Lapsenteko ikä jokaisen oma asia

Se ei siis kuulu kenellekkään muulle kuin sille perheelle piste. Hävytöntä arvostelua että 40+ äidit ovat liian vanhoja jos näin on niin sitten on 20-vuotiaatkin liian nuoria. Kokemusta itsellä on molemmista ikävuosista lapsensaanissa.Pystyn siis kirkkain silmin sanomaan oman mielipiteeni.

 

Kyllä se ikävä kyllä terveydenhuoltohenkilöstölle kuuluu. Että ei se nyt ihan noinkaan ole vaikka periaatteessa kannatankin yksilön vapautta.

 

Juu ja jos joskus päästään yhteisymmärrykseen siitä että kaiken ikäiset äidit ovat hyviä äitejä niin sitten tapellaan siitä montako lasta kenelläkin on oikeus saada. Yksi on liian vähän mutta sitten 3 tai 4 on jo liikaa... ARGH!! Antakaa kaikkien päättää itse omasta elämästä!!!

 

Terveydenhuoltohenkilöstöllekään se ei kuulu. Toiset parikymppiset juoksevat äitipolilla yhtenään kun taas toiset eivät, ihan sama juttu on vanhemmissa äideissä!

 

Normaalitapauksissa ei kyllä kuulu terveydenhoitohenkilöille kuka lapsia tekee!

 

Eipä se asia tosiaan terveydenhoitohenkilökunnalle kuulu. Tietenkin on hyvä tarpeen vaatiessa kysyä jos joku askarruttaa. Minä esim kysyin, onko minun ikäiselleni ja tässä kunnossa olevalle terveydellistä estettä lapsen hankintaan. Parilta lääkäriltä kysyin ja kumpikin vastasi ei ole estettä. Sen enempää en kenenkään mielipiteitä kysele. Jos on perusterve ihminen ei tarvitse kysellä yhtikäs mitään. Minä kysyin lähinnä perussairauteni merkitystä raskauteen ei niinkään ikää.

 

Elämä ottaa ja antaa eikä aikatauluja kysele.
Minulla ei yksinkertaisesti ollut mahdollisuutta tulla nuorena äidiksi.
Kyllä "joku suunnittelee mua paremmin " laulaa Olavi Uusivirta =)

 

Kyllä se niin on että yhteiskunnalle tulee kalliiksi kustantaa lapsettomuushoidot kun lastenteko aloitetaan nykyään niin myöhään,tutkimukset jne.Kaiken pitää olla täydellistä ennen lasta,ura,omistus asunto.Sitten huomataan että olis kiva saada lapsi ja ikää alkaa olla jo 40v...! Minusta on hyvä että näistä asioista keskustellaan koska ensisynnyttäjien ikä on nousussa.

 

Lapsettomuushoitoja annetaan tietääkseni myös nuorille pareilla eikä vaan ja ainoastaan vanhemmille pareille. Itse olen lapseni saanut täysin luonnonmukaisesti mitään poppakonsteja käyttämättä, mutta valitettavasti lastensaanti ei kaikille luonnistu normaalilla tavalla joten se että keinotekoiset lapsentekohommat ovat olemassa on oiva menetelmä juuri heille, adoptiota unohtamatta, mikä on myös hyvä mahdollisuus.

 

Lapsettomuushoitoja saavat kaikenikäiset; ja huom. me vanhemmatkaan emme kaikki ole olleet niiden tarpeessa, kyllä minun verorahoillani on maksettu ihan muiden ihmisten hoitojen kela-korvauksia.

 

lapsentekoikä on jokaisen oma asia. lapsettomuushoitoihin en ota kantaa. niitä tehdään alle kolmekymppisillekin. jopa tiedän tapauksen jolle tehty. Ja luomunakin pystyy tekeen yli nelikymppisetkin lapsia. Ja silloin se on hyvä ikä, kun niitä lapsia tulee.

 

Hups, kirjoitin jo "mikä on liian myöhään" -tai jotain sinne päin palstalle tästä asiasta.
Jos nyt toistan, niin olen aiheen aloittajan kanssa siinä mielessä samaa mieltä, että kukaan ulkopuolelta ei voi määritellä mikä on oikea/väärä lapsentekoikä. Muuten joudumme johonkin fasismi/diktatuurimaailmaan.
Länsimainen yhteiskunta arvostaa yksilöllisyyttä, ja lapsensaaminen jos jokin on yksilöllinen tapahtuma tai valinta. Yllätys tai toivottu..

Minä arvostan teiniäitejä, varhaisnuoria äitejä, keski-ikäisiä äitejä, varttuneita äitejä ja isiä. Ihan kaikkia vanhempia, jotka rakastavat ja kuuntelevat lapsiaan ja elävät heidän kanssaan kaikki tunteet ja ihmeellisyydet. Uskon ja toivon, että suurin osa meistä jakaa tämän syvällä sisimmissään. Ikä on vain yksi ihmisen ominaisuus. On paljon, paljon myös muuta, niin kuin moni on jo kirjoittanut.
--- tietäähän meistä jokainen (?) pysähtyneitä pari/kolmikymppisiä äitejä, ja sellaisia vanhempiakin. Onneksi jokaisessa ryhmässä on aktiivisia tekijöitä, jotka suuntaavat tulevaisuuteen, yhdessä rakkaimpiensa kanssa!

 

ei todellakaan ole ihan paikkaansa pitävä otsikko

 

\

ei todellakaan ole ihan paikkaansa pitävä otsikko

Perustele kantasi, normaalioloissa muuten on, erityistapauksiin en ota kantaa.

 

\

Kyllä se niin on että yhteiskunnalle tulee kalliiksi kustantaa lapsettomuushoidot kun lastenteko aloitetaan nykyään niin myöhään,tutkimukset jne.Kaiken pitää olla täydellistä ennen lasta,ura,omistus asunto.Sitten huomataan että olis kiva saada lapsi ja ikää alkaa olla jo 40v...! Minusta on hyvä että näistä asioista keskustellaan koska ensisynnyttäjien ikä on nousussa.

Salli mun nauraa ...On totta että yhteiskunnalle tulee monet asiat kalliiksi, mm. lapsettomuushoidot, mutta mutta eikö lapsettomuuteen ole monia eri syitä, eli myös nuoret saattavat siitä kärsiä. Toisekseen ne nelikymppiset lapsettomuudesta kärsivät ovat saattaneet maksaa veroina niin paljon enemmän yhteiskunnalle kuin parikymppiset että se ei saisi jäädä unholaan. Lisäksi monilla iäkkäimillä on varaa käydä yksityisklinikoilla hoidossa, eikä Väestöliiton saatikka muilla valtion ylläpitämillä paikoilla...Jokatapauksessa on myös valtava määrä nelikymppisiä ja jopa vanhempia jotka tulevat ihan normaalisti luomuna raskaaksi.

Ihmettelen kovasti myös tuota iänikuista "mantraa" siitä että "kaiken pitää olla täydellistä" ennen lapsien saantia. Aika monella ei kuitenkaan ole ura, status etc. se perussyy että lapsenteko tulee mahdolliseksi vanhemmalla iällä, vaan se ettei sopivaa puolisoa niin vain aina löydy nuorella iällä vaikka kuinka etsisi...

 

Lapsettomuushoitoja tehdään niin nuorille kuin vanhemmillekin lasta kaipaaville, rohkenen epäillä että valtaosa juuri näille nuoremmille. Muutenkaan en ymmärrä mitä se terveydenhuollolle tai yhteiskunnalle kuuluu, missä iässä ihmiset lisääntyvät. Monet iäkkäämmt odottajat selviävät raskauksistaan yhtä kevyesti kuin nuoret.

Jos nyt ihan taloudelliselta kantilta ajatellaan, niin eikö sitten olisi yhteiskunnan etujen mukaista että lapset tentäisiin vasta tuossa 40v korvissa? Kun on opiskelut opiskeltu, ammatit ja työpaikat taskussa, asunnot ja autot kokonaan tai suurelta osin maksettu. Eiköhän yhteiskunta maksa enemmän tukia kouluttamattomille teinivanhemmille kuin näille iäkkäämmille.

 

\

Kyllä se niin on että yhteiskunnalle tulee kalliiksi kustantaa lapsettomuushoidot kun lastenteko aloitetaan nykyään niin myöhään,tutkimukset jne.Kaiken pitää olla täydellistä ennen lasta,ura,omistus asunto.Sitten huomataan että olis kiva saada lapsi ja ikää alkaa olla jo 40v...! Minusta on hyvä että näistä asioista keskustellaan koska ensisynnyttäjien ikä on nousussa.

Mutta kun se elämäntilanne voi olla sellainen että sitten about 40 v tuleekin se elämän mies elämään jonka kanssa halutaan myös lapsia. Minulla itselläni on kokemusta äidiksi alle 30 v mutta myös äidiksi yli 40 v. Kun aloin nykyisen mieheni kanssa seurustellla ja meille oli selvää että lapsiakin halutaan niin olisin varmaan jossakin määrin ollut valmis "auttamaan luontoa" tuossa lapsentekopuuhassa, vaikkei lapset ihan pakollinen juttu kuitenkaan olisi ollut. Mutta hormonipillereitä olisin ollut valmis popsimaan ainakin, kun kierto jo aika lailla sekaisin.
Ei se kaikille itsestään selvää ole tehdä se lapsi 20 v kun on hedelmämllisimmässä iässä ja itseasiassa minä inhoan ilmaisua lasten tekeminen tai hankkiminen. Lapsi saadaan jos saadaan ja joskus siihen tarvitaan luonnon avustamista enemmän tai vähemmän. Minun mielestä naisella on oikeus saada lapsia niin kauan kuin se teoreettisesti mahdollista vielä on eli omia sukusoluja vielä muodostuu eikä vaihdevuosia vielä eletä. Noita 60 v mummoikäisiä äitiä lahjasoluilla ja kas ei vielä vaikka vuokrakohdullakin en hyväksy. Kuka 60 v saa luomuna lapsia??! MUtta kuinka moni 40 v tai vaikka 45 v saa? Kuulun ryhmään yli 40 v luomuna ja tunnen viittä vaille 45 v äidiksi ihan luonnon menetelmin tulleita. Ja kas kummaa yhdellä vähän vajaa 45 v ei se lapsen saaminen nuorempana onnistunut, oli keskenmenoa ja muuta. OLiko luonto kuitenkin tarkoittanut hänet äidiksi vasta tuossa kypsässä iässä ja miksi? Sitä sopiikin pohtia.
ja eihän Suomessa hedelmällisyyshoitoja edes tehdä liian vanhoille, käsittääkseni raja kulkee tuossa 45 v ja sen jälkeen hoidot lopetetaan jos ei ole onnistunut.
Ja jos se yhteiskunnalle maksaa, nuo hedelmällisyyshoidot, niin maksaa se vanhemmiksi haluaville itselleenkin. ei yksin rahassa vaan kaikki se muu mikä siihen uhrataan ja miten rankkoja ne hoidot on. Ei niihin varmaan kukaan ihan huvikseen ryhdy. Sen verran olen tuotakin saanut sivusta seurata! Ja meneehän yhteiskunnan rahoja niin moneen muuhunkin asiaan. siitähän voitaisiin lähteä keskustelemaan miten suhtaudutaan ihmisten itsensä hankkimien sairauksen hoitoon, tupakoijan keuhkosyövät ja muut. Voisitko sanoa naapurin kuusikymmentä vuotta tupakoineelle papalle että et halua että hänen keuhkosyöpäänsä ei hoideta sinun verorahoillasi??
eiköhän nuo hedelmällisyyshoitoihin ja varsinkin nelikymppisten uppoavat rahat kuitenkin ole vain pieni pisara siinä kaikissa terveydenhoitokustannusten meressä. Ja moni kai teettää ne yksityisillä klinikoilla jolloin ei vie toisen potilaaan paikkaa missään jonossa ja eri jonossahan ohitusleikkaukset ja hedelmällisyyshoidot jonottaa!

 

Pitäisi miettiä myös tulevan lapsen oloja. Ja tulevaisuutta pitemmällekin. Jos äiti on synnyttäessään vielä vireä 42-vuotias, on hän silti jo lapsen teini-iässä kuusikymppinen. Onko se oikein lasta kohtaan? Joutuu jo siinä vaiheessa miettimään, jaksaako vanha, kohta eläkkeelle jäävä äiti enää kuunnella "teinihömpötyksiä".
Entäpä mahdolliset lapsenlapset, sitten joskus tulevaisuudessa? Tuskin melkein 70v mummi jaksaa niiden kanssa paljonkaan touhuilla.

 

\

Pitäisi miettiä myös tulevan lapsen oloja. Ja tulevaisuutta pitemmällekin. Jos äiti on synnyttäessään vielä vireä 42-vuotias, on hän silti jo lapsen teini-iässä kuusikymppinen. Onko se oikein lasta kohtaan? Joutuu jo siinä vaiheessa miettimään, jaksaako vanha, kohta eläkkeelle jäävä äiti enää kuunnella "teinihömpötyksiä".
Entäpä mahdolliset lapsenlapset, sitten joskus tulevaisuudessa? Tuskin melkein 70v mummi jaksaa niiden kanssa paljonkaan touhuilla.

Voin kokemuksestani ja vähän ympärilleni katselleena sanoa että aina se äiti on murkkuikäiselle vanhus ja kalkkis tietyssä murrosiän vaiheessa, mutta kas kummaa kun se pahin myllerrys on ohi niin äitikin on jälleen ihan ajatteleva ihminen. Yhtälailla se nelikymppinen on "vanha" kuin kuusikymppinen!!
Eikä äidin tarvitsekaan niihin teinihömpötyksiin osallistua, ei vanhempi ole kaveri vaan todellakin vanhempi jolla voi olla erilainen katsantokanta ja siten vähän vaikka laittaa jarruja nuorison elämään ja ennen kaikkea se vastuunottava kasvattaja.
Kuusikymppinenhän on vielä tiiviisti kiinni elämässä ja työelämässäkin, mikä vanha sellainen on. ja toisaalta senikäinen voi olla nuori mieleltään, ei se ikää katso tai sanotaan näin että ikä ei ole vuosissa vaan korvien välissä!
Lapset muokkaavat myös vanhempien ikää, sen olen itse todennut. Nyt kahden alle kymmenvuotiaankin äitinä olen huomannut sen että olen lasten kanssa tehnyt monta asiaa ja oppinut uutta mitä en ensimmäisen alle 30 vuotiaana saamani lapsen kanssa tehnyt. Ihan terveitä järkeviä asioita nuo tekemiseni ja kokemukseni.
edellisessä esimerkissä puhuttiin 42 v synnyttäjästä ja 60 v teini-ikäisen äidistä. No teen tarkoittaa 11 - 19 v, mutta eipä 18 v enää ainakaan meidän perheessä ole se hankala murkku vaan kyllä se murkkuikän pahin myllerrys taisi sattua tuonne 13-15 v tai niille main. Eli jos äiti olisi ollut 42 v synnyttäessään niin se tekisi vain 55 - 58 v mutta sehän ei kuulostakaan enää niin pahalta kuin 60 v eikä ole enää hyvä kypsemmän iän vastustamiskommentti vai kuinka?!
Isovanhempien osallistumismahdollisuus ei myöskään katso ikää. Oma mummoni vielä 90 v osallistui lastenlasten ja lastenlastenlasten elämään jopa kutomalla sukkia synttärilahjoiksi mutta toinen vanhemmistani ei ehtinyt eläkeikää edes saavuttaa.
Ja toisaalta monihan tällä palstalla valittaa että nuoret isovanhemmat on vielä itsekkäästi omassa elämässään, työelämässä ja muussa kiinni eivätkä ehdi lapsenlapsille silloinkaan antaa aikaa. Mutta ihan oikeasti ei isovanhemien velvollisuus enää olekaan hoitaa lapsenlapsiaan kellon tai kalenterin mukaan vaan ihan vaan joskus silloin kun kaikille osapuolille sopii. Työ ja velvollisuus muuttuu silloin huviksi! Vanhemmilla se hoito ja kasvatusvastuu yksin on!

 

\

Pitäisi miettiä myös tulevan lapsen oloja. Ja tulevaisuutta pitemmällekin. Jos äiti on synnyttäessään vielä vireä 42-vuotias, on hän silti jo lapsen teini-iässä kuusikymppinen. Onko se oikein lasta kohtaan? Joutuu jo siinä vaiheessa miettimään, jaksaako vanha, kohta eläkkeelle jäävä äiti enää kuunnella "teinihömpötyksiä".
Entäpä mahdolliset lapsenlapset, sitten joskus tulevaisuudessa? Tuskin melkein 70v mummi jaksaa niiden kanssa paljonkaan touhuilla.

Oma äitini oli vireä 42-vuotias, kun synnyin. Minulla ei ole ollut äitini iästä mitään ongelmaa lapsuudessa ja teini-iässä. Meillä oli kotona selvät säännöt, myös murrosikäisenä. Olen ollutkin aina kotona viihtyvää tyyppiä. En ole juonut #&%£$!* olalle 14-18-vuotiaana, sekoillut kylillä, yrittänyt väärennetyillä henkkareilla baariin alle 18-vuotiaana tai harrastanut seksisuhteita alaikäisenä. Tätäkö tarkoitat "teinihömpötyksillä" ?

Äidin ja isän kasvatusarvot, perheen arki ja säännöt merkitsevät lasten kasvattamisessa, ei vanhempien ikä. Kuusikymppiset vanhemmat pystyvät kasvattamaan murrosikäisen siinä missä 40-50-vuotiaat vanhemmatkin.

Oma 16-vuotias tyttäremme ei juokse baareissa väärennetyillä henkkareilla, roiku kauppakeskuksen nurkalla kalja- ja siiderikassin kanssa tai vedä tupakkaa ja siideriä kotibileissä. Meillä on kotona säännöt ja arvot, joita kunnioitetaan. Nämä säännöt koskevat myös perheen murrosikäistä.

Miksi "mummien" pitäisi jaksaa touhuta lastenlastensa kanssa? Lastenhoito ei isovanhemmille edes kuulu. Eihän lapsia synnytetä isovanhemmille hoidettavaksi. Touhuaminen on jo käytännössäkin mahdotonta, jos isovanhemmat asuvat toisella puolella Suomea. Aika monessa perheessä äidin ja isän vanhemmat asuvat niin kaukana, että lastenlasten tapaaminen onnistuukin vain muutaman kerran vuodessa.

On aivan sama, istuvatko isovanhemmat sohvalla kahvikuppi kädessä tapaamisen ajan vai konttaavatko he pitkin lattioita vierailullaan. Lastenhoito ja -kasvatus on äidin ja isän tehtävä, isovanhempien ei tarvitse lapsista huolehtia. Ja voihan olla, että lapsenlapsia ei vanhemmille edes tule. Osa aikuisista lapsista on sinkkuja ja osa pariskunnista lapsettomia. Vai pitäisikö äitien suunnitella synnytysikänsä isovanhempien iän perusteella ?

 

\

Pitäisi miettiä myös tulevan lapsen oloja. Ja tulevaisuutta pitemmällekin. Jos äiti on synnyttäessään vielä vireä 42-vuotias, on hän silti jo lapsen teini-iässä kuusikymppinen. Onko se oikein lasta kohtaan? Joutuu jo siinä vaiheessa miettimään, jaksaako vanha, kohta eläkkeelle jäävä äiti enää kuunnella "teinihömpötyksiä".
Entäpä mahdolliset lapsenlapset, sitten joskus tulevaisuudessa? Tuskin melkein 70v mummi jaksaa niiden kanssa paljonkaan touhuilla.

Niin kannattaisi tosiaankin miettiä niitä oloja, mihin lapsen tekee. Ettei vaan lasta tehdä teinirakkauden kruunajaksi, kiva ja söpö vauveli jonka kanssa sitten leikitään kotileikkiä kun koira ei enää riittänyt siihen rooliin. Vuokratalossa ja pieni koulutus. Tai omistuskämppä, lainaa hitosti, ei aikaa eikä varaa enää muuta kuin kotona kökkiä kun ikätoverit bailaa ja menee.. Ja että v***taa, sitten karjutaan kakaralle.

Mutta asiaan.
Oman lapseni isovanhemmat ovat ihan oikeita eläkeläisiä, pappa yli 70 v ja mummakin lähentelee samoja ikiä. Virkeitä, aikaansa seuraavia, aktiivisia ja hyvin ja tyylikkäästi pukeutuvia, itsestään huolehtivia aikusia ihmisiä.
OSaavat käyttää tietokonetta ja digikameraa, ajaa autoa ja niin edelleen.

Jaksavat katsoa lapsenlapsia, jaksavat leikittää ja viihdyttää tämän nuorimman lapsenlapsen kanssa, joka on alle 3 v ja jolla on 4-kymppiset vanhemmat. Kun tämä pieni oli vauva, nämä "ikäloput" isovanhemmat jaksoivat oikein hyvin hoitaa vauvaa, myös yökyläilyn merkeissä!!
Isompia lapsenlapsiaan vievät kultturirientoihin, museoihin yms., joskus ravintoalaankin syömään jotta oppisivat myös sen puolen elämästä ja tavoista. Siis oikeaan raflaan, ei mihinkään mäkkiin.

Sitten tiedän kyllä isovanhemmat, jota eivät ole vielä virallista eläkeikää saavuttaneet. Heidän lapsenlapset ovat parikymppisiä, isovanhemmat ovat työkyvyttömyyseläkkeellä ja ovat kyllä just niin ikivanhoja ja paikoilleen jymähtäneitä kuin vain prototyyppi mummusta ja papasta voi olla. Eivät he virkeitä olleet 10-20 vuotta sittenkään, vaan ihan yhtä paikoilleen jymähtäneitä ja muumioituneita asenteiltaan ja olemukseltaan ja toiminnaltaan kuin nytkin.

IKÄ ei ole se juttu!

 

Nimimerkki "murrosikäisen äiti"

ERITTÄIN HYVÄÄ JA ASIALLISTA TEKSTIÄ ! Olen täsmälleen samaa mieltä. Ei ole koskaan tullut pieneen mieleenikään arvostella / yrittää määrätä sitä, minkä ikäisenä kenenkin "pitää" lapsensa tehdä!!
Siis uskomatonta mihin kaikkeen ihmisten energia riittää... Taitaa omat asiat olla niiiiiiin täydellisesti kunnossa ja kaikki aikataulussa tehty ja suunniteltu, että riittää rahkeet toisten ihmisten elämän elämiseenkin...huh,huh. Menkää vähän itseenne..

Kaikille ja kaikenikäisille lasta suunnitteleville ja odottaville oikein onnellista aikaa elämässänne, toivottavasti kaikki menee kohdallanne oikein hyvin !

:wave:

 

Hei
Olen samaa mieltä että jokaisen oma asia on minkä ikäisenä muksun tekee.. kunnes.. Oma isäni tuli uudelleen isäksi 47 vuotiaana. Se oli täys shokki.. pikku hiljaa on ajatukseen taas tuttunut..

Ymmärrän että kaikille ei ole mahdollisuutta eikä halua tulla vanhemmaksi parikymppisenä. Eniten ehkä mietityttää tuossa "isossa iässä" sellainen asia että lapsi kun tarvitsee mielestäni myös isovanhempaa joka jaksaa touhuta. Minulle omat isovanhempani ovat tosi tärkeitä ja ovat kaikki vielä täysissä ruumiin ja sielun voimissa.. ja ovat vasta pyöreästi 70kymppisiä. Itse olen 26. Omat isovanhempani hoitavat välillä myös omaa lastani eli heidän lasten lasten lasta.. Mielestäni ihana tilanne.. kun taas siskopuollelleni ei näin onnekkaasti pääse käymään.. hätinä siis ovat omat isovanhempansa olemassa kun täyttää 10.. saati sitten iso iso vanhemmat..


sekavaa ja turhaakin ehkä mutta tälläisiä ajatuksia kuitenkin

 

\

\

Pitäisi miettiä myös tulevan lapsen oloja. Ja tulevaisuutta pitemmällekin. Jos äiti on synnyttäessään vielä vireä 42-vuotias, on hän silti jo lapsen teini-iässä kuusikymppinen. Onko se oikein lasta kohtaan? Joutuu jo siinä vaiheessa miettimään, jaksaako vanha, kohta eläkkeelle jäävä äiti enää kuunnella "teinihömpötyksiä".
Entäpä mahdolliset lapsenlapset, sitten joskus tulevaisuudessa? Tuskin melkein 70v mummi jaksaa niiden kanssa paljonkaan touhuilla.

Niin kannattaisi tosiaankin miettiä niitä oloja, mihin lapsen tekee. Ettei vaan lasta tehdä teinirakkauden kruunajaksi, kiva ja söpö vauveli jonka kanssa sitten leikitään kotileikkiä kun koira ei enää riittänyt siihen rooliin. Vuokratalossa ja pieni koulutus. Tai omistuskämppä, lainaa hitosti, ei aikaa eikä varaa enää muuta kuin kotona kökkiä kun ikätoverit bailaa ja menee.. Ja että v***taa, sitten karjutaan kakaralle.

Mutta asiaan.
Oman lapseni isovanhemmat ovat ihan oikeita eläkeläisiä, pappa yli 70 v ja mummakin lähentelee samoja ikiä. Virkeitä, aikaansa seuraavia, aktiivisia ja hyvin ja tyylikkäästi pukeutuvia, itsestään huolehtivia aikusia ihmisiä.
OSaavat käyttää tietokonetta ja digikameraa, ajaa autoa ja niin edelleen.

Jaksavat katsoa lapsenlapsia, jaksavat leikittää ja viihdyttää tämän nuorimman lapsenlapsen kanssa, joka on alle 3 v ja jolla on 4-kymppiset vanhemmat. Kun tämä pieni oli vauva, nämä "ikäloput" isovanhemmat jaksoivat oikein hyvin hoitaa vauvaa, myös yökyläilyn merkeissä!!
Isompia lapsenlapsiaan vievät kultturirientoihin, museoihin yms., joskus ravintoalaankin syömään jotta oppisivat myös sen puolen elämästä ja tavoista. Siis oikeaan raflaan, ei mihinkään mäkkiin.

Sitten tiedän kyllä isovanhemmat, jota eivät ole vielä virallista eläkeikää saavuttaneet. Heidän lapsenlapset ovat parikymppisiä, isovanhemmat ovat työkyvyttömyyseläkkeellä ja ovat kyllä just niin ikivanhoja ja paikoilleen jymähtäneitä kuin vain prototyyppi mummusta ja papasta voi olla. Eivät he virkeitä olleet 10-20 vuotta sittenkään, vaan ihan yhtä paikoilleen jymähtäneitä ja muumioituneita asenteiltaan ja olemukseltaan ja toiminnaltaan kuin nytkin.

IKÄ ei ole se juttu!

Kärjistystä tuntuu löytyvän joka suuntaan.
Ovatko ainoat lapsen"tekoon" siis teini-ikä tai 40+? Eikö ole sitä "normaalia" ikää siinä välissä? Tekeekö vuokra-asunto ja vähäinen koulutus ihmisestä huonon vanhemman? Onhan niitä +40 vuotiaitakin, jotka asuvat vuokralla, ilman minkäänlaista koulutusta.

Touhuamisella lastenlasten kanssa en tarkoittanut lasten hoitamista, vaan ihan yleistä puuhastelua, jota 70v ei varmasti jaksa enää samalla lailla kuin nuorempi, vaikka haluaisikin!

Teinihömpötyksillä en myöskään tarkoittanut juomista jne. Vaan ihan sitä yleistä. Totuushan kuitenkin on, että ihminen väsyy vanhetessaan, sitä ei voi kukaan kieltää! Ja niin sen kuuluukin mennä.

 

Eli jos omat vanhemmat ovat jo kuolleet, niin silloinko ei tarvitse edes harkita lasten tekemistä oli ikä sitten mikä hyvänsä. Kas kun ne vanhemmat voivat kuolla jo viisikymppisinä esim. syöpään. Älkää nyt naiset olko naurettavia ja tuhlatko ruutianne tällaisiin älyttömiin pohdintoihin ja väittelyihin. Eläkää itse omaa elämäänne ja antakaa toistenkin elää. Se on luonnon laki niin, että täältä vuorollamme lähdetään, ei niitä lapsia voi tehdä tai jättää tekemättä sillä perusteella näkevätkö/hoitavatko isovanhemmat lapsenlapsiaan.