Lapseton Äitipuoli..Ehkä Ikuisesti..

Olemme seurustelleet kohta kolme vuotta.Yhteisiä lapsia on yritetty mutta sairauteni estää minua saamasta lasta.Rankkoja hoitoja ja keskenmeno.Samaan aikaan olen ollut pikku tytön äitipuoli.Sanotaan että uusperheet jossa toisella on lapsia ja toisella ei niin yhteinen lapsi yhdistää joten laittaa miettimään miten meidät asiat menee jos en saa lapsia..Vielä kun ex-vaimo tekee oman asemansa tietoiseksi lapsella koko ajan..Tietää vielä meidän tilanteen..Yritän ymmärtää että mieheni rakastaa minua yli kaiken mutta kun tyttö on joka toinen viikko meillä,se saa minut välillä tuntemaan itseni niin mitättömäksi vaikka rakastankin tyttöä yli kaiken.Olen ylpeä miehestäni joka todella hoitaa ja rakastaa lasta yli kaiken vaikka on kärsinyt kiperän eron lapsen äidistä.Ymmärrän että en ole äiti mutta on vaikea välittää lapsesta ja ymmärtää ettei voi antaa miehelle lapsia..Joten onko lapsettomuudesta kärsiviä äitipuolia joilla oisi jakaa neuvoja miten jaksaa uusperheen arjessa lapsettomana?

 

Moi!!

En ole lapseton äitipuoli mutta oli pakko joteknin kommentoida. liikutuin niin kirjoituksestas..

Sun täytyy vaan muistaa että sulla on mies joka rakastaaa sua..
Se on paljon se.. oletteko miettineet kohdunvuokrausta? tai muite hedelmöityshoitoja tms...?

varmasti olette.. mutta tsemppiä teille ja muista kertoa miehellesi tunteistasi.. Muuten siitä ei kyllä tule mitään.. nimimerkillä kokemusta on..

:hug: :hug:

 

Jos biologisia ette saa, voisitteko adoptoida yhdessä? SInullakin olisi sitten "oma" lapsi, vaikka miehesi lasta rakastatkin, lapselle on aina ne omat vanhemmat. Siis jos adoptio lainkaan käynyt mielessä, laittakaa paperit menemään, niin pitkä prosessi on. Siinä sivussa voi yritellä luomuvauvaa hoidoilla tai ilman.

 

Älä pidä tunteettomana vastausta. Olen lapsettomuudesta itsekin kärsinyt. Toivon vaan että sinäkin saisit sen omasi.

 

En nyt ole aivan samassa tilanteessa kuin sinä,mutta läheltä on liipannut.
Elikkä miehen lapset kuitenkin asuu meillä,joten olen koko-aikainen äitipuoli.
Yhteinen lapsikin meillä jo on,jonka kuitenkin luulin jäävän vain haaveeksi.
Aikana jolloin yhteistä lasta ei ollut eikä kuulunut,olin kyllä myös melkoisessa mielen myllerryksessä.Jossain vaiheessa jo luovuinkin ajatuksesta saada oma lapsi ja silloin tulin kyllä miettineeksi elämääni ja elämän tilannettani suurennuslasien läpi.
Jossain vaiheessa sitten tulin siihen tulokseen,että jospa mun tehtäväni tässä elämässä onkin olla näille lapsille se kolmas vanhempi ja yrittää rakastaa ja kasvattaa heistä vastuuntuntoisia aikuisia.
Tähän päätökseen oli tyytyminen koska rakastin kuitenkin miestäni ja hänen lapsiaan, joten ellen muulla keinoin sitä omaa lasta saa niin sitten yritän parhaani olla se äitipuoli.
Mieluummin halusin olla mieheni lapsille se äitipuoli,kuin sitten taas elää elämääni yksin/parisuhteessa ilman kenenkään lapsia!
Niin paljon lapsia kuitenkin rakastan!!
Mutta meille kävi kuitenkin niin onnellisesti,että se yhteinenkin lapsi vihdoin ja viimein saatiin.
Mahtoi tulla melko sekava sepustus,mutta toivottavasti pääasiallinen tarkoitus kävi selväksi.
Joten voimia ja jaksamista sulle!!

 

Kävin itse neljä vuotta (ex:n kanssa) lapsettomuushoidoissa tuloksetta. Eromme jälkeen koin hyvin vahvasti, että kahden lapsen yh-isä (ja lähivanhempi) oli minulle lottovoitto. "Sain" miehen ja lapset. En kokenut huonommuutta vaikka mieheni ex nimitteli minua mahoksi lehmäksi :-D. Yritä kääntää asia niin, että on hienoa, että sinulla on mahdollisuus äitipuoleuteen, jos omia ei kuulu. Voi myös olla niin, että kun unohdat koko lasten tekemisen, (tiedän että se ei ole helppoa), niin voi olla että hyvinkin tärppää.
Meillä kävi sitten niin, että tulin raskaaksi ja sain kaksi ihanaa, omaa lasta ja sen jälkeen suhde vanhempiin lapsiin on ollut minulle huomattavasti ongelmallisempi.
Tsemppiä ja jaksamista!