Lasten kasvatus metodit

  • Viestiketjun aloittaja wellnessa
  • Ensimmäinen viesti
wellnessa
Löysin todella hyvän kirjoituksen. Seuraavalta sivulta. Lukekaa !
http://keskustelu.soneraplaza.fi/thread.jsp?forum=148&thread=1329705

Lasten pahoinpitely

Toivo T
28.3. 02:59

Tälläkin palstalla on kirjoitettu paljon lasten ruumiillisesta kurituksesta eli lain ja monen kirjoittajan mielestä pahoinpitelystä. Kaikki eivät näy huomioivan, että lasten pahoinpitelyssä on ainakin kolme lajia: ruumiillinen, henkinen ja hengellinen. Niillä kaikilla saadaan varmasti pahaa jälkeä ja etenkin niiden yhdistelmillä.

Ruumiillisen kurituksen kiihkomielisillä vastustajilla on tietenkin laki takanaan. Mutta jotenkin on jäänyt mielikuva, että heidän mielestään ruumiillisen kurituksen lopettamisella asiat ovat kunnossa. Samaa kai ovat ajatelleet lainlaatijat. Hyviä vaihtoehtoja esitetään harvoin.

Kiihkomielisimmät lupaavat ilmoittaa pienimmätkin ruumiilliset puuttumiset viranomaisille. Muistattehan, että on myös muita lainvastaisia tekoja: lahjonta, kiristäminen, uhkailu, laiton vapauden riisto (kotiaresti), pakkotyö jne. Onkohan kaikille lahjontaan syyllistyneille opetettu tapa jo kotona? Ovatko kiristyksiin ja uhkailuihin syyllistyneet saaneet oppinsa kotona? Ei ole ihme, että kaupungeilla on viikonloppuisin suuret määrät nuoria rilluttelemassa. He ovat varmaankin aikanaan kärsineet kotiarestirangaistuksia eli mieluummin kaupungilla kuin kotona. Kukapa nyt vankilassa viihtyisi? Kotityöt rangaistuksena ovat käsittämättömiä. Eihän paatuneita vankejakaan saa laittaa pakkotöihin. Syntyykö suomalaisten valvontaa vaativa työnteko kotoisista rangaistustöistä? Jotkut suosittelevat myös lasten kiinnipitämistä. Oletteko varmoja, ettei siitä synny ahtaanpaikankammoa? Se voi olla elinikäinen riesa.

Väitetään, että ruumiillisella kurituksella saadaan aikaan vain mummojen potkijoita. Tämä on aika kova väite. Se syyllistää meidät sadat tuhannet selkäsaunoja saaneet. Minä olen yksi niistä. Minulla ei ole tullut mieleenikään potkia mummoja. En edes muista, että 1950- ja 1960-luvuilla sellaista olisi edes tapahtunut. Se taitaa olla uudempi ilmiö.

On myös väitetty, että ruumiilliseen kuritukseen liittyy aina pedofiliaa. Niin taitaa olla vain väittäjien korvien välissä. Omalta kohdaltani moista en ainakaan löydä. Kyllä silloin 1940- ja 1950-luvuilla vanhemmillani oli varmasti ajatus lapsensa parhaasta. Ei heillä silloisella koulutustasolla ollut tietoa muista vaihtoehdoista. Jopa silloiset kasvatusalan ammattilaiset eli "kansankynttilät" pitivät ruumiillista kuritusta suotavana.

Mistä muuten johtuu, että lasten vakavat pahoinpitelyt lisääntyvät? Ei kai siitä, että ruumiillista kuritusta ei uskalleta käyttää, koska laki kieltä sen ja muita keinoja ei osata. Ja sitten pinna palaa, pimenee ja luita ja aivoja särkyy.

Lainlaatijat ja kiihkomielet ovat käyneet kiinni helpoimpaan asiaan. Eli esimerkiksi vitsan jäljet näkyvät. Miksi ei ole puututtu paljon vakavampiin asioihin?

Suomessa syntyy vuosittain yli 600 alkoholivammaista lasta. Vammat aiheutuvat äidin alkoholin käytöstä raskausaikana. Osa näistä lapsista on niin pahoin vammautuneita, että he eivät esimerkiksi kykene elämänsä aikana työelämään. Tällainen oman lapsen elinikäinen vammauttaminen on täysin sallittua! Miksi? Vastaavaa vammauttamista tehdään myös huumeiden avulla.

Vastaavasti lapsille aiheutetaan vahinkoa myös tupakalla. On todettu, että tupakoivien äitien synnyttämät lapset ovat pienempiä kuin tupakoimattomien. Tällä viikolla kerrottiin tutkimuksesta, jossa oli todettu, että raskauden viime vaiheessa tupakoivien äitien synnyttämien lasten älykkyysosamäärä on pienempi kuin tupakoimattomien. Mitähän muita vahinkoja lapsille syntyy tupakoinnista sikiö- ja imetysaikana? Tupakoinnilla aiheutetaan lapsille terveydellistä vahinkoa passiivisen tupakoinnin muodossa, jos tupakoidaan kotona ja/tai autossa. Lääkärit ovat väittäneet, että tupakointi kotona aiheuttaa useita ylimääräisiä hengitystieinfektioita vuodessa. Hengitystieinfektio aiheuttaa usein jopa viikonkin vuodelepotarpeen. Minulle ei ainakaan aiheutunut vastaavaa tarvetta yhdestäkään selkäsaunasta.

Lasten ylipainoa aiheuttavat ruokailutavat ovat törkeää henkistä ja ruumiillista pahoinpitelyä. Todennäköisesti kaikki lihavat lapset joutuvat jossakin vaiheessa kiusaamisen kohteeksi. Syy ei ole kiusatun eikä kiusaajien, vaan vanhempien. Ylipaino aiheuttaa varmasti myös ruumiillisia sairauksia. Ruotsissa mietitään ylipainoisten lasten huostaanottamista. Se pitäisi toteuttaa pikaisesti kaikissa maissa!

Vanhemmat aiheuttavat myös runsaan suolankäytön. Myös se aiheuttaa myöhemmin sairauksia ja ennenaikaisia kuolemia. Tämäkö on sallittua lasten kasvatusta?

Henkistä pahoinpitelyä esiintyy varmasti miljoonissa muodoissa. Tässä vain muutama esimerkki: jatkuva huutaminen (henkisesti terve ihminen ei huuda lapsille eikä aikuisille), väheksyminen, passiivisuus (eli omat harrastukset tai laiskuus vievät kaiken ajan, lapselle ei riitä yhdessäoloa), riidat ja tappelut kotona, alkoholismi jne.

Myös hengellinen pahoinpitely on yleistä. Eli lapsia pelotellaan helvetillä ym. ja heille kerrotaan kaikenlaisia valheita. Tätä pahoinpitelyn lajia esiintyy sekä lahkoissa että valtion kirkon jäsenillä.

Herää kysymys, onko lainlaatijoilla ja kiihkoilijoilla jalat maassa
 
Kummallinen
Onko sinulla itselläsi lapsia? Minkä ikäisiä? Miten toimit itse heidän kanssaan? Tottelevatko he aina ja kaikessa sinua? Entäs, jos eivät noudata antamaasi neuvoa/ohjetta; jos taas tekevät sitä mitä ei saanut ja mistä oli puhuttu jne?

Kirjoituksestasi jäi sellainen maku, että sinä kannatat fyysistä kuritusta luunappien, tukkapöllyjen ja selkäsaunan (risulla, hyppynarulla, vyöllä....) muodossa. Sinusta se on oikein ja lapsen parhaaksi? Sinun mielestäsi lyöty lapsi ei koskaan lyö, niinkö?

Kotiaresti on sinun mielestäsi henkistä väkivaltaa ja tuomittavaa. Kotiarestissa tekosiaan miettinyt lapsi sitten myöhemmin teini-iässä notkuu asemilla ja kaduilla yökaudet, vai?

Näin ymmärsin kirjoituksestasi näkökantasi. Ymmärsinkö oikein?
 
wellnessa
Väkivallan mallit opitaan kotoa. On surullista että kansanperinnekkin kannustaa hakkaamiseen. Täsä esimerkkinä lauseet, nuorena se on vitsa väännettäva ja joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee. Nöytyttäminen, huutaminen ja hakkaaminen kasvattaa pelkoa ja vihaa. Aikuisena vanhempia kohtaan tuntee vain lasiseiniä ja katkeruutta. Hakattu pika hakkaa vaimonsa. Hakattu tyttö ei arvosta itseään ja hyväksyy huonon kohtelun. Rajat voi lapselle asettaa määrätietoisella kommunikoinnilla.

Halusin herättää kirjoituksella keskustelua aiheesta.
 
itselläni on kaksi aikuista poikaa, ja sitten nämä nuorimmat iltatähdet. Nuori kun olin ensimmäisen lapsen saadessani ja nuori vielä toisenkin lapsen saadessani, oli aika hukassa välillä lasten kasvatuksessa. Vanhin poika oli eriitäin vilkas lapsi ja aina vähän erilainen eli hänen kanssaan oli aika hankalaa vauvasta murrosiän yli. Siinä ei auttanut mikään ei kuri ei tiukkuus jopa tukistin jos tarve vaati. Näin jälkeen päin ajatellen luulen että opettelin itse kokoajan vanhemmuutta, äitinä olemista, en tiennyt miten toimia. ex mies oli paljon poissa kotoa joten kaikki oli minun vastuullani. Onneksi hain apua perhe ja kasvatusneuvolasta, se helpotti taakkaani ja jatkuvaa itseni syytelyä. Silloin monesti ajattelin että ei olisi pitänyt lapsia tehdäkkään. Onneksi kuitenkin ymmärsin kasvattaa heitä ns. maalaisjärjellä.
aikaa kului pojista kasvoi ihan mukavia fiksuja nuoria miehiä joilla oli omat kasvukipunsa aikuisuuteen. Nyt olen heistä ylpeä. Nämä nuorimmat ( uudesta avioliitosta)ovat tavattoman helppoja lapsia, , tiukasti sanominen riittää, on rajat ja säännöt joita noudatetaan. on paljon syliä, aikaa ja kiireettömyyttä ja oma nuoruuden levottomuus on tiessään. Nuorimmat lapset ovat tasapainoisia, iloisia, onnellisen tuntuisia lapsia. Parisuhteeni on hyvä. Mieheni hyvä isä lapsilleen ja aina läsnä, vain päivät töissä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, elämäntilanne, parisuhde,jne.Uskon että terveellä maalaisjärjellä pääsee pitkälle. Kaikki lapset ovat kuitenkin erilaisia, eri persoonia ja jos perheessä on monta lasta he ovat hyvinkin erilaisia, joskus on vaikeaa löytää se kultainen keskitie heidän kasvatuksessaan.
Ruumiilista kuristusta en hyväksy, tarkoitan täälä lyömistä, piiskaamista, repimistä, puristamista, ravistamista. myös henkistä kuritusta jos lasta haukutaan, halvennetaan, väheksytään en hyväksy.
Mikään ei ole vaikeampaa kuin lasten kasvatus. meillä tuloksia saavutetaan kuitenkin sillä että heille on aikaa, koti on keskeinen paikka jossa viihdytään koko perhe yhdessä, hyvä vanhempien keskinäinen suhde, hellyys , rakkaus, huolenpito ja se että lasta kuunnellaan ja vanhemmat ovat se joka päättää ja ohjaa ,ei lapsi.
en tiedä onko yhtä ainoaa oikeaa tapaa kasvattaa lasta, se kun riippuu niin monen monesta asiasta.
iloa ja voimia kaikille vanhemmuuteen!
 
äiti-70
Ap:llä hyviä huomioita. En kannata ruumiillista kuritusta ja yritän sitä välttää oman lapsen kohdalla samoin kuin henkistä väkivaltaa (nöyryyttämistä, vähättelyä, tms.) Aina se ei ole helppoa. Ruumiillinen kuritus on saanut aika paljon huomiota verrattuna siihen, että on todellakin paljon muita lapsen pahoinpitelyn muotoja.

Minua on kaiken kaikkiaan kuritettu lapsena melko vähän. Joka kerta jos olen saanut tukkapöllyä tms. pientä kuritusta olen jo huonosti käyttäytyessäni tiennyt, että jonkinlainen rangaistus siitä tulee. Joten silloin rangaistus on todellakin ollut paikallaan.

Minun kohdallani ylipaino oli paljon pahempaa laiminlyöntiä tai huonoa kasvatusta kuin yksikään kuritus tai rangaistus. Olen aikuisena normaalipainoisenakin AINA omissa silmissäni / mielessäni lihava, koska olin lapsena ja nuorena lihava / isokokoinen. Olen paljolti sitä mieltä, että syy on vanhempieni ja sain lihavuuden vuoksi kokea paljon henkistä väkivaltaa lapsena. Silti en kuitenkaan kannata ylipainoisten lasten huostaanottoa!

En myöskään kannata sitä, että alkoholisitinaiset eivät saisi saada lapsia tai että raskaana olevat eivät saisi missään olosuhteissa altistua tupakansavulle. Kyllä ihmisiä pitää valistuksen avulla saada ymmärtämään mikä on oikein lapsen kannalta. Lapsen ja vanhempien erottamiseen kohdistuvat pakkokeinothanovat itsessään jo väkivaltaa!
 
äipyskä
laita tuo teksti kaikille palstoille. jos ihmisten päässä pikkuhiljaa alkas raksuttaa.

itse olen sitä mieltä, että vanhemmiksi aikoville pitäisi teettää soveltuvuus koe. jos ei sitä läpäse ei saa lapsiakaan pilattavaksi tähän maailmaan.
 
Kummallinen
Väkivallan mallit opitaan kotoa, totta.
Kun äiti ja isä käyttää henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa lapseensa, he tekevät sitä samaa mitä heillekin on tehty ja mitä heidän vanhemmilleen on tehty. Tiedostamattaan :attn:
He ovat tavallaan uhreja kaikki.

Eihän kukaan tee lapsia maailmaan ollakseen heille ilkeä, kohdellakseen omia lapsiaan huonosti. Ei kukaan äiti ja isä ajattele laitoksella pikku nyytti sylissään: tälle lapselle me sitten annamme vanhanaikaisen kasvatuksen ja kunnon selkäsaunat jos ei tottele! Tai: hei, kun tää nyytti kasvaa, aletaan haukkua sitä tyhmäksi ja haukutaan kaikkee mitä se tekee.

Jotta kierre katkeaa - olkoonpa kierre väkivallan, alkoholismin, työnarkomanian tai mikä tahansa vastaava - pitää asia ensin tiedostaa itse. Pitää tietää oman lapsuutensa ongelmakentät, ja ennenkaikkea niille asioille pitää olla sanat. Usein on vain tunne, muisto ja kokemus, mutta lapsuuden tapahtumille etenkään tunnepuolella ei ole sanoja. Tunteet on pitänyt tukahduttaa, siksi niitä ei osaa tiedostaa aikuisenakaan, siksi niille ei ole edes sanoja. Siksi niitä ei pääse purkamaan, selvittämään, eikä asiaa siis ole tiedostettu.
Toivottavasti en kuulosta sekavalta; toivottavasti sain kirjoitettua sen mitä ajattelinkin :\|

Kun oma tausta ja oma lapsuuskokemus on käyty läpi, ja edes jotenmiten selvitetty, on myös tehtävä päätös, miten toimii ja miten EI toimi omien lastensa kanssa. Mutta se onnistuu vasta tiedostamisen jälkeen. Eihän virheitä voi korjata, jos ei näe virheitä. Usein oma lapsuus ja omat vanhemmet ovat niin lähellä, ettei niitä näe. Lisäksi muistot voivat olla niin ahdistavia, että niiden kohtaaminen on raskasta, pelottavaa, ahdistavaa yms.

Fyysisen tai henkisen väkivallan kokenut lapsi on aikuisena ikään kuin alkoholisti. Alkoholistihan on aina alkoholisti: sittenkin, kun on "kuivilla", on entinen alkoholisti. Ongelma on olemassa koko ajan. Siihen sortuu helposti. Alkoholisteilla on AA. Lisäksi he voivat muutenkin puhua asiasta avoimesti: onhan heillä nyt elämä järjestyksessä.
Lapsena huonosti kohdellut vaikenee. Jos tämmöinen äiti tai isä on jo ennättänyt ennen "tervehtymistään" kohdella lapsiaan huonosti, he vaikenevat siitä vielä visummin. Kukaan ei ota vakavasti ihmistä, kukaan ei luota kasvattajaan, joka aiemmin on kohdellut väärin omia lapsiaan, vaikka siis olisikin onnistunut muuttamaan käytöstään ja toimintatapojaan. Siksi asiasta ei puhuta. :x

Tämän hieman sekavan repustuksen tarkoitus oli tuoda mukaan ymmärrys niitä aikuisia kohtaan, jotka ovat kohdelleet lapsiaan huonosti. Niitä äitejä ja isejä, joiden lapset nyt ovat aikuisia, äitejä ja isejä, ja jotka toimivat lastensa kanssa joko eri tavalla tai sitten -ikävä kyllä-väärällä tavalla.
Tämän tarkoitus on kertoa, että jokaiselle pitää antaa mahdollisuus muutokseen. Ja myös uskoa siihen muutokseen!
 
lerppu
Kannatan perinteistä lastenkasvatusta..kohtuudella...
Kyllä annan luunappia tai tukkapöllyä jos tarve vaatii..onneksi ei kovin usein tarvitse..tiukat kotityöt jokaisella joista ei lipsuta..
Kasvatus,.. ei se pahaa ole minullekkaan tehnyt..
nykyaikana tehdään kärpäsestä härkänen liian hätäisesti, kyllä kasvattamiseen kuuluu koivuniemen herra..
 
En edes kannata tukkapöllyä tai luunappeja. Mulla on 3 lasta (2 poikaa 1 tyttö) ja olen käyttänyt selkeää kommunikointia ja eristystä/jäähypenkkiä rankaisuna. Väärän ja oikean opettamisen tärkeimpiä asioita on oma tarkkaavaisuus kommunikoinnissa. 1. laskeudu lapsen tasolle ota molemmin käsin kasvoista kiinni ja käännä silmäkontakti. 2. Valitse normaali matala äänensävy. Sano mitä lapsi teki ja että se oli huonoa käytöstä. Älä nimittele, vaan opeta asiallisesti. 3. Tämän jälkeen siirrä lapsi arestiin esim. lmeillä kodinhoitohuoneen penkille. Keskeinen neutraali paikka jäähypenkille on hyvä ei vuode tai vessanpytty koska se saattaa sekoittaa normaaleja rutineja. Toistoja saattaa luonnetyypistä johtuen tulla useampia, mutta meillä tämä on tepsinyt. On myös huomioitava että mitä vaikeampi lapsi sen tärkeämpää on päivärytmin samankaltaisuus päiväunissa ja syömingeissä.
 
Kummallinen
\
Alkuperäinen kirjoittaja 12.04.2005 klo 19:39 lerppu kirjoitti:
Kannatan perinteistä lastenkasvatusta..kohtuudella...
Kyllä annan luunappia tai tukkapöllyä jos tarve vaatii..onneksi ei kovin usein tarvitse..tiukat kotityöt jokaisella joista ei lipsuta..
Kasvatus,.. ei se pahaa ole minullekkaan tehnyt..
nykyaikana tehdään kärpäsestä härkänen liian hätäisesti, kyllä kasvattamiseen kuuluu koivuniemen herra..
Tämä on varmaankin provo ja vitsi :LOL:

Tukkapöllyä ja luunappia ei pidetä minään; ajatellaan, että se on niin pientä, ettei se ole fyysistä kuritusta eikä se siten vahingoita, se on vain tehoste kiellolle, kun itsepäiselle ja tottelemattomalle ei muuten mene perille..
Olen kuullut väittämän, että kun lapsi on niin pieni ettei ymmärrä ei-sanaa, hänelle annetaan luunappi tms., niin ymmärtää sitten... Minä en ymmärrä tätä yhtälöä!
Entäs, kun lapsi kasvaa, eikä hän edelleenkään "ymmärrä" ei-sanan merkitystä, mutta luunappi/tukkapöllylinja on menettänyt tehonsa? Mitäs sitten? Kuinka toimia murrosikäisen kanssa, joka ei tottele sanaa?
Miksi lapsen pitäisi kunnioittaa vanhempiaan, kun nämäkään eivät kunnioita lasta?
Keskustelu ja jäähypenkki ovt hyviä systeemejä.
Vaippaikäisen kanssa ei aina keskustelut auta, joten muksu vaan pitää siirtää pois kieltosanojen kera väärästä toiminnasta tai paikasta..

Pitäisi miettiä, millaista käytöstä me aikuiset hyväksymme toisiamme kohtaan, esim. puolisolta.
Kun sinä et tee kuten miehesi on toivonut ja pyytänyt ja teille tulee riita aiheesta - antaako miehesi sulle tukkapöllyä tehosteeksi? Kun lyöt varpaasi kynnykseen, tai kompastut kadulla ja kaadut, sanooko miehesi sinulle: itsepähän varpaasi löit / mitä sinä siinä kompuroit, nouse ylös äläkä valita ?? :\|
No, jos jollakulla on tämmöinen kumppani, kannattaisi miettiä mikä on rakkauden määrä ja taso; kannattaisi miettiä vaikkapa eroa, jos kumppani noin vähän välittää :kieh:
Lapsi ei voi "ottaa eroa" vanhemmistaan, paitsi että sitten jossain vaiheessa irtautumalla rajustikin..
Tämmösiä kummallisia vain mietin :flower:
 
lerppu
"Kummalliselle"

Ei ollut provo..lapsia minullakin kohta neljä..luunappi ja tukkapölly jää tietysti pois kun lapsi kasvaa ja opii keskustelemalla selvittämään asioita vanhempien kanssa......ja tämä "kuritus" ei todellakaan ole mitään joka päiväistä..en kannata "vapaakasvatusta".
Mutta ainahan tältä keskustelupalstalta löytyy ihmisiä jota haluavat käsittää asiat väärin tai tehdä kaikiksta riidan aihetta...
Minä kunnioitan toisten mielipiteitä..kannattis sinunkin opetella se taito :p
 
lerppu
\
Alkuperäinen kirjoittaja 14.04.2005 klo 09:21 vieras kirjoitti:
En edes kannata tukkapöllyä tai luunappeja. Mulla on 3 lasta (2 poikaa 1 tyttö) ja olen käyttänyt selkeää kommunikointia ja eristystä/jäähypenkkiä rankaisuna. Väärän ja oikean opettamisen tärkeimpiä asioita on oma tarkkaavaisuus kommunikoinnissa. 1. laskeudu lapsen tasolle ota molemmin käsin kasvoista kiinni ja käännä silmäkontakti. 2. Valitse normaali matala äänensävy. Sano mitä lapsi teki ja että se oli huonoa käytöstä. Älä nimittele, vaan opeta asiallisesti. 3. Tämän jälkeen siirrä lapsi arestiin esim. lmeillä kodinhoitohuoneen penkille. Keskeinen neutraali paikka jäähypenkille on hyvä ei vuode tai vessanpytty koska se saattaa sekoittaa normaaleja rutineja. Toistoja saattaa luonnetyypistä johtuen tulla useampia, mutta meillä tämä on tepsinyt. On myös huomioitava että mitä vaikeampi lapsi sen tärkeämpää on päivärytmin samankaltaisuus päiväunissa ja syömingeissä.


Tämä kuulostaa siltä Britti tv-sarjalta , se lastenhoitaja joka tulee kotiin opettamaan vanhemmille lastenkasvatusta. Vaikka ne esimerkki lapset ovat kyllä rajuimmasta päästä, en ole koskaan uskonut että semmoisiakin ongelmia on perheissä.( niinkuin tv-sarjassa)
 
Kummallinen
\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.04.2005 klo 01:23 lerppu kirjoitti:
"Kummalliselle"

Ei ollut provo..lapsia minullakin kohta neljä..luunappi ja tukkapölly jää tietysti pois kun lapsi kasvaa ja opii keskustelemalla selvittämään asioita vanhempien kanssa......ja tämä "kuritus" ei todellakaan ole mitään joka päiväistä..en kannata "vapaakasvatusta".
Mutta ainahan tältä keskustelupalstalta löytyy ihmisiä jota haluavat käsittää asiat väärin tai tehdä kaikiksta riidan aihetta...
Minä kunnioitan toisten mielipiteitä..kannattis sinunkin opetella se taito :p
En ole haastamassa riitaa. Ja mitä minä olen ymmärtänyt viestistäsi väärin? Ymmärsin, että lerpulla on käytössä kasvatusmetodeina luunappi, tukkapölly ja koivuneimen herra = selkäsauna, eli fyysinen kuritus ja hän pitää sitä hyvänä ja oikeana kasvatustapana. Ja minä olen toista mieltä.
Maailmaan mahtuu erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä, jokaisella on oikeus omaansa. Toki kunnioitan toisten mielipiteitä ja näkökantoja, mutta tässä tulee raja vastaan. En hyväksy lasten fyysistä kuritusta missään muodossa.
Minkä ikäisen lapsen kanssa aletaan keskustelemalla selvittämään asioita? 4-vuotiaan? 2-vuotiaan?
Minkä ikäinen lapsi siis on niin pieni, ettei hänen kanssaan voi keskustella, vaan "turvaudutaan" näpsyihin, tukkapöllyihin yms. "pieneen"? Alle vuoden ikäinen? Alle 3-vuotias? ??? Jos 8 kk ikäinen oppii kiipeilemään ja se on kiellettyä, koska lapsi voi tipahtaa ja loukata itsensä, mutta lapsi ei tottele vaan kiipeilee vaan tuoleille, pöydille, sohvalle- kaikkialle- annetaanko hänelle luunappi ja tukkapölly, koska on tottelematon? :eek:
Onko lapsi ilkeä, koska kiipeilee eikä tottele? Rangaistuksen paikka?
Meillä muksu opetettiin tulemaan alas jalat edellä. Se vaati vanhempien panostusta asiaan, mutta lopputulos on nyt se, että vajaa 2 vuotias osaa kiivetä, ja osaa tulla alas nätisti, osaa varoa ettei putoa.
Jos lapsi kaikista hyvistä päätöksistä ja määrätietoisista kiellpoista huolimatta purkaa keittiön kaappien ja laatikoiden sisällöt, minusta fiksumpaa on estää pääsy em. laatikoille laittamalla niihin lukitus- yms. systeemit kahvoihin, kuin näpsiä ja tukistella häntä ensimmäiset 3 vuotta esim.

Vapaa kasvatus on kokonaan eri asia kuin se, ettei lapseen kajota fyysisesti (tai alisteta henkisesti).
Vapaa kasvatus - siten kuin minä sen ymmärrän - on jo jonkin sortin välinpitämättömyyttä lastaan kohtaan. Tai vanhempien kyvyttömyyttä kieltää/komentaa/ pitää kuria lapselleen.

On tavattoman helppoa näpäyttää lasta tai antaa pieni tai iso selkäsauna. Enemmänhän se vaatii aikuiseltakin pysähtyä miettimään miksi lapsi teki jotakin, ja mitä seuraavaksi - miten saada pienelle "puhumattomalle" lapselle viesti perille, että teko ei ole suotavaa, se on suorastaan kiellettyä - ilman yhtäkään luunappia tai näpsyä!

Olen tavannut lapsia, joiden kotikasvatuksena on tukkapölly käyttössä. Tuskinpa joka pv, tuksinpa joka kerta kun tekee kiellettyä tai tyhmää. Ja kyllä sen huomaa lapsesta !!!!! Käytös muita lapsia kohtaan on samanlaista, kuin mitä se on häntäkin kohtaan: lapsi lyö, läpsii, käy fyysisesti käsiksi jos ja kun tulee vastoinkäyminen toisen lapsen kanssa.

Olen myös tavannut lapsia, joiden vanhemmat eivät ole ikinä kajonneet heihin fyysisesti lyömällä, joita ei ole ikinä alistettu henkisesti haukkumalla tai mitätöimällä ; lapsia, joita on rakastettu ja kunnioitettu mutta joilla on ollut tiukkakin kotikuri. On ollut ihastuttavaa seurata näitä kouluikäisiä tai jo aikuisia, itsekin jo vanhempia, miten lämmin ja kunnioittava suhtautuminen heillä on toisiinsa: lapsilla vanhempiinsa ja vanhemmilla lapsiinsa.

Voimme jauhaa tästä loputtomiin, mutta minä en kannata fyysistä kuritusta missään muodossaan ja olen mielestäni oikeassa.
Olen sitä mieltä, että lapsen kanssa pystyy toimimaan, lapsen pystyy kasvattamaan kunnolliseksi kansalaiseksi ilman ensimmäistäkään fyysistä kurituskeinoa. Muitakin keinoja on olemassa roppakaupalla, jos vain viitsii pysähtyä miettimään.

Viestini kuulostaa ehkä töykeältä ja riidanhaluiselta, mutta en ole kumpaakaan. Olen vain vahvasti tätä mieltä enkä osaa valita pehmeämpiä sanoja.
:heart: :flower:
 
clivia
Sen verran tuosta henkisestä väkivallasta että minun äitini käytti sitä minuun mutta koskaan en ole omiin lapsiini sitä käyttänyt.En ole myöskään nöyryyttänyt lapsiani kuten minua nöyryytettiin.
Selkäsauna saatiin lapsina jos oli aihetta,luunappeja saatiin ja tukasta on revitty niin että päänahka oli kipeä monta päivää.
Itse olen lapsiani tukistanut ja huutanut kurkku suorana joskus kun olin uupunut ja ihan loppu.
Kuitenkin olen kasvanut äitinä tämän 17 vuoden aikana paljon ja nuoremmat lapset on kasvatettu paljon kärsivällisemmin.
Ei huutoa eikä tukkapöllyjä enää.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.04.2005 klo 09:50 Kummallinen kirjoitti:
Minkä ikäinen lapsi siis on niin pieni, ettei hänen kanssaan voi keskustella, vaan "turvaudutaan" näpsyihin, tukkapöllyihin yms. "pieneen"? Alle vuoden ikäinen? Alle 3-vuotias? ???
Sen ikäinen, joka lyö sinua, tietenkin, kuinkas muuten. Saako Suomessa todella tuosta vaan läimiä ihmisiä naamaan. Selvä, tutustutaanpa ja minä tulen sinun luoksesi kylään ja ohimennessäni läpsin naamaasi, että näen miten reagoit. Puhettasi en ymmärrä, läpsin vaan lisää. - Onko hyvä?
On tavattoman helppoa näpäyttää lasta tai antaa pieni tai iso selkäsauna. Enemmänhän se vaatii aikuiseltakin pysähtyä miettimään miksi lapsi teki jotakin, ja mitä seuraavaksi - miten saada pienelle "puhumattomalle" lapselle viesti perille, että teko ei ole suotavaa, se on suorastaan kiellettyä - ilman yhtäkään luunappia tai näpsyä! </div></div><!-- /quote2 -->
Ei se helppoa ole läpsäistä omaa lasta, mutta kun on pohtinut, että mikään muu ei auta, on sitten asetettava ne rajat vastaamalla samaan samalla. - Ja ongelma on poissa. - Kun on topakka, lapselle tulee kunnioitus vanhempia kohtaan ja hän on jo vauvaikäisestä alkaen tottunut siihen, että ihmisillä on tietty nokkimisjärjestys. - Vai menetkö häävieraana lääpimään kermaa hääkakusta, kun hääpari vielä istuu oman pöytänsä ääressä? - Elämässä ja sosiaalisessa kanssakäymisessä _on_ rajat, sitä ei voi kukaan kieltää. On vain kyse siitä miten ne mahdollisimman niukin ja silti selkein keinoin valistaa lapselleen.
<!-- quote2 --><div class="forumQuote">Lainaus:<div class="forumQuoteText2">Olen tavannut lapsia, joiden kotikasvatuksena on tukkapölly käytössä. Tuskinpa joka pv, tuksinpa joka kerta kun tekee kiellettyä tai tyhmää. Ja kyllä sen huomaa lapsesta !!!!! Käytös muita lapsia kohtaan on samanlaista, kuin mitä se on häntäkin kohtaan: lapsi lyö, läpsii, käy fyysisesti käsiksi jos ja kun tulee vastoinkäyminen toisen lapsen kanssa.

Olen myös tavannut lapsia, joiden vanhemmat eivät ole ikinä kajonneet heihin fyysisesti lyömällä, joita ei ole ikinä alistettu henkisesti haukkumalla tai mitätöimällä ; lapsia, joita on rakastettu ja kunnioitettu mutta joilla on ollut tiukkakin kotikuri. On ollut ihastuttavaa seurata näitä kouluikäisiä tai jo aikuisia, itsekin jo vanhempia, miten lämmin ja kunnioittava suhtautuminen heillä on toisiinsa: lapsilla vanhempiinsa ja vanhemmilla lapsiinsa.
Ei mene yksi yhteen. On huutajakasvattajia, esim. nämä lastentarhanopet, jotka kailottavat pelotellen toisten lapsia, käskyjä omilleen hiekkalaatikolla. Se ei opeta sosiaalisuuteen, koska korvia vihlova karjunta ei kertakaikkiaan ole sosiaalista. Ja ne heidän superkasvatetut lapsensa kiusaavat muita - kun ei ole rajoja ja kun saa tehdä mitä vaan, siitähän seuraa vain huutoa ja mitäs väliä sillä on: lapsihan on jo oppinut karjumaan yhtä lujaa kuin vanhempansa!

Lapsi, jolla on selkeät rajat ja jota on kasvatettu yhteiskuntaan integroivaksi, on miellyttävä ihminen. Sitä sietää miettiä toisenkin kerran, ennenkuin paahtaa saarnaa tänne.

Viestini kuulostaa ehkä töykeältä ja riidanhaluiselta, mutta en ole kumpaakaan. Olen vain vahvasti tätä mieltä enkä osaa valita pehmeämpiä sanoja.
Ei se tuolta vaikuta, vaan siltä, että olet melkoinen fundamentalisti. Ehkä joskus opit. Tsemppiä vaan ihmisinä kasvamisen tielle koko perheelle.
 
Kummallinen
"vieras" kommentoi kirjoitustani. ????
Nyt putosi tämä mamma kärryiltä kokonaan.
Oletko Sinä siis sitä mieltä, että fyysinen kuritus on paikallaan???? Eli jos lapsi on niin pieni, ettei ymmärrä puhetta eikä ei-sanaa, hänelle voi antaa luunappeja ja tukkapöllyjä, jotta ymmärtää - niinkö sinun mielestäsi?

Minä en hyväksy fyysistä kuritusta missään muodossa, en pienelle en isolle, en pientä näpsyä, en suurta selkäsaunaa, olipa syy mikä tahansa.

Monet ajattelevat, ettei se niin haittaa, ei se niin vaarallista ole, vaikka vähän näpäyttää. Minä olen toista mieltä.

Minun mielestäni on olemassa muitakin keinoja "kuritukseen ja kasvattamiseen". Sellaisia, jotka eivät vahingoita lasta, mutta jotka kasvattavat hänestä sosiaalisen, tasapainoisen, itseään ja muita arvostavan ja toiset huomioon ottavan ihmisen.

"Huutamalla-kasvattaminen" ei ole mikään vaihtoehto tai ratkaisu enkä minä semmoisesta ole mitään maininnutkaan.

Jokainen häärätköön lapsensa kanssa miten parhaaksi taitaa, minä en omaani läimi enkä näpsi, en lyö fyysisesti enkä alista henkisesti, ja silti muksu "pysyy ruodussa" , ikätaso toki huomioon ottaen: en voi vaatia 2-vuotiaalta sitä, mitä vaadin 8-vuotiaalta. Silti lapsillani on voimakas oma tahto, eli alistettuja he eivät ole, vaikka perheemme kasvatusmetodeihin ei lapsen -tai aikuisen- kiusaaminen kuulukaan.

Hyvä "vieras", onko tässä vielä jotain epäselvää??????? :eek:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.04.2005 klo 12:27 Kummallinen kirjoitti:
"vieras" kommentoi kirjoitustani. ????
Nyt putosi tämä mamma kärryiltä kokonaan.
Oletko Sinä siis sitä mieltä, että fyysinen kuritus on paikallaan???? Eli jos lapsi on niin pieni, ettei ymmärrä puhetta eikä ei-sanaa, hänelle voi antaa luunappeja ja tukkapöllyjä, jotta ymmärtää - niinkö sinun mielestäsi?

Minä en hyväksy fyysistä kuritusta missään muodossa, en pienelle en isolle, en pientä näpsyä, en suurta selkäsaunaa, olipa syy mikä tahansa.

Monet ajattelevat, ettei se niin haittaa, ei se niin vaarallista ole, vaikka vähän näpäyttää. Minä olen toista mieltä.

Minun mielestäni on olemassa muitakin keinoja "kuritukseen ja kasvattamiseen". Sellaisia, jotka eivät vahingoita lasta, mutta jotka kasvattavat hänestä sosiaalisen, tasapainoisen, itseään ja muita arvostavan ja toiset huomioon ottavan ihmisen.

"Huutamalla-kasvattaminen" ei ole mikään vaihtoehto tai ratkaisu enkä minä semmoisesta ole mitään maininnutkaan.

Jokainen häärätköön lapsensa kanssa miten parhaaksi taitaa, minä en omaani läimi enkä näpsi, en lyö fyysisesti enkä alista henkisesti, ja silti muksu "pysyy ruodussa" , ikätaso toki huomioon ottaen: en voi vaatia 2-vuotiaalta sitä, mitä vaadin 8-vuotiaalta. Silti lapsillani on voimakas oma tahto, eli alistettuja he eivät ole, vaikka perheemme kasvatusmetodeihin ei lapsen -tai aikuisen- kiusaaminen kuulukaan.

Hyvä "vieras", onko tässä vielä jotain epäselvää??????? :eek:
Tässä se vieras ilmoittautuu. Kuten itse kirjoitat, et hyväksy väkivaltaa missään muodossa. Aivan, en minäkään. Minua ei saa lyödä naamaan. Siitä ei jää jälkeä, kun sen lievällä kosketuksella tekee, mutta voi se vähän sattua ja ainakin se on kamalaa. Siksi tein niin, että kun puhetta ymmärtämätön lapsi läpsi naamaan, minä läpsin takaisin, ei oppinut kerrasta, mutta alle kymmenestä. Ja samalla oppi sen, mitä varsinaisesti oli hyvä oppia: ihmisten kesken pitää osata käyttäytyä ja ottaa toinen huomioon.
 
Kummallinen
Kuvaamasi tilanne on mielestäni eri asia kuin fyysinen kuritus. Olen itsekin tehnyt samantyyppistä. En muista enää lapsen ikää, mutta hänestä oli kiva purra muita ihmisiä, eikä jakeluun mennyt että se sattuu - kunnes kevyesti laitoin omat hampaani hänen olkapäähän kiinni. Vasta sitten meni viesti perille. Minusta nämä kaksi esimerkkiä ovat kuitenkin eri asioita kuin luunappien lätkiminen kun lapsi kiipeilee vaikka kieltää; tukkapöllyn antaminen kun lapsi vain huutaa ja kirkuu ja haluaa jotakin, mitä ei saa... ja niin edelleen.

Jos olet sama "vieras" kuin viestiketjussa aiemminkin, olemme silloin käsittääkseni samoilla linjoilla kurituksen ja kasvatuksen suhteen. Miksi silloin riidellä ja inttää asiasta?

Ja muuten: opettajien ja lastentarhatätien (huutamalla tai ei-mitenkään) kasvatetut kakarat liian usein
ovat niitä pahimpia häiriköitä ja kiusaajia.... :/
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.04.2005 klo 14:46 Kummallinen kirjoitti:
Kuvaamasi tilanne on mielestäni eri asia kuin fyysinen kuritus. Olen itsekin tehnyt samantyyppistä. En muista enää lapsen ikää, mutta hänestä oli kiva purra muita ihmisiä, eikä jakeluun mennyt että se sattuu - kunnes kevyesti laitoin omat hampaani hänen olkapäähän kiinni. Vasta sitten meni viesti perille. Minusta nämä kaksi esimerkkiä ovat kuitenkin eri asioita kuin luunappien lätkiminen kun lapsi kiipeilee vaikka kieltää; tukkapöllyn antaminen kun lapsi vain huutaa ja kirkuu ja haluaa jotakin, mitä ei saa... ja niin edelleen.

Jos olet sama "vieras" kuin viestiketjussa aiemminkin, olemme silloin käsittääkseni samoilla linjoilla kurituksen ja kasvatuksen suhteen. Miksi silloin riidellä ja inttää asiasta?

Ja muuten: opettajien ja lastentarhatätien (huutamalla tai ei-mitenkään) kasvatetut kakarat liian usein
ovat niitä pahimpia häiriköitä ja kiusaajia.... :/
ihan uteliaisuudesta kysyn että mitenkä olet pärjännyt lastesi kanssa? tai siis että mitkä ovat kasvatusmetodisi? puhut siitä mitä et ainakaan tee, mutta mitä sitten teet kun lapsi tekee tarkoituksella samaa pahaa jatkuvasti vaikka ymmärtäisikin sanan ei?
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.04.2005 klo 14:46 Kummallinen kirjoitti:
Kuvaamasi tilanne on mielestäni eri asia kuin fyysinen kuritus. Olen itsekin tehnyt samantyyppistä. En muista enää lapsen ikää, mutta hänestä oli kiva purra muita ihmisiä, eikä jakeluun mennyt että se sattuu - kunnes kevyesti laitoin omat hampaani hänen olkapäähän kiinni. Vasta sitten meni viesti perille. Minusta nämä kaksi esimerkkiä ovat kuitenkin eri asioita kuin luunappien lätkiminen kun lapsi kiipeilee vaikka kieltää; tukkapöllyn antaminen kun lapsi vain huutaa ja kirkuu ja haluaa jotakin, mitä ei saa... ja niin edelleen.

Jos olet sama "vieras" kuin viestiketjussa aiemminkin, olemme silloin käsittääkseni samoilla linjoilla kurituksen ja kasvatuksen suhteen. Miksi silloin riidellä ja inttää asiasta?

Ja muuten: opettajien ja lastentarhatätien (huutamalla tai ei-mitenkään) kasvatetut kakarat liian usein
ovat niitä pahimpia häiriköitä ja kiusaajia.... :/
Aivan. Ja olen edelleen sama vieras. Hyvä, että nyt tuli selkeästi ilmi tämä "fyysinen kuritus", jota me käytämme. Mitähän kommentteja tästä saamme? Holding on myös fyysistä ja sitä gurut suosittelevat. - Kukin tyylillään, mutta väkivalta minimiin. Kiitos, kun kirjoittelit. =)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.04.2005 klo 14:53 Äiskäpäiskä kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.04.2005 klo 14:46 Kummallinen kirjoitti:
Kuvaamasi tilanne on mielestäni eri asia kuin fyysinen kuritus. Olen itsekin tehnyt samantyyppistä. En muista enää lapsen ikää, mutta hänestä oli kiva purra muita ihmisiä, eikä jakeluun mennyt että se sattuu - kunnes kevyesti laitoin omat hampaani hänen olkapäähän kiinni. Vasta sitten meni viesti perille. Minusta nämä kaksi esimerkkiä ovat kuitenkin eri asioita kuin luunappien lätkiminen kun lapsi kiipeilee vaikka kieltää; tukkapöllyn antaminen kun lapsi vain huutaa ja kirkuu ja haluaa jotakin, mitä ei saa... ja niin edelleen.

Jos olet sama "vieras" kuin viestiketjussa aiemminkin, olemme silloin käsittääkseni samoilla linjoilla kurituksen ja kasvatuksen suhteen. Miksi silloin riidellä ja inttää asiasta?

Ja muuten: opettajien ja lastentarhatätien (huutamalla tai ei-mitenkään) kasvatetut kakarat liian usein
ovat niitä pahimpia häiriköitä ja kiusaajia.... :/
ihan uteliaisuudesta kysyn että mitenkä olet pärjännyt lastesi kanssa? tai siis että mitkä ovat kasvatusmetodisi? puhut siitä mitä et ainakaan tee, mutta mitä sitten teet kun lapsi tekee tarkoituksella samaa pahaa jatkuvasti vaikka ymmärtäisikin sanan ei?
Lapsen kohtaaminen on psykologinen tapahtuma, jossa lapsi tajuaa olevansa toinen ihminen kuin kohtaaja. Lapsi huomaa myös samalla olevansa osa ihmiskuntaa ja samastuu sen normeihin. Se on vaistotoiminto ja hoksaamisesta on kyse. Tämä pitää saada aikaan hyvin nuorena. - Kysyttävää? (en ole se, jonka kirjoitukseen viittasit)
 
Kummallinen
\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.04.2005 klo 14:53 Äiskäpäiskä kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.04.2005 klo 14:46 Kummallinen kirjoitti:
Kuvaamasi tilanne on mielestäni eri asia kuin fyysinen kuritus. Olen itsekin tehnyt samantyyppistä. En muista enää lapsen ikää, mutta hänestä oli kiva purra muita ihmisiä, eikä jakeluun mennyt että se sattuu - kunnes kevyesti laitoin omat hampaani hänen olkapäähän kiinni. Vasta sitten meni viesti perille. Minusta nämä kaksi esimerkkiä ovat kuitenkin eri asioita kuin luunappien lätkiminen kun lapsi kiipeilee vaikka kieltää; tukkapöllyn antaminen kun lapsi vain huutaa ja kirkuu ja haluaa jotakin, mitä ei saa... ja niin edelleen.

Jos olet sama "vieras" kuin viestiketjussa aiemminkin, olemme silloin käsittääkseni samoilla linjoilla kurituksen ja kasvatuksen suhteen. Miksi silloin riidellä ja inttää asiasta?

Ja muuten: opettajien ja lastentarhatätien (huutamalla tai ei-mitenkään) kasvatetut kakarat liian usein
ovat niitä pahimpia häiriköitä ja kiusaajia.... :/
ihan uteliaisuudesta kysyn että mitenkä olet pärjännyt lastesi kanssa? tai siis että mitkä ovat kasvatusmetodisi? puhut siitä mitä et ainakaan tee, mutta mitä sitten teet kun lapsi tekee tarkoituksella samaa pahaa jatkuvasti vaikka ymmärtäisikin sanan ei?
Tunnustan, että esikoisen kanssa pärjäsin huonosti. Tavattoman vahvatahtoinen ja itsepäinen lapsi, niin energinen ja vilkas, ettei päiväkodin koulutettu hlö-kuntakaan hänen kanssaan jaksanut - ja minä sain haukut päälleni. En luottanut itseeni, ja noudatin saamiani "hyviä neuvoja": esikoinen on saanut tukkapöllyt ja luunapit. No, ei niillä mitään vaikutusta ollut, ei ainakaan sitä mitä piti.. Ihan kunnon ihminen hänestä on kasvanut, tavallinen normaalin nuori aikuinen. Ei siis sortunut rikolliselle tielle tai muutakaan marginaalia, opiskelee ja käy siinä ohella töissä, harrastaa yms. tavallista.
Mutta en minä ylpeä itsestäni ole, kun muistelen.
Ja virheistään voi oppia. Jopa äitinä, vanhempana.

Keskimmäisen kanssa on aina pärjännyt puhumalla, keskustelemalla. Ja jos ei sittenkään mennyt perille, hänen kanssaan toimi kotiaresti tai tietokonekäyttäkielto, tai nipistys kuukausirahasta. Kotiaresti on saattanut olla viikonkin: koulun jälkeen suoraan kotiin.
Vaikka olen itse ollut töissä siihen aikaan kun koulupv päättyy, on nuori totellut. Marmattanut, valittanut, mutta totellut.
Hän ei ole saanut sitä ensimmäistäkään luunappia tms. Toki hän on eriluonteinen kuin esikoinen, ns. helpompi, mutta silti. Hän tottelee edelleen minun sanaani, ja on kotona siihen klo-aikaan kuin on sovittu / minä käsken, vaikka on lähes täysi-ikäinen. Toki hän tavallinen teini on, mutta viimeisen sanan sanon minä. Yhteiskunnassa kaikilla on joku "pomo" jota on toteltava, eikä työpaikallakaan esimiehellä ole oikeutta tarrata minua tukasta kiinni, vaikka intänkin vastaan tai perään perusteita asioille.

Nuorimmainen on alle 2 v.
Kun hän toistuvasti tekee kiellettyä, eikä mikään klassinen tehoa, siirrän hänet napakasti keskelle lattiaa istumaan. Se on hänelle rangaistus, sen jälkeen hän tottelee.
Temperamenttinen tenava saa välillä hillittömiä hepuleita suutuessaan, kun "lelut ei tottele" tms. Lapsi reagoi voimakkaasti, käy päälle, nakkelee tavaroitaan, sätkii ja kirkuu lattialla.... tosin tilanteet ovat rauhoittuneet ja lapsen raivarit lyhentyneet ja vähentyneet. Olemme joka kerta tarttuneet kiinni lapseen ja estäneet toiminnan: tavaroita ei syydellä, päälle ei käydä, vaikka miten suututtaisi. Sätkimiskohtauksessa syliote rauhoittaa.

Keskustelemalla tämän pienenkin kanssa selviää: houkuttelevaan kuralätäkköön ei tällä kävelyreissulla voi mennä, koska jalassa on kävelykengät eikä kumpparit. Hämmästyin kyllä itsekin, kun pienen askel pystähtyi ja ipana palasi kuivalle kävelyreitille
:)

Lyhyesti: kasvatusmetodini on keskustelu, kuuntelu, maalais- ja kaupunkilaisjärjen käyttö eri tilanteissa ja lapsen huomioiminen ja hyväksyminen, lapsen rakastaminen.
"Vieras" osaa valita sanat fiksummin, minä en osaa ilmaista täysin mikä on syvällisempi ajatukseni.

Niin, ja enhän minä tätä tivolia yksin pyöritä. On minulla toki mies rinnallani, lapsella on isäkin !!
Siinä ehkä onkin minun voimavarani ja siinä on myös se ero vanhempien lasten kasvatuksessa ja tämän nuorimmaisen kohdalla: nyt lapsella on isä, joka ottaa vastuuta, on paitsi paikalla myös läsnä! ja minulla on elämänkumppani, joka kohtlee minua tasa-arvoisesti, kunnioittavasti ja hyvin. Rakasaen. Kun itse saa / on saanut rakkautta ja hyväksyntää, sitä on myös helppo antaa toisille. :wave: :flower:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.04.2005 klo 15:30 vieras kirjoitti:
Holding on myös fyysistä ja sitä gurut suosittelevat. - Kukin tyylillään, mutta väkivalta minimiin. Kiitos, kun kirjoittelit. =)
Gurut eivät suosittele holdingia kasvatusmetodina. Holding on terapiamenetelmä ja sen vuoksi sitä tehdään ammattilaisten valvonnassa. Se ei sovi jokaiselle lapselle. Toiset lapset ovat esimerkiksi hypersensitiivisiä (kosketusarkoja iholtaan) ja holding tuottaa tällaiselle lapselle kipua. Jotkut lapset ovat oppineet dissosioitumaan (poistumaan henkisesti paikalta uhkaavissa tilanteissa) eikä heillekään holding ole yksioikoisesti hyväksi. Lisäksi holdingissa täytyy holdaajaan olla tietynlainen, hän ei saa tulla vihaiseksi kesken holdingin vaan kiinnipidon pitää olla rakastavaa siis ihan koko ajan.

Nimimerkillä pari vuotta kiinnipitoa ja holdingia harrastaneena (ammattilaisen valvonnassa).

Ihan eri asia on estää lasta satuttamasta itseään, muita tai tuhoamasta ympäristöä. Siinä kyse ei ole holdingista vaan lapsen estämisestä. Sitäkin on tullut ihan kiitettävästi harrastettua.

 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.04.2005 klo 16:47 vieras kirjoitti:
Lapsen kohtaaminen on psykologinen tapahtuma, jossa lapsi tajuaa olevansa toinen ihminen kuin kohtaaja. Lapsi huomaa myös samalla olevansa osa ihmiskuntaa ja samastuu sen normeihin. Se on vaistotoiminto ja hoksaamisesta on kyse. Tämä pitää saada aikaan hyvin nuorena. - Kysyttävää? (en ole se, jonka kirjoitukseen viittasit)
Haluaisin tarkentaa, että kyse ei ole vaistotoiminnasta, sillä lapsi ei välttämättä tajua olevansa toinen ihminen ellei hän elä vuorovaikutteisessa suhteessa johonkuhun läheiseen ihmiseen (kiintyminen). Lastenkodissa vauvasta kasvaneet eivät välttämättä tajua olevansa erillisiä olentoja. Oma 8-vuotias poikani (tullut 6-vuotiaana lastenkodista) ei tajua olevansa erillinen olento eikä esimerkiksi tunnista itseään peilistä, vaikka tunnistaa muita ihmisiä esimerkiksi minut, veljensä ja isänsä.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.04.2005 klo 21:21 Janneke kirjoitti:
Haluaisin tarkentaa, että kyse ei ole vaistotoiminnasta, sillä lapsi ei välttämättä tajua olevansa toinen ihminen ellei hän elä vuorovaikutteisessa suhteessa johonkuhun läheiseen ihmiseen (kiintyminen). Lastenkodissa vauvasta kasvaneet eivät välttämättä tajua olevansa erillisiä olentoja. Oma 8-vuotias poikani (tullut 6-vuotiaana lastenkodista) ei tajua olevansa erillinen olento eikä esimerkiksi tunnista itseään peilistä, vaikka tunnistaa muita ihmisiä esimerkiksi minut, veljensä ja isänsä.
Tunnistaminen ei ole sama kuin se mistä puhuin. Olet myös itse vajavainen, jos et tajua poikkeavuuden syytä tapauksessanne. Moniko lapsi tulee 6-vuotiaana lastenkodista. Ei kovin moni, korkeintaan muutama enemmän kuin haikara tuo.
 

Yhteistyössä