Moikka!
Meillä lapset on kohtalaisen pienillä ikäeroilla syntyneet....esikoinen on nyt 5v 8kk, keskimmäinen 3v 2kk ja kuopus 1v 10kk, lisäksi neljäs tulossa maaliskuussa. Näin jälkikäteen on huomannu, miten suuri ero oli aikanaan sillä, että ekan ja tokan välissä on 2,5 vuotta ja tokan ja kolmannen välissä vain 1v 4kk. Onhan 2,5-vuotias taidoiltaan jo aivan eri luokkaa kuin alle 1,5-vuotias, mutta päivääkään en silti vaihtais pois!
Kakkosen odotus oli sikäli rankkaa, että supistelut alko jo pitkälti ennen puoltaväliä ja joutu olemaan aika hissukseen, ettei poika syntyisi etukäteen. Onneks esikoinen oli joustavaa sorttia eikä ollut välttämättä moksiskaan, vaikkei aina voinu ulkoilla tai kauheesti reuhoa. Kolmosen odotus kahden lapsen kanssa meni puolestaan kivasti, pysty tekemään asioita aika normaalisti, vaikka kaks pientä sai säpinää aikaseks kiitettävästi. Nyt neljättä odottaessa olen ollu tosi ailahtelevasti voimissani, välillä on päiviä, että saa tehtyä monenmoista, välillä on vain oltava, että saa edes perusjutut, kuten syömiset, hoidettua....mutta oon koittanu olla ottamatta stressiä huonoista päivistä, tämähän on ohimenevää ja pääasia on, että pärjätään kotona eikä ulkopuolisten tarvitse odotuksen takia autella.
Välillä joutuu aikalailla sumplimaan, mitä tekee ensin ja minkä vasta myöhemmin.....kuka tarvitsee kipeimmin apua ja kenen asia voi odottaa hetken. Uskon, että se on vain kasvattavaa tulevaisuutta varten, kaikkea ei voi saada välttämättä heti ja oppii ottamaan itse vastuuta hyvin pienestä lähtien. Täytyy kuitenkin muistaa se, että esikoinenkaan ei ole vielä kamalan iso ja muistaa huomioida häntäkin ensin siinä missä muitakin! On tässä oppinut elämään sen kanssa, että ei se aina ole niin kamalaa, vaikka joku hetken huutaisi tai raivoaisi, kun ei ehdi heti vastaamaan tarpeisiin.....
Keskimmäisen syntyessä esikoinen ei enää nukkunut päikkäreitä, joten piti tottua taas siihen, että päikkärit jonkin verran rajotti elämää.....mutta kolmosen syntyessä vasta olikin, kun kakkonen nukkui tuolloin vielä kahdet päikkärit ja kolmonen pitkään kolmet päikkärit, niin tuntui, että aina joku nukkui ja ulkoiluja ja syömisiä sun muita piti säätää sopiviin kohtiin. Kaikki on onneks aina menny samaan aikaan illalla yöunille, vieläpä melko aikasin, joten on saanu edes hetken itsekin huokaista ennen omia yöunia.
Kakkosen ja kolmosen kanssa ekat puoltoista vuotta oli aika täynnä yöheräämisiä.....kun kolmonen syntyi, heräsi kakkonen vielä keskimäärin noin kolme neljä kertaa yössä ja siihen tietysti päälle vielä kolmosen heräämiset, vieläpä korvakierrelapsena. Kakkosella on refluksi ja alle puoltoistavuotiaana sopivia ruoka-aineita oli vain kahdeksan, joten hän heräsi todella usein kipuun ja siinä oli sitten kiireessä päätettävä, kumpaa auttaa aina ensin, että saa toisenkin nukkumaan. Nyt viimeiset neljä viis kuukautta on menny loistavasti, usein joutuu heräämään vain kerran, korkeintaan kaksi, joten tilanne nelosen syntyessä on huikeasti parempi, kuin edeltävällä kerralla! Uskon siis jälleen selviäväni!
Tämmöstä tuli näin äkkiseltään mieleen, sekalaisessa järjestyksessä.....mielelläni kans vastailen, jos jollain tulee jotain kysyttävää!