Lapsen opettaminen kaksikieliseksi

  • Viestiketjun aloittaja "Aapee"
  • Ensimmäinen viesti
"Aapee"
Löytyykö palstalta mammoja tai isiä, jotka olisivat opettaneet tietoisesti pienelle lapselle vierasta kieltä ns. kielikylpynä eli aktiivisesti kotioloissa puhumalla hänelle vieraalla kielellä?

En nyt tarkoita perheitä, joissa vanhemmilla on eri äidinkielet vaan esim. ihan suomea äidinkielenään puhuvia vanhempia. Olen itse ajatellut, että puhuisin tulevalle lapselleni aktiivisesti englantia suomen lisäksi. Olemme molemmat mieheni kanssa ihan supisuomalaisia ja kummankaan äidinkieli ei siis ole englanti.

Ajattelin asiaa siltä kannalta, että englannin kielen hallinta on tämän päivän maailmassa lähes yhtä tärkeää kuin kirjoittaminen ja lukeminen.

Onko täällä ketään, joka olisi toiminut samoin?
 
"Mekku"
Lapselle tulee vanhempien puhua omaa äidinkieltään. Äidinkielellään ihminen tekee kaikki vaikeimmat ja syvimmät ajattelu- ja päättelyprosessit. Äidinkielen kehitystä ei ole syytä häritä millään hoonosoomienglannilla. Jos englanti ei ole äidinkielesi, et pysty sitä äidinkielen tavoin lapselle puhumaan.
 
"Aapee"
Osaatko siis täydellisesti puhua (myös ääntää) englanniksi?
Jos et, älä puhu lapselle kieltä, jota et itsekään hallitse.
Olen ääntämykseltäni lähellä brittienglantia puhuvaa ja hallitsen englannin erittäin hyvin. Samoin mieheni. Ja mikä ihmeen peruste se edes ylipäätään olisi, että jos ei osaa täydellisesti ääntää niin ei voisi lastaan opettaa? Jos tarkoitat sitä, että vain täydellisesti ääntävä äidinkielen opettaja on pätevä opettamaan lapsille englantia, jotta lapset oppivat ääntämään oikein, niin mistä johtuu, että suomalaiset ääntävät suurelta osin englantia aksentilla?
 
Faktoja kaksikielisyydestä
Kaksikielisyys ei ole harvinaista. Itse asiassa kaksi kolmasosaa maailman ihmisistä puhuu enemmän kuin yhtä kieltä.

Suomessa puhutaan noin 140:aa eri kieltä.

Kaksikielisyys on prosessi, joka ei tapahdu itsestään.

Kaksikielisyys on rikkaus, mutta vaatii vanhemmilta sitoutumista, johdonmukaisuutta ja pitkäjänteisyyttä.

Päätös kaksikielisyydestä kannattaa tehdä jo ennen lapsen syntymää.

Äidinkieli on ihmisen tunteiden kieli. Vuorovaikutus lapseen säilyy luonnollisena ja vahvana, jos vanhempi puhuu lapselle sitä kieltä, joka on hänen oma äidinkielensä.

Kieli ei ole vain kieltä, vaan vahvasti sidoksissa kulttuuriin. Kaksikielinen lapsi oppii ymmärtämään kumpaakin kulttuuria paremmin kielen kautta. Tämä ymmärrys vahvistaa hänen identiteettiään kaksikulttuurisena ja –kielisenä ihmisenä.

http://www.familiaclub.fi/duo_teemat_kieli_1.html
 
vieraspee
[QUOTE="Aapee";29220770]Olen ääntämykseltäni lähellä brittienglantia puhuvaa ja hallitsen englannin erittäin hyvin. Samoin mieheni. Ja mikä ihmeen peruste se edes ylipäätään olisi, että jos ei osaa täydellisesti ääntää niin ei voisi lastaan opettaa? Jos tarkoitat sitä, että vain täydellisesti ääntävä äidinkielen opettaja on pätevä opettamaan lapsille englantia, jotta lapset oppivat ääntämään oikein, niin mistä johtuu, että suomalaiset ääntävät suurelta osin englantia aksentilla?[/QUOTE]

Jos englanti ei ole teidän kummankaan tunnekieli, niin sitä ei tule lapselle puhua.
 
"Aapee"
Ihme hyökkäystä by the way koko asiaan täällä heti. Miten ei ymmärretä sitä pointtia, että lapsella olisi helpompi oppia englanti jos sitä saisi kuulla jo kotona? En kai minä sitä aikoisi, jollen tietäisi omia kykyjäni englannin kielen saralla?
 
meillä on kaksi (tai siis kolmekieliset) lapset, minä puhun suomea, isä omaa äidinkieltään ja englantia oppii, kun kuuntelee meidän puhetta sekä esikoinen koulussa..kyllä sen englannin oppii, jos on kielipäätä yhtään, ihan koulussakin sitten.
 
"Aapee"
Jos englanti ei ole teidän kummankaan tunnekieli, niin sitä ei tule lapselle puhua.
Miksi miksi miksi?

Onko täällä nyt sitten vaan kateellisia paikalla, joiden oma englannin kielen taito on tasoa mai neim is Pirjo-Anneli?

Miksi niin monet sitten opettavat lapsensa lukemaan ja kirjoittamaan ennen kouluikää? Miksi kielen opetus olisi niin eri asia?

Ja sen vielä mainitsen, että englanti on minun ja mieheni ns. rakkauden kieli ja puhumme sitä toisillemme kotona aika paljonkin.
 
viaras
Googgelilla löydät ap aiheesta tietoa. Siitä on joku kotimainen tutkimuskin jota en nyt tähän hätään muista et mistä sen löytäis, mutta jos aihe kiinnostaa niin kannattaa etsistkellä. Niin siis se tutkimus oli aiheesta, että lapsen kehitykseen vaikuttaa haitallisesti jos vanhempi puhuu lapselle kieltä joka ei ole oma äidinkieli.
Ja jos tässä joku hyökkäävästi käyttäytyy niin se olet kyllä sinä.
 
vierass
Ahh mitäs nyt -mammat taas vauhdissa! Tuo lapselle haitallisuus tulee silloin, jos syntymästä asti toinen vanhemmista puhuu lapselle ei-äidinkieltä lähes koko ajan! Jos sen sijaan esim 5v lapsen kotona aikuiset ajoittain "kielikylvettävät" lasta puhumalla kotona englantia, höpsöttelemällä, katsomalla englanninkielisiä leffoja jne, niin tästä on ainoastaan ja vain hyötyä. Toki tunneasiat, vakavat keskustelut yms käydään aina sillä omalla äidinkielellä, ja siinä vaiheessa kun lapsi opettelee kielen perusteita (0-2v) puhutaan sitä äidinkieltä.
 
keinoja
Englannin kielinen tai kielikylpypäiväkoti. Englanninkieliset kerhot ja harrastukset. Englanninkieliset lastenohjelmat. Kielenopetuslastenohjelmat (esim.Seikkailija Dora). Kielenopetustietokonepelit. Lautapelit, korttipelit yms. englanninkielellä.
Olisiko edellisistä teille iloa?
Omaa äidinkieltä kannattaa puhua vauvalle ja pienelle lapselle. Voittehan silti puhua kotona miehen kanssa englantia, näin lapsi kuulee kieltä koko ajan ja kiinnostuu oppimaan - ja käytätte alussa mainittuja keinoja lisäksi, niin lapsi oppii tehokkaasti samalla myös toisen kielen.
 
"Maikki"
Tokihan voitte englantia opettaa lapsellenne pienestä pitäen,mutta ei kannata sekoittaa sitä äidinkieleen.

Hupsua heti närkästyä, kun et saanutkaan kaikilta pelkkää kannustusta. Fakta on, että suurin osa meistä Pirjo-Anneleista kuvittelee osaavansa englantia paljon paremmin, kuin osaammekaan, sinusta en tiedä. Itse asuin lapsena jenkeissä, mutten siltikään lapselleni "uskalla" englantia kotikielenä käyttää. Eri asia on, jos vähän isompana aktiivisesti alan opettaa sitä lapselle.
 
"Viera"
Englanti on aika helppo kieli, kyllä lapsi oppii sen myöhemminkin kun kerta tekin olette miehesi kanssa oppineet.
Sanavarastosi englanniksi on ehkä 15% siitä mitä äidinkielenään englantia puhuvan joten et voi litenkään opettaa häntä kaksikieliseksi. Voit ainoastaan opettaa hänelle englantia vieraana kielenä ihan niinkuin koulussakin opetettaisiin.
Jos taas puhut sekä suomea että englantia pienelle lapselle niin hän menee vaan sekaisin kun ei tiedä mikä sana mihinkin kieleen kuuluu. Toki voit puhua lapselle englantia sitten kun lapsi on tarpeeksi vanha ymmärtämään mikä on vierasta ja mikä kieltä ja mikä ei(2-3v)
 
"Zzz"
Pienelle lapselle tulisi yhden aikuisen puhua aina vain yhtä kieltä. Näin lapsi oppii erottamaan kielet toisistaan. Mikäli todella puhut äidinkielenomaista englantia (tarkoitan nyt sanavarastoa, en aksenttia, koska aksenttia on maailmassa lukemattomia), voit puhua englantia lapsellesi, kunhan puhut sitä hänelle aina. Isä puhuu sitten lapselle suomea.
 
"äiti88"
Vanhemman tulisi aina puhua pienelle lapselle, jonka kieli on vasta kehittymässä, omaa äidinkieltään. Aina.

Se on sitten eri asia, jos vaikka joskus haluaa lapsen kanssa ottaa "mikki hiiri opettaa englantia"-kirjan käteen, ja katsella sieltä yhdessä mitä englanninkielisiä sanoja on olemassa.
 
"marianna"
Minä voin kertoa sen verran, että minä puhun lapsellemme suomea ja venäläissyntyinen mieheni puhuu venäjää. Miehenikin siis hallitsee suomen lähes täydellisesti (käynyt esim. kaikki koulunsa jo Suomessa) ja keskenämme keskustelemme suomeksi. Saimme kuitenkin neuvon, että puhuttua kieltä ei saisi vaihtaa ennen noin neljää ikävuotta, jolloin lapsi on omaksunut jo suurimman osan äidinkielistään. Eli vaikka lapsemme kysyy jotain mieheltäni suomeksi, saa lapsi vastauksen venäjäksi ja yleensä keskustelu jatkuu tästä eteenpäin lapsenkin taholta venäjäksi. On lapselle hämmentävää, jos vanhempi vaihtelee puhuttua kieltä.

Eli jos tosiaan alatte kielikylpyyn lapsenne kanssa, pitäkää huoli siitä, että kaikki arkinen elämä säilyy aina sillä kielellä, jota olette päättäneet puhua. Esim. leikithän voi tapahtua niinkin, että nallet alkavatkin puhua englanniksi. Minä suosittelisin myös kodin ulkopuolella tapahtuvaa kielikylpyä, jotta vanhempien kielenvaihtelut eivät tuottaisi lapselle ihmetystä.
 
"Englannin ope"
"Niin siis se tutkimus oli aiheesta, että lapsen kehitykseen vaikuttaa haitallisesti jos vanhempi puhuu lapselle kieltä joka ei ole oma äidinkieli."
Kyseisiä tutkimuksia on tehty paljon. Itse olen englannin+äidinkielen (sivuaineena) opettaja, ja olen opiskellut siis alaa. Vaikka ääntämyksesi olisi hyvinkin brittienglantilainen (mitä suvaitsen epäillä, ellet ole ollut esimerkiksi vaihto-oppilaana tai asunut kauan ulkomailla), sinun ei kannata opettaa lapsellesi englantia. Kielessä on tunnemerkityksiä ja synonymioita niin paljon, ettet osaa käyttää niitä sujuvasti niin kuin äidinkielinen puhuja. Lapsesi voi siis oppia englannin sanoja ja lauserakenteita, mutta sujuvaa hänen kielestään ei tule. Äidinkielisen puhujan passiivinen sanavasto 50 0000 sanaa, eikä vastaavaan lukuun pääse edes S2-opiskelija, vaikka asuisi maassa vuosikymmeniä. Lapsesi osaa siis sitten sanoa, että kaikki on vain "nice, nice", eikä hänen kielessään ole siis montakaan varianttia. En siis voi suositella missään nimessä, että yrität keinotekoisesti tehdä lapsesta kaksikielistä. Eri asia olisi, jos jompi kumpi vanhemmista puhuisi esimerkiksi tuota englantia äidinkielenään.
 
"kaffe"
[QUOTE="Aapee";29220754]Löytyykö palstalta mammoja tai isiä, jotka olisivat opettaneet tietoisesti pienelle lapselle vierasta kieltä ns. kielikylpynä eli aktiivisesti kotioloissa puhumalla hänelle vieraalla kielellä?

En nyt tarkoita perheitä, joissa vanhemmilla on eri äidinkielet vaan esim. ihan suomea äidinkielenään puhuvia vanhempia. Olen itse ajatellut, että puhuisin tulevalle lapselleni aktiivisesti englantia suomen lisäksi. Olemme molemmat mieheni kanssa ihan supisuomalaisia ja kummankaan äidinkieli ei siis ole englanti.

Ajattelin asiaa siltä kannalta, että englannin kielen hallinta on tämän päivän maailmassa lähes yhtä tärkeää kuin kirjoittaminen ja lukeminen.

Onko täällä ketään, joka olisi toiminut samoin?[/QUOTE]

miekin mietin noita vaitoehtoja (tosin vaan mietiskelyn ilosta. oma kielitaito ei riittäisi puhumaan lapselle vierasta kieltä). laps laitettiin vieraskieliseen hoitoon.

teidän tapauksessa ehkä eniten miettisin, että mitä jos puhuisitte aikuisten kotikielenä enkkua ja lapselle suomea? varmasti tarttuu myös englanti siitä lapselle ja sitä voi sitten jalostaa vaikka hoidolla/aupairilla/englanninkielisiin tilanteisiin hakeutumalla (matkailu, kaverit, kerhot jne.)

itselle olisi ainakin ollut tosi vaikeaa pitää yllä vaikka jotain enkunkielisiä maanantaita tms. ja tärkeintä kaiken tulevan kielenoppimisen (ja yleisen älykkyyden) kannalta pidetään kai nykyään sitä, että laps oppii ainakin yhden kielen kunnolla. eli suomen puhumistakaan ei parane kamalasti karsia.
 
heyminävaan
Isäni ei ole suomesta, muttei puhu englantia äidinkielenäänkään. Vanhempani kommunikoivat englanniksi, kumpikin vanhemmistani kuitenkin puhuivat suomea minulle, isä toki tuolloin hyvin hoonosoomityylillä. Mutta kuulin siis kieltä syntymästäni lähtien. En tietenkään oppinut kaksikieliseksi, MUTTA jo alun alkaen koulussa olin vahvoilla, omaksuen hyvin helposti englannin kielen. Asiaa olisi toki helpottanut, jos olisin ollut myös englannin kielisessä päiväkodissa/muuta vastaavaa. Mutta englantia kuulleena lapsena elelen ja käytän päivittäin enemmän englantia kuin suomea.
 
joku muu
kaksikieliseksi on mielestäni turha yrittää, koska se tulee ainoastaan jos toinen vanhempi puhuu aina ja koko ajan lapselle eri kieltä. Meillä puhutaan lapselle suomea molemmat, mutta isovanhempani hoitavat lasta yhtenä päivänä viikossa ja he puvat hänelle eri kieltä kuin suomea. Tämä aloitetti kun lapsi oli 1v, nyt vuosi mennyt ja lapsi ymmärtää vierasta kieltä todella hyvin ja pari sanaakin tulee vieraalla kielellä. (ei puhu suomeksikaan vielä kuin muutaman hassun sanan). Nyt hän on alkanut ymmärtääkin että tämä toinen kieli ja suomi ovat eri kieliä ja molemmissa on omat nimityksensä samoille asioille. Välillä sanoo jonkin esineen ensin suomeksi ja sitten toisella kielellä. Toivon että tulevaisuudessakin pystyisimme pitämään lapsen kielitaitoa yllä.

Tällä kokemuksella siis sanoisin että älkää pyrkikö kaksikielisyyteen. Panostakaan suomeen. Mutta uskon myös että on todella hyödyllistä jo pienestä oppia vierasta kieltä. Itse olen saanut vierestä seurata miten uskomattoman nopeasti pieni lapsi omaksuu kielen. Pitäisin järkevimpänä sellaista järjestelyä, jossa kahtena iltana viikossa otatte parin tunnin englannin kylvyn. Eli luette kirjoja englanniksi, katsotte lastenohjelmia englanniksi, laulatte tms ja puhutte englantia. Mutta tämä täytyy tehdä niin että kokoajan lapselle painotetaan että nyt puhutaan englantia. Omalla kokemuksella voisin sanoa, että vajaa kaksi vuotias alkaa ymmärtää, että on olemassa erilaisia kieliä, ja silloin hänelle voisi "turvallisesti" alkaa opettamaan kieltä. Toki tehokkaampaa varmasti olisi jos palkkaisitte jonkun opettamaan englantia tms.

MIn
 
Kaksikielinen perhe
Miksi haluatte opettaa lapselle englantia kotona? Englanti on helppo kieli oppia koulussa myöhemminkin.

Meillä lapsi oppii kaksi kieltä koska isä on kurdi. Molemmat puhumme omaa äidinkieltämme lapselle. Jos mieheni puhuisi lapselle vääriä suomen sanoja se sekoittaisi lapsen. Parempi siis puhua kukin omalla kielellään.
En teidän tilanteessa väkisin yrittäisi mitään. Sitäpaitsi kannattaisi opettaa lapselle toiseksi kieleksi jokin vaikeampi kieli kuin englanti. Englantia osaa nuoret sukupolvet niin hyvin ettei se tulevaisuudessa ole edes mikään meriitti työnhaussa.
 

Yhteistyössä