Onko hälyyttävää?
Ollaanko epäonnistuttu vanhempina? Meidän vajaa neljävuotias on todella sosiaalinen ja saattaa esim. kaupassa alkaa selvittämään asioita jos joku tule juttelemaan. Tervehtii naapureita ja jututtaa myös heidät. Taloyhtiön huoltomiehille nostaa kättänsä tervehdykseksi jne. Ei oikeastaan ujostele ketään. Uusille ihmisille puhuu reippaasti ym. Koen, että kiintymyssuhde ym. on todella hyvä. Onko tämä jotenkin outoa, jos lapsi on tuollainen?