Lasten huostaanotoista. Siis MITEN voi teinin huostaanotto jotenkin parantaa teinin?

Mun miehen poika huostaanotettiin. Oli karkailua, viinaa, huumeita, näpistelyjä, lintsausta eli koko kirjo. Äitinsä ei jaksanut pojan kanssa ja meille poikaa ei voi sijoittaa. Ikävä kyllä pojan kanssa ollaan mielestäni liian myöhään liikkeellä, vuoden päästä hän täyttää 18 ja en suoraan sanoen usko, että tässä ajassa poikaa kuriin saadaan.

 

Ei se kyllä teiniä välttämättä paranna, koska nämä sijoituslaitokset tuntuu olevan nykyään vaan säilytyspaikkoja, joissa ollaan ehkä joo hetki ilman päihteitä mutta ahdistutaan lisää, hoitajat on kouluttamattomia ym. Ei tietenkään kaikki, mut...

 

Mun pikkusisko huostaanotettiin kun hän oli 14- tai 15-vuotias, en muista tarkkaa ikää. Ensisijainen syy huostaanotolle oli ihan pikkusiskossa ja hänen käytöksessään. Vasta myöhemmin, minun ansiostani/syystäni, selvisi vanhempieni alkoholismi.

Huostaanotto oli parasta mitä siskolleni vaan voi tapahtua. Lastenkodissa oli tiukat rajat, säännöt, säännölliset rytmit ruokailuineen ja nukkuma- aikoineen jne. jne. Ja kun rajoja rikkoi, seurasi rangaistus. Kun taas käyttäytyi hyvin, se palkittiin. Lastenkodissa puuhailtiin paljon yhdessä ja nuoret mm. tekivät ruokaa, kävivät kaupassa jne. Heille suotiin myös aikaa ja huomiota ja koko lastenkodin henkilökunta oli erittäin motivoitunutta työhönsä. Lyhyesti sanottuna siskoni siis sai tiukan mallin kunnolliseen elämään, rajoja ja rakkauttakin. Ja mikä tärkeintä, siskoni sai turvallisen ja säännöllisen elämän.

Jos ja kun vanhempi ei pysty edellämainittuja lapselleen suomaan, niin todellakin on hyvä että lapsi saa nuo kaikki jossain muualla. Ilman huostaanottoa siskoni voisi olla tällä hetkellä ties mitä, mutta ei mitään hyvää. Eikä sillä ole merkitystä tässä kohden, että vanhempani ovat alkoholisteja. Ei kaikki raittiitkaan vanhemmat osaa/jaksa/ymmärrä huolehtia nuorensa rajoista.

 

[QUOTE="Juu";21973960]Yli 18 vee on aikuinen, ei aikuista voi huostaanottaa.[/QUOTE]

Sen jälkeen on jälkihuolto joka kestää 21v asti. Nuorisoasunto ja apua arkeen.

 

Ei se kyllä teiniä välttämättä paranna, koska nämä sijoituslaitokset tuntuu olevan nykyään vaan säilytyspaikkoja, joissa ollaan ehkä joo hetki ilman päihteitä mutta ahdistutaan lisää, hoitajat on kouluttamattomia ym. Ei tietenkään kaikki, mut...

Jälkihuolto ja seuranta on 21v asti.

 

[QUOTE="hello";21974689]Sen jälkeen on jälkihuolto joka kestää 21v asti. Nuorisoasunto ja apua arkeen.[/QUOTE]

Sen jälkeen sossujen kyttääminen mahdollisesti koko loppuelämän, kun tämä huostaanotettu saa lapsia, onko hän tarpeeksi hyvä vanhempi jne. Mahdollinen huostaanotetun lapsen huostaanotto. Missä on ennaltaehkäisevä apu silloin kun sitä tarvitaan?

 

Jälkihuolto ja seuranta on 21v asti.

Huoh, ei päde joka tapauksessa. Ihme pätemistä vaikkei oo otettu selvää.

 

Jälkikäteen ei pitäisi jossitella, mutta tätä ketjua kun luen niin tulee väkisinkin mieleen, että mun pikkusisko olisi pitänyt huostaanottaa yläasteella käytöksensä takia.

 

[QUOTE="hello";21974689 begin_of_the_skype_highlighting**************21974689******end_of_the_skype_highlighting]Sen jälkeen on jälkihuolto joka kestää 21v asti. Nuorisoasunto ja apua arkeen.[/QUOTE]

Jälkihuollon järjestäminen on kunnalle pakollinen,mutta nuorelle täysin vapaaehtoinen.Hyvin harva nuori käyttää jälkihuolto mahdollisuutta

 

[QUOTE="vieras";21975518]Jälkihuollon järjestäminen on kunnalle pakollinen,mutta nuorelle täysin vapaaehtoinen.Hyvin harva nuori käyttää jälkihuolto mahdollisuutta[/QUOTE]

Joopajoo, pakollinen ja pakollinen. Mutta aina voi vedota siihen, ettei voi nyt hommata kämppää kun on kunnalla rahat loppu.

Ja muutenkin, ton pystyy kiertää monella keinolla.

 

Minä olen ollut kaksi kertaa sijoitettuna tällaisiin laitoksiin lyhytaikaisesti. Syynä oli se, että äidin kanssa emme tulleet enää ollenkaan toimeen. Kunnioitusta ei ollut yhtään, en totellut minkäänlaisia sääntöjä eikä kiinnostanut mikään
Perhekodissa oli henkisesti tosi huono olla, ja karkailin lomilla, mutta muuten noudatin sääntöjä ja koulu meni hyvin. Rahanpuutteen takia minut heitettiin yhtäkkiä isälle kuukaudeksi ja sitten takaisin kotiin. Olin masentunut perhekodin vuoksi, sieltä muistoksi lähti useanlaista mielenhäiriötä. Työntekijät olivat osaamattomia ja itse pomo/ketjun omistaja vain rahan perässä roikkuva kouluttamaton sadisti.
Kotona olin sitten masentunut ja jouduin sairaalaan, josta siirryin lastenkotiin. Se oli lähempänä kotia, naapurikaupungissa, ja siellä oli väljämmät säännöt. Sai mm. liikkua ulkona, oli tv omassa huoneessa ja sai vapaasti liikkua päiväsaikaan laitoksen sisätiloissa. (perhekodissa ei ollut mitään tällaista) Työntekijät olivat alalla selvästi oman halunsa vuoksi ja auttaakseen nuoria. Tuolla tunsin oloni hyväksi ja "paranin" alle vuodessa. Pääsin kotiin ja jonkin aikaa meni hyvin, mutta äidin kanssa tapeltiin taas. Muutin enoni luokse, ja siellä kaikki meni kuten oli suunniteltu. Emme vain yksinkertaisesti mahdu äidin kanssa saman katon alle. Muuten tulemme nykyään hyvin toimeen, mutta yhdessä asumista ei voi kuvitellakaan.
Joillekin nuorille auttaa vain se, että menevät jonnekin, jossa on noudatettava sääntöjä. Kotona voi koetella rajoja ja tehdä jotain rajumpaakin, kun vanhemmilla ei ole resursseja valvoa lasta niin paljon kuin laitoksien useilla ohjaajilla. Laitoksissa myös tietää, että jos jatkaa huonoa käytöstä, siellä pysytään pitkään.
Uskon että usealle nuorelle sijoitus on hyvä ratkaisu, se auttaa nuorta, vanhempia ja muuta perhettä. Yhden ihmisen ehdoilla ei voi perheessä elää.

 

Huoh, ei päde joka tapauksessa. Ihme pätemistä vaikkei oo otettu selvää.

Kyllä pätee joka tapauksessa, se on laki. Jos ei jälkihuoltoa tarjota niin sitä saa pyytää ja se on tarjottava.

Ihme pätemistä omalta suunnaltasi...?

 

Joopajoo, pakollinen ja pakollinen. Mutta aina voi vedota siihen, ettei voi nyt hommata kämppää kun on kunnalla rahat loppu.

Ja muutenkin, ton pystyy kiertää monella keinolla.

Miten vanha olet, kun kuvittelet tuollaisen vetoamisen olevan jotenkin ok? Rahat on loppu? Yksikään virkaatekevä ei voi lain määrämistä tehtävistä kieltäytyä ja siihen voidaan puuttua. Oikea osoite voisi olla vaikkapa oikeusaputoimisto, jos sinulle on sanottu noin.

 

Oon ollut koulukodissa töissä ja kun synnytin ensimmäisen lapseni, näin painajaisia, että lapseni joutuisi joskus vastaavanlaiseen paikkaan. En voi suositella kenellekään. Ihmisarvoista kohtelua nämä nuoret eivät siellä saaneet, ja monen työntekijän mielestä oli heidän oma vikansa, että elämä oli mennyt kuin oli mennyt.

Toisaalta huumehelvetti kotona... Kakspiippuinen juttu... Teksin ite vanhempana kaikkeni, että pystyisin ite huoletimaan lapsistani.

Ainoat ns. "hyvine perheiden" lapset siellä koulukodissa olivat yleensä sellaisia, joita ei oltu koskaan kielletty ennen teini-ikää ja teini-iässä siihen ei enää nuoret suostuneet, että vanhemmat yrittivät alkaa rajoittaa lapsiaan. Ite olen ajatellut pitää auktoriteettini kunnossa siten, että jos kiellän nuorta lähtemästä ulos, hän ei lähde. Työkokemukseni perusteella uskon pystyväni siihen.

 

Sen jälkeen sossujen kyttääminen mahdollisesti koko loppuelämän, kun tämä huostaanotettu saa lapsia, onko hän tarpeeksi hyvä vanhempi jne. Mahdollinen huostaanotetun lapsen huostaanotto. Missä on ennaltaehkäisevä apu silloin kun sitä tarvitaan?

Selvähän se on, että
ei laitoksessa kasvanut opi mitä normaali elämä on, vaan laitostuu ja tarvitsee pitkän jälkihuollon. Sosiaalihuollon asiakkuuskin jatkuu todennäköisesti koko elämän ajan, ja alttius joutua ongelmiin on korkea. Vankiloissa on paljon laitosnuoria, vankilaan joutuminen ei ehkä toimi heille sellaisena pelotteena kuin muille, sillä ovathan he jo tottuneet elämään laitoksessa ja tottuneet rooliinsa huonompana kansanosana. Siitä on vaikea ponnistaa ylöspäin, ellei jopa mahdotonta. Se lastenkodin tai nuorisokodin identiteetti seuraa heitä läpi elämän, ja määrittää miten he kokevat paikkansa yhteiskunnassa. Se kuntoutumisnäkökulma, mitä tänä päivänä korostetaan, jää usein näissä toteutumatta. Mutta toisaalta tällä tavoin sosiaalihuolto varmistaa itselleen asiakkaita tulevaisuudessakin.

 

kuulin radiosta tutkimuksesta, että teini-iässä laitoshoitoon huostattu nuori mies syrjäytyy tehokkaimmin. Oliko jopa 25% on parikymppisenä työttömiä tai eläkkeellä.

Vauvana tai alle 12-vuotiaana perhehoitoon huostattu nuori nainen selvityy parhaiten elämästään.

Nollatutkimus mun mielestä, tuon varmaan olisi kuka tahansa arvannut?

Mutta kun teini huostataan, niin voi vain toivoa ettei vanhemmat dumppaa sitä teiniä sinne laitokseen, vaan että normaali elämä voisi vielä laitoksen jälkeen jatkua.

 

Mun miehen poika huostaanotettiin. Oli karkailua, viinaa, huumeita, näpistelyjä, lintsausta eli koko kirjo. Äitinsä ei jaksanut pojan kanssa ja meille poikaa ei voi sijoittaa. Ikävä kyllä pojan kanssa ollaan mielestäni liian myöhään liikkeellä, vuoden päästä hän täyttää 18 ja en suoraan sanoen usko, että tässä ajassa poikaa kuriin saadaan.

Miksei poikaa voi teille sijoittaa? Onhan miehesi pojan isä. Turha syyttää pojan äitiä, jos miehesi ei ole valmis omaa vastuutaan kantamaan. Pojan äiti sentään yritti.

 

Me vanhemmat emme aina pysty. Emme kykene. Emme voi.
Haastava teinimme iski askarteluveitsen isoveljensä käsivarteen 8 vuotiaana. 14 vuotiaana hän kävi isäpuolensa päälle ja soitti poliisit, että häntä pahoinpidellään kotona. 15vuotiaana hän yritti tappaa isänsä. Poika menestyy koulussa hyvin. On ystäväpiirissään tykätty kaveri. Nyt on vuoden sisään tulleet päihteet kuvioihin. Sukujuhlissa poika käyttäytyy loistavasti ja hyvin.
Kukaan muu perheemme neljästä lapsesta ei käyttäydy uhkaavasti, väkivaltaisesti tai muita pelotellen.

Mitä minä siis kasvattajana teen väärin, kun yksi neljästä on käytöshäiriöinen?
Osaamisestani ja tietämisestä tämä ei ole kiinni. Olen sairaanhoitaja, adhd-coach sekä erityispedagokiikan kandi.

Poika on nyt pidennetyllä viikoloppulomalla. Me nukumme pikkusisaren kanssa lukitussa makuuhuoneessa, ettei poika pääse yllättämään. Isäntä on matkoilla. Koska poika itse "ryssi" terapiansa, minkä olen asettanut kotiintulon ehdoksi, tänään on uhkailtu käydä minuun kiinni, hajoittaa flyygeli, minua syytetään valhtelusta, "ettei mikään riitä", että olen valehdellut yms. Isosikolle laitoin tekstiviestin, että parempi kun et tule yöksi kotiin. Vanhimmalle pojalle ilmoitin, että voisi tulla huomenna ihan vaan fyysiseksi turvaksi. Teinipoika kun painaa 100kg ja on 180 pitkä, että minä 160cm teletappi en hänelle pärjää.

Eikö minulla ole oikeutta nukkua koko yötä, pelkäämättä että joku tuikkaa veitsen kylkeen, niinkuin uhkaa? Vain siksikö, että olen äiti?

Ja kyllä. Olen nukkunut tän lapsen oven edessä ettei karkaa nuorempana. Olen hakenut pojan kotiin ryyppäämästä. Olen tehnyt oman osuuteni ja nyt turvaan muun perheen.

Koska poika varmisti sen ettei terapiaa tule, niin poika huostaanotetaan. Se on hän turvakseen ja meidän turvaksi. Minä en lasta hylkää, vaan järjestän sellaista apua, mtä on mahdollista saada. Enkä todella syytä huonoa seuraa, taitaa se ideanikkari tässä porukassa olla se minun herranterttuni, jolle en muka koskaan ole sääntöjä laittanut.

Se tuska ja suru, kun joutuu pelkäämään omaa lastaan. Se riittämättömyys ja arvottomuus, etten äitinä rakastanut tarpeeksi, että joudun vaatimaan huostaanottoa... Tätä tuskaa ei ymmärrä kukaan, joka ei ole sitä kokenut.

 

Sen kamalan huonon teinin aiti: tiedan juuri mista puhut!! Ja se on kova paikka! Ja haluan sanoa etta Kaikki Paha EI AINA OLE aidin/vanhempien syyta!!! Se vaan joskus menee niin - vaikka kaikkensa olisi yrittanyt ja kaikkensa antanut! :hug:

*teen toita huostaan otettujen nuorien kanssa*

 

[QUOTE="Juu";21973960]Yli 18 vee on aikuinen, ei aikuista voi huostaanottaa.[/QUOTE]

Hahah, täysikäinen ehkä, mutta ei missään nimessä aikunen!

 

[QUOTE="vieras";21973680]Fiksu nuori mies joka käyttää huumeita?Mä olen jotenkin kykenemätön sanomaan huumeidenkäyttäjiä fiksuiksi...[/QUOTE]
Käytän huumaavia aineita toisinaan ja silti kaikki minut tuntevat ihmiset pitävät minua fiksuna. Pärjään hyvin elämässä. Problems?

 

Käytän huumaavia aineita toisinaan ja silti kaikki minut tuntevat ihmiset pitävät minua fiksuna. Pärjään hyvin elämässä. Problems?

Aijaa, täällä palstalla et vaan anna itsestäsi fiksua kuvaa...

 

Aijaa, täällä palstalla et vaan anna itsestäsi fiksua kuvaa...

Et kyllä sinäkään Björniseni :kiss:

 

Me vanhemmat emme aina pysty. Emme kykene. Emme voi.
Haastava teinimme iski askarteluveitsen isoveljensä käsivarteen 8 vuotiaana. 14 vuotiaana hän kävi isäpuolensa päälle ja soitti poliisit, että häntä pahoinpidellään kotona. 15vuotiaana hän yritti tappaa isänsä. Poika menestyy koulussa hyvin. On ystäväpiirissään tykätty kaveri. Nyt on vuoden sisään tulleet päihteet kuvioihin. Sukujuhlissa poika käyttäytyy loistavasti ja hyvin.
Kukaan muu perheemme neljästä lapsesta ei käyttäydy uhkaavasti, väkivaltaisesti tai muita pelotellen.

Mitä minä siis kasvattajana teen väärin, kun yksi neljästä on käytöshäiriöinen?
Osaamisestani ja tietämisestä tämä ei ole kiinni. Olen sairaanhoitaja, adhd-coach sekä erityispedagokiikan kandi.

Poika on nyt pidennetyllä viikoloppulomalla. Me nukumme pikkusisaren kanssa lukitussa makuuhuoneessa, ettei poika pääse yllättämään. Isäntä on matkoilla. Koska poika itse "ryssi" terapiansa, minkä olen asettanut kotiintulon ehdoksi, tänään on uhkailtu käydä minuun kiinni, hajoittaa flyygeli, minua syytetään valhtelusta, "ettei mikään riitä", että olen valehdellut yms. Isosikolle laitoin tekstiviestin, että parempi kun et tule yöksi kotiin. Vanhimmalle pojalle ilmoitin, että voisi tulla huomenna ihan vaan fyysiseksi turvaksi. Teinipoika kun painaa 100kg ja on 180 pitkä, että minä 160cm teletappi en hänelle pärjää.

Eikö minulla ole oikeutta nukkua koko yötä, pelkäämättä että joku tuikkaa veitsen kylkeen, niinkuin uhkaa? Vain siksikö, että olen äiti?

Ja kyllä. Olen nukkunut tän lapsen oven edessä ettei karkaa nuorempana. Olen hakenut pojan kotiin ryyppäämästä. Olen tehnyt oman osuuteni ja nyt turvaan muun perheen.

Koska poika varmisti sen ettei terapiaa tule, niin poika huostaanotetaan. Se on hän turvakseen ja meidän turvaksi. Minä en lasta hylkää, vaan järjestän sellaista apua, mtä on mahdollista saada. Enkä todella syytä huonoa seuraa, taitaa se ideanikkari tässä porukassa olla se minun herranterttuni, jolle en muka koskaan ole sääntöjä laittanut.

Se tuska ja suru, kun joutuu pelkäämään omaa lastaan. Se riittämättömyys ja arvottomuus, etten äitinä rakastanut tarpeeksi, että joudun vaatimaan huostaanottoa... Tätä tuskaa ei ymmärrä kukaan, joka ei ole sitä kokenut.

Tämä on todella vanha ketju,mutta kuinka teidän kävi?