Lapsenteko ikä jokaisen oma asia

Mulle kyllä gynekologi sanoi ihan suoraan ja vielä useaan kertaan että "noin vanhaksi ko sen vuoksi olet siirtänyt lapsen tekoa?"
JA " Joko suunnitteleltte toista, ettekö vielä, sinähän täytät jo NOIN paljon".

 

Mielenkiinnolla olen lukenut tätä keskustelua sopivasta lapsen teko iästä ja aattelin kertoa oman kantani asiaan myös. Työskentelen ruokakaupan kassana ja siinä jos missä näkee ihmiskirjon laidasta laitaan. Tässäpä yksi esimerkki:

Kaupassamme käy asiakkaana eräs n. 70-vuotias mukava mummo. Vuosien varrella olemme saaneet kuulla tämän mummon elämän tarinan useampaankin kertaan. Hän meni vanhemmalla iällä uuteen avioliittoon jäätyään ensin leskeksi. Ensimmäinen liitto oli lapseton, mutta uuden miehen kanssa elämä hymyili ja liitto siunattiin lapsella. Mutta kuinkas sitten kävikään? Alle kouluikäisenä lapsella todettiin vakava psyykkinen sairaus. Äiti ei tietenkään jätä lastaan tapahtui melkein mitä tahansa, mutta isäpä väsyi sairaan lapsen ja tätä hoitavan äidin kanssa ja "vaihtoi maisemaa".

Niin iäkäs äiti jäi yksin lapsensa kanssa todella huonoon rahatilanteeseenkin. Ja mikä on tilanne tänään? Lapsesta on kasvanut henkisesti hyvin sairas, iso ja täysin arvaamaton mies, jota vanha äiti yrittää jaksaa hoitaa edelleen kotonaan. Laitoshoitopaikkaa haetaan kokoajan, mutta toistaiseksi ei ole onnistanut.Äidillä on todella suuri hätä mihin hänen lapsensa oikein joutuu kun hänestä aika jättää. Raha säästöjä ei ole, kaikki rahat ovat kuluneet lääkkeisiin ja pitkiin sairaalajaksoihin.

Tämä on hyvin rankka esimerkki, mutta tulisi miettiä asioita aina pitemmälle eteenpäin eikä vain ajatella sitä ihanaa vauvantuoksua sylissä. Pieninä pienet murheet, isompina isommat. Mikä on lapsen tilanne jos ja kun meistä vanhemmista aika jättää? Onko lapsella edes sisaruksia johon tukeutua kun elämässä ei kaikki sujukkaan tanssien? Jaksammeko me vanhemmat kantaa vastuun, auttaa ja tukea lapsiamme vielä eläkeiässä?

 

Kaupan kassan tarina oli toki koskettava, mutta yhtälailla ns. nuorena lapsensa saaneet voivat jäädä kiinni lapseensa, joka on sairas/vammainen. Ja toisaalta, olen itse ainoa lapsi, joka yksin kannan huolta vanhenevista vanhemmistani, jotka asuvat 170 kilometrin päässä. Omat vanhempani olivat minut saadessaan alta kolmikymppisiä, mutta toista lasta ei sitten siunaantunut.
Elämä on täynnä ylä-ja alamäkeä, ei niitä kauheasti voi ennakoida. Vaikka sisaruksia olisi kuinka monta, voi olla, että aikuisiällä ei pidetä yhteyttä ollenkaan ja vanhemmatkin siinä unohtuvat.

 

Ihmisiä on niin erilaisia. Toiset on valmiita luopumaan lapsestaan ja holhoamisestaan näiden täytettyä 18 v. ja toiset ovat kiinni lapsissaan kuolemaansa asti. Itse haluan olla lapseni rinnalla aina tarvittaessa ja siksi ymmärrän ikääntyvän vanhemman suuren huolen lapsestaan. Hyvä on ihmisellä olla ns. sosiaalinen turvaverkko. Kaikki itseni tuntemat ainokaiset lapset ovat kehottaneet minua aina tekemään useamman lapsen.

 

\

Kyllä se niin on että yhteiskunnalle tulee kalliiksi kustantaa lapsettomuushoidot kun lastenteko aloitetaan nykyään niin myöhään,tutkimukset jne.Kaiken pitää olla täydellistä ennen lasta,ura,omistus asunto.Sitten huomataan että olis kiva saada lapsi ja ikää alkaa olla jo 40v...! Minusta on hyvä että näistä asioista keskustellaan koska ensisynnyttäjien ikä on nousussa.

Jokainen uusi veronmaksaja on Suomeen tervetullut. Suurten ikälukkien eläkkeiden maksu on tosiasia, samoin kasvavat terveydenhuoltokulut (diabetes, sydän ja verisuoni taudit). Hedelmöityshoidot ovat hyvä sijoitus tulevaisuuteen.

 

\

Ihme tarvetta vakuutella, että itse hoidamme lapsemme! Kuka on muuta väittänytkään? Eikös sitä ihan itse lapsensa hoida, vaikka isovanhemmat olisivatkin mukana lapsen elämässä edes jollain tavoin?

Alunperin kyse oli siitä, onko ++40 hyvä ikä synnyttää.. Ehkä se on hyvä ikä, mutta tulevaisuus voi olla LAPSEN kannalta erilainen, oli niitä isovanhempia sitten olemassa tai ei. Itse en ainakaan toivoisi, että äitini olisi 45 vuotta vanhempi kuin minä. Yhteinen aika/elämä on silloin lyhyempi, väittivätpä ++nelikympit mitä tahansa.

No juu, onhan se yhteinen laatuaikanne lyhyempi, mutta kyllä sinä var.. tai siis kyllä muut pärjäävät, vaikka eivät saisi viettää ihan oman mamikultamurumussukan sylkyssä istuen kuin n. 30 v., mutta täytyy myöntää, että köh köh ymmärrän oikein hyvin, että sinä varmasti tarvitset biologisen äitisi tukea hamaan hautaan, siis omaasi asti. Onhan se niin mukavaa, kun oma äityli siellä heitteleikse ruusunnuppusia valkoiselle söpölle arkullesi.

 

\

en siis todellakaan tarkoittanut, että isovanhempien pitäisi hoitaa lapseni. Lasten hoitaminen ja lasten elämään osallistuminen ovat kaksi eri asiaa! Sanoin vaan olevani onnellinen että vanhempani saavat tuntea lapseni hyvin ja toisinpäin. En surkuttele niitä lapsia jotka jäävät kyseisestä asiasta paitsi. He saavat luultavasti muitakin aikuisia ystäviä ja turvallisia ihmisiä ympärilleen.

Hienoa, jos Sinäkin olet ymmärtänyt asian ytimen =). Lapsi ei kasva kieroon, vaikka hänellä on iäkkäät isovanhemmat tai ei isovanhempia ollenkaan. Kaikki nuoret(kaan) isovanhemmat eivät ole kiinnostuneita lapsenlapsistaan. Mummot ja vaarit käyttävät vapaa-aikansa mieluummin omien tarpeidensa tyydyttämiseen.

Lastenhoito ja -kasvatus kuuluukin lapsen äidille ja isälle. Ja se, miten oma äiti ja isä hoitavat lapsiaan ja pyörittävät arkea, ratkaisee lasten elämässä todella paljon. Ja onneksi lapsiperheillä on muitakin ihmissuhteita kuin isovanhemmat! Kaikilla perheillä kun suhteet mummoihin ja vaareihin eivät ole niin auvoiset kuin annat ymmärtää.

Joillekin mummoille ja vaareille isovanhemmuudesta on tullut pelkkää suorittamista ja omien etujen tavoittelua. Isovanhemmat jopa kehuskelevat, kuinka pieninä (!) lapsenlapset jätetään heille yökylään tai minkä ikäiset lapsukaiset raahataan mukaan mummon ja vaarin etelänmatkalle!

Nykyisin tämä itsekkäiden isovanhempien kaarti tuntuu vaan kasvavan . Isovanhemmilla on enemmän vapaa-aikaa ja rahaa kuin aiemmilla sukupolvilla koskaan. On hienot omistusasunnot, autot, kesämökit ja rahaa kulutukseen ja moneen etelänmatkaan vuodessa.

Lapsenlapset kelpaavat kuvioon kyllä näyttelyesineiksi, aina tarpeen tullen. Lapsenlapsillahan on hyvä kehuskella suvulle ja pönkittää omaa asemaa yhteisössä. Aikuisten lasten ja lastenlasten arjesta ei ymmärretä yhtään mitään, vaikka vanhemmat sen rautalangasta vääntäisivät.

Enää ei kannata pyytää mummoa 2-3 tunniksi lapsenhoitajaksi tai vaaria muutaman tunnin remonttiavuksi. Joutuu vielä raastupaan isovanhempien hyväksikäytöstä =).

 

Ihmisen keski-ikä on noussut valtavasti ja terveys parantunut. On mielestäni aivan normaalia, että synnytetään myös yli nelikymppisenä.

 

Minulla on onneksi aivan ihanat 50 kymppiset vanhemmat, jotka hoitaa esikoista ja varmasti myös tätä vauvelia kun ensin imetys ikä menee ohi. He oikein kyselevät milloin esikoisemme pääsisi yökylään. Meillä koko perheellä on todella lämpimät välit. Itselläni ei ole mitään teiniäitejä ja vanhempia äitejä vastaan enkä tiedä kummankaan elämästä mitään. Itse tulin äidiksi 23 vuotiaana.

Mutta haluan osallistua sen verran keskusteluun, että juuri tällainen itsekkäästi ajattelu vie meidän yhteiskunnan arvot pyllylleen. Minun vanhempani on kasvattanut minut ja haluavat osallistua elämääni ja lastenlastensa elämään. Mikä minä olen heitä pois päin tuuppimaan. Vanhemmat kasvattavat omat lapsensa, mutta isovanhempien, kummien,enojen, setien,tätien ja jne. avustamina. Kun omat vanhempani ovat siinä kunnossa, että tarvitsevat kotona pärjäämisessä apua niin minä tai lapseni auttavat taas heitä. Ja sukulaisten lapsia katsotaan myös me vastavuoroisesti ja vähän tarpeen mukaan kenellä minkalainen elämäntilanne onkin. :heart:

Ei kaikkea yhteiskunnan vastuulle voi tuuppia. Lasten hoitoa, vanhusten hoitoa, yksinäisiä ihmisiä. JOKAINEN PITÄÄ LÄHIMMÄISESTÄÄN HUOLTA!!! :heart:

 

En voinut olla kirjoittamatta jotain tästä aiheesta. Tuntuu jotenkin surulliselta lukea noita juttuja. Ihmiset tuntuvat olevan aika ilkeitä toisiaan kohtaan vielä tänäkin päivänä.
KUn ei se todellakaan ole itsestään selvyys että Kaikki tekevät lapsensa 20 vuotiaana!!! Elämässä voi olla vaikka mitä esteitä ja jos ihminen selviää niistä täyspäisenä ja kykenee antamaan lapselle vanhempana turvallisen kodin ja tarpeeksi rakkautta,eikö se ole silloin tärkeämpi asia kun se,minkä ikäisenä lapsen on synnyttänyt?
Itse sain eikoiseni 36vuotiaana,erittäin v.mäisen nuoruusiän vietettyäni ja nyt on rv.35+4 ja ikää ensi kesänä 38v. Ja olen onnellinen.Mieluummin näinpäin,enemmän järkeä päässä kun "pentuna",ei enää niin pahaa menokengän vipatusta tms. penikkatauteja,sitä osaa arvostaa aikatavalla. Ja nyt tuntuu hyvältä olla kotona,kun on koko ikänsä tehnyt töitä.! :flower:

 

Ihan oma asia on!

Itse oon 38 ja tarkoitukseni tulla äidiksi. Onko kukaan ottanut esille sitä asiaa, että ihmisten elämäntilanteet muuttuvat? Avioeron jälkeen uusi mahdollisuus... halu saada yhteinen lapsi jne.

Jokainen tuntee itse, jaksaako. Kun pitää huolta terveydestään, ei mitään estettä lastensaannille ole. Ikärasistit ajatelkoot niitä äitejä, jotka ylipainoisina lyllertävät ja vetävät röökiä. paljon isompi riski! ja näin sanoi mun gyne.

Kaikille tuleville äideille aurinkoista päivää :flower:

M B)

 

Mielenkiintoinen keskustelu meneillään. Olen itse 45-vuotias ja raskausviikkoja 14+3. Olen toista kertaa naimisissa ja halusimme yhteisen lapsen periaatteella "saa tulla jos niin suodaan". Minulla on kaksi lasta ed. liitosta, molemmat lähes täysi-ikäisiä. Mietin kyllä pitkään (liiankin kauan), onko minusta tähän enää, mutta nyt tuntuu hyvältä. Tulevalla lapsella on yhteensä viisi sisarusta sekä iso suku ympärillään. Isovanhempia tosin ei ole enää elossa kuin yksi, mutta ei itsellänikään ole ollut koskaan yhtäkään mummua vaareista puhumattakaan. Kannustusta kaikille lasta suunnitteleville iästä huolimatta

 

Ihan pakko kanssa kirjoittaa kyseiseen aiheeseen...

Itse olen aina ollut ns. ainut lapsi...Sitten olin jo aikuinen yli 20v. alkoi äitini odottaa vauvaa...hän oli silloin 41 v. HAUSKINTA TÄSSÄ OLI, ETTÄ HUOMASIN ITSEKKIN SILLOIN ODOTTAVANI !!!

Eli nyt pikkusiskollani ja omalla esikoisellani on 1.5 kk ikäeroa, ja he ovat tosi hyvät kaverit...On hauskaa kun pikkusisko tulee meille vaikka yökylään ja kutsuu minua aina siskoksi. Hän on nyt jo ns. teini-ikäinen...sanoin kun minun lapseni. Eli äitini oli ylpeä sanoessaan että hänen lapsillaan on 21 vuotta ikäeroa, vaikka moni pitkään katsoikin...Ja hyvin on jaksanut !

 

Niinpä, eivät kaikki löydä oikeaa miestä parikymppisinä, kun kroppa olisi kukkeimmillaan saamaan lapsia. Omani sain 34 ja 37 vuotiaana, jaksoin todella hyvin, raskaudet sujuivat kuin oppikirjasta samaten synnytykset. Olisin vielä kolmannenkin lapsen halunnut, mutta elämä muuttui niin hankalaksi puolison alko-ongelman takia, että hyvä, että selvisimme selväpäisinä kahdenkin kanssa!

 

Joo!Ei todellakaan kuulu kenellekkään ,jos mies ja nainen haluavat lapsen niin se on todellakin heidän oma asia .

 

musta jokainen kans itse "päättää" milloin on hyvä aika lapselle. kukaan ei voi tulla sanoon et et tuon ikäisenä voi tehdä (olit sitten nuori tai vanha) ikähän äidistä ei hyvää äitiä tee vaan ihminen itse. itse sain esikoisen muutamaa viikkoa ennen 21 vuotis päivää ja toisen nyt paria kuukautta ennen 23 vuotis päivää. koen rikkaudeksi sen että lapsellani on isovanhemmat ja isoisovanhemmat (no yks pappa on kuollut), mut näin meillä. mistä sitä tietää vaik itsekin tekee/saa lapsen viel sit vanhempana. ei se lapsen elämä niistä isovanhemmista kiinni ole vaik tuovatkin elämään sisältöä, tällöin elämässä on tilalla varmasti jotain muuta hyvää =)

 

Olen itse pian 44v, olen kokenut lähimenneisyydessä kaksi keskenmenoa. Aikomuksena ehkä kokeilla vielä kerran. Minun keskenmenoni eivät ole pois keneltäkään, jos onnistun nyt kolmannella kerralla, niin varmasti oman lapseni hoidan, vaikka kaikki isovanhemmat vielä elossa ovatkin. Minulla on myös kaksi teini-ikäistä, jotka varmasti katsovat kuopuksen perään, jos minusta aika jättää ennen kuin hän saavutta 20. En ole kuitenkaan "suunnitellut" 60-vuotiaana heittäväni pyyhettä nurkkaan, vaan pörrääväni joko moottoripyörällä tai komealla urheiluautolla pitkin kyliä onnellinen kuopus kyydissä. Elämä on elämistä varte...ihan jokaisessa ikäluokassa. Luonto sanelee mikä on sopivaa ja mikä ei ...ei ihminen voi toisen ihmisen puolesta määritellä esim. lapsentekosääntöjä.
Harva ++40 haikailee ++20 päiviä...uskokaa pois...ja tekee mitä lystää, vaikka sitten niitä vauveleita. Tahdon vain muistuttaa, että nuoruus on vaiva, joka korjaantuu ajan myötä...ja ihme kyllä monet mielipiteetkin muuttuvat siinä sivussa.

 

Koko tämän riidan syy on kateus. Nuoria äitejä ottaa päähän, että nelikymppiset eivät sovulla rupea vanhoiksi tädeiksi ja ala odottaa mummuksi pääsyä, vaan ovat vielä hyvännäköisiä, pärjääviä ja hommaavat perhanat lapsiakin.
Ap:n tekstistä paistaa kauas puhdas kateus.. noin ne vaan toiset hankkii nelikymppisinä lapsia, ymmärtäisivät jo että ovat minun mielestäni vanhoja akkoja.. ja hyvin niillä näkyy perhana vie menevän..
Ettekö nyt selvää kateutta ymmärrä? Itse näen sen ihan selvästi, vaikka olen vasta 31-vuotias ja ihanteellisessa iässä sitten varmaan. Minusta on tosi kaunista nähdä onnellinen äiti vauvansa kanssa, iältään jotakin 16-50 välillä, ja jos joku panee paremmaksi vielä viisikymppisestä niin onnittelut hällekin!
Unohtakaa kateellinen ap, hän yrittää vain aiheuttaa pahaa mieltä! Ja näköjään onnistuu.

 

..näin käy kun kiireessä kirjoittaa.. Eli siis en tarkoittanut ap:tä, vaan tätä jatkuvaa harmaata kommenttivirtaa, jonka perimmäinen ajatus on, että lopettakaa lastenteko, ruvetkaa tädeiksi ja antakaa meidän nuorempien hoitaa asia, teette vain vammaisia lapsia ja mummutkin on jo höperöityneet tai kuolleet teitä auttamasta, on se niin paljon antoisampaa kun on nuori äiti.. ja muuten nimenomaan ÄITI.. miksei kukaan huolestu siitä, että isipappa voi olla vaikka 50-vuotias, jos on ymmärtänyt mennä naimisiin nuoremman naisen kanssa? Tuttavissa on näitä toisella kierroksella olevia miehiä, eikä kukaan sano heille, että älä nyt ihmeessä enää tee kakaroita sen nuoren vaimosi kanssa, eihän tuollainen vanha (plus 40 vee) pappa enää miksikään isäksi kelpaa.

 

siis katellisten panettelua.

40kymmisenä lapsille on aikaa. Vakituinen työ, elämä tasapainossa jne.

 

\

siis katellisten panettelua.

40kymmisenä lapsille on aikaa. Vakituinen työ, elämä tasapainossa jne.

näinhän se on että nelikymppisenä on jo pätkä elämää elettynä ja asiat asettuneet omiin uomiisa, ei haikaile enää tyhjänpäiväisen perään vaan elää tässä ja nyt, nauttii tästä päivästä ja lapsistaan täysin sydämin eikä koe että lapset olisi jotakin vieneet elämästä pois, vaan antaneet elämälle paljon<br><br>