Lapsen harrastukset meni liiallisuuksiin...

Myönnetään että olen hieman kilpailuhenkinen vanhempi. Enkä ihan hieman.
Tiedän että se on lapselle haitaksi mutta minkäs teet, kun en muuhunkaan pysty. En osaa muuta kuin kilpailuttaa lasta. Olen yrittänyt muuta, muttei onnistu.
Tyttö on ollut taiteellinen ja luova niin kauan kuin muistan.
Tyttö itse olisi halunnut balettiin ja taidekerhoon. 3-vuotiaana.
Kysyin häneltä, haluaisiko hän taitoluisteluun ( mielestäni se on nätimpi laji) ja vastaus oli että mikä se on. Katsottiin videoita, ammattitaitoluistelijoista ja luistelokoululaisista. "Joo, haluun"
Kuule muru, haluaisitko maalaamisen sijasta soittaa?
Mitä soitinta?
No mitä itse haluat. Viulua, pianoa, selloa...
Tyttö kävi sitten kokeilemassa kaikkia. Hän itse ei kommentoinut joten ilmoitin tytön pianotunneille. Siellä oli ammattimainen soitonopettaja.
Sitten aloitettiin. Molempia 1 krt per viikko. Se oli kivaa. Sitä odotettiin.
Pääsenkö mä jo soittamaan? Pääsenkö luistelemaan?

Sitten kun päästiin, treenien jälkeen oli ihan tyytyväinen. Ja kohta vaadittiin uudestaan. Harrastaminen oli tosissaan kivaa.
Seuraavana vuonna luistelussa siirryttiin kilpailuryhmään, ikähaitari 4-15 vuotta. Harkat 2 kertaa viikossa. Oli kivaa. Oli haastetta nyt, jo tosissaan. Lapsi oli täyttänyt minun näkemykseni harrastuksesta.
Käytettiin yleisöluistelut. Olin mukana niissä. Näin, katsos. Valssihyppy. Kaatuminen. Ylös. Uudestaan. Kohta jo onnistuu.
Pianoa jatkettiin vielä kerta per viikko.

Seuraavana vuonna pianoa tuli 2 kertaa viikko. Nyt niitä hommia tehtiin sielläkin jo ihan tosissaan.
Luistelukannallakin oli säpinää.
Aloin pitämään tytölle puolen tunnin oheisia, venyttelyä ja "kuivaharjoittelua".
Hallilla teimme luistelun jälkeen, kun oli yksi pukkari vapaana. Se oli vielä "ihan kivaa". Joskus tyttö kysyi, että eikö oltaisi tekemättä oheisia ja mentäisi Heseen? Sanoin, että mennään vaan heseen, mutta oheiset pidetään.

6-vuotiaana luistelua 3 kertaa viikko. Soittoa 2 kertaa. Soitto sujuu jo, tyttö on todella taitava. Esityksiä oli paljon. Kaikenlaisissa paikoissa.
Luistelu kävi hyvin. Kilparyhmässä peli koveni. Lapsi alkoi menestymään. Oheisia aloin pitämään niin kauan, että kaikki saatiin läpi.
Avustin ja kaiken piti onnistua, ennen kuin lähdetään kotiin.

Sitten alkoi ekaluokka. Muuten samat, mutta aloin oheisissa niin, että tunti per kerta ja sitten jos ei saada siinä ajassa kaikkea läpi jatketaan. Omassa ryhmässä ei vielä noita oheisia ollut. Harrastaminen oli vieläkin kivaa, vaikka se vei jo tosi paljon. Innoissaan lähdettiin ja hommat hoidetttiin.

Nyt neitonen aloitti tokaluokan.Soitossa opettaja vaihtui vieläkin taitavampaan. Tyttö jatkaa luistelussa, 4 krt viikko.
Omat oheisetkin on, 1 tunti per harkat. Minä tsekkaan kotona joskus ne hommat, jos ei suju, harjoitellaan ne puhtaiksi. Tytön siirtymistä haastavampaan ryhmään harkitaan.
Mutta harrastamisesta on mennyt se entinen riemu. Kavereille jäi lapsen mielestä riittävästi aikaa. Mutta nyt siitä oli tullut suorittamista ( ja se oli suurimmaksi osaksi minun aikaansannostani, kyllä) ja sinne mentiin koska "minä hoidan nämä" ja hommat hoidettiin. Siellä vaan tehtiin. Paahdettiin parasta. Ja niitä tehdään yhä. Lapsi ei ole oikein loppu, lähtee sinne harrastukseen ihan normina, menen ja hoidan. Piano sentä on vielä vähän riemua sisältävä, mutta luistelusta tullut suoritusta.Lapsi ei väitä, ettei haluaisi sinne, vaan hän menee kun pitää. Ja menestyy .

Tämä homma karkasi nyt tänä vuonna käsistä. Miten tulisi menetellä?
Nappaanko molemmat harrastukset poikki ja pidetään vuoden tauko, ensi syksynä sitten krt per viikko?

 

Olen surullinen - ei muuta voi sanoa. Pieni ihminen on kerran lapsi,yhden ainoan kerran elämässään. Ja nyt se on yhtä kuin ohjelmoitu, ihan kuin aikuisen elämä.

En tiedä, mieti, voitko vielä jotenkin antaa lapsellesi lapsuuden. Ilman aikatauluja, ilman huolia, ilman jatkuvaa yrittämistä ja opettelua?

 

Mun mielestä tuo meni liiallisuuksiin jo tuossa vaiheessa kun ohjailit lapsen mieltä harrastuksen valinnassa.

 

Ohho :O
No, suosittelen tuota että tauko ja sitten molempia tai toista tai ihan uusia harrastuksia kerta per viikko. Kysy lapselta miten hän haluaa, luistelun laitat ainakin tauolle, halusi tai ei, pianon kertamäärät yksi kerta per viikko. Ellei sitten kokonaan pois.
Ensi vuonna kysyt sitten, mitä haluaa harrastaa ja kuinka paljon. Eiköhän osaa kertoa miten haluaa.

 

Suosittelen lukemaan Amy Chuan kirjan: Tiikeriäidin taistelulaulu.

 

Varmaan kivaa sun lapsella. Kuulostais tosi raskaalta aikuisellekin tommonen viikko-ohjelma. Mun mielestä toi on julmaa ja itsekästä.

 

Ensinnäkin: hienoa, että olet itse huomannut asian. Analysoit hyvin asiaa ja huomaat itsekin, että kaikki ei ole nyt kohdillaan. Pahempaa olisi, jos et itse edes huomaisi, missä mennään.

Tässä nyt tosiaan on tainnut käydä niin, että äiti elää lapsen kautta omaa unelmaansa. Toisaalta lapsi menestyy ja on harrastuksessaan hyvä, mutta onko se enää harrastus? Vai käykö jo työstä?

Mun ehdotus on, että istahdatte tytön kanssa yhdessä pöydän ääreen ja juttelette asiasta. Pyydä häntä kertomaan sulle, mitä hän itse haluaa. Ja esitä asia niin, että sä et suutu etkä pety, jos hän ei halua jatkaa nykyisiä harrastuksiaan. Jos hän haluaa jatkaa luistelua, kysy onko hän tyytyväinen nykytilanteeseen vai haluaako keventää harjoittelua. Ja sama juttu soittamisen kanssa. Lisäksi voisit kysyä, että onko joku harrastus, mitä hän mieluummin haluaisi kokeilla näiden nykyisten sijaan.

Viikko-ohjelma kuulostaa tokaluokkalaiselle aika rankalta. Tuon ikäinen tarvitsee vapaata leikkiä ja kavereiden kanssa touhuamista vielä paljon. Muista, että sosiaalisten taitojen kehittyminen vaatii sosiaalisia tilanteita.

 

Olen surullinen - ei muuta voi sanoa. Pieni ihminen on kerran lapsi,yhden ainoan kerran elämässään. Ja nyt se on yhtä kuin ohjelmoitu, ihan kuin aikuisen elämä.

En tiedä, mieti, voitko vielä jotenkin antaa lapsellesi lapsuuden. Ilman aikatauluja, ilman huolia, ilman jatkuvaa yrittämistä ja opettelua?

Älkää luulko jotta minä en olis surullinen. Minä se tässä olen, saatoin oman lapseni tuollaiseen kitaan.
Ehdotin, josko lopetettaisi kaikki.
"Hmm, ei. Mä haluun harrastaa noita kahta".
No haluaisitko harrastaa jotain muuta?
En. Mä haluun noita.
Mitäs sanot jos pistän harrastukset tauolle? Ja sitten ensi vuonna voit keksiä vaikka uudet?
Et! Et ikinä! Sinet koske mun harrastuksiin! Minä harrastan mitä haluan!
No jos tehtäis niin että harrastaisit molempia kerta per viikko? Ilman oheisia?
Ei. Haluan oheiset, ja molempia ainakin kaksi kertaa viikossa.
M:Yksi kertaa viikossa molempia tai ei ollenkaan.
Eikä! Miks sun pitää puuuttua! Saanko mä äiti oikeesti harrastaa mitä haluan?
Mä harrastan näitä, jooko? Käykö?

 

Sulta löytyy lapsen vaatekaapista varmaan vaan Tikettiä pilvienpimein. <Tähän tää menee kun kilpautetaan puolustuskyvyttömiä lapsia joille vanhemmat haluaa vaan parasta mutta eivät ajattele lasta pätkääkään.

 

Kovin fiksusti täällä ihmiset kirjoittavat, joten yritä pysyä rauhallisena vaikka kyllä kiehahti. Missä vaiheessa päätit, että sinulla on oikeus alkaa ohjelmoimaan lapsesi elämää noin pitkälle? Missä vaiheessa päätit että "oheiset" otetaan mukaan? Missä vaiheessa päätit että "oheiset" tehdään vaikkei lapsi niistä enää iloitsekkaan? Missä vaiheessa sinusta suorittavasta vanhemmasta alkoi tuntua siltä, että haluat samaa suorittamista lapsellesi?
Et ole onnellinen, koska lapsesikaan ei ole onnellinen. Niin yksinkertaista se. Jutteleppa lapsesi kanssa; sanot että nyt on äiti vetänyt tilanteen överiksi ja harrastaminen on mennyt liiallisuuksiin. Sanot myös, että se että lapsen "liika" harrastaminen on SINUN aikaansaannostasi ja se että lapsi sitä jatkaa ei tee sinua onnellisemmaksi ja lapsen ei todellakaan tule jatkaa sitä jos ei halua/jaksa. Ja kysypä vaihteeksi, jos lapsi saisi päättää viikkoaikataulun, mikä se olisi. Olisiko sitä?
Voi itku sanon minä. Onneksi edes nyt tuntuu omatunto kolkuttavan.

 

[QUOTE="vieras";24907518]Sulta löytyy lapsen vaatekaapista varmaan vaan Tikettiä pilvienpimein. <Tähän tää menee kun kilpautetaan puolustuskyvyttömiä lapsia joille vanhemmat haluaa vaan parasta mutta eivät ajattele lasta pätkääkään.[/QUOTE]

ööö. Miten tämä nyt liittyy asiaan?

 

Kauhealta kuulostaa. Hyvin lohduttomalta ja kiireiseltä pienen ihmisen elämä. Harjoituksia pullollaan. Hassulta tuntuu se, että sanot, että harjoituksia ikään kuin vain "tuli" lisää kokoajan. Mistä niitä tuli? Sen uskon, että taitoluistelu kyllä on alusta asti aika ammattimaista, mutta vanhemmilla on siinäkin valta valita. Harjoituksia ei vain tule, jonkun se pitää hyväksyä, että harjoituksia on molemmissa lajeissa monta viikossa. "Oheisia aloin pitämään niin kauan että kaikki meni läpi" ei sekään kuulosta ihan lapsilähtöiseltä vaan vanhempilähtöiseltä. Lapsi tässä taitaa toteuttaa sinun intohimojasi ja haaveitasi. Ei selvästikään omiaan, koska silloinhan hän olisi baletissa ja taidekerhossa kuten olisi halunnutkin.

 

Entäs jos yrittäisit antaa lapsellesi kasvurauhan?

Annat hänen ihan itse etsiä haluamansa harrastukset, harrastamisen vakavuuden ja sitovuuden asteen ja opettelet tyytymään siihen. On paljon harrastuksia voi määrittää itse harrastamisen intensiteettiä.

 

Musta olis hölmöä lopettaa kaikki nyt kertaheitolla !! Myönnän olevani hieman tiikeriäiti ja siksi mun mielestä katsotaan ainakin joululomaan asti, mitä tehdään. Jos jotain lopetetaan niin vain toinen harrastus.

 

AP ennen kaikkea sun tartee opetella muu asenne elämään. Väität ette opi, se on p*skan jauhantaa. Kyllä opit kun pistät arvomaailman uusiksi, mikä oikeesti on tärkeintä.

Ihan siksi että vaikka nyt lapsi lopettaisikin jonkun harrasteen - sä taatusti keksit seuraavan "kehitys tavoitteen" hänelle. On se sitten vaikka koulu menestymiseen pakottamista tms.

Ja muista - SINÄ olet vanhempi, SINÄ päätätä siitä miten paljon harrasteet vie lapselta aikaa. Ei niitä kieltää tarvitse, mutta vähentää voi.

 

Pakko lisätä, että mielestäni on kyllä nyt epäreilua lapsen tahdon vastaisesti lopettaa harrastukset kokonaan, kun hänet on ensin saatu harrastuksiin kiintymään. Jos lapsi todellakin itse sanoo, ettei tunne riemua harrastuksista, niin sitten pitää tietysti lopettaa. Mutta jos hän haluaa ja jaksaa harrastaa, niin mun mielestä on epäreilua lopettaa. Siirtämisen vaativampaan ryhmään, valmentajan tai pianonsoiton opettajan vaihdon ja harjoitusaikojen lisääminen pitää kyllä ehdottomasti estää. Ja lopettakaa nyt herrajumala niiden helvetin oheisten pitäminen ja puhtauden kyttääminen.

 

Meillä poika halusi siirtyä tokaluokalla vain yhteen 45 min pianotuntiin viikossa (sitä ennen oli 2 x 30 min). Ok, jaksoi ihan hyvin, nyt kuudennella. Ensi vuonna 60 min kerrallaan. Suosittelen kokeilemaan, ja kotona kannattaa antaa soittaa omiaan, laulukirjoja, yms oheismateriaalia eikä aina vain läksyjä. Älä painosta oppimaan, vaan ehdota vaikka että hän soittaisi ja sä laulat

Urheilua taitaa olla liikaa, kohta voipi alkaa fysiikka kärsimään, tulee vammoja, kunto laskee. Sen voisi pakottaa jättämään joko kerta viikkoon tai sitten kahdesti luistelua ilman oheisia. Tän talven. Tilalle leikkiä, kavereita.

Kuulostaa hyvin tunnolliselta lapselta, hyvä että pidät silmät auki missä mennään, ettei lapsi pala loppuun.

 

Älkää luulko jotta minä en olis surullinen. Minä se tässä olen, saatoin oman lapseni tuollaiseen kitaan.
Ehdotin, josko lopetettaisi kaikki.
"Hmm, ei. Mä haluun harrastaa noita kahta".
No haluaisitko harrastaa jotain muuta?
En. Mä haluun noita.
Mitäs sanot jos pistän harrastukset tauolle? Ja sitten ensi vuonna voit keksiä vaikka uudet?
Et! Et ikinä! Sinet koske mun harrastuksiin! Minä harrastan mitä haluan!
No jos tehtäis niin että harrastaisit molempia kerta per viikko? Ilman oheisia?
Ei. Haluan oheiset, ja molempia ainakin kaksi kertaa viikossa.
M:Yksi kertaa viikossa molempia tai ei ollenkaan.
Eikä! Miks sun pitää puuuttua! Saanko mä äiti oikeesti harrastaa mitä haluan?
Mä harrastan näitä, jooko? Käykö?

Tuli kylmät väreet. Mitäs sanot, jos pidätte vaikka 2 vkon tauon kaikissa harrastuksissa. Sanot lapselle, että sitten voi vielä jatkaa, mutta nyt pieni hengähdystauko koko perheelle.

Harrastuksia voi jatkaa tuon jälkeen toki, mutta harrastuksena ei työnä.

Hienoa, että olet itsekin huomannut överiksi menon !

 

Hittoako sinä niitä "oheisia" pidät. Älä ala leikkiä jotain valmentajaa. Luistelu on aikaa vievä ja vaativa laji ilman höyryäviä vanhempiakin. Toivottavasti teillä on edes sääntönä että vanhemmat ei saa olla kaukalon laidalla ja että vanhempien on pidettävä suu kiinni harjoitusten ajan jos istuvat katsomossa.

 

Kysyin tytöltä, katottaisiinko balettia.
EI. Sanoin että käydään yksi kerta katsomassa.
"No selvä. Saanks mä äiti semmosen palettipuvun? Voiaanko me ostaa?"

Taidekerhoon ei haluttu.
Sanoin , että luistelun peli vihelletään poikki. Tai ainakin toisen.
Ei!
Sitten sanoin, että luistelua kaksi kertaa ja piano kerran. Käykö?
No emmä nyt tiiä... Saanhan mä sit enemmän jos haluan?
No saat tietty.
Huomenna käydään ostamassa pari balettipukua :heart:
Yritän olla elämättä lapsen kautta tässä asiassa enää.
Tästä lähtien ollaan vaan, soitetaan, luistellaaan.
Ja käydään baletissa

Neiti on ihan innoissaan:
Mulla on sellanen jumppapuku missä on se hame kiinni?
Sitten mulla on myös semmonen harjoittelupuku missä on ne ritirimpsut.
Äiti, me tarvitaan sellanen römpsytön mihin voi halutessaan ottaa hameen!
Mulla taitaa olla vähän sellasta pinkkiä jumppakangasta, olikohan jotain tyllejäkin... Josko siitä neiti saisi yöllä "palettikamat". Tai henkkamaukalta sellanen eläinkuosinen, iiks
Murunen on ihan fiiliksissään.

 

Pyydä jotain kummia tms. juttelemaan lapselle. Puolueetonta aikuista joka osaa kuunnella lapsen Oman mielipiteen, yhtään johtattelematta. Ja pyydä häntä tekemään selväksi, että hän on lapsen tukena sanoi mitä sanoi.
Lapsesi varmasti tykkää harrastaa , eikä ehkä oikeastikaan ole valmis kokonaan luopumaan harrastuksistaan, eikä mielestäni tarvitsekaan. Mutta ehkä hän vähän peilaa sinua, ja antaa harratukselle isomman vallan kuin tahtoisi. Miellyttääkseen, jopa tietämättään , sinua.

Tai, jos se on mahdollista, lähtekää vaikka viikoksi lomalle ihan lapsen ehdoilla, tulee se tauko ihan huomaamatta.Ja lapsi saa etäisyyttä miettiä asiaa. Ottakaa vaikka ne piirustusvehkeet sinne lomalle.

 

Eli yksi harrastus lisää, et sitten todellakaan tajua.

 

Sun lapsi tarvitsi vähemmän harrastuksia ja enemmän oleiluaikaa ja sä hankit sille KOLMANNEN harrastuksen?
*facepalm* :´(

Ole nyt tarkkana sen kanssa sitten.. meinaan samalla tavalla ne tanssiharkat lisääntyy ja rankentuu ja lopulta täyttää koko viikon..! Ja taas olette samassa tilanteessa.
terv.muinoin olin umpiväsynyt teini balettisalilla 6x/vko

 

:headwall:

 

Hae apua itsellesi. Jo MTT olisi ihan asiallinen paikka, tai edes perheneuvola. Joku uusi toimintamallihan sinun on tuon vouhkaamisen sijaan luotava.