Lasten kasvatus metodit

  • Viestiketjun aloittaja wellnessa
  • Ensimmäinen viesti
\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.04.2005 klo 22:02 vieras kirjoitti:
[
Tunnistaminen ei ole sama kuin se mistä puhuin. Olet myös itse vajavainen, jos et tajua poikkeavuuden syytä tapauksessanne. Moniko lapsi tulee 6-vuotiaana lastenkodista. Ei kovin moni, korkeintaan muutama enemmän kuin haikara tuo.
Lastenkodissakin kasvaneet ovat ihmisiä :attn: . Jos puhutaan vaistotoiminnasta se on toimintaa, joka on jokaisella ihmisrodun yksilöllä geeneihin eli perimään rakennettuna.
Otin poikani esimerkiksi, koska aika harvoin näkee niin selvästi ihmisyksilöllä, mitkä asiat ovat opittuja ja mitkä perimässä. Hänellä puuttu varhaislapsuudessa vuorovaikutteinen suhde toiseen/toisiin ihmisiin ja siksi hänellä ja monella heitteillejätetyllä lapsella ei ole identiteettiä. He eivät ymmärrä olevansa erillisiä yksilöitä samalla tavalla kuin me "normaalit" , ihmisten kanssa kasvaneet ihmiset.

Ihmislapsella on predispositio eli taipumus (vaistovarainen) hakea sitä vuorovaikutteista suhdetta ja sitä kautta suhteessa toiseen ihmiseen/ihmisiin huomata oma erillisyytensä.

Adoptiolapset ja 6-vuotiaanakin perheeseen tulleet ovat perimältään ihmisiä, joten heihin voinee soveltaa samoja kriteerejä perittyjen ominaisuuksien suhteen kuin muihinkin ihmisiin. Ympäristö saattaa joskus tehdä näiden lasten käytöksestä vähemmän inhimillistä, mutta onneksi ihmisperimä edelleen vahvasti ohjaa näitäkin lapsia kasvamaan inhimilliseen suuntaan, jos siihen tulee myöhemmässä elämässä mahdollisuus. Siitäkin huolimatta, että perheen koira saattaa olla lähtötilanteessa inhimillisempi kuin lapsi siinä kehityksen vaiheessa (kuten eräs adoptiosossu minulle totesi poikani tavattuaan).

Jep olen vajavainen, se nimittäin on se merkittävä piirre, joka erottaa ihmisen koneesta :saint: Tosin ymmärrykseltäni vajavaiseksi minua ei ole todettu, vaikka lapsena sitäkin epäiltiin, kun olin niin pahuksen :ashamed: .
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 19.04.2005 klo 12:59 Janneke kirjoitti:
Ihmislapsella on predispositio eli taipumus (vaistovarainen) hakea sitä vuorovaikutteista suhdetta ja sitä kautta suhteessa toiseen ihmiseen/ihmisiin huomata oma erillisyytensä.
no niin on

Kukkia päivääsi: :flower: :flower: :flower: :flower: :flower: :flower: :flower: :flower:
 
Meillä 17 v. poika sai pienenä tukkapöllyä, ei tarvittu enää kun alkoi tajuta järkipuhetta (eli n. 6 vuotiaana). Hieno poika on enkä tunne mitään syyllisyyttä 'ruumiillisen kurituksen' käyttämisestä.

Ällöttävää tyhmyyttä vaahdota ruumiillisesta kurituksesta kun samaan aikaan on suuri määrä lapsia täysin heitteillä ja ilman rajoja!!! Ruumiillisessa kurituksessa on suomessa harvoin kyse todellisesta väkivallasta - ja väkivallan kyllä tuomitsen.
 
tätä mieltä
Kekseliäs kasvatus

Lapset tarvitsevat rakkautta ja rajoja. Lasten kasvatus ei ole aina helppo tehtävä - kärsivällisyyttä, huumoria ja
mielikuvitusta tarvitaan. Kurittaminen on paitsi tehotonta myös lailla kielletty. Kekseliäs kasvattaja löytää
positiivisen ja rakentavan tavan ratkoa ongelmia ja osaa myös katsoa maailmaa lapsen silmin.

Kekseliäs kasvattaja ei kurita

Ruumiillinen kuritus kielletään laissa: "Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista muulla tavoin vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää."

Kekseliäs kasvatus perustuu sekä fyysiseen että henkiseen väkivallattomuuteen. Kasvattaja osaa mennä itseensä ja tiedostaa hankalat, pinnaa kiristävät tilanteet. Näihin tilanteisiin etsitään aktiivisesti uusia luovia ratkaisumalleja sen sijaan, että keskityttäisiin ongelmiin ja ristiriitaisuuksiin. Lapset rakastavat vaihtelua, ja epätavalliset, yllättävät ideat tuovat hyvän mielen paitsi lapsille myös neronleimauksen saaneelle vanhemmalle.


Opi tuntemaan itsesi

Kekseliäs kasvatus lähtee siis itsetutkiskelusta. Jokaisen vanhemman olisi hyvä pohtia jokapäiväisiä tilanteita ja syitä, mistä ärtyminen johtuu ja miten asia voitaisiin korjata. Jos jotain epäkohtaa ei voida poistaa, voidaan sen merkitystä ehkä vähentää suuntaamalla huomio muihin tärkeämpiin asioihin.

Vanhempien tulisi myös hyväksyä, että omat harrastukset jäävät vähemmälle lasten ollessa pieniä. Lapset kaipaavat aikaa ja huomiota. Retket, ulkoilu, keskustelu ja muu yhteinen tekeminen on kaikille antoisaa. Kannattaa kuitenkin järjestää joskus aikaa rentoutumiseen myös ilman lapsia.

Raha- ja työhuolet ja vaikkapa kohtuullinenkin alkoholinkäyttö aiheuttavat väsymystä ja ärtyneisyyttä. Tiuskitko lapsille muista syistä johtuvaa kärttyisyyttäsi? Säästä lapsia myös mahdollisuuksien mukaan aikuisten riidoilta.


Vanhemmilla on valtaa ja vastuuta

Kekseliäs kasvattaja ei siirrä vastuuta lapsille, vaan uskaltaa ristiriitatilanteissa tehdä päätöksen ja pitää siitä johdonmukaisesti kiinni. Lapsi ei vaurioidu kieltämisestä, jos tarkoituksena on asettaa järkevät ja perustellut rajat. Lapsella täytyy olla kuitenkin riittävästi mahdollisuuksia vapaaseen leikkiin.

Lapselta ei pidä kysyä neuvoa tilanteissa, joita hän ei itse ymmärrä. Vanhempien tehtävä on pitää ohjat käsissään. Lapselle on kuitenkin hyvä selittää päätökset ymmärrettävästi. Yleensä pienetkin lapset tajuavat järkevät perustelut melko hyvin.

Pienten lasten turvallisuutta ei voi varmistaa neuvonnalla. Pientä lasta täytyy valvoa. Jos vaikka lasta kielletään menemästä yksin rantaan tai tielle, täytyy vanhempien myös valvoa, että kieltoa noudatetaan. Lapset unohtavat kiellot helposti ja toimivat hetken mielijohteesta.


Kekseliään kasvatuksen keinoja

Lapsen käyttäytymistä voidaan muuttaa parhaiten, kun


motivoidaan lapsi toimimaan halutulla tavalla

varmistetaan, että lapsi ymmärtää, miten vanhemmat haluavat hänen käyttäytyvän ja että hän osaa toimia halutulla tavalla

saadaan lapsi tuntemaan, että uusi, erilainen toiminta johtaa miellyttävään tulokseen: lasta kehumalla ja kiittämällä, saamalla hänet tuntemaan onnistumista, osaamista ja muita myönteisiä kokemuksia.

Kun vanhempi hyväksyy sen, että itsessäkin on kasvamisen varaa, voi hän saman tien heittäytyä lapsen kanssa tutkimaan maailmaa lapsen näkökulmasta.

Kekseliäs kasvattaja osoittaa hellyyttä, lukee ja katselee lapsen kanssa kuvakirjoja, pitää sylissä, hellii ja lohduttelee, juttelee ja kuuntelee, kiittää, kehuu ja kannustaa.



.


 
Toivo T
Löysin tänään aivan sattumalta tänne toiselta sivustolta siirretyn tekstini, joten en ole voinut vastata kysymyksiin. Kummallisen kysymyksiin muutama vastaus: Minulla on kaksi lasta, jotka ovat jo aikuisia. Toiminnassani oli kaksi pääperiaatetta. Pyrin toimimaan niin, etteivät lapseni koskaan pelkää minua. Vastasin heidän kysymyksiinsä avoimesti ja rehellisesti, jos tiesin vastauksen. Uskalsin myös tunnustaa, jos en tiennyt jotain asiaa eli en pyrkinyt olemaan kaikkitietävä. Tottelivatko he aina ja kaikessa? Eivät tietenkään, eikä se ollut tavoitteenikaan. En edes halunnut olla bush, hitler tai stalin. Järkevien ihmisten kanssa voi keskustella asioista. Sait käsityksen, että kannatan kuritusta. Se on täysin väärä käsitys. En kannata enkä hyväksy lasten, aikuisten, vanhusten enkä eläinten lyömistä. En väittänyt, ettei lyöty koskaan lyö. Väitin, ettei kaikista piiskatuista lapsista tule mummojen potkijoita. Kerroin, että tästä minulla on henkilökohtainen kokemus. Otin ruumiillista kuritusta koskevan lain ja sen seurannan vertailuksi esittämiini muihin epäkohtiin. Kotiaresti vastaa mielestäni vankilaa ja ymmärrän hyvin, ettei ihminen viihdy vankilassa.

Äiti -70 hyväksyy alkoholistiäitien lapsen saannin eli syntymättömän lapsen vammauttamisen. Minä en voi sitä hyväksyä. Lehtitietojen mukaan viime vuonna syntyi yli 700 alkoholivammaista lasta. Se todistaa sen, ettei valistus riitä. Valistuksen perusteella on jo yli 20 vuotta ollut tiedossa alkoholin ja tupakan aiheuttamat vahingot.

Miksi muuten lasta täytyy kasvattaa ja rangaista? Lapsi, jonka aivoja ei ole vammautettu ja hänen annetaan käyttää aivojaan jo alusta alkaen, kehittyy tyytyväiseksi aikuiseksi. Ihminen oppii parhaiten esimerkistä.

Jokaisen kannattaisi lukea Alice Millerin kirjat ja mielellään valmistumisjärjestyksessä.
 
itse olen miettinyt myös ap:n esille tuomia asioita. Sain pienenä tukkapöllyjä ja luunappeja, mutta lähes poikkeuksetta tiesin saavani niitä kun tein tuhmasti. Tein siis vastoin vanhempiani vaikka tiesin siitä saavani rangaistuksen. En ole katkera vanhemmilleni näistä kurituksista. Katkera olin siitä, että jouduin tekemään päivittäin paljon kotitöitä. Ja siitä että en saanut olla kavereideni kanssa paljoa ulkona. Jos olisin vanhempieni takia ollut ylipainoinen tai pienikasvuinen (tupakoinnista johtuen siis), niin voisin kuvitella olevani näistäkin asioista katkera. Tuoreessa muistissa ovat entiset luokkakaverit joita kiusattiin kyseisten asioiden takia.
Oma poikani on nyt 2v. En ole ajatellut tarkemmin kantaani hänen kurituksensa suhteen, niitä tilanteita ei vielä paljoa ole ollut. Aika tuo ratkaisut tullessaan.
 
Wellnessa
Kiitos Toivo T kirjoituksestasi ja kirja vinkeistä. Oli ilo, että selvensit asiaa.

Tuo alkoholi ja huume ongelmaisten hoitoon ohjaus pitäisi tehdä pakolliseksi odottavilta äideiltä. Sairas äiti ei kykene ajattelemaan lapsen parasta saatikka kasvattamaan.
 
Toivo T
Kiitos Wellnessalle kiittämisestä. Luin juuri Ylen teksti-TV:stä, että alkoholivammaisia syntyneitä lapsia on jo 1000 vuodessa. Järkyttävää! Kuinka niin sanotussa sivistyneessä yhteiskunnassa voidaan sallia tällainen syntymättömien lasten tuhoaminen. Me kansalaiset olemme valinneet 200 kansanedustajaa, jotka näyttävät olevan täysin välinpitämättömiä syntymättömien lasten tuhoamisesta. Minusta oli aika kova paikka katsoa TV-ohjelma, jossa tällainen alkoholivammainen oli jonkinlaisessa tukityöllistyksessä polkupyöräkorjaamossa. Hän oli todella katkera äidilleen. Eikä syyttä! Siis huomattava osa näistä alkoholivammaisista ei pysty koskaan esimerkiksi normaaliin työelämään eli huolehtimaan itsestään. Koska he eivät ole koskaan olleet työelämässä, he joutuvat kitkuttamaan koko elämänsä minimitoimeentulolla. Tälläkin palstalla on ollut mielipiteitä, jotka hyväksyvät tällaisen toiminnan. Samoin kansanedustajat, jotka eivät tee lakeja lasten tuhoamisen estämiseksi. Onko todella ihmisen oma vapaus niin tärkeä, että hän saa tuhota yhden tai useamman ihmisen koko elämän? Ottakaa kantaa hyvät ihmiset!
 

Yhteistyössä