Lasten urheiluharrastukset ja edustusjoukkueet!

https://www.is.fi/jalkapallo/art-2000005897524.html

En tiedä, onko asiasta puhuttu jo täällä. Ensimmäisiltä sivuilta en ainakaan mitään aiheesta löytänyt. Aihe on mielestäni melko monimutkainen. Ymmärrän hyvin sen, että lapset jaetaan tasoryhmiin harrastuksen parissa. Ala- aste ikäisillä on melkoiset erot osaamisen suhteen ja ymmärrän sen, että niiden parhaimpien pelaajien on turhauttavaa olla samassa porukassa niiden kanssa, jotka eivät vielä ole niin hyviä. Samaten sitä vähän heikompaa pelaajaa varmasti ahdistaa, kun ei yllä muiden tasolle sitten millään.

Paljon on kritiikkiä siitä, että valmentajien lapset ja niiden kaverit ovat usein edustusjoukkueessa. Oman kokemukseni mukaan, nämä valmentajien lapset ja niiden kaverit myös touhuavat lajin parassa harrastuksen ulkopuolella ja ovat oikeasti siinä hyviä. He myös saavat tukea ja opastusta kotoa. Kuinka monet illat olenkaan seissyt maalissa torjumassa vetoja kyllästymiseen asti.

Olen myös kiinnittänyt huomiota siihen, että ne vanhemmat, jotka usein valittavat "epäreilusta" kohtelusta, eivät juuri itse panosta lapsensa harrastukseen. Usealta heistä myös puuttuu kyky nähdä kentän laidalla, ketkä pelaajista ovat kehittyneet hyvin ja ketkä eivät.

Toisaaltaan ymmärrän sen, että pettymys voi olla suuri, kun lapsi pudotetaan edustusjoukkueesta. Se ei silti tarkoita sitä, että harrastaminen kannattaisi lopettaa. Se tarkoittaa sitä, että jos edustusjoukkueeseen haluaa, sen eteen on tehtävä töitä.

Myönnän myös sen, että omat näkemykseni saattavat olla hyvin kapeakatseisia. Omat lapseni ovat liikunnallisesti varsin lahjakkaita ja heitä revitään edustusjoukkueisiin lajiensa parista mielestäni jo ennen aikojaan. Itse toivoisin heille vähemmän treenejä ja enemmän aikaa omiin touhuihin. Heillä kuitenkin näyttää olla palava halu harrastustensa parissa, joten en ole sitä lähtenyt rajoittamaan.

Ennenkaikkea kuuluttaisiin vanhempien ja valmentajien vastuusta nimenomaan siinä, miten asioita tuodaan esille. Niistä ei niin hyvistä pikkuisista voi tulla älyttömän hyviä muutaman vuoden sisällä. Se mitä tahpahtuu junnuna, ei määrittele sitä, mihin päädytään. Kaikki saavutukset vaativat kovaa työtä ja minusta vanhempien kannattaa kertoa tämä lapsille. Jos sisäistä paloa johonkin ei ole, niin silloin kannattaa pysytellä harrastetasolla.

 

Mene töihin.

 

Linkkiähän en tietenkään edes avannut ja kerrankin olen puolueeton sanomaan mitään koska yksikään lapsosistani ei harrasta joukkueurheilua.

Mun mielestä usein vanhemmat valittavat ja vanhempia häiritsee. Ei niinkään lapsia.

Aikanaan, kun oma balettiharrastus hiipui, koska harrastukseen kulkeminen vaikeutui ja koska muukin (pojat) alkoi kiinnostaa, niin se, minkä vanhemmat aina sukulaisille syyksi mainitsivat oli se että musta kasvoi liian pitkä. Ei olisi ollut mahdollisuutta kuitenkaan jatkaa kuin harrastetasolla.

 

Kysymys oli kai siitä että Hongassa ei perustella lapsille miksi heidät tiputetaan. Se olisi reilua jotta tietäisi mitä pitää tehdä paremmin. Ja mielellään kertoa puutteet jo kauden aikana jolloin voisi vielä vaikuttaa. Keskustelu puuttuu.

 

Linkkiähän en tietenkään edes avannut ja kerrankin olen puolueeton sanomaan mitään koska yksikään lapsosistani ei harrasta joukkueurheilua.

Mun mielestä usein vanhemmat valittavat ja vanhempia häiritsee. Ei niinkään lapsia.

Aikanaan, kun oma balettiharrastus hiipui, koska harrastukseen kulkeminen vaikeutui ja koska muukin (pojat) alkoi kiinnostaa, niin se, minkä vanhemmat aina sukulaisille syyksi mainitsivat oli se että musta kasvoi liian pitkä. Ei olisi ollut mahdollisuutta kuitenkaan jatkaa kuin harrastetasolla.

No joo, usein ongelmat lasten harrastuksissa tosiaan tuntuu olevan vanhempien ongelmia.

Vai olet sä liian pitkä Toisaaltaan, täytyy sanoa, että en minäkään ole erityisemmin patistanut lapsiani pitkien ihmisten lajeihin, kun tiedän, että niistä ei mitään parimetrisiä tule, niin harrastus loppuisi kuitenkin teini- iän kynnyksellä...

 

Kysymys oli kai siitä että Hongassa ei perustella lapsille miksi heidät tiputetaan. Se olisi reilua jotta tietäisi mitä pitää tehdä paremmin. Ja mielellään kertoa puutteet jo kauden aikana jolloin voisi vielä vaikuttaa. Keskustelu puuttuu.

Olishan se hyvä valmentajan osalta keskustella lasten kanssa näistä jutuista ensin ja valmistella tulevaan. Kenties pitää jonkinlainen kannustuspuhe siitä, että lisää harjoitusta, niin saattaa aueta paikka taas edustusjoukkueeseen.
Tuommoinen "painu vittuun" tyyppinen ilmoitus joukkueen edessä on aika kylmä tapa kertoa asiasta.

Ymmärrän kyllä senkin, että keskustelua on vaikea toteuttaa kaikkien kanssa. Joukkueessa voi helposti olla parisenkymmentä poikaa, reeniajat ovat tiukat, joten aikaa keskustelulle ei välttämättä juurikaan jää.

 

Kysymys oli kai siitä että Hongassa ei perustella lapsille miksi heidät tiputetaan. Se olisi reilua jotta tietäisi mitä pitää tehdä paremmin. Ja mielellään kertoa puutteet jo kauden aikana jolloin voisi vielä vaikuttaa. Keskustelu puuttuu.

Eikös tuolla lukenut, että puutteet on kerrottu jo kehityskeskusteluissa aiemmin.
Vai luinko väärin. Oli sellaista itkuvirttä, etten kovin tarkkaan jaksanut paneutua.

 

Eikös tuolla lukenut, että puutteet on kerrottu jo kehityskeskusteluissa aiemmin.
Vai luinko väärin. Oli sellaista itkuvirttä, etten kovin tarkkaan jaksanut paneutua.

Luepa tarkemmin tarkemmin.

 

No joo, usein ongelmat lasten harrastuksissa tosiaan tuntuu olevan vanhempien ongelmia.

...

Nimenomaan. Sen sijaan, että yrittäisivät tsempata ja piristää lasta ja auttaisivat katsomaan tulevaisuuteen, alkavat velloa surussa mukana ja tekevät asiasta suuren draaman ja alkavat vatvoa asiaa.

 

Eikös tuolla lukenut, että puutteet on kerrottu jo kehityskeskusteluissa aiemmin.
Vai luinko väärin. Oli sellaista itkuvirttä, etten kovin tarkkaan jaksanut paneutua.

Kyllä siellä niin sanottiin.

 

Luepa tarkemmin tarkemmin.

En pysty.
Tuo mikki on niin rasittava tyyppi, että mielikuva hänestä itkeä pillittämässä saa vatsani vellomaan, ja tekisi mieli vain läppäistä häntä naamalle ja käskeä ryhdistäytymään

 

Nimenomaan. Sen sijaan, että yrittäisivät tsempata ja piristää lasta ja auttaisivat katsomaan tulevaisuuteen, alkavat velloa surussa mukana ja tekevät asiasta suuren draaman ja alkavat vatvoa asiaa.

Itseasiassa kiinnitin jutussa huomiota siihen, että isä sanoi lapsia tiputettavan pois edustusjoukkeesta. Ikäänkuin se olisi lopullista ja kaikki mahdollisuudet lajin saralla olisivat siinä. Itse en näe sitä minään lopullisena päätöksenä, vaan vaiheena. Jos palo lajiin on kova ja sen eteen on valmis tekemään töitä, niin en epäile, etteikö paikka taas edustusjoukkueeseen aukeaisi.

 

Tietenkin lapselle ja vielä näin nuorten tapauksessa aikuisellekin pitäisi perustella asia. Toisaalta kuten valmennuspäällikkö Laiho toteaa, asioilla on aina historiansa. Eihän urheilun harrastaminen ja treenaaminen ole sitä, että mennään höntsäämään. Vaan siellä tehdään harjoitteita ja aina harjoitteiden yhteydessä valmentajalta kuuluu, että "Pete, vähän pehmeämpi kosketus", "Timo koeta saada terävyyttä siihen lähtöön", "Hyvä tsemppi Carlos!". Tuo on sitä jatkuvaa palautetta ja (toivon mukaan) sitä jossain välissä puretaan vähän tarkemmassakin kehityskeskustelussa jolloin pelaajan tulisi ymmärtää omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan.

Jutussa korostuu ehkä vähän liikaa se kaveripiiri. Kyseessä on kuitenkin urheiluharrastus. On ihan kiva, jos samassa harrastuksessa käy muutenkin kavereita, mutta se ei ole mitenkään välttämättömyys. Mitä vanhemmaksi tullaan sitä eriytyneemmäksi asiat käyvät. Voi olla koulukavereita, seurakavereita ja pihakavereita kunnes päästään siihen aikuisen miehen utopiaan, jossa ei ole kavereita ollenkaan.

 

Jutussa korostuu ehkä vähän liikaa se kaveripiiri. Kyseessä on kuitenkin urheiluharrastus. On ihan kiva, jos samassa harrastuksessa käy muutenkin kavereita, mutta se ei ole mitenkään välttämättömyys. Mitä vanhemmaksi tullaan sitä eriytyneemmäksi asiat käyvät. Voi olla koulukavereita, seurakavereita ja pihakavereita kunnes päästään siihen aikuisen miehen utopiaan, jossa ei ole kavereita ollenkaan.

Tämäkin on muuten varsin hyvä pointti. Pikkuhiljaa se futisjoukkue ei enää olekkaan kasattu oman koulun kolleista, vaan pakka sekoittuu sitä enemmän, mitä vanhemmaksi tulee. Sekin on varsin ikävä tosiasia, mutta senkin kanssa lapset joutuvat elämään.

 

Osa on selvästi kärkitasoa, osa selvästi vain harrastaa, osa seilaa siinä välissä. Mun poika on kahdesti siirretty, nyt tänä kesänä ilmoitti jäävänsä harrastejoukkueeseen koska ei halunnut jatkuvasti vaihtaa valmentajaa.
Tosi iso merkitys on omatoimisella kotiharjoittelulla: vähintään 5 tuntia viikossa pitäisi tehdä kuntoharjoituksia ja toiset 5 tuntia palloharjoituksia. Jos haluaa siis kehittyä.
Mun tytöllä on harmittava tilanne, että joukkue on vajaa. Hän treenaa ja kehittyy paljon enemmän kuin poika, mutta ei pääse etenemään koska ei ole mitään tasoja, vain se yksi joukkue. Ollaan mietitty jopa kulkemista 2tunnin päähän, mutta menee liian tiukaksi!

 

Osa on selvästi kärkitasoa, osa selvästi vain harrastaa, osa seilaa siinä välissä. Mun poika on kahdesti siirretty, nyt tänä kesänä ilmoitti jäävänsä harrastejoukkueeseen koska ei halunnut jatkuvasti vaihtaa valmentajaa.
Tosi iso merkitys on omatoimisella kotiharjoittelulla: vähintään 5 tuntia viikossa pitäisi tehdä kuntoharjoituksia ja toiset 5 tuntia palloharjoituksia. Jos haluaa siis kehittyä.
Mun tytöllä on harmittava tilanne, että joukkue on vajaa. Hän treenaa ja kehittyy paljon enemmän kuin poika, mutta ei pääse etenemään koska ei ole mitään tasoja, vain se yksi joukkue. Ollaan mietitty jopa kulkemista 2tunnin päähän, mutta menee liian tiukaksi!

Täällä on vanhempia, jotka näkevät salatreenejä harvoille ja valituille, kun pojat ovat omalla ajallaan ja omasta halustaan treenaamassa

 

Täällä on vanhempia, jotka näkevät salatreenejä harvoille ja valituille, kun pojat ovat omalla ajallaan ja omasta halustaan treenaamassa

Meillä on some käytössä, sinne laitetaan vapaa-ajalla että "lähdemme sille ja sille kentälle/liikuntapaikalle treenaileen, kaikki mukaan" ! Yleensä siellä on pari huoltajaakin mukana, niin ei mee pelkäksi leikkimiseksi, vaikka on se vapaa ryhmäytyminenkin tärkeää vaikka sitten vaan ihan vaikka majaa rakentaisivat metsässä.

 

Meillä on some käytössä, sinne laitetaan vapaa-ajalla että "lähdemme sille ja sille kentälle/liikuntapaikalle treenaileen, kaikki mukaan" ! Yleensä siellä on pari huoltajaakin mukana, niin ei mee pelkäksi leikkimiseksi, vaikka on se vapaa ryhmäytyminenkin tärkeää vaikka sitten vaan ihan vaikka majaa rakentaisivat metsässä.

Oma lapseni käy ystäviensä kanssa keskenään pelailemassa juuri siksi, että niillä homma toimii ja haluavat valita seuransa itse vapaa- ajallaan. Joukkueessa on melkoisen haastavia tyyppejä, joita poikani nimenomaan välttelee, koska ei jaksa niiden pelleilyä.

 

Mun mielestä tämä on ihan naurettavaa. Jos se lapsi on tosi hyvä ja pärjää, niin pääsee ykkösryhmään ihan taatusti, oli sitten jonkun valmentajan lapsi tai ei. Ja ihan perustellusti jokaisen on hyvä treenata ja pelata suht omalla tasollaan, jos halutaan kehitystä. En oikein ymmärrä porua asiasta.

 

Mitä tulee lasten urheiluun ja Titta Heikkilän tapaukseen ja varsin sadistisiin valmennustapoihin, jotka ovat kaikkea muuta kuin hyväksyttäviä, peräänkuuluttaisin kuitenkin vielä vanhempien vastuuta.

https://www.is.fi/muutlajit/art-2000005899293.html

Heikkilää heitetään bussin eteen, mutta entä ne vanhemmat, jotka ovat olleet täysin tietoisia valmentajan toiminnasta ja antaneet sen jatkua?

 

Toisaalta nyt on paljon keskusteltu myös siitä, että Suomessa keskitytään liian yksipuolisesti yhden lajin treenaukseen ja sieltäkin pudotetaan liikaa harrastajia liian aikaisessa vaiheessa.
Lapset saa rasitusvammoja liiallisesta yksipuolisesta harjoittelusta ja huipputyyppejä jää todennäköisesti löytymättä koska lapset ja teinit kehittyy niin eri tahtiin.

Että ehkä jotain parantamisen varaakin voisi olla.

Oma poika on vasta 4v eikä harrasta joukkulajeja, tyttö voimistelee mutta ei ole kiinnostunut kilpailuihin lähtemisestä, joten kokemusta ei ole itsellä... Poikaa ehkä kiinnostaa jalkapalloa kokeilla, saa nähdä innostuuko.