pinna kireellä
Kyseessä on kaksi 7-vuotiasta lasta, jotka heräävät kukonlaulun aikaan, n. klo 5-6.30. Molemmat ovat erityisvilkkaita lapsia, joilla on ihan normaalit säännöt niin kuin muillakin lapsilla. Paitsi kun he eivät tottele, ei mikään keino tunnu auttavan ainakaan heti. Nyt en siis kaipaa yleistä saarnaa lasten kasvatuksesta.
Kun lapset heräävät aikaisin, saavat he leikkiä leluilla ja pelata pelejä. Kuitenkin he tulevat herättämään viimeistään vartin välein, vaikka joka kerta sanomme yhteistuumin ettei vanhempia saa herättää.
Olemme yrittäneet näitä perinteisiä - kiristystä, uhkailua, lahjontaa. Lahjominen rahalla toimi kerran, mutta emme halua kasvattaa rahalla lapsiamme. Kunnolla herättyämme olemme kerta toisensa jälkeen yrittäneet rauhassa selvittää lapsille, että vanhemmat ovat iloisempia kun ovat nukkuneet hyvät yöunet ja jaksavat paremmin touhuta lasten kanssa päivän aikana. Olemme myös sanoneet topakasti, nätisti, käskevästi. Lisäksi olemme kokeilleet useamman kerran sitä, että jos lapset herättävät niin jotain kivaa lähtee pois(esim. kännykkäpeli, päiväksi suunniteltu kiva tekeminen jää väliin,...). Mutta sekään ei tunnu auttavan - ei lapsia niin tunnu kiinnostavan jos jotain kivaa lähtee pois kun he ovat olleet ns. tuhmia.
Välillä lapset herättävät iloisella asialla (mm. "sain pelissä pisteen"), välillä hyppäävät vauhdilla sänkyyn, joskus tulevat kahdestaan tappelemaan sinne, joskus huutavat kovaa olohuoneesta että varmasti heräisimme.
Miten te olette saaneet tämän ikäluokan lapsen ymmärtämään, ettei vanhempia saa herättää? Tuntuu että omat keinot on loppuneet kesken ja jos kellään on mitään neuvoa asian suhteen, kuulisin mielelläni. Käsiksi emme tietenkään lapsiin käy(se lukee laissa joten se ei ole vaihtoehto), joten asiattomat kommentoijat voivat jättää tämän keskustelun väliin.
Olemme ihan perusvanhemmat, normisäännöt lapsilla ja välimme ovat avoimet perheen kesken.
Kun lapset heräävät aikaisin, saavat he leikkiä leluilla ja pelata pelejä. Kuitenkin he tulevat herättämään viimeistään vartin välein, vaikka joka kerta sanomme yhteistuumin ettei vanhempia saa herättää.
Olemme yrittäneet näitä perinteisiä - kiristystä, uhkailua, lahjontaa. Lahjominen rahalla toimi kerran, mutta emme halua kasvattaa rahalla lapsiamme. Kunnolla herättyämme olemme kerta toisensa jälkeen yrittäneet rauhassa selvittää lapsille, että vanhemmat ovat iloisempia kun ovat nukkuneet hyvät yöunet ja jaksavat paremmin touhuta lasten kanssa päivän aikana. Olemme myös sanoneet topakasti, nätisti, käskevästi. Lisäksi olemme kokeilleet useamman kerran sitä, että jos lapset herättävät niin jotain kivaa lähtee pois(esim. kännykkäpeli, päiväksi suunniteltu kiva tekeminen jää väliin,...). Mutta sekään ei tunnu auttavan - ei lapsia niin tunnu kiinnostavan jos jotain kivaa lähtee pois kun he ovat olleet ns. tuhmia.
Välillä lapset herättävät iloisella asialla (mm. "sain pelissä pisteen"), välillä hyppäävät vauhdilla sänkyyn, joskus tulevat kahdestaan tappelemaan sinne, joskus huutavat kovaa olohuoneesta että varmasti heräisimme.
Miten te olette saaneet tämän ikäluokan lapsen ymmärtämään, ettei vanhempia saa herättää? Tuntuu että omat keinot on loppuneet kesken ja jos kellään on mitään neuvoa asian suhteen, kuulisin mielelläni. Käsiksi emme tietenkään lapsiin käy(se lukee laissa joten se ei ole vaihtoehto), joten asiattomat kommentoijat voivat jättää tämän keskustelun väliin.
Olemme ihan perusvanhemmat, normisäännöt lapsilla ja välimme ovat avoimet perheen kesken.