Lievä dyspraksia lapsella?

Hei,
Kaipaisin kokemuksia vanhemmilta joiden lapsella on dyspraksia. Meillä lapsella 3v. on lievä dyspraksia. Haluaisin kuulla teiltä miten teillä on dyspraksiaa hoidettu? Minkä asteinen ongelma? Mikä on vaikeaa? Jos lapsi on jo esi/koulu ikäinen miten ne ovat sujuneet? Onko ongelma hävinnyt kokonaan? Onko tilalle tullut keskittymishäiriö? Kiitos etukäteen kovasti vastaamaan vaivautuneille!!

 

Moi, meillä pian 5-vuotiaalla tytöllä puheterapeutti totesi dyspraksian tytön ollessa 3,5-v. Syynä puheterapeutille menemiseen oli puheen viivästyminen, sanoja kaksivuotiaana oli n kymmenen ja ne hävisivät sitten vähitellen. Sanoja on kaksi, lisäksi nyt tukiviittomat ja kuvat käytössä. Puheterapiaa, si-fysioterapiaa ja toimintaterapiaa kerran viikossa jonka lisäksi kolmena pnä vkossa päiväkoti ja kerran viikossa kaksi tuntia kotona viittomien opettelua open johdolla. Eli täysi on meillä aikataulu!!!!

Viime syksynä tyttö pääsi neurologiselle osastolle osastotutkimusjaksolle, jolloin ft, tt, psykologi ja neurologi tutkivat ja totesivat että kyseessä on laaja-alainen kehityksen viive, sensorisen integraation häiriötä jne. Viivettä 1,5 vuotta eli täyttää lievän kehitysvammaisuuden määreen. Todella järkyttävää oli kuulla tuo koska se tark sitä, että koulu on sitten erityiskoulu, pienryhmäopetus ja pidennetty oppivelvollisuus.

Nyt tulevana kesänä on sitten uudet testit ja tuolloin, jos kehitystä ei ole tapahtunut, alkaa diagnooseja tulla. Vastustan itse kovasti esim tuota kehitysvammadiagnoosia kun minusta äitinä - mutta olen myös terveydenhoitaja, huomhuom - ihan niin huono tilanne ei ole, siis nuo viiveen aiheuttamat häiriökäyttäytymiset on vain pieni osa elämäämme, suurin osa on ihan kuten kohta viisivuotiaan tytön elämän kuuluukin olla. MUTTAMUTTA sitten kun on niitä huonompia päiviä tai hetkiä, niin silloin on koko tyttö ihan vetelä, tai kompastelee jatkuvasti tms.

Tyttömme ilmaisee itseään hyvin vaikka sanoja ei ole, sitä ovat tutkivat ammattilaiset sanoneet eli autismi- ym sulkeutunee pois. Sinusta voi tuntua kauhealta lukea tämä tekstini mutta ei meillä mielestäni se erityisyys näy koko ajan, ainoastaan tuo että lapsi käyttää viittomia ja kuvia on tietysti sinällään erityistä mutta henkilökohtaisen avustajan kanssa voisin hänet kuvitella ihan tavalliseenkin kouluun. Päivä kerrallaan eteenpäin mennään... Tsemppiä teille!

 

Teidän tilanne kuulostaa paljon vaikeammalle kuin meidän. Onko teidän tytön dyspraksia diagnoosi lievä, keskivaikea tai vaikea? Meillä on lauseita toiset hyvin selviä toiset vähemmän. Ulkopuolisille joudun ajoittain tulkkaamaan. Tytöstämme huomaan kun hän välillä tekee suullakin kovasti töitä jotta saa sanat ulos. Puheessa on virheitä mutta nykyään jo aika ymmärrettävää ainakin minulle(olen kotona 24h). Lisäksi tyttömme on aina ollut kuin spagettia kompuroi jalkoihinsa ja olemukseltaan on vähän löysä yli taipuva. Muljauttaa usein nilkkoja kun juoksee jolloin valittaa kipua. Juoksu on vähän holtitonta. En tiedä enää onko tämä liikunnallinen puoli normaalia vai ei. Kun vertaan kolmeen muuhun lapseemme niin tämä tyttöni eroaa kyllä heistä jonkin verran mutta mikä on normaalia eroa vaisuutta?

 

Minä olen kans kotona kun meillä myös juuri kaksi vuotta täyttänyt pikkusisko. Pikkusisko oppi ekana kielenään viittomat ja oppii niitä tosi nopeasti, meidän tämä ykkönen on mielellään sellainen seurailija ja vetäytyjä että pitää aika paljon kannustaa, että viitopa hei tämä, kylläpä meni hyvin jne. Luulen että vaikeasta dyspraksiasta on kyse koska sanoja ei oikeasti tule, nyt kun pikkusisko oppii koko ajan uusia sanoja niin kyllä vanhempi yrittää mutta ei vaan onnistu. Onko teillä puhuttu verbaalisesta dyspraksiasta vai dyspraksiasta?Kun se verbaal rajoituu siihen puheeseen mutta jos on dyspraksia niin se ilmenee yleensä myös juuri siten, että on kömpelyyttä tai "spagettia". Eli aivoista ei lähde kunnolla se viesti siihen kieleen että puhe onnistuisi tai sitten esim jos lattialla on vaikka matonreuna kääntynyt niin jalkapohjasta ei välity se viesti aivoihin että nosta jalkaa vaan seurauksena on yleensä se romahdus pitkin pituutta lattialle. Kävin tytön kanssa mm si-toimintaterapeutin luona muutamia kertoja ja hänellä oli siellä sellainen mankeli johon lapsi menee kuten lakana oikeasta mankelista. Meidän tyttömme ihastui siihen ikihyviksi! Sitten tällä si-fysioterapeutilla kun tyttö käy niin siellä on painopeitto, painohanskat jne käytössä eli haetaan sellaista tuntoa, kuulemma ote on selvästi jämäkämpi kun on painohanskat käsissä. Esim kynsien leikkausta ennen puristelen sormiin "tuntoa" tai sanon, että istupa sormien päällä vähän aikaa. Kun se kynsien leikkaus tietty muuten tuntuu hankalalta. Aika ajoin tyttö haluaa laittaa pikkusiskonsa vaatteita päälle, ja silläkin kuulemma on tarkoitus hakea niitä kehon rajoja. Käyttekö te missään terapiassa? Niin, vielä tuosta keskittymishäiriöstä.. Se on kai aika yleistä puheen häiriöihin liittyvää. Meillä aina joskus on vaikeutta jos ympärillä on hälinää- ja kyllä sitä yleensä on kun on se pikkusisko ja koira myös. Mutta jos lapsi saa jakamattoman huomion, niin ei mitään ongelmaa, kyllä jaksaa keskittyä! Mutta kun mies tekee pitkää päivää ja on kaikki nuo em hoidettava niin se jakamaton huomio onkin aika vaikea tarjota. Teilläkin kun on muita lapsia niin varmasti ovat hyvänä esimerkkinä tytöllenne - ja sitä aina itselleni muistutan, että SAA olla erilainen ja silti on yhtä rakas ja yritän aina kovasti että en sanoisi niistä erikoisuuksista pahasti mutta tietysti jos tuntuu, että ei mikään onnistu niin ei sitä silloin itsekään jaksa naureskella kun mieleen tulee kaikki tulevat ongelmat jos esim pukeminen ei suju jne. Mutta on vaan uskottava parempaan Voimia sinulle! ja vielä tähän loppun, että meidän näppäimistö on rikki, sori kirjoitusvirheet.

 

Käymme puheterapiassa 10kerran jaksoissa ja sitten taas on taukoa. Puheterapeutti on puhunut verbaalisesta dyspraksiasta mutta neurologi tai fysio/toimintaterapeutti ei ole tyttöä tutkinut. Itse mietiskelen koska vasta syntyneenäkin oli veltto vauva. Lisäksi vastasyntyneenä kärsi hengitys ongelmista ja myöhemmin todettiin laryngomalasiaa. Jotenkin hän on erilainen mutta niin ihana tyttö. Pitäisiköhän ottaa tämä liikkumispuoli puheeksi tuolla neuvolassa. Meillä on sama juttu tuon kontaktin kanssa kun on ympärillä vilskettä niin tyttö ei jaksa keskittyä mutta kahdestaan kyllä. Lisäksi ihmetyttää se kun kysyn jotain mihin voi vastata joo tai ei niin vastausta saa monesti inttää kauan ja voi olla että ei tulekkaan vaikka hän osaa kyllä sanoa joo tai ei. Tyttö ymmärtää puhetta hyvin. Tyttö on juostessaan, pomppiessaan ja kiipeillessään todella kaistapäinen tuntuu että itsesuojelua puuttuisi vähän vai johtuuko se liikkeiden hallitsemattomuudesta?. Kaikki aina kauhistelee tytön temppuja näyttävät niin vaarallisilta. Lähes koko ajan saa olla valmiudessa että kohta sattuu. Kunpa äitien ei tarvitsisi olla lääkäreitä tai terapeutteja mutta tuntuu että on pakko muuten jää vaille hyvää hoitoa. Tosi mukava kuulla muistakin kun tuntuu että mistään ei löydy juttu seuraa koskien näitä ongelmia. Tietoakaan kun ei paljoa löydy.

 

Hei ota vaan puheksi neuvolassa tuo kömpelyys ja toisaalta myöskin tuo vauhti.Meillä tytöllä on sensorisen integraation häiriötä ja juuri siksi on niistä painohanskoista ym hyötyä niin tuli mieleen että hakeekohan teidän tyttö jotain sillä hurjalla touhuamisella? joku aisti saa siinä tyydytyksen kun oikein hurjasti keikkuu? Meille se si-toimintaterapeutti esim sanoi, että pitäisi mahallaan lattialla ryömien puhaltaa höyhentä eteenpäin tai koko tyttö laittaa maton väliin kuten kääretortussa jne että nuo olisi hyväksi. Saattaisi olla että saisitte jonkun uuden terapeutin neuvoja antamaan. No, me on saatu hyviä vinkkejä kyllä noilta terapeuteilta. Ja hei, neuvoloissa, ainakaan täällä, tunnetaan todella huonosti esim dyspraksia tai sensorisen integraation häiriö, että suosittelen sinulle että etsi netistä niistä tietoa ja tulosta se ja vie mukanasi neuvolaan. Meillä nimittäin vielä 4-v tarkastuksessakin th väitti kivenkovaan minulle, että tyttö on TÄYSIN NORMAALI vaikka toin esille vaikka mitä vaikeuksia. No, me saatiin apu sitten puheterapeutin kautta.

 

Meidän tyttö ei muuten osaa puhaltaa tuli mieleen kun luin kirjoitustasi ja tällä hetkellä ikää on3v4kk. Tyttö tuntuu olevan riehuessaan iloinen ja tyytyväinen. Vähän väliä kolhii ja satuttaa itsensä johonkin. Mikä siinäkin on kummaa niin harvoin itkee vaikka sattuisi kovempaa yleensä vaan jatkaa touhujaan. En oikeen tuu juttuun sen puheterapeutin kanssa. Sillä on aina niin kiire kun haen tytön hyvä kun ei läimää nenän edestä ovea kiinni. Täytyy kokeilla neuvolan kautta. Mitä jos kerran kävisi näyttämässä tyttöä yksityisesti niin kellehän sen veisi neurologi?, fysioterapeutti? vai toimintaterapeutti? Kiitos sinulle kovasti vaivannäöstäsi olet suuresti avuksi!

 

Meillä
myös luultavasti dyspraksiaa pojalla. Tutkimukset on vasta aloitettu, fysioterapeutilla ollaan käyty ja toimintaterapeutin tutkimuksiin päästään luult. keväällä.
Puheterapeutille mennään taas keväällä taas. Poika on 4 v. 8 kk.
Pojalla on kielellisiä ja motorisia ongelmia molempia. Lisäksi ylivilkkautta. Ja aistiherkkyyksiä. Että en nyt sitten tiedä mikä hänellä on se ydin oire ja mitkä liitännäisoireita.
Kielenkehityksestä sen verran että kahden vanhana sanoi muutaman sanan. Kolmen vanhana yhdisteli muutaman sanan lauseita, mutta monista sanoista sanoi vain ensimmäisen tavun. Kielellinen kehitys meni humasti eteenpäin 3,5-4:n vanhana. Nykyään puhuu suht. hyvin, puhe on epäselvää ja konsonantit vaihtaa paikkaa. Pärjää tutussa arkipuheessa, mutta kun menee siitä vähän sivummalle, niin sanat menevät solmuun. Hallitsee vielä huonosti kielioppia,että en nyt sitten tiedä, onko jotakin dysfasiaankin viittaavaa.
Poika kehittyi motorisesti ihan normaalisti pienenä, mutta nyt isompana on ongelmia alkanut ilmetä mm. pukemisessa, luistelussa,hiihtämisessä, piirtämisessä. On vauhdikas ja liikkuminen särmikästä. Ei oikein hallitse omia liikkeitään. Liikkeet isoja ja voimakkaita.
Poika on päiväkodissa integroidussa pienryhmässä, ja tarvitsee tukea monissa asioissa.

 

Kopioin tuon edellisen tekstin tuolta toisesta dyspraksia pinosta. Eli meilläkin lievemmän sorttista dyspraksiaa.
Oletko lukenut kirjoja "Tahatonta tohellusta" tai "aistimusten aallokossa"? Kertovat sensorisen integraation häiriöstä, josta dyspraksiakin johtuu. Varsinkin jälkimmäisessä kirjassa on aika kattavasti kerrottu siitä. Suosittelen todella!

 

Se, että tyttö kolhii itseään usein, ja ei tunnu tyttöä sattuvan, voi johtua tuntoaistijärjestelmän häiriöstä. Se, että liikkuu koko ajan, voi viitata liike-ja tasapainoaistejärjestelmän häiriöön. Se, että keskittyy rauhallisessa ympäristössä, mutta ei hälinässä, voi viitata myös si-häiriöön, eli aivot ei käsittele tehokkaasti kaikkia ympäristön aistiärsykkeitä, mm. ääniä, ihmisiä, valoja ym. jolloin aivot ikäänkuin ylikuormittuvat.
Onko teillä selkeä ero siinä, miten tyttö käyttäytyy ja keskittyy kotona ja muissa rauhallisissa paikoissa,tai sitten joissain hälinäpaikoissa?
Si-häiriön yleisiä tunnusmerkkejä ja oireita (voivat johtua tietysti myös jostain muustakin)
-Yliaktiivisuus ja heikko keskittymiskyky
-Käytösongelmat
-Puheen ja kielenkehityksen viiveet
-lihasjänteyden ja koordinaation vaikeudet
-Oppimisvaikeudet koulussa

 

Sensorisen integraation terapian yhdistys

 

Täytyy ruveta kahlailemaan tietoa noista kirjoistakin. En osaa erottaa tytössä mitään eroa ollaanko kotona vai muualla. Kaupassa käynti on vaikeaa pitää olla rattaat tai valjaat jolla saa tytön kiinni ostoskärryihin. Muuten hän juoksentelee päättömästi kaupassa hyllyjen välissä. Löytyy myös toinen puoli tyttö tykkää tehdä palapelejä ja silloin malttaa istuakkin paikoillaan. Ruokailu on myös haasteellista pyöritään tuolissa, istutaan puolella kankulla ja juostaan ympäriinsä. Valitettavasti nämä toimet ovat ruvenneet tarttumaan myös kaksossiskoon plääh! Uskoisin että tytöllä on myös jotain muuta kuin pelkkä verbaalinen dyspraksia. Kiitos teille molemmille! Otan mielelläni vastaan kokemuksia ja neuvoja.

 

Tyttö ei tykkää pitää sukkia ne lähtee jalasta melkein heti. Sukkia laitamme jalkaan kymmenia kertoja päivässä. Tätä hän tekee koko ajan kotona mutta ei muualla. Riisuu myös helposti vaatteet pois ja juoksenteelee nakupellenä. Kylmä ei tunnu haittaavan mukavampaa on olla nakuna. Kaksossisko tulee kyllä heti pukemaan vaatteet ja valittaa että on kylmä.

 

Oletkin saanut jo paljon vinkkejä! Nuo tahatonta tohellusta ja aistimusten aallokossa ovat todellisia tietokirjoja sensorisen integraation häiriöstä. Tahatonta tohellusta enemmän konkrettisia ohjeita antava ja aistimusten aallokossa sellainen teoriakirja. Kuulostaa kyllä siltä, että tyttärelläsi olisi si-häiriötä. Juuri tuo että ei tykkää pitää sukkia tai haluaisi olla ilman vaatteita voisi viitata siihen. Tiedätkö miksi hän ei halua pitää vaatteita? Joskus tuntoaisti voi olla yliherkkä ja esim kaikki vaatteiden saumat, pesulaput, vyötärönauhat, ylipäätään ihonmyötäiset vaatteet ärsyttävät. Sitten taas toisaalta jos on tuntoaistissa puutoksia, niin lapsi kaipaa tiukkoja ihonmyötäisiä vaatteita eikä tuolloin saumat ym häiritse. Ja tilannehan voi vaihdella, toisena hetkenä ahdistaa tiukat vaatteet, toisena löysät. Me kiinnitettiin huomiota tuossa syksyllä kun suihkun jälkeen meidän 4-v tyttö pötkötteli viileällä pukuhuoneen laattalattialla, ei tuntunut kylmältä ollenkaan. Ei meilläkään tyttö kummemmin valittele kompuroituaan, joskus jos esim tuolilta putoaa, saattaa sattua. Meidän tyttöhän sai sellaisen tasapainotyynyn jonka päällä istua. Se rauhoittaa ja vaatii vähän keskittymistä että pysyy istuja paikoillaan. Kun kysyit, kenelle veisit tyttöä näytille niin jos löytäisit fysio- tai toimintaterapeutin, jolla on si-koulutus, niin hän varmasti osaisi eniten ohjata teitä. Mutta neurologin kautta varmasti voisi saada lähetteen juuri si-terapiaan ja mahdollisesti muihin lisätutkimuksiinkin. Voisiko se teidän puheterapeutti kirjoittaa lausunnon neurologille, jossa kertoisi havainnoistaan ja havainnoistasi? Kyllähän teidän pitäisi saada tämä hoidettua ihan perusterveydenhuollon kautta mutta koska voin sanoa omasta kokemuksesta että apua ei perusth:sta saatu, niin toivon teille parempaa onnea. Ja melkein saman tien kehoittaisin sinua ottamaan yhteyttä neurologiin ja tuomaan itse esille tuon si-häiriön.

 

Nuo asiat sopisivat kyllä hyvin meidän tyttöön. Tuntuu uskomattomalle jos asioihin löytyy joku syy eikä vaan ole haasteellinen lapsi. Täytyy ruveta selvittämään asiaa. Jos tulee vielä jotain mieleen niin saa kirjoitella lisää luen mielelläni ja vastailen myös.

 

Meillä poika on myös sekä yli- että aliherkkä kosketukselle. Enemmän kyllä aliherkkä. Hakee kosketusta ja kontaktia paljon. Viime talvena naapurin poika heitti jääkökön suoraan pojan poskeen, niin että iho meni rikki, niin poika oli vaan että "oho #### heitti jääkököllä" ja jatkoi leikkiä. Kämmenet, jalkapohjat ja pää ovat pojalla herkkiä. Ja ei siedä yllättävää, hentoa kosketusta. Mutta vaatteiden saumat tms. eivät ole ikinä haitanneet. Ruoan suhteen on valikoiva.
vestibulaarisessa eli liike- ja tasapainoaistissa pojalla on myös aliherkkyyttä. Hakee tietynlaista liikettä paljon, pyörii, hyörii, pomppii, seisoo pää alaspäin. Ei meinaa mennä millään päästänsä pyörälle, vaikka pyörisi kuinka jossain karusellissa tms.
Me tosiaan ollaan pari kertaa käyty fysioterapeutilla, joka laittaa lausunnon ylilääkärille, joka kirjoittaa lähetteen toimintaterapeutin arviointijaksolle (5-8 krt). Meidän kunnassa on tällainen järjestely. Fyssa huomasi pojassa selviä si-häiriön merkkejä.
Toivottavasti saatte apua. Tyttösi on onneksi vasta 3 v. joten on aikaa vielä ennen koulun aloitusta.

 

Olen aikuinen dyspraktia-diagnoosin saanut. Minulla se on tosi lievänä ja keskittyy vain kielen motoriikkaan. Alle kouluikäisenä oli hieman hienomotoriikkaan liittyviä ongelmia muualla kehossa mutta ne hävisi ilman mitään erityistä kuntoutusta.
Kävin erityispäiväkotia mutta siellä lastentarhaope oli sitä mieltä, että normikouluun vaan ja kävinkin koko peruskoulun normikoulussa. Oppimisen suhteen ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa - lähinnä tulin kiusatuksi mutta en kokenut sitä erityisen pahana. Silti, jos saisin valita uudelleen, kävisin normikoulun.



Jos haluatte jutella lisää, laittakaa meiliä: rikudhallel@gmail.com

 

ihmex2

tuo yksi kertomuksesi kuulosti todella tutulta ihan kuin meidän pojalla oli aikanaa joskus vieläkin... kohellusta ja kipuaistimukset tuntui välillä puuttuva sekä vaaran tajuaminen sitä ei tajua välillä vieläkään (nyt 8v)...

alkuun lähdettiin puheterapiaan n.2v6vv pojan ollessa ja sitten käytiin lapsen käytöksen takia tukea hakemassa perhe neuvolasta josta saatiin lääkärin lähete neurologian puolelle sairaalaa sairaalassa eri asteisia tutkimuksia ja diaknoosina oli viimein dyspraksia adhd tyyppisesti kehitys osittain viivellistä.... sitten myöhemmin oli yhteyksissä sairaalaan ja jauhoin tarpeeksi sain lähetteen lastenlinaan missä samaa jauhettiin uudelleen ja kontrolli käynnin jälkeen tuli lähete sieltä oman sairaalan lasten psykan polille.....

missä ensimmäisessä tapaa misessa lääkäri totesi että selkeä adhd tapaus lääkkeistä olis hyötyä (mikä pitikin paikkansa) ja tuo lasten psykan lääkäri oli muuten ensimmäinen joka kysyi minulta kuinka minä jaksan keskustelun lomassa silloin mulle tuli ahaa elämys että tää lääkäri osaa asiansa... vaikka varmaan ne neuroligian puolen lääkäritkin osas mutta yks pieni kysymys tuntu muuttavan kaiken


ja siis kaikki tuo tutkimuksiin pääsy tarvitsi sen että itse vaati ja selitti puhelimessa miten lapsi toimii niin ammattilaisille

hei jos tulee jotain mieleen niin kysy pyrin vastaamaan kyllä

jos nyt ei taas mennyt aiheen sivuun kokonaan