Lapsi kiroilee ja nimittelee, mitä tehdä?

  • Viestiketjun aloittaja "Väsynyt"
  • Ensimmäinen viesti
"Väsynyt"
9v. poikani kiroilee kotona ja nimittelee siskojaan. Tätä jatkunut puoli vuotta ja en enää tiedä miten saan kitkettyä sen poi :( :( Aluksi oli jäähyjä pitkään, ei tehonnut, sitten oltiin huomoimatta pitkään, ei tehonnut, nyt menossa pelikielto ja sekään ei tehoa, vaikka pelata ei ole saanut kuukauteen. Voimaton olen :( Kuinka toimia? Lapsi saa meiltä huomita ja hänen kanssa tehdään asioita, mikä pielessä? Kuka meitä voisi auttaa.
 
sakkomaksu
Meillä kiroiluun tehosi parhaiten sakko. Rahaa pois lapsen säästöpossusta, kun kiroili. Oikeasti sai kolikkonsa myöhemmin takaisin, mutta ei tiennyt sitä. Jatkuva kiroilu loppui hyvin nopeasti ja on pysynyt pois. Lapsen moittiminen, Jäähyt ja kaverikiellot eivät kunnolla tehonneet. Sakkomaksu oli kova pala, koska säästää rahaa. Etukäteen sovimme, että jatkossa menee sakko, jos kiroilee. Pari kertaa unohti sovitun, mutta sakko tehosi erittäin hyvin.
 
viewas
Niin kuin dr Phil sanoo, selvitä lapsesi valuutta, mikä hänelle on kaikista tärkeintä ja käytä sitä. Niin kuin edellinen sanoi heidän lapselle se tärkeä oli se säästöpossu, teidän lapselle se selvästikään ei ole pelaaminen koska ei tehoa.
Se voi myös olla joku positiivinen asia. Aina kun on päivän haukkumatta saa tarran, ja kun kesään mennessä tarrataulu on täysi saa haluamansa lelun, polkupyörän, lintsireissun, kalastusretken kahdestaan iskän kanssa - minkä vaan minkä tykkää (ja minkä varmaa muutenkin saisi), ja sit taas jos haukkuu tai kiroilee nii tarraa pois.

Ja minäkin vähän mietin ett minkä tyylistä se haukkuminen ja kiroilu on..vihassa, ilkeyttä, vai pelleilyä.? Miksi on nii vihanen? Puuttuuko empatia kykyä jos ei ymmärrä ilkeilyä, kierrättääkö koulussa opittua ilkeilyä?

Nopeampia rangaistuksia ihan se perinteinen anteeksi pyyntö. Jos haukkuu siskoja ssiskot saavat keksiä jonkun hyvitystehtävän, vaikka järjestää heidän kengät eteisessä(hyvittää pahateko)
Tehdä ylimääräisiä läksyjä.
 
aloittaja tässä
Lapsella heikko empatiakyky,miten sitä voi opettaa?Luulin että pelit mailman tärkeintä melkein,muttei se tehoa.Meillä pelipäivät oli 2kertaa viikossa ja nyt ei saa yhtään pelata.Mut ei auta.
 
"Höh"
Tulee mieleen jos sitä kiusataan koulussa? Tai on jotain oppimisvaikeuksia tms. Lapsi ei kehtaa näitä tunnustaa kun häpeä ja kokee olevansa muita huonompi. Purkaa kiukun sitten kotona. Kannattais jutella ihan hyvässä hengessä tuolta voi löytyä jotakin syitä...

Rangaistukset ei tunnu auttavan ja tuskin parantaa empatiakykyä, keskustelun aiheeksi myös miltäs siskosta tuntuu mitä luulet? Jos pelikielto ei tepsi voisi kokeilla myös positiivisen kautta, tarra kiroilemattomasta päivästä milloin ei ole muita perheenjäseniä haukuttu. Riittävän monesta tarrasta sitten peliaikaa, uimahallireissuun, mikä nyt olisikin sopiva palkkio.

Paha olohan pojalla on ja kaikenmaailman selkäsaunat vaan pahentaisivat negatiivista kierrettä. En ole mikään lässyttäjä mutta positiivisella palautteella on iso voima. Ja tosiaan ottaisin yhteyttä myös opeen, koulupsykologiin jos ei keskustelulla pojan kans ala asiat selvitä.
 
Pin
Mulla ei ole kokemusta tuon ikäisestä, mutta mun äidillä oli tehokas tapa mulle kun olin teini. En tiedä tehoaako noin nuoreen, mutta muhun tehosi kun äiti toisteli nolosti ja tyhmällä äänellä esim "kikkeli" kun sanoin, että voi vittu. Se oli niiiiiiin noloa ja typerän kuulosta, aluksi huusin vaan kahta kauheammin ja hurjana varmaan viikon lisäsin sanavarastoani kunnes ärsytti niin paljon ne typerät "EMÄTIN!"-huudahdukset, että aloin vähitellen vähentämään niitä noloja tilanteita ja kuvittelin, ettei äiti huomaisi kun vähitellen lopetan ne, eli "mä en häviä tätä niin että se huomaisi". :LOL:

...ja mä olin kyllä sitkeimmästä ja tulisimmasta päästä lapsia, silti mut pystyi päihittämään.

En nyt yhtään kyllä tiedä tehoaako tuon ikäiseen, mä olin kuitenkin jo ainakin 14 muistaakseni, mutta jos kerran kaikki jo kokeiltu...

Mun ystävä teki vähän samalla tyylillä 4v tytölle tän ja tehosi siihenkin. Tyttö oli aloittanut peppukakkapylly-jutut ja äiti sitten luki kirjaa muuttaen kaikki kakaksi, pepuiksi ja vastaaviksi. Ensin lasta nauratti, lopussa nolotti ja kyllästytti. Kai joku tällainen voisi tehota siis vähän kaiken ikäisiin?
 
  • Tykkää
Reactions: chef ja Hulluko
viera.s
Kun on tuollainen selkeä muutos tapahtunut, varmistaisin ensin ettei lapsi oireile jotain ikäviä asioita esim. koulussa. Eli siis keskustelua ja kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa. Hän ei välttämättä halua mahdollisista ikävistä asioista avautua, kun sisarukset on läsnä.

Rangaistusten käyttäminen kuulostaa ehkä ensi alkuun helpolta ratkaisulta, mutta se on yllättävän vaikeaa. Helposti käy niin, että koko repertuaari on äkkiä käytetty, jopa vain yhdessä valtataisteluksi muodostuvassa kiistassa. Tällöin rangaistukset eivät auta, vaan kaiken itselleen tärkeän menettänyt lapsi muuttuu välinpitämättömäksi rangaistuksia kohtaan ja ehkä jopa entistä vihamielisemmäksi, jos kokee rangaistuksen kohtuuttomana. Äskettäin todistin tilannetta, jossa yhdeltä lapseni kieltämättä varsin haastavasti käyttäytyvältä kaverilta äitinsä otti ensin pois muutamassa erässä kaikki pisteet, joilla lapsi olisi saanut jotain mukavaa jossain vaiheessa. Sitten kaikki tärkeimmät lelut ja lopulta jopa huoneen! Yhden ainoan varsin vähäisen riitatilanteen aikana. En tiedä toteuttiko kaikki sanktiot, mutta ainakin niin uhkasi. Lapsi tuntui kuuntelevan ja jopa harkitsevan tottelemista ensimmäisen ja ehkä vielä toisenkin rangaistusuhan jälkeen, mutta muuttui selvästi välinpitämättömäksi kun kaikki pisteet oli menneet ja rangaistukset vain koveni. Että kohtuus kaikessa ja itse antaisin vain yhden rangaistuksen/tilanne. Jos lapsi on siinä mielentilassa, ettei vanhempiaan kuuntele, ei yleensä auta rangaistusten koventaminen. Esimerkiksi tässä kiroilutapauksessa antaisin yhden varoituksen, sitten rangaistuksen, mutta jos lapsen kiroilu vaan jatkuisi vaihtaisin taktiikan välinpitämättömyyteen ja antaisin lapsen kiukutella kiukkunsa pois.

Paras, jos rangaistusuhan sijaan saisi aikaan sopimuksen. Eli sovittaisiin lapsen kanssa yhdessä, että kiroilusta menettää jotain ja kokonaisesta päivästä tai viikosta ilman sopimatonta kielenkäyttöä saisi jonkin palkinnon tai pisteitä jotka oikeuttaa jossain vaiheessa palkkioon. Näin seuraamus kiroilusta ei aiheuttaisi kapinaa ja tilanteen eskaloitumista niin helposti, vaan lapsi ottaisi itse vastuun asiasta.
 
Pin
Mä nään sieluni silmin tuon tilanteen...teini huutaa vittua ja äiti emätintä. Ja tosiaan...saatta nolottaa teiniä siinä määrin, että sen vitun viljely vähenee kohtuu tehokkaasti :D :D :D
Joo ja sitten jos hakkasin, paiskoin tai potkin ovea, menetin oveni... :LOL: Voi mun äitiä. :D

Se vaan nappasi sen saranoiltaan ja mun rääkyessä perässä ovea takaisin, päättäväinen ilme kasvoillaan vei sen pois. Mikä voisi olla teinille pahempi paikka kuin oven menetys.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: chef
viera.s
Mä nään sieluni silmin tuon tilanteen...teini huutaa vittua ja äiti emätintä. Ja tosiaan...saatta nolottaa teiniä siinä määrin, että sen vitun viljely vähenee kohtuu tehokkaasti :D :D :D
Jos minun kuvitteellinen teinityttöni viljelisi vittua, minä kävisin hänen kanssaan perusteellisen keskustelun naisen emättimen/vaginan/pillun merkityksestä niin seksuaalisuudelle kuin uuden elämän syntymiselle. Kertoisin, ettei varsinkaan meidän naisten tule sitä halventaa, vaan arvostaa. Teini joko kokisi keskustelun hyvin noloksi tai sitten oikeasti miettisi asiaa, joka tapauksessa uskoisin sen auttavan. :) Pojan kanssa voisi vähän mukautettuna käydä vastaavan keskustelun, mutta ehkä laittaisin silloin isän asialle.

Satunnaiset perkeleet yms. ei minua niin häirisisikään, mutta vitun viljelystä samoin kuin esim. homottelusta olisi teinille luvassa perusteellinen arvokeskustelu. ;)
 
Joo ja sitten jos hakkasin, paiskoin tai potkin ovea, menetin oveni... :LOL: Voi mun äitiä. :D
Voisit vinkata, josko äiti vaikka kirjoittaisi jonkun "opas teinin taltuttamiseen"-julkaisun. Ainakin allekirjoittanut ostaisi sen mielellään. Sen vertaa hyviltä metodeilta nuo nimittäin kuulostaa :D

Itsekin olin aikoinaan melko kova luu. Muistelen (lähinnä helvetin nolona) erästäkin kertaa, kun menetin hermoni ja sain passituksen omaan huoneeseeni, jossa mun olisi tullut rauhoittua puolen tunnin ajan. Mutta kun mähän en todellakaan rauhoitu silloin, jos mun käsketään rauhoittua, vaan päinvastoin. Joten keksin sitten sotasuunnitelman, jonka avulla pääsisin huoneesta ulos (aikuinen painoi siis ovea kiinni, jotta en pääsisi huoneesta pois ennen rauhoittumista).

Olin tovia aiemmin siivonnut akvaariotani, joten huoneessani oli ämpäri. Täytin sen likaisella akvaariovedellä ja vein ovelle. Seuraavaksi hain tuolini, jonka myöskin vein ovelle. Tämän jälkeen "heittäydyin" ovea vasten, jolloin sain oven aukeamaan hetkellisesti muutaman sentin matkalta. Aikuinen siis sillä toisella puolella työntyi "heittäytymiseni" voimasta muutaman sentin taaksepäin, jolloin ovi raottautui hetkeksi. Kun ovi oli hetken raollaan, työnsin tuolin selkänojan oviaukkoon. Ovea siis saanut enää työnnettyä kiinni, koska välissä oli este.
Sillä aikaa (muutama sekunti) kun aikuinen koitti päästä perille siitä, että minkä ihmeen takia ovi ei enää mene kiinni, nappasin vieressäni olleen vesiämpärin...ja kun aikuinen sitten aukaisi ovea enemmän, nähdäkseen mikä esti oves sulkeutumasta, sai hän päällensä noin 10 litraa haisevaa akvaariovettä.

Jotta sillälailla. Kyllä olin ihana lapsi :saint:

Ja nyt pelkään, että omani ovat perineet äitinsä geenit ja temperamentin :O

Joten KAIKKI toimiviksi todetut keinot otetaan tulevaisuutta ajatellen vastaan!!! :LOL:
 
ikky
Oletko kokeillut "kovennettua jäähyä"? Meillä tuo toimii siten, että lapsi seisoo seinän vieressä nenä seinässä kiinni ja kädet suoriksi ylös nostettuina (ja suu pysyy luonnollisesti kiinni). Jo 5 tai 10 minuuttia tuossa asennossa on aika kova pelote.
 
viera.s
Oletko kokeillut "kovennettua jäähyä"? Meillä tuo toimii siten, että lapsi seisoo seinän vieressä nenä seinässä kiinni ja kädet suoriksi ylös nostettuina (ja suu pysyy luonnollisesti kiinni). Jo 5 tai 10 minuuttia tuossa asennossa on aika kova pelote.
Jos lapsi on niin tottelevainen/alistettu, että vanhemman käskiessä tuon jäähyn mukisematta toteuttaa, rankoille rangaistuksille ei ole tarvetta. Silloin kiroilukin lienee korkeintaan satunnaisia lipsahduksia ja lapsi lopettaa sopimattoman puheen kun siitä huomauttaa. Siis onhan se nyt helpompi saada lapsi lopettamaan kiroilu, kuin saada hänet tuollaiseen asentoon hiljaa seisomaan!

Jos taas tuollainen "kovennettu jäähy" toteutetaan fyysisin keinoin tai niillä uhkaamalla, kyse on varmasti jo vapaudenriistosta eli rikollisesta teosta. Tekisin rikos- tai ls-ilmoituksen, jos tietäisin jonkun moista harrastavan.
 
i6866
Jotenkin tuosta tulee se mielikuva, että lapsi on niin sitkeä luonne, että siitä syystä kykenee antamaan "piupaut" pitkäkestoisille väsytystyyppisille rangaistuksille niin kuin vaikka pelikielloille ja jäähyille.

Siksi kannattaisi varmaan kokeilla jotain, mikä ennemminkin kirpaisee kovaa mutta vain lyhyen aikaa. Ts. sellaista, mistä lapselle tulisi mielikuva, että tätä minä en kyllä kestä ja tämä ei ole sen arvoista.

Ennen vanhaan olisi varmaan haettu mattopiiska siivouskomerosta, mutta nykyään täytynee keksiä jotain muuta...
 
"Höh"
Oikeasti melko järkyttävää miten rangaistuspainotteinen tää keskustelu on. Pitäähän tuo käytös saada loppumaan mutta eikö teille tule mieleen selvittää syytä?! Ratkaisutkin löytyy sitten helpommin. Muuten voi edessä olla pahempia käytös- ja mahdollisesti mielenterveysongelmia. Siis jos vaikka poika on koulukiusattu ja kotona vielä piiskattaan. Rangaistukset eivät myöskään opeta empatiaa lapselle. Empatiakyvyssä tuntuu myös osalla vastaajista olevan pahoja puutteita, heidänkin kotona on ehkä ongelmat ratkaistu kurittamalla lapsi hiljaiseksi.
 
lih5yng2
Jos lapsi on niin tottelevainen/alistettu, että vanhemman käskiessä tuon jäähyn mukisematta toteuttaa, rankoille rangaistuksille ei ole tarvetta. Silloin kiroilukin lienee korkeintaan satunnaisia lipsahduksia ja lapsi lopettaa sopimattoman puheen kun siitä huomauttaa. Siis onhan se nyt helpompi saada lapsi lopettamaan kiroilu, kuin saada hänet tuollaiseen asentoon hiljaa seisomaan!

Jos taas tuollainen "kovennettu jäähy" toteutetaan fyysisin keinoin tai niillä uhkaamalla, kyse on varmasti jo vapaudenriistosta eli rikollisesta teosta. Tekisin rikos- tai ls-ilmoituksen, jos tietäisin jonkun moista harrastavan.
Lapsen "vapauden riistäminen" eli vaikka taluttaminen väkisin jonnekin tai pitely paikallaan ei ole rikos, jos sille on lapsen hoitoon ja kasvatukseen liittyvät perusteet (ja se tietysti tehdään lapsen kehitystaso huomioiden).

En usko, että sinäkään olet antanut lapsellesi täyttä liikkumavapautta (vaikkapa rynnätä minne haluaa, karata kotoa tai nukkua, syödä ym. missä haluaa), vaan tarvittaessa palauttanut paikalleen niillä menetelmillä, mitkä aikuiselle tehtynä katsotaan vapaudenriistoksi. Muuten lapsesi tuskin olisi edes hengissä tällä hetkellä (ja sinut olisi tuomittu heitteillejätöstä tms).

Jos vanhempi on kehittänyt itselleen auktoriteetin eikä asettunut lapsen "kaveriksi", niin ei yleensä ole suurikaan ongelma saada lasta pysymään jäähyllä (tai sitten tuollaisella "kovennetulla") ihan vaan käskemällä. Meneväthän koulussa oppilaatkin luokasta ulos tai jäävät jälki-istuntoon ihan puhtaasti siksi, että opettaja käskee.
 
[QUOTE="Höh";30630520]Oikeasti melko järkyttävää miten rangaistuspainotteinen tää keskustelu on. Pitäähän tuo käytös saada loppumaan mutta eikö teille tule mieleen selvittää syytä?! Ratkaisutkin löytyy sitten helpommin. Muuten voi edessä olla pahempia käytös- ja mahdollisesti mielenterveysongelmia. Siis jos vaikka poika on koulukiusattu ja kotona vielä piiskattaan. Rangaistukset eivät myöskään opeta empatiaa lapselle. Empatiakyvyssä tuntuu myös osalla vastaajista olevan pahoja puutteita, heidänkin kotona on ehkä ongelmat ratkaistu kurittamalla lapsi hiljaiseksi.[/QUOTE]

Ei sille pokkuroinnille aina löydy mitään suurta ja dramaattista syytä, jonka vuoksi lapsi "oireilee" toimimalla väärin.

Oman lapseni kohdalla kyse ei ole koulukiusaamisesta, kaverittomuudesta tms. vaan syy on milloin mikäkin. Pääsääntöisesti syy on sellainen, jota pidän kohtalaisen vähäpätöisenä. Viimeksi riehuminen ympäriinsä johtui siitä, että lapsi joutuu tanssimaan koulussa noin kahden minuutin ajan itseään vuotta nuoremman lapsen kanssa. Ja lapsi siis haluaisi tanssia itsensä ikäisen kanssa, eikä vuotta nuoremman. Ja tästä syystä hän päätti sitten kiukutella aivan kaikille ja puhua ikävästi sisaruksilleen.

Asiasta juteltiin lapsen kanssa, eli asiaa käytiin kyllä läpi. Häntä kuunneltiin ja hänelle anettiin mahdollisuus ajatella asiaa vähän toisessa valossa. Mutta se ei auttanut. Lasta ärsytti tilanne edelleen ja ärsytyksensä hän purki ympärillä oleviin ihmisiin äksyilemälllä, sekä kieltäytymällä siivoamasta huoneensa (2 min homma) ihan vain siksi, että se tanssiijuttu ärsytti.

Mitä tuossa tilanteessa pitäisi mielestäsi tehdä?

Jos on kerran jo puhuttu, selvitetty syy ja käyty asiaa läpi, mutta lapsi käyttäytyy silti väärin. Annetaanko hänen sitten vaan käyttäytyä väärin? Lapsi saa kiusata pienempiään, eikä hänen tarvitse siivota huonettaan, jos hän ei halua? Niinkö?

Kyllä lapsen tulee oppia ymmärtämään se, että teoilla on seurauksensa. Ei se tokikaan tarkoita sitä, että yksikin pieni virhe johtaa järettömän suureen rangaistukseen, mutta ei se kyllä niinkään voi mennä, että lapsi saa tehdä ja sanoa aivan mitä tahansa ilman, että siitä tulee seuraamuksia.
 
lih5yng2
[QUOTE="Höh";30630520]Oikeasti melko järkyttävää miten rangaistuspainotteinen tää keskustelu on. Pitäähän tuo käytös saada loppumaan mutta eikö teille tule mieleen selvittää syytä?! Ratkaisutkin löytyy sitten helpommin. Muuten voi edessä olla pahempia käytös- ja mahdollisesti mielenterveysongelmia. Siis jos vaikka poika on koulukiusattu ja kotona vielä piiskattaan. Rangaistukset eivät myöskään opeta empatiaa lapselle. Empatiakyvyssä tuntuu myös osalla vastaajista olevan pahoja puutteita, heidänkin kotona on ehkä ongelmat ratkaistu kurittamalla lapsi hiljaiseksi.[/QUOTE]

No ihan varmasti pitää etsiä syitä ja selittää lapselle asioita, mutta on niille rangaistuksillekin paikkansa. Ihan samalla tavalla kuin aikuistenkin parissa. Jos kadulla sylkäisee vastaantulijan naamalle, niin sakot ja vahingonkorvaukset siitä rapsahtavat ihan riippumatta siitä, kuinka paha olo sillä sylkäisijällä mahdollisesti (mutta ei ollenkaan välttämättä, kaikki ihmiset tekevät kiellettyjä asioita myös ihan vain siksi, että ne tuntuvat kivoilta tai että niistä on itselle hyötyä) oli sylkäisyn yhteydessä.

Tässä ap:n tapauksessa sitä paitsi se ensisijainen uhri ovat joka tapauksessa muut perheenjäsenet, jotka joutuvat sitä kiroilua ja nimittelyä sietämään. On oikeus ja kohtuus, että se kiroilu ja nimittely saadaan loppumaan niin pian kuin suinkin.

Osa rangaistuksista on hyvinkin sellaisia, että ne tuovat lisää empatiakykyä. Esim. sellaiset, että rangaistus osoittaa selkeästi, millä tavalla sen kielletyn teon kohteeksi joutunut kärsi siitä. Toisaalta rangaistusten varsinainen funktio ei edes ole olla empatiaan liittyvä oppitunti, vaan toimia pelotteena joka saa lopettamaan kielletyn toiminnan (mikä on se ensisijainen asia).
 
"Höh"
En mielestäni missään ole sanonut, että käytöstä ei pidä kitkeä pois, tai että rangaistuksia ei saisi käyttää. Kuitenkin jo puoli vuotta jatkunut häiriökäytös ei ole normaalia, joten syitä kannattaa miettiä, voihan se olla vaikka liian lepsu kasvatuskin. Mutta idea oli nimenomaan että JOS hoksaa missä vika, saa pelin nopeammin poikki ja siskon nimittelyn loppumaan. Kyllä meilläkin käytetään ihan normaalisti sekä rangaistuksia että palkkioita kasvatuksessa, mutta homman ei pidä olla mekaanista vaan järki mukana.
 

Yhteistyössä