Lapsen raiskannut selvisi ehdollisella - oikeus: ”Vankeus haittaisi sosiaalista selviytymistä”

14.4. jälkeen poliitikot eivät enää puhu rangaistusten koventamisen puolesta (paitsi autoilijoiden).

Näinhän se valitettavasti taitaa olla.

 

HS valkopesee lapsenraiskaajaa:

"

OIKEUS tuomitsi nuoren miehen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja raiskauksesta kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Vankeustuomio määrättiin ehdottoman sijasta ehdollisena, koska vankilatuomio olisi haitannut oikeuden mukaan olennaisesti miehen ”sosiaalista selviytymistä ja rikoksettoman elämän turvaamista”.

Tapaus voi herättää kysymyksen, miksi raiskauksesta tuomitun oma selviytyminen nousee näin vahvasti esiin rangaistukseen vaikuttavana asiana.

Mitkä asiat vaikuttivat ratkaisuun, ja miksi rangaistuksissa ylipäätään otetaan huomioon niiden vaikutus rikoksentekijän elämäntilanteeseen?

RIKOS tapahtui tuomion mukaan pohjoiskarjalaisessa asunnossa kesällä 2017.

18-vuotias mies piti 15-vuotiasta tyttöä väkisin allaan ja raiskasi hänet koskettelemalla sukupuolielimestä ja työntämällä sormensa pari kertaa emättimeen.

Uhri kielsi miestä koskemasta häntä ja yritti siirtää miehen käden pois. Mies lopetti seksuaalisen väkivallan, kun tytön nenästä alkoi vuotaa verta.

Pohjois-Karjalan käräjäoikeus katsoi tuomiossaan, että mies syyllistyi törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja raiskaukseen. Hän oli itse kiistänyt rikokset.

Oikeus piti sopivana rangaistuksena kahden vuoden vankeutta.

KAHDEN vuoden vankeustuomio on mahdollista tuomita lain mukaan ehdollisena tai ehdottomana. Jos rangaistus olisi ollut yhtään pitempi, sen olisi voinut tuomita vain ehdottomana.

Käräjäoikeus totesi tuomiossa, että mitä lähempänä tuomio on kahden vuoden rajaa, sen vähäisemmät mahdollisuudet on tuomita vankeusrangaistus ehdollisena.

Tästä huolimatta käräjäoikeus tuomitsi miehen vankeustuomion ehdollisena.

MIKSI mies vältti vankilan?

Käräjäoikeuden tuomion perustelujen mukaan vankeusrangaistuksen kannalta keskeinen seikka oli tuomitun ikä. Hän oli rikosten aikaan 18-vuotias. Tuomion mukaan nuori ikä puoltaa rangaistuksen tuomitsemista ehdollisena.

Lisäksi oikeus huomautti, että alle 21-vuotiaiden rikoksentekijöiden kohdalla rangaistusta on harkittava tavallista kokonaisvaltaisemmin.

Taustalla vaikuttaa pyrkimys, etteivät nuoret jatkaisi rikosten tekemistä.

Kokonaisvaltaisemman arvioinnin tueksi alle 21-vuotiaille rikoksesta epäillyille tehdään ennen oikeudenkäyntiä seuraamusselvitys. Selvityksessä arvioidaan sitä, miten mahdollisen rangaistuksen avulla voidaan edistää nuoren sosiaalista selviytymistä ja estää uusia rikoksia.

Tällainen selvitys tehdään lähtökohtaisesti kaikista nuorista rikoksesta epäillyistä, jos heidät voidaan tuomita sakkoja ankarampaan rangaistukseen.

Rikosseuraamuslaitos teki nuorille viime vuonna yli 2 200 seuraamusselvitystä.

MYÖS seksuaalirikoksista tuomitusta miehestä oli laadittu ennen oikeudenkäyntiä seuraamusselvitys.

Selvityksen mukaan mies oli muuttanut Suomeen ilman vanhempiaan vuonna 2014. Hän opiskeli ammattiopistossa eikä omien sanojensa mukaan käyttänyt päihteitä. Hänellä ei ollut merkintöjä rikosrekisterissä.

Käräjäoikeus päätteli, että selvityksessä kuvattuja miehen kasvuoloja voidaan pitää haastavina, koska hän oli saapunut Suomeen teini-ikäisenä ilman vanhempiaan.

Ehdoton vankeusrangaistus voisi tuomion mukaan haitata olennaisesti nuoren miehen ”sosiaalista selviytymistä ja rikoksettoman elämän turvaamista”. Sen vuoksi oikeus päätti tuomita vankeusrangaistuksen ehdottoman sijasta ehdollisena.

Oikeus ei kuitenkaan pitänyt ehdollista vankeutta yksinään riittävänä rangaistuksena vaan määräsi myös lain salliman enimmäismäärän eli 90 tuntia yhdyskuntapalvelua sekä runsaan vuoden valvontaa.

Tapauksen käsittely jatkui Itä-Suomen hovioikeudessa. Se päätti kuukausi sitten pitää käräjäoikeuden tuomion ennallaan. Tuomiosta kertoi ensimmäisenä Iltalehti sunnuntaina.

RIKOSOIKEUDEN professori Minna Kimpimäen mukaan ei ole suomalaisessa oikeudenkäytössä poikkeuksellista, että rangaistukseen vaikuttaa muiden asioiden ohella rikoksentekijän oma elämäntilanne.

Esimerkiksi Helsingin hovioikeus päätti tiistaina tuomita toisen nuoren miehen vankeusrangaistuksen ehdollisena elämäntilanteen perusteella. Hän oli syyllistynyt muun muassa törkeään pahoinpitelyyn.

Perusteena tuomion ehdollisuudelle oli se, että mies oli solminut avioliiton, tullut isäpuoleksi ja aikonut työskennellä uudessa ammatissaan.

Kimpimäen mukaan rangaistus määräytyy ensisijaisesti rikoksen vakavuuden, tekijän syyllisyysasteen ja hänen mahdollisen aiemman rikostaustansa perusteella.

”Niiden lisäksi aika monet muutkin asiat voivat täydentää oikeuden arviointia siitä, millainen rangaistus määrätään.”

Rangaistuksen haittavaikutuksia elämään arvioidaan etenkin nuorten rikoksentekijöiden tapauksessa, mutta ne voidaan huomioida vanhempienkin tekijöiden rangaistuksissa.

Elämäntilanne saattaa vaikuttaa paitsi vankeusrangaistuksen lajin valintaan myös esimerkiksi siihen, muunnetaanko ehdoton vankeus yhdyskuntapalveluksi.

MONET voivat ajatella, että rikoksista kuuluukin seurata rangaistus, joka tuntuu rikoksentekijän elämässä. Miksi on ylipäätään tarpeen arvioida rangaistuksen vaikutuksia tekijän elämäntilanteeseen?

Professori Kimpimäen mukaan taustalla vaikuttaa ajatus, että vankilaan joutuminen voisi ohjata ihmisiä entistä syvemmälle rikolliselle tielle. Se saattaisi olla haitallista paitsi henkilölle itselleen myös yhteiskunnalle laajemmin.

”Joissakin tapauksissa voi olla yhteiskunnan edun mukaista, että henkilö tuomitaan ehdottoman vankeuden sijasta muunlaiseen rangaistukseen. Tällöin hän voi jatkaa perhe-elämää, opiskelua tai työskentelyä. Vankilaan joutuminen voi helposti johtaa syrjäytymiseen ja rikoskierteeseen.”