Liian nuori äidiksi?

Mä olin 21 kun tulin ekaa kertaa raskaaksi, oman ikäiseni kaverit kauhistelivat kuinka nuorena teen lapsia ja vieläkin tulee päivittelyä miten sä jaksat! Isovanhemmat taas olivat odottaneet jo kauan perheenlisäystä, olimme silloin olleet yhdessä 5 vuotta. Mutta kyllä vieläkin kuulee vähän väliä sitä että kuinka nuori olen äitinä. Siihen vaan totean että no, mun lapset ovat 18 siinä vaiheessa kun ollaan neljäkymppisiä ja teillä pyörii jaloissa 2-vuotias pikkukakara! Kyllä ovat olleet vaikeita sen jälkeen..

 

kerron tarinani täälläki.

mä olin 16v ku aloin odottaa esikoista v-01.ja kyllä,täysin toivottu lapsi.
silloin olin ollu 1/2v yhessä mieheni kanssa.

kukaan ei tullu sanomaan päin naamaa mitään mut varmasti (sukuni tuntien) puhuttiin selän takana.

v-05 syntyi toivottu tyttö.

pillerit lopetin marraskuulla joten kolmas lapsi on tervetullut.
häät on 1/2 vuoden päästä

silloin oon melkein 23v.

aluksi esikoisen odotuksen aikana pelotti et kuinka pärjään ku ikääkään ei oo mahottomasti mut ku v-02 sain pojan syliin sairaalassa niin tiesin et jotenki aina selvitään.

 

Kysyjä tietysti ajatteli, että koska hän on itse liian kypsymätön äidiksi, niin kaikki hänen ikäisensä ovat. Itse tiedät, kuinka hyvä elämäntilanteesi on. Omaan tuttavapiiriini kuuluu 20-vuotiaana äidksi tulleita, jotka ovat olleet ihan valmiita äitiyteen ja jotka ovat edelleen yhdessä miehensä kanssa, vaikka lapset on jo aikuisuuden kynnyksellä.
Itse aloin odottaa lastani 38-vuotiaana ja juu, sain joitain puolitutuilta todella hupaisia kommentteja aiheesta, kuinka uskallan niin vanhana tehdä lapsia. Fyysisesti olet tosiaan unelmaiässä lapsentekoon, joten jos sinulla on sopiva elämäntilanne, niin ihmettlyt voi jättää omaan arvoonsa.

 

Minä sain mieheni kanssa esikoisemme, kun olin 18 vuotias. Ja nyt reilu kuukausi sitten saimme neljännen lapsemme, ja minä täytän parin kuukauden päästä 24v. Mieheni on minua 5 vuotta vanhempi. Mieheni tapasin ollessani 16v. Olemme saaneet kuulla ties minkälaisia kommentteja. Nykyään niistä ei enää jaksa välittää, mutta silloin aluksi ne kyllä todellakin loukkasi ja satutti. Mutta itse tiedämme, että olemme hyviä vanhempia lapsillemme. Olemme lapsemme itse halunneet ja saaneet, yksikään lapsi ei ole vahinko. Muut ajatelkoon mitä tahansa.
Jätä vain arvostelijoiden kommentit omaan arvoonsa! Ja nauti raskaudestasi ja lapsestasi!
Välillä on tullut mietittyä, että onko tosiaan niin, että kun on nuori äiti, saa hänelle sanoa lähes mitä vain typerää...

 

meidän esikoinen syntyi ku mä täytin 18, kauhistelijoita riitti eikä kukaan oikein uskonut meidän suhteenkaan kestävyyteen (mitä en ihmettele). jälkeen päin ajateltuna mä olin täys teini vaikka silloin tunsinkin olevani valmis. eikä niin etten olisi ollut tai en olis ymmärtäny vastuuta, hyvinhän tää on menny eikä mulla ollu harhaluuloja kotileikeistä. mut vastuu on kasvattanut nuoresta aikuiseksi.
ja nuoruudesta sen verran, etten mä sitä menettänyt. teiniys, lapsekkuus ja vastuuttomuus meni, mutta se ei paljoa harmita!! =)

 

heipä hei!
minä olin kun sain esikoiseni 16 vuotiaana ja ihan oli haluttu lapsi vaikka olikin vahinko,enkä ole katunut päivääkään ja en ole jäänyt mistään paitsi päin vastoins sain terveen ihanan pojan joka nyt täytti jo 7vuotta,äitini hyväksyi asian heti mutta isäni ei puhunut minulle heti ollenkaan vaan lähti ovesta ulos.nyt odotan jo kolmatta lastani ja samat isät kaikilla lapsilla,voitte laittaa mailia jos haluatte kuulla lisää,onlyyou@netti.fi

 

Aina niitä kauhistelijoita riittää. Itse olen 25, ja minunkin raskauttani useat epäilivät vahingoksi, koska toisen tutkinnon opinnot ovat vielä kesken.

 

Mä olen ollu 21v esikoisen saadessani enkä kertaakaan ole kokenut että minua olis pidetty jotenkin erikoisen nuorena äitinä. Ehkä tuo on ihmisestäkin kiinni, ei niinkään iästä. Toinen ei ole välttämättä "kypsä" äidiks edes 30-vuotiaana.

 

Minä sain pikku äijän ollessani 18 vuotias. Lapsi oli toivottu ja tekemällä tehty. Silti sain kyllä kovaakin kritiikkiä välillä, vaikka koimme mieheni kanssa olevamme valmiita vanhemmuuteen. (Tai niin valmis kuin siihen nyt vain voi olla.. Ainahan se myllertää)

Ensimmäisillä neuvola käynneillä terveydenhoitaja kyseli että olenko ottanut huomioon muita "vaihtoehtoja" kuin lapsen synnyttäminen. Itku kurkussa sitten aina palasin kotiin, mutta onneksi hoitaja vaihtui neljännellä raskauskuulla ja uusi hoitaja tuki ja oli iloinen. Itse kun olin pakahtua onnesta, niin tuollaiset kommentit kyllä vetivät maahan.

Moni ystävä tiesi että yritimme lasta, joten siltä suunnalta ei tullut ilkeitä huomautuksia. (Mitäpä sellaisella ystävällä olisikaan tehnyt?) Mutta esim. synnytyssairaalassa vielä hoitajat jaksoivat päivitellä, että kuinka sitä nyt noin nuorena, ja tämän siitä saa kun ehkäisyvalistus ei Suomessa toimi.

Aika karski olen luonteeltani, mutta ainahan tuollaiset kommentit satuttavat. En silti usko, että valmius äitiyteen on iästä kiinni. Tunnen monia nuoria (all 20) jotka ovat huomattavasti kypsempiä, ja valmiimpia ottamaan vastuuta, kuin jotkut 40 vuotiaat. Myös toisinpäin kuvio pelaa...

Onnea ja tsemppiä! Hyvin se menee!

 

Ikarasismia olen saanut osakseni minakin. Olin 20-vuotias kun aloin odottamaan (nyt puolivuotiasta) poikaani. Useat tyokaverit tulivat ihan suoraan kysymaan olinko jarkyttynyt kun tajusin olevani raskaana ja, etta vielako olen yhdessa sulhaseni kanssa vai lahtiko han kavelemaan! Laakarikin kysyi, etta olenko ihan oikeasti onnellinen raskaudesta.

Tiesin kylla nayttavani ikaani nuoremmalta, mutta mielestani on silti torkeaa molayttaa pain toisen naamaa, etta "Voi kauhea, sinustako on muka tulossa aiti? Sinahan naytat ihan 15-vuotiaalta".

Ja mummu kommentoi asiaa sanomalla, etta "sinahan olet viela lapsi itsekin". Itse han oli 23-vuotias esikoisensa syntyessa...

Kuitenkin nyt kun liikun pojan kanssa kaupungilla ihmiset nayttavat hyvaksyvan tilanteen paremmin. Pakkohan se on kun tilanne on nyt peruuttamaton. Tai sitten mina naytan vanhemmalta lastenvaunuja lykatessa B)

 

\

heipä hei!
minä olin kun sain esikoiseni 16 vuotiaana ja ihan oli haluttu lapsi vaikka olikin vahinko,enkä ole katunut päivääkään ja en ole jäänyt mistään paitsi päin vastoins sain terveen ihanan pojan joka nyt täytti jo 7vuotta,äitini hyväksyi asian heti mutta isäni ei puhunut minulle heti ollenkaan vaan lähti ovesta ulos.nyt odotan jo kolmatta lastani ja samat isät kaikilla lapsilla,voitte laittaa mailia jos haluatte kuulla lisää,onlyyou@netti.fi

Ei pahalla, mutta "samat isät kaikilla lapsilla"..?

 

Tulin raskaaksi ollessani 18-vuotias, toivoin lasta todella paljon, olin asunut 17vuotiaasta omassa (vuokra) asunnossa. En koe että olisin ollut liian nuori, mutta eihän minulla mitään kokemusta ollut lapsen kasvattamisesta, kyllähän me aina yhdessä olimme ja päivästä toiseen menimme, mutta ei sitä silloin lapselle osannut antaa sellaisia asioita kuin nyt. Ajatteli niin eritavalla. Toki nuorempana on varmaan menevämpi ja pitää liikkua lapsen kanssa, mutta vanhempana osaa antaa aikaa eritavalla ja ajatella lasta, eikä itseään! Poikani on pian 8 ja erittäin terve ja fiksu lapsi.

 

Mä olin 17 kun me alettiin miehen (tai pojan, oli silloin 18) kanssa haluta lasta. Esikoinen syntyi kaks kuukautta ennen kun täytin 18. Nyt meillä on kaksi lasta ja mä opiskelen AMK:ssa. Viime kesänä kun mentiin naimisiin ja mä kerroin että alan opiskella korkeakoulussa niin kommentit nuoruuden pilaamisesta yms loppui suvun puolelta. Vieraat (esim. neuvolatädit) vieläkin ihmettelee ja kaupassakin voi joku täysin vieras tulla jotain sanomaan iästä, mut kyl niihin kommentteihin on jo alkanu tottua. Nii mä olen nyt 20v.

 

Olin 23-vuotias kun tulin raskaaksi (vauvan syntyessä "jo" 24-vuotias), mutta tästä huolimatta eräs mieheni ystävä kysyi, että oliko se vahinko? Muutenkin osa sukulaisista oli ihmeissään uutisesta, olinhan vasta aloittanut opinnot yliopistossa.. Ihan kuin lasten saanti ja opiskelu eivät missään tapauksessa sopisi yhteen. Nyt lapsi täyttää kolme vuotta ja opintoja on jäljellä reilu vuosi - hyvin on pärjätty, enkä voisi kuvitella elämää ilman lasta!

 

Mä olin 16 kun rupesin esikoista odottamaan..neuvoloista ym sain vaan ikävää palautetta..esim: en saa lapsen huoltajuutta kun olen alaikänen(lapsen isä oli silloin 18) ja ei saada kaupungilta asuntoa kun olen alaikänen...en antanut asiioitten häiritä,,itse tiesin mihin olen valmis..toisen lapsen sain kun olin 19 ja samaa raataa jatku..ihmiset katsoivat mua pahekusvasti...ja nyt odotan kolmatta ja olen 22 ja vieläkin saan pahoja katseita...itse me tiedämme mihin ryhdymme ja mitä haluamme..mielestäni äitiys ei katso ikää..mä olen onnellinen kun nuorena lapseni teen..jaksan enemmän niitten kanssa...ja kun olen vanha lapsetkin on jo aikuisia ja saan nauttia eläkepäivistä ehkä nuorena mummona=) kuka tietää...=)

 

Olen 20-vuotias ja mieheni on saman ikäinen. Meille on nyt tulossa esikoinen ja uutinen vauvan tulosta on ollut mieluinen kaikille. Kukaan ei ole tullut sanomaan että noin nuorena tai yms. Monet on kyselleet ennen raskautta että millonkas niitä lapsia Neuvolassa kysyivät ensimmäisellä kertaa että oliko vauva suunniteltu ja kun sanoin että oli asia jäi siihen. Ei enempiä kysymyksiä siihen suuntaan.

 

ite olin 20 kun aloin odottaan poikaa ja en oo viellä saanu mitään kommenteja ja nyt kun sain tytön olin 22 ja nyt odotan kolmatta ja nyt yöllä 1 aikaa täytän 23.w!

 

Olin 17 kun raskaus alkoi ja esikoinen synty kun olin just täyttäny 18..
Sillonen mies lähti, ylläri sinänsä.. Hyvin pärjättiin.. Nyt kuitenkin ihana mies vierellä ja toinen lapsi...
Koskaan ei katottu mitenkään alaspäin vaikka olinkin suht nuori..
Kaveriporukassa ensimmäinen joka sai lapsen.. Kaverien yhteydet väheni kun ei missään käyny, mutta nykyisin heilläkin omia lapsia joten ymmärtävät ettei aina pääse...

 

Olin 23 kun sain vauvan. Laitoin mun nuoruuden parhaalle kaverille viestin, että menkat on myöhässä, tulee varmaan vauva. Vähän ajan päästä alkoi kuitenkin menkat ja laitoin siitäkin viestin. Häppä vastasi : "onneksi ei ole vaavii tulossa, olis varmaan aika erilaiset seuraavat 10-vuotta". muistan tän viestin varmaan aina, vieläkin tulee paha mieli. Seuraavassa kuussa sitten jo saikin poika alkunsa.

Mielestäni on tosi mukava ajatella, että kun poika menee kouluun, olen itse vasta 30.

 

\

\

No eipä 20-vuotias liian nuori ole,jos elämäntilanne kohdallaan.(että takana useampi vuosi seurustelua jne)

Meillä ei ollut edes puolta vuotta seurustelua takana, kun esikoinen ilmoitti tulostaan, toivotusti. Muutama sukulainen kommentoi aluksi töykeästi, mutta läpi paistoi se, että pakko kommentoida niin, että tuntisi itsensä paremmaksi tms. Meidän ikäerokin tuntui häiritsevän monia. Nyt 5 vuoden jälkeen naimisissa ja 2 lasta :heart:

meillä samanlainen tilanne,ollaan seurusteltu suosi sitten kun esikoinen syntyy.Eipä ole onnksi ainakaan mun tietoon tullut pahoja kommentteja muutakun yhdeltä kaverilta.Meillä on ikäeroa 5vuotta.
tuossa huomaa ettei kannata paljoa korviaan lotkauttaa tommosten kommenttien takia =)

 

tämä taitaa olla ikuisuusasia mistä voidaan olla eri mieltä puolin ja toisin. olin kk vaille 21 kun sain esikoiseni. 4kk siitä sain tietää olevani raskaana. noh, kerroin siitä n. 3kk päästä isosiskolleni, jolla ei ole lapsia. odotin iloista vastausta millaisen sain pikku-siskoltani, mutta vastaus olikin. "täh! siis, olekste ihan varmoja tälläsestä asiasta, se oli ihan varmaan vahinko" hän yritti saada minua sanomaan et voi harmi kun näin kävi. halusin heti esikon syntymän jälkeen toisen lapsemme, ja päivääkään en sitä kadu. tällä hetkellä 3 ja 2 vuotiaat, parhaat kaverukset! minullekkin sanottiin, keho parhaimmassa iässä saada lapsia. ei ole sääntöä, missä sanotaan että milloin ne lapset pitää tehdä.

 

Mä oon 21, melkei 22, ku meidän esikoisen pitäs syntyä, la20.8, ja on kyl ihan toivottu vaavi. Avomies 25, molemmilla ammatit ja vaki työt.Yhdessä ollaan oltu mekein 3v. Kukaan ei ainakaan meiltä oo tullu kyseleen, et oliks vahinko, ym. Päin vastoin, mä luulen, et siskoni ja äitini pitää mua jo melkein vanhana ensisynnyttäjänä. Ne oli molemmat 18, ku sai esikoisensa. Iloista helmikuuta kaikille...

 

Pari vuosikymmentä taakse päin, niin tätä keskustelua ei olisi, liian nuorista meinaan. Ensi synnyttäjien ikähän on noussut huimasti (29v).
Ollaan siis ylpeitä nuoresta ja fyysisestikkin parhaasta synnytys iästä!
Olen 21 ja lähes kaikki lähipiirissäni ovat kyselleet "vahingosta". Rehellisesti oon vastannu et vahinko oli mut toivottu sellanen =)

 

\

\

\

No eipä 20-vuotias liian nuori ole,jos elämäntilanne kohdallaan.(että takana useampi vuosi seurustelua jne)

Meillä ei ollut edes puolta vuotta seurustelua takana, kun esikoinen ilmoitti tulostaan, toivotusti. Muutama sukulainen kommentoi aluksi töykeästi, mutta läpi paistoi se, että pakko kommentoida niin, että tuntisi itsensä paremmaksi tms. Meidän ikäerokin tuntui häiritsevän monia. Nyt 5 vuoden jälkeen naimisissa ja 2 lasta :heart:

meilläkään ei ollu puolta vuotta seurustelua täynnä ku jätettii ehkäsy pois ja jäi odottamaan esikkoa saman tien. mä ymmärrän hyvin silloisten epäilijöiden huolen johtuen mun iästä, meidän ikäerosta ja siitä ettei tosiaan tunnettu toisiamme kovinkaan kauaa ennen ku muutettiin yhteen ja haluttiin lapsia.
mut onneks sitä yleensä itse tietää parhaiten mitä elämältään tahtoo. oltu nyt yhdessä 4½v, kolmas lapsi tulossa.


meillä samanlainen tilanne,ollaan seurusteltu suosi sitten kun esikoinen syntyy.Eipä ole onnksi ainakaan mun tietoon tullut pahoja kommentteja muutakun yhdeltä kaverilta.Meillä on ikäeroa 5vuotta.
tuossa huomaa ettei kannata paljoa korviaan lotkauttaa tommosten kommenttien takia =)

=)

 

Mä olen just sitä ikäloppukansaa (eli melkein 30v.) kun ekani synnytin.

Mutta mä en olisi ollut valmis tulemaan raskaaksi 20v. enkä allekaan. Tuntuu, että itse oli niin nulikka silloin. Mutta nyt kun on tullut järkeä
(tai sitten ei) niin ainakin tuntuu, että ehkä se olisi ollut helpompaa nämä valvomiset silloin kuin nyt. Tietty fakta mun kohdalla oli, että mä en ollut valmis mutta siis jos tuntee sen, että pystyy olemaan äiti vaikka 15v. niin ei siinä mitään. Silloin ei ole liian nuori äidiksi.

Kysehän on siitä mihin ne omat henkiset resurssit riittävät. Enkä sano, että olisi pätkääkään parempi äiti jos on tää 30v. kuin 20v. Eli ei se ikä sitä äitiyttä tee vaan se tyyppi itse.

Joten toivotan onnea perheen kasvamisesta ja kyllä ne kaikki siitä lutviutuu.