Lapsi pelkää isän suuttumista

Hän on siitä moneen kertaan sanonut. Hän ei tykkää miten isä kohtelee äitiä suuttuessaan, huutaa ja kiroilee, on aggressiivinen. Hän on kertonut siitä päiväkodissakin, mutta eivät ole puuttuneet, koska isä on selitellyt asiat parhain päin. Lapsi kertoi anopillekin isästään salaisuuden miten häntä surettaa, kun isä kotona puhuu kovasti äidille .Anoppi kysyi onko tämä totta ja kysyi onko hänen poikansa narsisti besserwisser kotityranni. En voi puhua mieheni kanssa asiasta, koska hän ei välitä, hänen mielestään hän on aina oikeassa ja lapsi liiottelee tms. tai sitten hän alkaa uhriutumaan, että hyvä, en sitten sano enää mitään, tehkää niinkuin teette, mutta älkää tulko sanomaan mitään, jos lapset elää pelossa tms. jotain sattuu,, Mitä mieltä olette? Saahan sitä vihainen olla, mutta pitäisikö osata vähän olla itsehillintää tms. Hän ei kadu kiroilua eikä huutamista tms. pyydä anteeksi vaikka lapsella olisi paha mieli siitä.

 

On hyvä, että lapsi näkee miten vanhemmat/ aikuiset ratkaisevat riitojaan. Ja mun mielestä on hyvä myös näyttää tunteensa mutta lapsen läsnäollessa joku tolkunraja siihenkin, varsinkin suutuspäissään. Kunnioitusta kehiin ja esimerkin antoa silloinkin kun kuohuttaa. Nythän lapsi pelkää jo isäänsä...ajan kanssa, jos miehesi käytös ei oikeasti muutu, lapsi myös oppii vihaamaan isäänsä eli lumipalloefektiä siellä ollaan rakentamassa pelon kautta vihaan ja sen purkautumiseen...

Se, että miehesi väheksyy oman lapsensa tunteita on jo niin väärin ja lapsen olemassaolon aliarvostamista. Kun lapsi sanoo että pelottaa ja pelkää, se on jo pysähtymisen paikka! Anteeksi vanhemmankin on osattava pyytää, kerran sitä myös lapseltakin vaatii huonosti käyttäytyessään.

Miehelläsi on peiliin katsomisen paikkaa ja oikeasti aikuiseksi kasvamista vihdoin ja viimein. Ja taidat tuota itsekin miestäsi pelätä riitatilanteissa...?

Mieti, millaisessa ympäristössä haluat lapsesi kasvavan? Mieti, mitä lapsesi haluaa muistaa vanhemmistaan isona? Vastauksista tiedät, mitä pitää sinun/teidän tehdä. Ennen kuin on jo liian myöhäistä.

 

Mielestäni on outoa, ettet itse näe/koe miehen käytöstä niin vääränä, että puuttuisit siihen ihan itse, ilman että lapsi pitää vetää juttuun mukaan.

 

Mielestäni on outoa, ettet itse näe/koe miehen käytöstä niin vääränä, että puuttuisit siihen ihan itse, ilman että lapsi pitää vetää juttuun mukaan.

Tässäpä osuva pointti.

Miksi lapsen puheisiin pitäisi reagoida jos äiti/ vaimo on sitä mieltä että hänellä on maailman rakastavin mies ja ihanin isä lapselle.
Vai pitäisikö nyt hieman kasvattaa selkärankaa? Edes sen verran ettei valehtele päiväkotiin ja anopille miehen hyväksi, (lapsen tappioksi).

Anna lapsesi pois jos itse haluat jäädä haukuttavaksi.

 

Niin supisuomalainen tapa suuttuahan on se, että mumistaan jotain itsekseen, painetaan katse maahan ja poistutaan mököttämään. Sitten kun jollain on temperamenttia, niin se tulkitaan aggressiivisuudeksi ja sitä ainakin mukamas pelätään. Pelätä kannattaa sitten kun on saanut turpaansa. Mutta muuten olisin aika huoletta.

Aggressiivisuus on hyökkäämistä. Se on hajottamista, verbaalista tai fyysistä väkivaltaa. Se että joku huutaa perkelettä, ei ole vielä sama asia kuin aggressiivisuus.

Tämän "aggressiivisen" kumppanin on varmasti hyvä miettiä toimintaansa, mikäli lapsi oikeasti pelkää. Kirjoituksesta tulee enemmän käsitys, että lapsen pelko on kirjoittajalle ns. syy käsitellä asiaa. Tapa ehkä käsitellä omaa pelkoa. Kirjoittaja on todennäköisesti lapsuuden kodissaan tottunut siihen, että riidat ratkaistaan poistumalla paikalta. Ehkä mököttämällä ja mykkäkoululla.

Vieraile joskus kreikkalaisessa perheessä ja kysy miten perheen isä reagoi suuttuessaan

 

Niin supisuomalainen tapa suuttuahan on se, että mumistaan jotain itsekseen, painetaan katse maahan ja poistutaan mököttämään. Sitten kun jollain on temperamenttia, niin se tulkitaan aggressiivisuudeksi ja sitä ainakin mukamas pelätään. Pelätä kannattaa sitten kun on saanut turpaansa. Mutta muuten olisin aika huoletta.

Aggressiivisuus on hyökkäämistä. Se on hajottamista, verbaalista tai fyysistä väkivaltaa. Se että joku huutaa perkelettä, ei ole vielä sama asia kuin aggressiivisuus.

Tämän "aggressiivisen" kumppanin on varmasti hyvä miettiä toimintaansa, mikäli lapsi oikeasti pelkää. Kirjoituksesta tulee enemmän käsitys, että lapsen pelko on kirjoittajalle ns. syy käsitellä asiaa. Tapa ehkä käsitellä omaa pelkoa. Kirjoittaja on todennäköisesti lapsuuden kodissaan tottunut siihen, että riidat ratkaistaan poistumalla paikalta. Ehkä mököttämällä ja mykkäkoululla.

Vieraile joskus kreikkalaisessa perheessä ja kysy miten perheen isä reagoi suuttuessaan

Mielestäni aina silloin, kun lapsi pelkää, ollaan ylitetty sopiva aggressiivisuuden raja. Sillä ei ole tekemistä kulttuurin kanssa, vaan ihan vain tunteiden. Toinen voi esim huutaa ja elehtiä voimakkaasti, mutta se ei ole toisen mielestä aggressiivista. Sen sijaan aggressiiviselta voi vaikuttaa, vaikka olisi täysin eleetön ja kuiskaisi sanansa.

 

Mielestäni aina silloin, kun lapsi pelkää, ollaan ylitetty sopiva aggressiivisuuden raja. Sillä ei ole tekemistä kulttuurin kanssa, vaan ihan vain tunteiden. Toinen voi esim huutaa ja elehtiä voimakkaasti, mutta se ei ole toisen mielestä aggressiivista. Sen sijaan aggressiiviselta voi vaikuttaa, vaikka olisi täysin eleetön ja kuiskaisi sanansa.

Kaikkiaan tuo aggressiivisuuden käsite on aika moniulotteinen. Itse olen useamman kerran joutunut tilanteeseen, jossa olen omasta (ja toisen) mielelestä keskustellut ja väitellyt ihan normaalisti, ehkä intohimoisessa mielessä, mutta ulkopuoliset ovat tulkinneet keskustelun jotenkin tosi aggressiiviseksi.

 

Mielestäni aina silloin, kun lapsi pelkää, ollaan ylitetty sopiva aggressiivisuuden raja. Sillä ei ole tekemistä kulttuurin kanssa, vaan ihan vain tunteiden. Toinen voi esim huutaa ja elehtiä voimakkaasti, mutta se ei ole toisen mielestä aggressiivista. Sen sijaan aggressiiviselta voi vaikuttaa, vaikka olisi täysin eleetön ja kuiskaisi sanansa.

Tämän "aggressiivisen" kumppanin on varmasti hyvä miettiä toimintaansa, mikäli lapsi oikeasti pelkää. Kirjoituksesta tulee enemmän käsitys, että lapsen pelko on kirjoittajalle ns. syy käsitellä asiaa. Tapa ehkä käsitellä omaa pelkoa. Kirjoittaja on todennäköisesti lapsuuden kodissaan tottunut siihen, että riidat ratkaistaan poistumalla paikalta. Ehkä mököttämällä ja mykkäkoululla.

 

taidat olla jo alistunut, ota ja lähde jos vielä pystyt, lapsen ei tarvii kärsiä moista

 

taidat olla jo alistunut, ota ja lähde jos vielä pystyt, lapsen ei tarvii kärsiä moista

Ratkaisu kaikkeen: JÄTÄ SE SIKA !!!