Liikunta ja liitoskivut

Moro,

19 vk on mittarissa ja liitoskivut hiljain alkaneet. Tuntuu, että lantio olisi ihan hajanaisia palasia täynnä. Tällä hetkellä kolottaa lähinnä kävellessä. Työmatkat kuljen pyörällä ja töissä lähinnä istun tietokoneen ääressä.

Onko jollain kokemusta liikunnasta liitoskipuisena? Lähinnä mietin, että uskaltaako sitä lähteä lenkille. Kävellessä välillä vihlaistessa tulee sellainen olo, että jokin menee ns. sijoiltaan, vaikka se taitaa olla vain tuntemus. En tiedä, olisiko juokseminen aivan tuskaa, vai tekisikö vain hyvää. En ole vielä uskaltanut kokeilla, mutta kai sitä voi kotiin kääntyä, jos ei juoksu kulje....

Uiminen tulee itselle mieleen turvallisena ja varmaan mukavan tuntuisena lajina. Jotenkin on sellainen olo, että kolotuksesta huolimatta jotain liikuntaa pitäisi harrastaa, että lihakset pysyvät kuosissa. Jos se lihasten vahvistaminen vaikka helpottaisi kipuja? Huonolla tuurilla näitä vaivoja on vielä viikkotolkulla luvassa. Ja rauhallista jumppaa kotona.

Jos joku on keksinyt jonkun hyvän jumppaliikkeen, lajin tai muun taikalääkkeen tälle kiusalle, niin pistä jakoon!

 

Hiiooop, katsotaan jos tänään löytyisi ajatuksia tästä aiheesta.

Eilen vähän tein kyykkyjä ja muuta kevyttä jumppaa kotona. Jotenkin tuntui siltä, että kun tekee hitaita hallittuja liikkeitä, ei niinkään juilinut. Enemmän sattuu kun vaan kävelee tai vaikka nousee sohvalta tai touhuaa kotona. En ainakaan huomannut, että olisi kivut pahentuneet.

Luin eilen netissä kaikkia palstoja ja kommentteja aiheesta. Kovin ristiriitaisia ohjeita olivat ihmiset saaneet. Jollekin lääkäri oli määrännyt liikuntakieltoa ja saikkua pitkän aikaa. Toiselle lääkäri oli suositellut rauhallisia kävelylenkkejä. Mahtaako sitten johtua siitä, onko kivut kuinka pahat? Edellisessä raskaudessa mulla alkoi nämä kivut ihan lopussa vasta, tällä kertaa tässä puolivälissä. Vielä ei ole älyttömän suuret kivut, mutta jotenkin tässä aavistelen, että pahempaa on vielä tulossa...

 

Mä en pysty liikkumaan. Mulla kivut ovat siis niin kovia, että ajoittain ei onnistu edes kävely parkkipaikalle.

Mulla ei liitoskivut ole yhdessäkään raskauidessa (4. meneillään) hellpottuneet liikunnan avulla, vaan päinvastoin. Mitä enemmän liikun, sitä kipeämpi sitten muutaman tunnin kuluttua olen. Paras on vaan olla mahdollisimman paljon levossa.

Eilen kävin esikoisen kanssa ostoksilla...reissu kesti matkoineen 2 tuntia. Iltapäivällä kävin lasten kanssa uimassa, jolloin jouduin kävelemään autolta rannalle ja rannalta autolle yhteensä ehkä noin 500 metriä. Vedessä en uinut, vaan vain olin ja vahdin lapsia.

Ilta alkoikin sitten jo olemaan helvettiä ja yöllä heräsin kipuihin monta kertaa. Olin aika varma siitä, etten pääsisi tänään sängystä ylös ja olinkin hyvin onnellinen siitä, että aamulla olisi lauantai ja mies siis olisi kotona, eikä töissä.

Tässä olen nyt pohtinut, että lähteäkkö, vaiko eikö kangaskauppaan, mutta taidan jättää lähtemättä, sillä illalla pitäisi olla siinä kunnossa, että pääsisin veneilemään. Ja jos nyt lähden ulos 4 seinän sisällä, en siinä kunnossa illalla välttämättä olisi.

Pahin mahdollinen, mitä voin tehdä, on ottaa juoksuaskelia. Ihan siis jo se 2-3 saa aikaan räjähtävän kivun ja siitä toipuminen vie useamman päivää. Samoin kompastuminen portaissa, jolloin joudun liikuttamaan jalkaa nopeasti estääkseni kaatumisen...tämänkin tiimoilta olin taas pari seuraavaa päivää vammainen.

Viime raskaudessa, viikolla 38+5 heräsin yöllä vessahätään vain todetakseni, etten a) pääse sängystä ylös ja b) pääse vessaan, vaikka mies auttoi mut sängystä ylös. Matka sängystä vessaan on n oin 3 metriä ja sen matkan kävelemiseen (raahautumiseen miehen avustuksella) mulla meni 30 minuuttia. Tovi meni siinä, kun jouduin keskellä matkaa pitämään lepotauon penkillä. Ja tämä johtui siitä, että olin edellisenä iltana hakannut rautakangella jäitä ulko-ovemme edestä. En siis edes liikuttanut jalkoja mitenkään, mutta se tärinä kulki näemmä tangosta koko kroppaan, eli myös liitoksiin, jotka kipeytyivät.

Niin kauan kun voit kivuitta liikkua, niinn liiku. Mutta kun kivut alkaa, niin kannattaa vähentää liikkumista. Mulla kesti viimeksi pahat liitoskivut vielä useamman kuukauden synnytyksen jälkeen, eikä ne ehtineet 3 vuodessakaan loppua aivan kokonaan. Saas nähdä missä kunnossa olen, kun tämä lapsi syntyy.

 

Mä en pysty liikkumaan. Mulla kivut ovat siis niin kovia, että ajoittain ei onnistu edes kävely parkkipaikalle.

Mulla ei liitoskivut ole yhdessäkään raskauidessa (4. meneillään) hellpottuneet liikunnan avulla, vaan päinvastoin. Mitä enemmän liikun, sitä kipeämpi sitten muutaman tunnin kuluttua olen. Paras on vaan olla mahdollisimman paljon levossa.

Eilen kävin esikoisen kanssa ostoksilla...reissu kesti matkoineen 2 tuntia. Iltapäivällä kävin lasten kanssa uimassa, jolloin jouduin kävelemään autolta rannalle ja rannalta autolle yhteensä ehkä noin 500 metriä. Vedessä en uinut, vaan vain olin ja vahdin lapsia.

Ilta alkoikin sitten jo olemaan helvettiä ja yöllä heräsin kipuihin monta kertaa. Olin aika varma siitä, etten pääsisi tänään sängystä ylös ja olinkin hyvin onnellinen siitä, että aamulla olisi lauantai ja mies siis olisi kotona, eikä töissä.

Tässä olen nyt pohtinut, että lähteäkkö, vaiko eikö kangaskauppaan, mutta taidan jättää lähtemättä, sillä illalla pitäisi olla siinä kunnossa, että pääsisin veneilemään. Ja jos nyt lähden ulos 4 seinän sisällä, en siinä kunnossa illalla välttämättä olisi.

Pahin mahdollinen, mitä voin tehdä, on ottaa juoksuaskelia. Ihan siis jo se 2-3 saa aikaan räjähtävän kivun ja siitä toipuminen vie useamman päivää. Samoin kompastuminen portaissa, jolloin joudun liikuttamaan jalkaa nopeasti estääkseni kaatumisen...tämänkin tiimoilta olin taas pari seuraavaa päivää vammainen.

Viime raskaudessa, viikolla 38+5 heräsin yöllä vessahätään vain todetakseni, etten a) pääse sängystä ylös ja b) pääse vessaan, vaikka mies auttoi mut sängystä ylös. Matka sängystä vessaan on n oin 3 metriä ja sen matkan kävelemiseen (raahautumiseen miehen avustuksella) mulla meni 30 minuuttia. Tovi meni siinä, kun jouduin keskellä matkaa pitämään lepotauon penkillä. Ja tämä johtui siitä, että olin edellisenä iltana hakannut rautakangella jäitä ulko-ovemme edestä. En siis edes liikuttanut jalkoja mitenkään, mutta se tärinä kulki näemmä tangosta koko kroppaan, eli myös liitoksiin, jotka kipeytyivät.

Niin kauan kun voit kivuitta liikkua, niinn liiku. Mutta kun kivut alkaa, niin kannattaa vähentää liikkumista. Mulla kesti viimeksi pahat liitoskivut vielä useamman kuukauden synnytyksen jälkeen, eikä ne ehtineet 3 vuodessakaan loppua aivan kokonaan. Saas nähdä missä kunnossa olen, kun tämä lapsi syntyy.

Auts! Juuri tuota pelkään olevan edessä. Kivut alkoivat tulla vasta muutama päivä sitten. Eilen tuumailin, että jos vahvistaisin niitä lihaksia lonkan ympärillä, ne sitten tukisivat ja helpottaisivat pitemmän päälle... en tiedä onko tuo ihan harhainen ajatus, mutta siitä tuli mieleen lisätä liikuntaa. Mutta tosiaan, eilen tein rauhassa pieniä kyykkyjä. Kun meni hitaasti ylös ja alas, ei tuntunut, mutta jos yritin jäädä alas ja "nytkyttää" siinä, tuntui ikävältä. Sitten vähän lonkan koukistajaliikkeitä ja muuta pientä selällään maaten.

Eilen oli sellainen olo, että haluaisin kuntosalille ja jalkaprässiin. Selkeä liike ja vähän painetta. Voi olla, että ei ole hyvä idea, ehkä pitää kokeilla. Mutta siis eilisillan rauhallisen jumppailun jälkeen viime yönä ei ainakaan ollut sen pahempi kuin viime yöt muutenkaan. Olisinko pari kertaa herännyt lonkan takia.

Tällä hetkellä liikun työmatkat ym. lähinnä pyörällä. Se on ikävää, kun pitää liikennevaloissa laskea jalka maahan. Tömähtää ikävästi. Kävely tuntuu vaihtelevalta, joskus sattuu, joskus ei. Ehkä se juokseminen ei tosiaan ole hyvä idea. Edellisestä lenkistä on nyt jo kolmisen viikkoa aikaa.

Ylipäätään vielä aaltoilee tuo lonkan olotila. Välillä voin olla pitkäänkin ilman kolotusta. Välillä jokainen asennon vaihtaminen ja liikahdus vinkaisee. Vielä 5 kk jäljellä tätä raskautta, ja jos jotenkin pystyn omilla toimillani ehkäisemään tämän vaivan pahenemista, niin loistavaa.

Ei ole kyllä kovinkaan hehkeää aikaa tämä raskaana oleminen. Nyt ei enää sentään okseta. Edellisessä raskaudessa oksensin alusta loppuun melkein joka päivä. Naama on täynnä finnejä ja närästää. Ja mä olen vasta puolivälissä...

 

Mulla oli kovia liitoskipuja joskus rv 13-16, sitten helpottivat. Kävin kuitenkin lenkillä ihan normaalisti 2-4 kertaa viikossa, kivut onneksi helpottivat lenkin aikana, tosin palasivat lenkin jälkeen entistä pahempina. Töissä joutui istumaan paljon, ne aiheutti kipuja kans. Itkua sai pidätellä välillä. Nyt menossa rv 33 ja lenkkeilen edelleen 3-4 kertaa viikossa, liitoskipuja ei ole onneksi ollut pitkiin aikoihin eikä juuri muitakaan vaivoja. (Tää ei nyt varmaan hirveesti auttanut)

 

Mulla oli kovia liitoskipuja joskus rv 13-16, sitten helpottivat. Kävin kuitenkin lenkillä ihan normaalisti 2-4 kertaa viikossa, kivut onneksi helpottivat lenkin aikana, tosin palasivat lenkin jälkeen entistä pahempina. Töissä joutui istumaan paljon, ne aiheutti kipuja kans. Itkua sai pidätellä välillä. Nyt menossa rv 33 ja lenkkeilen edelleen 3-4 kertaa viikossa, liitoskipuja ei ole onneksi ollut pitkiin aikoihin eikä juuri muitakaan vaivoja. (Tää ei nyt varmaan hirveesti auttanut)

Heh, no auttoihan tuo sen verran, että ei tässä välttämättä ole tuomiona 5 kk yltyviä kipuja. Minulla tosiaan aiemmassa raskaudessa liitoskipuja oli ehkä viimeisen kuukauden ajan, joten en tullut tässä heti ajatelleeksi, että se kipu voisi lakatakin.

Minulla on myös istumatyö. Mahan olen vielä pystynyt melko hyvin vaatteilla peittämään, mutta tuo tuskainen vaappuminen aina kun työtuolista nousee, taitaa paljastaa mut kohta.

 

Ai niin, Chef, piti sinulta kysyä, että oletko joutunut ihan saikulle noiden kipujen takia? Vai joko olet äitiyslomalla?

 

[QUOTE="aapee";28777137]Ai niin, Chef, piti sinulta kysyä, että oletko joutunut ihan saikulle noiden kipujen takia? Vai joko olet äitiyslomalla?[/QUOTE]

En ole ollut tämän raskauden aikana työelämässä, vaan hoidan perheen muita lapsia kotona. Edellisessä raskaudessa sama juttu, mutta sitä edellisen raskauden oli töissä ihan loppuun saakka (alussa olin kuukauden sairaslomalla raskauspahoinvoinnin vuoksi).

Pystyisin kyllä liitoskipujen osalta olemaan tämänkin raskauden ihan loppuun saakka töissä, mikäli työ olisi istumatyötä. Seisomaan tai kävelemään en enää pitkiä aikoja pysty...kaupassakin joudun monesti huonona päivänä istumaan niille "korokkeille" joita hyllyjen välissä on, että lyhyempikin ihminen saa tavarat sieltä ylhäältä alas.