokuukstakin vain pieni aavistus, mutta eteenpäin mennään...

 

:'( en voinut muuta ku itkeä ku luin kaikki nämä menetykset... olen seurannut vierestä monen äitin ja isän tuskaa jotka ovat menettäneet lapsensa...se on sanoin kuvaamatonta.

odotan itse kolmatta lastamme ja juuri tämä menettämisen pelko on koko raskauden ajan ollut mukana.

toivon teille kaikille lapsen menettäneille vanhemmille todella paljon voimia ja jaksamista. mikään ei ole niin voimakasta kuin rakkaus omaan lapseen. :hug:

 

:hug: paljon voimia sinulle.
minun serkkuni kuoli kun oli 3 vuotias..hänellä oli sairaus ja oli tiedossa että hän lähtee taivaankotiin pian.mutta oli se kaikille raskasta aikaa..olen monesti puhunut serkkuni vanhempien kanssa ja he ovat aina sanoneet että kaikella on tarkoitus..ovat myös sitä mieltä että heidän pienellä tyttärellä oli jokin merkitys miksi hän tänne syntyi.
en voi edes kuvitella tuskaasi mutta onneksi pystyt puhumaan siitä se on tärkeää!!!

 

Syvä osanotto teille! :hug:

Haluan sanoa mielipiteeni siihen, että KANNATTAA todella vaatia, ettei näin ikävästi tarvitse käydä. Ja lääkäreitä ja sairaalaa saa syyttää. Minulla on kaksi tervettä poikaa, mutta toista odottaessani VAADIN KOKO EDELLISEN YÖN viisi tuntia , että saisin käyrän vatsan ympärille, ajatelkaa ja kyseessä yliopistollinen sairaala. Sanoin, että kaikki ei ole ok, joten halusin varmistaa sydänäänet. Käyrää en saanut moneen tuntiin, kätilö vain sanoi, että vauva nukkuu. Sanoin, että jos nukkuu, niin miksei vauva herää. Koska yritin kaikki tavalliset keinot, että hän heräisi liikkumaan. Muttei liikkeen liikettä. Lopulta sain käyrän 4.00 aamuyöstä ja aina kun tuli todella pienikin supistun, sydänäänet laskivat 60:een. Ei tarvinnut käyrää kauan pitää kun sydänäänet lähtivät 140 laskuun pikku hiljaa ja hävisivät kokonaan 30 kohdalla. sitten tuli kätilöllekin hätä ja lähdettiin saliin. Kerkesin soittaa vain miehelleni 70 km päähän että ala tulla nyt.

TÄSTÄ HUOLIMATTA, kun sydänäänet synnytyssalissa löydetiin, jäätiin odottamaan klo. 7.00 lääkärin töihintuloa. Sen kolme tuntia tuijotin vain käyrää sydän kurkussa. Kun lääkäri tuli, hän vain tokaisi, että eikun alakautta ja tippoja lisää. Koko päivän yritin mutta paikat ei auenneet, sitten illalla 18 jälkeen hätäsektio. Sektiossa huusin koko ajan, että koskee, mutta lääkärit ja hoitajat vain "kyllä se siitä, se on ihan normaalia..". Minulta ei lähtenyt kipuaisti ollenkaan. Lopulta lääkäri tuli ja laittoi kipulääkettä, mikä todella helpotti. Myöhemmin sektion hoitanut porukka tuli huoneeseen asti pyytämään anteeksi, että ovat liian rutinoituneita työhönsä ja eivät aina todella kuuntele äitejä. Myönsivät virheensä. Poika on nyt terve, mutta teholla oltiin 2 viikkoa.

ELI VAATIKAA! Nyt odotan kolmatta ja vaadin niin että kaikki kuulee! Koska myös ensimmäinen lapseni on syntynyt ennen aikojaan hätäsektiolla. Silloin kyllä sairaala hoiti hommansa hyvin, minä kaikesta onnellisesti tietämättä olin vain. Mutta jälkeenpäin tiesin, että siinäkin oli hätä todenteolla. Minulle yksi lääkäri määräsi sektion jo nyt lokakuulle, kun toinen sanoi, että alakautta. Eli mielipiteitä on moneksi. Tod.näk. menen sektioon, silla kohtuni ei välttämättä kestä alatiesynnytyksen rasituksia.

En voi edes kuvitella oloanne ja menetystänne. Sanat eivät riitä kertomaan, miten pahoillani olen siitä, mitä olette joutuneet kokemaan. Paljon voimia teille ja siunausta!

 

Otan osaa tiedän miltä sinusta tunttuu. minulla oli kaikki ok synnytykseen asti ja sitten kuoli vaikka hätä sektio tehtiin kun olin 7cm auki jo. Sitä ennen oli 2 keskenmenoa. itselläni on 5v poika jo ja uutta ei tunnu tulevan. suru ja tuska on kova väliillä oikeen pahakin vuosi tulee täyteen elokuussa. kirjottele jos haluut jutella.

 

En saa osoitettasi näkyviin, pitäis rekisteröityä tai jotain. Haluaisin kyllä kirjoitella kanssasi...
Terv. Murtunut mami

 

No jos tosiaan haluut kirjoitella niin osoite on jennille@jippii.fi pitäisi sähköpostin tulla perille asti.

 

Otan osaa suruunne :'( :hug:

 

Tämä tarina sai pelon tuntumaan sydämessä ja kyyneleen vierähtämään poskella... itse olen viikolla 25+2 ja eniten pelkään lapsemme kuolemaa..
voimia ja jaksamisia sinulle..

 

otan osaa!

ja kiitos neuvosta, samanlainen tilanne tulossa pian, joten taidan vaatia leikkausta, jos ei ala syntymään.

esikoista yritin 72 tuntia, sitten meni sydänäänet ja leikatiin.

nyt on vielä isompi vauva tulossa...

kiitos ja voi hyvin (jonain päivänä)!


:'(

 

Otan osaa. Meille kävi samoin, vaikka syy oli ehkä eri. Tai siis eihän sitä tiedä... Pahalta tuntuu, kun ajattelee, että siinä oli jo ihan valmis ihminen. Kukaan/mikään ei voi menetystä korvata, auttaa silti että meillä onneksi on toinen lapsi. Meitä kanssasisaria tuntuu olevan monta täällä. Ennen en edes uskonut, että Suomessa nykyään lapsia synnytyksessä kuolee.

 

Voimia koko perheelle :hug:

 

voimia perheelle ja antakaa surulle aikaa. :hug:
ja sit sanon vielä tän jutun jota en ainakaan "sammakoksi" tarkoita..kuulin kaverilta jolta kuoli myös lapsi synnytykseen niin hän sanoi kuukausi tapauksen jälkeen että hän on niin iloinen kun joku oli sanonut että se "lapsi oli niin täydellinen Jumalan luomistyö että taivaan enkelit halusivat heti hänet luokseen!"

 

:'( :'( Osaanottoni kaikille lapsensa menettäneille ympäri suomea. Minun ensimmäinen synnytys oli vaikea ja lapsi vietiin teholle ja minut vietiin leikkaussaliin ommeltavaksi (kätilö sanoi ettei tarvitse leikata välilhaa kun niin hyvin mahtuu ja tuli kolmannen asteen repeämä, joten kyllä virheitä valitettavasti sattuu). Tällä lapsella on vaikea dysfasia (en tiedä johtuuko synnytyksestä). Toinen lapsi syntyi helposti ja sai 9,9,10 apgar-pistettä. Hänellä todettiin vuosi sitten autismi, joten on vaikeasti vammainen, joten ikinä ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan...

 

VOI ETTÄ!!! Mua sitten raivostuttaa aina kun kuulen tällaisia juttuja. Siis kun mä en tajua sitä alakautta synnyttämisen suurta ihannointia lääkäripiireissä. Viimeisen asti pitäisi lapsen syntyä "luonnollisesti" - noin siinä sítten käy. Ja kärsiikö siitä kukaan muu kuin vauvansa menettäneet vanhemmat, vauvan sisarukset ja muu lähisuku. Lääkäriä ja kätilöitä voi kotvan harmittaa, mutta sitten tapauksesta tulee vain yksi ikävä positiivisten kokemusten joukkoon. Vauvan läheiset taas surevat koko elämänsä... Hätäsektioonkin pitäisi ruveta mielestäni herkemmin, koska siitä on enemmän hyötyä kuin haittaa. Siinä vaiheessa, kun alkaa näyttää, ettei vauva ala tulla ulos ja pitäisi alkaa imukuppia käyttää: ei muuta kuin leikkuriin!
VOIMIA TEILLE SURUNNE KANTAMISEEN JA SYVIN OSANOTTONI! ÄLKÄÄ EPÄRÖIKÖ PUHUA JA ITKEÄ ASIASTA LÄHEISILLENNE, VAIKKA SE TUNTUISIKIN JANKUTTAMISELTA. SITEN SURU PURKAUTUU JA KEVENEE - KOSKAANHAN SE TUSKIN HÄVIÄÄ. TOISAALTA SURUN KAUTTA VAUVANNE ELÄÄ AINA SYDÄMISSÄNNE.

 

Lämmin osaanottoni sinulle ja perheellesi!
Itku tuli ja kyyneleet kun luin tarinasi. Enkeli lapsenne on nyt hellässä hoidossa taivaassa. :hug:

 

\

\

Uskon että on aika syntyä ja aika kuolla. Vaikka lapses ois leikattu niin uskon silti että hänen elämänlankansa oli niin lyhyt että hän olisi kuollut siltikin.

Anteeksi nyt vain, mutta MISTÄ SINÄ olisit voinut tietää????? Luuletko, että kommenttisi jotenkin auttaa tätä äitiä, joka on juuri kokenut maailman hirvittävimmän asian, oman lapsensa kuoleman?! Juuri tällaisia sammakoita ihmiset päästelevät kun eivät osaa kohdata surevaa ja väkisin keksivät jotain "lohduttavaa", jos ei muuta osaa sanoa kuin tämäntyylistä, niin on parempi olla hiljaa. Näistä tämäntyylisistä sammakoista on niin paljon kokemusta ja ne loukkaa aina.. Omasta menetyksestäni on sen verran kulunut aikaa, että osaa laukoa takaisin, ennen menin vain lukkoon silkasta tyrmistyksestä.

Ap:lle haluan toivottaa valtavasti voimia ja jaksamista! Olen todella pahoillani vauvasi menetyksestä.. Surun tie on äärimmäisen raskas kulkea ja ehkä sinua helpottaisi jakaa kokemuksiasi muiden kanssa. Meitä oman lapsensa menettäneitä löydät täältä http://health.groups.yahoo.com/group/enkelivauva/ Ehkä oletkin jo kuullut Käpy Ry:stä? Sieltä saat surussa jaksamiseen tukea esim. tukihenkilön muodossa ja monella paikkakunnalla järjestetään Kävyn ryhmätapaamisia. Osoite on http://www.kapy.fi/

Voimia jokaiseen päivään sinulle ja miehellesi!

T. enkelitytön ja -pojan äiti

:O No johan on kuin vain SINUN lohdutus on sitten se ainoa ja oikea joka voi tosita lohduttaa!! JOKAINEN tavallaan yrittää lohduttaa!! AIVAN samalla tavalla joku voi sinulle ärähtää!!!!!!!

 

Aivan SELVÄHÄNSE.. minulla ei ole lasta ja sehän ei oikeuta minua mitenkään kommentoiman koska sinulla on ollut lapsi ja olet kokenut saman kuin tämä äiti niin sinullahan se on oikeus tietenkin kommentoida joten olen pahoillani ja poistun keskuteluista