Lapsi syö huonosti ja nirsoilee. Miten toimia?

Lapsi on 5 vuotias. On kova nirsoilemaan ruokapöydässä. Etsii ensimäisenä ruasta ne kohdat joita EI voi syödä, jos on jotain tummaa, erikoisen näköistä, kovaa tms. Keitot ovat herkkuruokaa, samoin kana ja kasvikset, myös peruna ja kastike menee, mutta kastikkeessa ei saa olla jauhelihaa tms. Haluaisi spaghettia ja kastiketta ilman jauhelihaa, eli vain ruskeaa kastiketta vähän ja spaghettia. Lasagnea ei voi sietää. Ei tykkää juustosta. Rakastaa puuroja.
Miten toimin? Auttakaa ja neuvokaa. Mies on kovin jyrkkä tässä ruoasta nirsoilusta. En minäkään tykkää tehdä ruokaa roskikselle, mutta pakottamaankaan en ala! Meillä on myös muita lapsia ja heille uppoaa ruoka suht hyvin. Lasta ei pysty kiristämään herkuilla syömään. Jos ei syö niin ei syö. Lasta ei haittaa vaikka muut saavat herkkuja ruoan jälkeen. Meillä tehdään yleensä ruokaa kahdelle päivälle, eli samaa ruokaa on myös seuraavana päivänä tarjolla. Miten toimia tuon nirson lapsen kanssa? Miellä on ruoka-ajat, jos ruoka ei maistu ruoka-aikana niin ruokien välilläkään ei saa mitään ylimääräistä. En haluaisi tehdä ruokailusta lapselle mitään paniikkia tai stressiä... Auttakaa!

 

Meillä on sääntönä, että kaikkea pitää maistaa 2-3 lusikallista. Sit pois pöydästä jos ei kelpaa. Mutta kaikki kumminkin syövät samaa ruokaa. En kylläkään tee mitään kauhean erikoisia pöperöitä lapsille. Ihan perus ruokaa. Näin meillä mennään ja se on toiminu ihan ok. Ja en tarjoa päivä ja ilta ruoalla samaa ruokaa. Mutta vaikka päivä ja päivä ruoka voi olla samaa, kunhan toinen ruoka on eriä päivän aikana.

 

[QUOTE="hmm";28070916]Meillä on sääntönä, että kaikkea pitää maistaa 2-3 lusikallista. Sit pois pöydästä jos ei kelpaa. Mutta kaikki kumminkin syövät samaa ruokaa. En kylläkään tee mitään kauhean erikoisia pöperöitä lapsille. Ihan perus ruokaa. Näin meillä mennään ja se on toiminu ihan ok. Ja en tarjoa päivä ja ilta ruoalla samaa ruokaa. Mutta vaikka päivä ja päivä ruoka voi olla samaa, kunhan toinen ruoka on eriä päivän aikana.[/QUOTE]

Siis näin meilläkin toimitaan, eli siis tehdään ruokaa kahdelle päivälle, mutta samaa ruokaa ei tarjoilla kahdesti saman päivän aikana. Päiväkodissa syövät arkisin toisen ruoan ja kotona toisen lämpimän ruoan, joten iltaruoka saattaa olla joskus smaa kahtena peräkkäisenä päivänä. Annanko lapsen annostella ruoan itse lautaselleen vai annostelenko minä hänelle ruoan niinkuin tähänkin asti? Esimerkiksi meillä oli lauantaina kinkkukiusausta, kaikki muut tykkäsivät ruasta mutta tuo yksi ei. Oli jotain tummaa ruoassa ( palvinkinkun reunat ovat tummempia ), eikä tainnut muutenkaan tykätä. Niin pienen pienen hiiren annoksen söi ja ruokailuun kesti TUNTI! Pidänkö jotain aikarajaa ruokailussa? Jos ei uppoa tietyn ajan sisään niin kiitos ja pois pöydästä? Lapsi selvästi tykkää "selkeästä" ruoasta. Esim keitot, tietää jokaisen palasen minkä laittaa suuhunsa, samoin jos on kanaa ja kasviksia. Kaikki sekoitetut ruoat aiheuttavat inhoa ja jopa yökkimistä. Lapsi on hyvin tarkka miltä ruoka tuntuu ja maistuu. Perunamuussi aiheuttaa yökkimis refleksin ja tuo kinkkukiusaus aiheutti näköjään myös...

 

No, perusjutut - ei välipaloja, ei täyttävää ruokajuomaa (maito, tuoremehu), jolla mahan täyttää ruoan sijaan. Kaikkea pitää maistaa, edes vähän, pakko ei ole syödä. Ruokaa 3-4 tunnin välein. Ei suurta numeroa ruokailuista. Ei varsinkaan jälkiruoalla lahjomista.

 

Yksi mikä meidän nirsolla lapsella on toiminut, nii pienet annokset! Jos on iso annos, nii vastaus on heti en syö/tykkää. Kun on pieni annos, vain muutama lusikallinen, nii ruoka yleensä kelpaa ja syö kaiken ja jos ruoka olikin hyvää, nii sitä pyydetään kyllä lisää!

 

Meillä pitää maistaa yhtä monta lusikallista/haarukallista kuin on ikää vuosina. Sama systeemi on kuulemma käytössä päiväkodissa.

Jollei ruoka maistu, niin sitten syödään salaattia tai leipää. Jos tiedän, että ruoka ei tule maistumaan lapselle, saatan pilkkoa lautaselle enemmän paprikaa ja kurkkua ja laittaa muutaman lusikallisen raejuustoa (lapsen herkkuja), että söisi edes jotain tai että vahingossa menisi sitä ruokaakin.

Meillä ei saisi tehdä mitään, missä ainekset ovat sekaisin. Kastiketta esim. ei kannata laittaa perunoiden/pastan päälle, vaan erikseen ja kiusaukset yms omat lapselle kauhistus.

 

[QUOTE="riksu";28071123]Meillä pitää maistaa yhtä monta lusikallista/haarukallista kuin on ikää vuosina. Sama systeemi on kuulemma käytössä päiväkodissa.

Jollei ruoka maistu, niin sitten syödään salaattia tai leipää. Jos tiedän, että ruoka ei tule maistumaan lapselle, saatan pilkkoa lautaselle enemmän paprikaa ja kurkkua ja laittaa muutaman lusikallisen raejuustoa (lapsen herkkuja), että söisi edes jotain tai että vahingossa menisi sitä ruokaakin.

Meillä ei saisi tehdä mitään, missä ainekset ovat sekaisin. Kastiketta esim. ei kannata laittaa perunoiden/pastan päälle, vaan erikseen ja kiusaukset yms omat lapselle kauhistus. [/QUOTE]

Lapsi kuulemma haluaisi syödä pelkkää salaattia, tai kanaa ja kasviksia tai keittoja.. Ei tykkää pitsasta ( ainekset sekaisin ), eikä muistakaan pitserian antimista. Mutta hampurilaisista tykkää, siinä on selkeästi kaikki osiot näkyvillä. Hetki meni ennenkuin pääsin tuonne 5 vuotiaan pään sisälle ja ymmärtämään että mikä siinä ruuassa tökkää. Ei epämääräisen näköistä ruokaa siis Mutta, mitä jos teillä on vaikka lasagnea ruokana, joka on koko muun perheen suuri herkku ja tämä yksi ei suostu koskemaankaan ruokaan? Mies ei halua antaa mitään erityskoikeuksia nirsolle. Muistan itsekin vihanneeni lasagnea koska se on niin kauhean näköistä ruokaa, näyttää ihan sian ruoalle.. Huh, on tämä vaikeaa..

 

[QUOTE="vieras";28071059]Yksi mikä meidän nirsolla lapsella on toiminut, nii pienet annokset! Jos on iso annos, nii vastaus on heti en syö/tykkää. Kun on pieni annos, vain muutama lusikallinen, nii ruoka yleensä kelpaa ja syö kaiken ja jos ruoka olikin hyvää, nii sitä pyydetään kyllä lisää![/QUOTE]

Niin, no tässä on juuri sit varmaan se onnistumisen ilo. Jee, onnistuin, sain lautasen tyhjäksi Näin me varmaan ruvetaan toimimaan, pieniä annoksia ja onnistumisen iloa, ei paniikkia. Lapsi rakastaa kuoria perunansa itse lautaselleen, näkee siinä jotenkin sen oman ruokansa paremmin ja sitten perunan kanssa lohi on parasta ja perunan päälle voita, ei mitään kastikkeita lohen kanssa. Mutta lohen "kuoresta" ei tykkää, on kovaa ja kuivaa ja siinä on mausteita...

 

[QUOTE="vieras";28070974]No, perusjutut - ei välipaloja, ei täyttävää ruokajuomaa (maito, tuoremehu), jolla mahan täyttää ruoan sijaan. Kaikkea pitää maistaa, edes vähän, pakko ei ole syödä. Ruokaa 3-4 tunnin välein. Ei suurta numeroa ruokailuista. Ei varsinkaan jälkiruoalla lahjomista.[/QUOTE]

Meillä on ruuan kanssa juomana vesi tai maito. Maidon saa mukiin kun ruokailu alkaa, tälle nirsolle lapselle puolikas muumimukillinen maitoa, ettei täytä mahaansa ainoastaan maidolla. Meillä on hyvin harvoin jälkkäriä. Perjantaina karkkipäivä, karkit saa ruuan jälkeen. Eilen leivoin pannaria joka oli valmis n. 1,5 tuntia ruokailun jälkeen. Nirso lapsi ei saanut pannaria, koska ruoka ei mennyt alas. Mitenkä tällaisissa tapauksissa? Toiminko väärin kun lapsi jää ilman herkkuja joita toiset saa kun ovat syöneet reippaasti? Esim viime perjantain karkit jäi lapselta saamatta ja se sunnuntain pannari..

 

Itse tuskailen samanlaisen asian kanssa neljävuotias kyseessä. Haluaisin myös vastauksen tuohon edelliseen kysymykseen ja vinkkiä mikä on oikea toiminta tapa nirson lapsen kanssa?