lapsi ei halua mennä äitinsä luokse

lapsen (4,5v) äiti muutti keväällä uuden miehensä kanssa 100 km päähän ja viikko-viikkoa jatkettiin (lastenvalvojan mielestä tämä paras ratkaisu). On päiväkodissa molemmissa paikoissa ja tykkää uudesta hoitopaikasta, on saanut kavereitakin. Nykyisin lähtee aina lauantaina itkuisena äidilleen ja harmittelee jo viikolla, että jo silloin täytyy taas lähteä. Kyse ei ole siitä, että meillä olisi kotona hauskempaa. Itseasiassa meillä on paljon vähemmän neliöitä ja heillä omakotitalo maalla, mutta jostain syystä tytär viihtyy minun ja avovaimoni luona paremmin. Arvelen, että meillä olonsa on turvallisempi ja saa huomiota ja hellyyttä enemmän.

Mitä te tekisitte tällaisessa tilanteessa? Lastenvalvoja on sanonut, että jos lapsi ei voi hyvin, asia on vietävä sovitteluun. Pelkona on, että lapsi joutuisi sitten äidilleen kokonaan ja näkisi meitä vain viikonloppuina.

 

Kannattaisi keskustella sen entisen puolison kanssa. Ellei hän nyt aivan idiootti ole, niin luulisi itse huolestuvan/tajuavan, että jotain on vialla, jos lapsi ei halua tulla.

 

tietää kyllä, ettei tyttö viihdy siellä. Muttei tunnu tekevänkään asialle mitään. Olen myös kysellyt, onko joskus ollut murheissaan tänne tulosta, johon on sanonut että aina tulee ilomielin tänne. En usko, että lasta ymmärretään siellä samalla lailla kuin täällä. Jos ajattelis itse, että joka toinen viikko oliskin täysin eri ihmisten kans tekemisissä.

 

Saattaa hyvin olla, että lapsi kokee vuoroviikkoasumisen muuten vain raskaaksi, varsinkin kun kodin lisäksi joka viikko vaihtuu päiväkoti ja kaverit. Eli lapsi saattaa äidillään ollessaan yhtä lailla surra, että pian täytyy taas lähteä isän luokse. Tätä ei toki voi tietää, mutta et sinäkään voi pelkästään sen perusteella miten lapsi käyttäytyy luonasi tehdä päätelmiä, että nimenomaan äidin luona olisi kurjaa.

Kumpi on virallisesti lähivanhempi? On kyllä hankala tilanne, ja jos äiti on virallinen lähivanhempi saattaa tuo hyvinkin kääntyä niin, että lapsi sitten olisi äidilleen enemmän kun nykyratkaisu ei hyvältä tunnu. Et sinä varmaan pystyisi muuttamaan lähemmäs lasta? Oletteko suunnitelleet, kummassa paikassa lapsi käy tulevaisuudessa koulua? Sitähän ei voi viikottain vaihdella, eikä välttämättä eskariakaan.

 

Olemme myös miettineet, vaikuttaako itkemiseen vaikkapa pitkä ajomatka, nälkä tms, mutta kun tätä on joka kerta nyt ilmennyt. Viimeksi koitti kovasti olla reipas mutta autossa käänsi katseen ja alkoi huuli väpättämään. Molemmat haluavat tytön itselleen. Ikinä ei ole itkuisena tullut tänne, eikä äitikään ole sitä sanonut. Tällä viikolla tyttö kertoi, että ei saa äidillään sanoa, ettei viihdy siellä, koska äiti suuttuu. Minun mielestäni täysin väärä suhtautumistapa. Äiti on lähivanhempi. Hänen uusi puolisonsa on jehovan todistaja, enkä halua tyttäreni joutuvan sinne kokonaan. Siksikin toivoisin että asia olisi soviteltavissa, mutta tuskin on.

 

Itkeekö lapsi vielä äidin kohdatessaan, vaiko matkalla vaan?

Kurja juttu joka tapauksessa. Vaikka ei sillä, vielä pahempia on tapaukset joissa oikein kumpikaan vanhempi ei lasta tahdo, sellaisistakin joskus kuulee. Onko exäsi ollut pitkään miehensä kanssa? Lapselta ottaa tietysti aikansa tottua uuteen ihmiseen elämässään, sinun avopuolisosi on ilmeisesti ollut kuvioissa pidempään? Viedäänkö lasta Jehovan todistajien tilaisuuksiin? Sinänsä ihmisinä Jehovan todistavat voivat olla aivan tavallisia ja mukavia, mutta en minäkään tykkäisi jos lastani alettaisiin siihen uskonlahkoon käännyttämään.

 

Yritä sopia äidin kanssa suoraan, jos riitaa tulee niin tulet häviämään koska olet mies.
Tsemppiä.

 

äidin hakiessa on itkenyt ja sanonut tälle suoraankin, ettei halua lähteä. ex on ollut tämän uuden kanssa puolisen vuotta (tunteneet kyllä kauemmin), eikä tytär puhu hänestä paljoa. Minun avopuolisoni on ollut elämässäni jo pitkään ja tulevat tytön kanssa hyvin toimeen. Ennen muuttoa teimme sopimuksen, jossa sanottiin ettei lasta saa viedä kokouksiin mutta joku tovi sitten tyttö kertoi että oli sellaisissa käynyt. Nyt, asiasta muistutettua, hän ei tietääkseni ole näihin tilaisuuksiin osallistunut. Varmasti ovat mukavia ja ystävällisiä ihmisiä, mutta tyttöä ei saa mielestäni sekoittaa mitenkään tähän uskonlahkoon. Hehän eivät ketään kääntymään pakota, vaan jokainen kastautuu vapaaehtoisesti kuljettuaan näissä ihanan sydämmellisissä tilaisuuksissa lapsesta asti..... Joulun alla varmaan vielä korostuu, ettei tyttö tahdo sinne mennä.

 

Aika normaalia, että lapsi osoittaa lojaaliutta teillä ollessaan. Et kuitenkaan voi tietää sanooko lapsi samoja asioita äidilleen tullessaan teille. Eikö lapsen kehityksen kannalta olisi tärkeää säilyttää hyvät suhteet kumpaankin vanhempaan ja uusiin perheisiin?

Lapsen ollessa vanhempi saa itse päättää kumman luona asuu. Itse varmaan odottaisin sinne asti, jotta riita ei tekisi lapsen elämästä vaikempaa nyt.

 

Meillä samaa ongelmaa, ovat sitten menossa kummalle tahansa. Meillä lapset käyvät kylläkin isänsä luona vain joka toinen viikonloppu. Joka kerta hirvee narina, etteivät haluaisi lähteä isälle ja joka kerta sama narina, kun pitäisi tulla kotiin, etteivät haluaisi.

Eli todennäköisesti meillä ainakin ylipäätään se paikan vaihto "hankalaa", eikä se ettei toisen luona viihtyisi tms.

 

mutta entäs, kun sanoo ettei äidin luona saa sanoa, ettei tahdo olla siellä kun äiti suuttuu? Ja kun sanoo sitä äidilleen hakiessa myös? Ei minusta kuulosta pelkästään lojaaliudelta.

 

Kuulostaapa tosi kurjalta Varsinkin tytön kannalta.

Eiköhän tuossa ole ainut mahdollisuus koittaa neuvotella äidin kanssa. Virallisten teiden kautta saatat tosiaan menettää viikko/viikko järjestelynkin, koska olet mies.

 

mutta entäs, kun sanoo ettei äidin luona saa sanoa, ettei tahdo olla siellä kun äiti suuttuu? Ja kun sanoo sitä äidilleen hakiessa myös? Ei minusta kuulosta pelkästään lojaaliudelta.

Ei kuullosta ei mutta tässähän täällä on kyse siitä että palstamammat yrittävät puolustella aina naisten tekoja.
Jos olisi ollut tämäkin toisinpäin niin isä olisi sadistina naulattu jo ristille ja kehoitettu vähintäänkin keskustelemaan hänen kanssaan pelkästään lakimiesten ja käräjätuomareiden kautta.

 

sehän tässä onkin. minä olen _vain_ mies ja toinen on välinpitämätön äiti, joka ei ajattele yhtään lapsen etua. mies 0, Äiti 1.

 

Kahden vuoden päästä viimeistään lapsi on esikouluikäinen ja sitten jo kouluikäinen. Koska vanhemmat asuvat kaukana toisistaan, on viikko-viikko systeemistä lapsen edun nimissä luovuttava ja valittava kummassa paikassa lapsi asuu.

Asioista olisi parasta neuvotella ajoissa, ja niin sovussa kuin mahdollista. Jospa ottaisit yhteyttä lapsen asuinkunnan kasvatus- ja perheneuvolaan (olet varmaan kuitenkin toinen huoltaja?) ja pyydät keskustelumahdollisuutta tilanteen tiimoilta.

 

mutta entäs, kun sanoo ettei äidin luona saa sanoa, ettei tahdo olla siellä kun äiti suuttuu? Ja kun sanoo sitä äidilleen hakiessa myös? Ei minusta kuulosta pelkästään lojaaliudelta.

Mitä tarkoittaa, että "äiti suuttuu"? Aika moni lapsestaan välittävä vanhempi hermostuu jos lapsi torjuu vanhemman rakkauden. Ettekö voisi vanhempina sopia miten voitte auttaa lasta käsittelemään erittäin vaikeita tunteita, joita vuoroviikkosysteemi lapsessa herättää. Kuullostaa ihan normaaleilta tunteilta, joita tilanne lapsessa herättää. Jos kyse on pelkästään siitä, että lapsi valittaa hankalaa tilannetta, yrittäisin tukea lasta enemmän.

 

[QUOTE="huolestunut isä";30298435] Hänen uusi puolisonsa on jehovan todistaja, .[/QUOTE]

Uusi mies on Jehovan todistaja, mutta entinen vaimosi ei..?

 

[QUOTE="huolestunut isä";30298507]sehän tässä onkin. minä olen _vain_ mies ja toinen on välinpitämätön äiti, joka ei ajattele yhtään lapsen etua. mies 0, Äiti 1.[/QUOTE]

Olis nyt sitten kiva tietää mikä se lapsen etu sun mielestä olis?

 

Ei se äidin etulyöntiasema tässä tilanteessa ainakaan enää niinkään johdu sukupuolesta, vaan siitä että hän on lähivanhempi. Eli lapsen kotipaikka on hänen luonaan ja siellä hän tulee myös koulunsa käymään, jos asiantila säilyy ennallaan. Ei tietenkään olisi edes lapsen edun mukaista, että hän asuisi nyt pääasiassa isän luona, mutta viimeistään parin vuoden päästä pitäisi muuttaa kuitenkin sinne toiselle paikkakunnalle. Lähihuoltajuus pitäisi saada muutettua isälle ja se ei varmaan suosiolla onnistu, eikä kevein perustein oikeudessakaan. Kurja juttu, vaihtoehdot on tosiaan vähissä jos äiti ei ihmeen kaupalla suostuisi lähivanhemmuudesta luopumaan.

Tuosta suuttumisesta, jotkut on temperamentiltaan herkemmin tulistuvia ja suuttuvat lapsellekin herkemmin jos tämä tekee jotain kiellettyä. Ei se vielä huonoa vanhempaa tee, mutta yhden mainitsema asia, että olisi ok hermostua, jos "lapsi torjuu vanhemman rakkauden" ei mielestäni ole ok. Aikuisen pitää olla aikuinen eikä hermostua lapsen tunteenpurkauksista. Meilläkin lapsi monesti jostain kiellosta tai käskystä loukkaannuttuaan julistaa, ettei enää rakasta minua eikä ole enää koskaan ystäväni. Siis vaikka jos en osta kaupasta uutta pikkuautoa... En ole kyllä todellakaan moisista hermostunut, ei mitään aihetta sellaiseen. Lapsikin unohtaa jutun pian ja aivan normaalisti taas vastaanottaa sekä osoittaa hellyyttä ja rakkautta. Ehkä eroperheissä lapsen kapinointi otetaan puolin ja toisin joskus liian vakavasti, koitetaan mielistellä lasta ja otetaan tosissaan, jos lapsi sanoo jotain tuollaista toisesta vanhemmastaan. En sano että tässä aloituksen tapauksessa siitä olisi kyse, mutta varmasti sitäkin tapahtuu.

 

Mikä ikäisiä lapsia kuullaan näissä tapauksissa, joissa valitaan, asutaanko isän vai äidin luona?
Ehkä tyttäresi on jo niin vanha, että häntäkin voitaisiin kuulla?

 

exä ei ole jehova. Mielestäni lapsen etua on, ettei esim paikkakuntaa vaihdeta suinpäin ja muuteta lapsen kannalta lähes tuntemattoman ihmisen luokse. Lapsen etua olisi, että saisi jatkaa harrastuksiaan (ei onnistu kun joka toinen viikko toisella paikkakunnalla). Lasta on myös kuunneltava ja ymmärrettävä, sille on annettava paitsi laatuaikaa myös paljon hellyyttä, rajoja unohtamatta. Lapsella on oikeus tasapainoiseen arkeen.

 

Ja tämän lisäksi lapsen täytyy saada ilmaista tunteitaan. Varmasti itsellenikin tulisi turhautumisen tunteita, jos sanoisi ettei tahdo olla täällä mutta silloin pyrkisin tekemään asialle jotain, enkä sanoisi ettei tuollaisia asioita saa sanoa.

 

Mikä ikäisiä lapsia kuullaan näissä tapauksissa, joissa valitaan, asutaanko isän vai äidin luona?
Ehkä tyttäresi on jo niin vanha, että häntäkin voitaisiin kuulla?

Ei tosiaan 4-vuotiailta mielipiteitä kysellä, vasta 12-vuotiaana lapsella on omaa puhevaltaa näissä asioissa. Eikä minusta pieniä lapsia pidäkään laittaa näin vaikean ja ristiriitaisen valinnan eteen, vaikka vähän alempana kuulemisikäraja voisikin olla.

 

ei tuon ikäistä saa laittaa sellaiseen tilanteeseen, jossa kokee voivansa päättää siitä, missä asuu (ja ei asu).

 

miksi lähivanhemmalla olisi automaattisesti etulyöntiasema, jos lapsi asuu molempien luona yhtä paljon?