Lasten harrastusten määrä/niihin kuuva aika

Minä tiedän, että meidän muksuillamme on enemmän harrastuksia kuin mitä palsta keskimäärin suosittelee.
Yllätykseksi on lasten kouluila sen sijaan on tullut se, että verrattuna IRL koulutovereihinsa, heillä on oikeastaan on niitä varsin vähän.

Missä määrin TE annatte kulloistenkin suositusten ohjata perheenne tuollaisia valintoja? Vai menettekö ihan vapaasti, asiaa sen kummemmin pohtimatta sen mukaan mikä kullekin lapselle tuntuu sopivalle?

 

Mitä suosituksia sitten on? Mun ekaluokkalaisella on yksi harrastuskerho, tosin myöhemmin syksyllä aloitamme myös uimakoulun, joka tosin on osittain yhdessä vanhemman kanssa (uimakoulu kestää puoli tuntia, jonka jälkeen jäädään vielä yhdessä uimaan). Olen ajatellut, että ekaluokkalaiselle periaatteessa riittäisi yksi, mutta kaksi ei ole liikaa. Lapsi tykkää onneksi leikkiä paljon, joten haluan että on aikaa vapaalle leikille ja omalle mielikuvitukselle, myös pikkusisaruksen kanssa riehumiselle

Toisaalta miellän myös harrastukseksi sen, että käyn n. kerran kuussa lapsen kanssa elokuvissa, museossa, teatterissa, tms. Ja onhan lukeminenkin harrastus. Lisäksi lapseni tykkää valokuvata. Kaiken harrastamisen ei tarvitse olla ohjattua toimintaa.

 

Suositukset ovat jo nyt keskenään ristiriitaisia ja jos niitä vielä peilaa eri aikakausiin ja kenteis jopa eri kulttuureihinkin on suosituksia PALJON.

http://www.pelastakaalapset.fi/media/pelastakaa-lapset-verkkolehti/toiveaiheet/harrastaminen-lisaa-pienen-lapse/

http://www.hs.fi/elama/a1305896147253

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/9_12-vuotias/liikunnallinen_kehitys/

http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/231564-psykologi-osa-vanhemmista-toteuttaa-lasten-kautta-omia-harrastushaaveitaan

Jne. jne.

Meillä tokaluokkalainen pelaa jalkapalloa kahdesti viikossa ja käy Tae Kwon DO - treeneissä kahdesti viikossa. Jälkimmäisen aloitti 3-4-vuotiaana.
Hän myös jonottaa rumpukurssille.

Minun kanssani käy uimassa pari kertaa viikossa.
Ukin kanssa pelaamassa golfia ehkä kerran viikossa ja yhtä usein isoenon kanssa tenniksessä.
Niitä en kuitenkaan laske varsinaiseksi harastukseksi. Enkä leffoja, museoita, tietomaata jne.

Neljäsluokkalainen käy taidekulussa, ratsastamassa (kahdesti viikossa) ja kahdesti Tae Kwon Dossa.
Muut samat kui pikkuveljellä paitsi että tyttö on intohimoinen lukija.

 

Mä lasken harrastukseksi myös noi museot yms. En ole itse koskaan harrastanut mitään ohjattua toimintaa, vasta yli kolmekymppisenä aloin käydä jossain kahvakuulassa ym. Sen sijaan olen harrastanut lukemista, uimista, lenkkeilyä, valokuvausta, leffoja, yms. Siksi tuntuu keinotekoiselta jakaa tekemistä harrastuksiin ja muuhun tekemiseen - itse miellän harrastukseksi sellaisen, jota tekee toistuvasti, enemmän tai vähemmän säännöllisesti - kuitenkin usein ja pitkän aikaa.

Välillä tuntuu, että lapsilla on kauheasti harrastuksia. Lapsen kaverin kanssa on vaikea sopia joskus tapaamisia, kun heillä on joku harrastus useana iltana viikossa - ja sitten ne heidän vapaaillat ei aina käy meille. Sillä lapsella, 6-vuotiaalla, on siis kai 3-4 iltana joku harrastus. En siis sano, että siitä haittaa olisi, mutta tuntuu se paljolta. Ja päivisin kuitenkin on eskarissa+päiväkodissa.

 

Kyllä näissä harrastejutuissa mennään lapsen ehdoilla, hänen jaksamisen ja kiinnostuksen mukaan.

Nelosluokkailaiseni pelaa futista harrastesarjassa, harkkoja 1-2krt/vkossa, pelejä keskimäärin kerran viikkoon, turnauksia kerran kuuakudessa-kahdessa. Lisäksi pelaa golfia mummin kanssa säännöllisen epäsäännllisesti. Poika ei sinäänsä ole kovinkaan liikunnalinen, tämä tahti näyttää sopivalta hänelle.

Tokaluokkalainen harrastaa lätkää. Harkkoja 3krt viikossa (yleensä 0,5h oheiset + 1-1,5h jäät). Pelejä-turnauksia viikottain. Lisäksi maalivaihtijäät silloin-tällöin kerran viikossa. Tulehan tästä tosi monta tuntia viikossa, mutta jätkä on erittäin liikunnalinen ja tykkää kovasti, ei tarvi kinata esim. harkkoihin lähtemisestä. Vaikka suositus olisi ottaa vielä kakkoslaij, päätimme yhdessä, että sitä ei oteta: lapsi liikkuu muutenkin paljon ja muutaman päivän viikossa haluamme jättä harrastevapaaksi.

 

Liikaa menee aikaa ja rahaa sekä aikaa kuskaamisiin, mutta lapset eivät suostu lopettamaan mitään... ekaluokkalainen tyttö käy kahdesti viikossa soittotunnilla, kahdesti voimistelussa sekä kerran ratsastamassa ja pyöräilee koulumatkat 3km. Neljäsluokkalainen poika kahdesti jalkapallossa, kerran soittotunnilla, kerran voimistelussa, joka toinen vk partiossa, sekä pyöräilee koulumatkat (7km). Kuudesluokkalainen tyttö kahdesti soittotunnilla, teoriassa, kolmesti tanssitunnilla, joka toinen vk ratsastuksessa, pyöräilee koulumatkat (7km).

 

Meidän nelosluokkalaisella on kaksi tuntia ohjattua harrastustoimintaa viikossa. Muut ajat hän viettää kavereiden kanssa tai perheen kesken.

 

Meillä poika saanut päättää itse harrastuksensa.

Harrastaa salibandya 3krt/vko (4h) + matsit muutaman kerran kuussa

Kitaransoittoa 1h/vko

Vierasta kieltä 2h/vko

Lisäksi on usein mukana kun vedän iisimmän pyörälenkin (20km) 2 krt/vko.

 

Mä en tiedä suosituksista... Mietin, että montako kertaa viikossa itse jaksaisin olla jossain. Meillä lapset viettää aikaa viikonloppuisin sen verran seurakunnalla, että molemmilla on yksi maksettu harrastus viikossa. Tietty kaikkea vapaaehtoista voi lisäksi tehdä, poika viihtyy kitaraa soitelleen ja mopoa ja kevaria rassaillen ja lueskellen ja tyttö piirtelee, lueskelee, on paljon kavereiden kanssa... Molemmat lapset on selkeästi sitä tyyppiä, että polla hajoaa jos ei välillä saa olla ihan yksin ja rauhassa.

Mutta siis he ei oo pyytäneet harrastuksia lisää itselleen. Tyttö varsinkin ottaa itselleen helposti stressiä, joten tanssiharrastuskin vähän koulii hänen stressinsietokykyä mutta enemmän olis hänelle varmaan liikaa. Tarkoitus on, että hän oppis ottamaan rennosti. Poika nyt onkin rento, mutta viihtyy myös välillä tekemättä mitään. Molemmat tarvii omaa aikaa.

 

Ja minä kun luulin, että tyttärelläni oli liikaa harrastuksia yläasteella :O

Järkyttävät määrät useimmalla kersalla.

Mun tytär kävi kahtena iltana tanssitunnilla, yksi ilta meni ratsastuksen parissa. Siis viikossa.
Enää on yksi tunti tanssia viikossa. Voi olla, että tulee toinenkin. Mutta opiskelu ja kaverit on nyt tärkeät.

 

Meidän nelosluokkalaisella on kaksi tuntia ohjattua harrastustoimintaa viikossa. Muut ajat hän viettää kavereiden kanssa tai perheen kesken.

Meillä nuo menevät lomittain. Esim Tae Kon Do on aikaa perheen kanssa - onhan se koko perhen yhteinen harrastus ja isänsä mukana ohjaamisessa.
Ja futiksessa sekä tallilla käydään parhaan ystävän /parhaiden ystävien kanssa.

 

Ja minä kun luulin, että tyttärelläni oli liikaa harrastuksia yläasteella :O

Järkyttävät määrät useimmalla kersalla.

Mun tytär kävi kahtena iltana tanssitunnilla, yksi ilta meni ratsastuksen parissa. Siis viikossa.
Enää on yksi tunti tanssia viikossa. Voi olla, että tulee toinenkin. Mutta opiskelu ja kaverit on nyt tärkeät.

En tiedä kuulummeko me "järkyttäviin", mutta se mikä minut on pysäyttänyt ajattelemaan on se, että lasten ystävillä vaikuttaa olevan SELKEÄSTI ENEMMÄN harrastuksia kuin omillani.
Joistain oikein hämäännyin, mutta nekin lapset vaikuttavat hyvinvoiville ja iloisille harrastuksistaan.

 

Me ollaan ihan suossa, oltu näiden kanssa jo monta vuotta. Kaikilla kolmella on yksi erittäin paljon aikaa vievä harrastus. Tyttö 15v harrastaa omaa lajiaan 18h vkossa. Treenikertoja on viisi, lisäksi kotona vielä omatoimista harjoittelua. On ikäluokassaan Suomen huipulla. Aloitti harrastuksen 3v:na ja 7-vuotiaana valmennusryhmään. Silloin treenejä oli kolme kertaa viikossa. Siitä sit on määrät kasvaneet. Koulu menee upeasti (ka 9,6) ja tyttö rakastaa lajiaan. On myös tyyristä, mutta revin rahat vaikka mistä, että saa jatkaa.
Sisko 13v treenaa samaa lajia 10h vkossa. Tavoitteet eivät ole niin korkealla, mut tykkää silti kovasti omasta jutustaan. Veli 8v pelaa lätkää. Treenejä 3 krt viikossa ja pelit päälle. Me vanhemmat harrastetaankin lasten kuskailua
Mut tiedostan, et tää on nyt tää vaihe elämässä eikä tää ikuisuuksia kestä. Olemme itse aktiivisesti mukana joukkueiden vastuutehtävissä ja olemme tutustuneet lasten harrastusten kautta upeisiin ihmisiin. On se siis antanut meille vanhemmillekin paljon. Monet paheksuu, mutta ei voi mitään. Tää on meidän valinta!