Lisää anopeista

  • Viestiketjun aloittaja kyllästynyt
  • Ensimmäinen viesti
Eikä mielestäni ole oikein kiusata lasta antamalla murusta ja sitten sanoa ettei saa enää... (vaikka lapsi näkee, että pullaa on vielä paljon jäljellä.)


Tuohon lauseeseen tekee mieli kommentoida: kyllä lapsen täytyy oppia myös se, että vaikka kuinka pullaa tai mitä tahansa muuta hyvää olisi jäljellä, ei kaikkea pidä saada. Jos lapsi joskus saa karkkia, pitää osata antaa vain muutama ja opettaa, ettei koko lastia syödä kerralla. Ei se ole kiusaamista vaan opettamista!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 02.10.2006 klo 09:43 vieras kirjoitti:
Ei kai se bakteerijuttu nyt ihan tuulesta temmattukaan ole, kun neuvolassakin on jo kahteen kertaan (ensin synnytysvalmennuksessa, sitten 1-vuotis hampaidentarkastuksessa) asiasta luennoitu.
no eihän toki tuulestatemmattu olekkaan, mutta asian hysteerinen vouhottaminen tekee siitä sen ongelman.... normaalissa elämässä sitä voi noudattaa hyvin, mutta meillä on sattunut tilanne ristiäisissä; vauvan tutti tippui kirkon lattialle, kenelläkään ei tietysti ollut varatuttia, ja vauva huusi kurkku suorana koko toimituksen ajan, silloin tuli mieleen että josko se äippä olis imassut sen tutin puhtaax ja antanut vauvalle, vaan eipä käynyt.... sellaista arkijärjenkäyttöä peräänkuullutan
 
taatu
\
Alkuperäinen kirjoittaja 02.10.2006 klo 09:35 ämmi kirjoitti:
Eikä mielestäni ole oikein kiusata lasta antamalla murusta ja sitten sanoa ettei saa enää... (vaikka lapsi näkee, että pullaa on vielä paljon jäljellä.)


Tuohon lauseeseen tekee mieli kommentoida: kyllä lapsen täytyy oppia myös se, että vaikka kuinka pullaa tai mitä tahansa muuta hyvää olisi jäljellä, ei kaikkea pidä saada. Jos lapsi joskus saa karkkia, pitää osata antaa vain muutama ja opettaa, ettei koko lastia syödä kerralla. Ei se ole kiusaamista vaan opettamista!
Pieni tarkennus vain sanomisiini...
Tuolla nyt tarkoitin sitä, että annetaan omasta pullasta pieni palanen ja aikuinen jatkaa itse pullan syöntiä sanoen lapselle ettei tämä saa enempää. (yöllä väsyksissä ei aina tule kovin selvaa tekstiä) :)
 
olipa kiva kuulla että jonkun muunkin anoppi on sitä mieltä että mitään kallista ei saa ostaa... B)

mä ostan ihan kiusallakin ja sanon sitte anopille että maksoipa sata euroa tuokin haalari :LOL: :LOL: :LOL: :LOL:

en enää niin välitä sen vouhotuksesta mut sillon ku oli puol vuotta valvonu putkeen ja se kehtas marista villakoirista sängyn alla, silloin teki mieli antaa päin näköä :kieh: univelkaisena ei jaksa sulattaa sitä minkä jaksaa sulattaa sitte hyvin nukkuneena.
 
anoppi
Näitä kun lukee , tulee ensimmäisenä mieleen ettei kannata kertoa mitään miniöille, ovat niin kovin hyviä kasvattajia ja tietäväisiä.
Mutta kun lapsenne on aikuisia tulette huomaamaan että kyllä niitten vanhemien kokemuksilla on arvoa.
Minkäläisiä anoppeja teistä tulee?
Omassa elämässäni en ole saanut moisia arvosteluja/raivonpurkauksia miniöiltä.
 
Gerbeera
Tuo on tosinta totta tuo hammasluun periytyvyys. Omalta isältäni otettiin kaikki hampaat pois kultaisella 70-luvulla ja äipältäkin aika moni. Mummot (ja vanhemmatkin) sayöttivät samasta kupista/lusikasta ja kun olin 6v. niin hammaslekuri kauhisteli mun purulkalustoa. Sitten se alkoi pitkä kipeä taival, kun piti joka helkatin viikko kävellä pakkasella kello 6.30 tienposkeen josta bussi kävi noukkimassa hammaslekuriin joka oli 20km päässä, oli siinä ekaluokkalaiselle ikimuistoinen talvi. Ja se kipu...

Äitini nosti jossain vaiheessa metakan, että mitä sitä pitää tyttöä joka viikko juoksuttaa johon lekuri totesi, että oisitte ajatelleet aikaisemmin (tuolloin elettiin vuotta 83)

Joten sen olen kantapään kautta opiinut, että OMAT LUSIKAT JA JÄTSKIT lapsille. Pusuista ei karies tartu niin helposti, koska sylkikontakti on tosi pieni.

 
Kokemuksia
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.10.2006 klo 21:11 anoppi kirjoitti:
Näitä kun lukee , tulee ensimmäisenä mieleen ettei kannata kertoa mitään miniöille, ovat niin kovin hyviä kasvattajia ja tietäväisiä.
Mutta kun lapsenne on aikuisia tulette huomaamaan että kyllä niitten vanhemien kokemuksilla on arvoa.
Minkäläisiä anoppeja teistä tulee?
Omassa elämässäni en ole saanut moisia arvosteluja/raivonpurkauksia miniöiltä.
Kyllähän se minuakin ärsytti, kun anoppini soitteli esikoisen odotusaikana meille, joka jumalan päivä! Olinhan nuori, vasta vähän yli parikymppinen idiootti. Anoppi halusi sisustaa kotiamme ja määrätä, mitä hankintoja tulevalle vauvalle tehdään.

Ollessani vauvan kanssa synnytyssairaalassa, anoppi käytti energiaansa ja järjesteli - minulta lupaa kysymättä - meidän kotiasioita "parhain päin". Anoppi lähetti - suurta viisauttaan osoittaen - laiskan tyttärensä meille kotiavuksi". Lue: Lähetti tyttärensä meidän sohvalle makaamaan, valittamaan ja kyttäämään!

Ensimmäistä kertaa vauvan kanssa anoppilassa kyläillesssäme sain ohjeet vauvan ruokintaan ja hoitoon. Minähän olin idiootti, joka ei tajunnut juottaa tuttipullosta Tuttelia. Mikä kamalinta - imetin omaa lastani! Anoppini ei ole imettänyt lapsiaan, vaan on tunkenut heidät isovanhemmille hoitoon pienestä pitäen ja lykännyt tuttipullot ja vaipat mukaan.

Tätä samaa rataa jatkuu hetken aikaa. Mietin miten minun pitäisi suhtautua mieheni äitiin? Annoin tulla täydeltä laidalta. Kerroin anopille tuntoni. Tämä lapsi on minun ja Sinä et hoitoon puutu! Tämä koti on minun ja Sinä et tule tänne määräilemään. Anoppi ei järjestele perhe-elämäämme, ei kutsu meille vieraita eikä sovi puolestamme kyläilyjä.

Anoppi väistyi ja pidämme yhteyttä vain pakosta. Meistä kumpikaan ei kaipaa toisen seuraa.
 
miniä minäkin
Koettakaa miniät nyt ymmärtää..anoppinne puhuvat menneestä että millasta sillloin on ollut ja te miniät puhutte nykypäivästä ihan yhtälailla kun anopit teille!
Kattelkaa vanhoja valokuvia joss äitinne/anoppinne ovat olleet pieniä niin ehkä ymmärrätte mitä he tahtovat sanoa..!!!!!!!!!!!!!!!!

nykypäivä on nykypäivää ja ehkä elintaso korkeempi kuin silloin!!!!!!!!!
 
Ei siinä mitään vikaa ookaan jos muistelee menneitä ja kertoo miten asiat oli ennenvanhaan. Minun oma isoäiti (lapseni isomummo siis) kertoo usein näitä juttuja enkä laita niitä pahakseni KOSKA hän kertoo ne vain muisteluna siitä miten ennen tehtiin. ANOPPINI sen sijaan antaa ymmärtää, että minun täytyisi vielä tänä päivänäkin tehdä juuri kuten hän on tehnyt ja jos en tee niin olen joko laiska tai jotain muuta. Ratkaiseva ero on siis KERRONNAN SÄVY, se, mitä ajetaan takaa. Mummoni kertoilee asioita kertomisen ilosta ilman ajatusta, että minä tekisin kuten hän on tehnyt. ANoppi sen sijaan antaa kaikin tavoin ymmärtää että kun hän on näin ja näin tehnyt niin meidänkin pitää tehdä, kaikki muu on pahasta. Siinä se on se ero, rakkaat anopit. :p
 
...niin,onhan meitä"joka lähtöön",niin anoppeja kuin muitakin!Toiset ovat kaavoihin kangistuneita,toiset ns.uudistuvaisempia.Vaatii erinomaisia sosiaalisia taitoja ja pitkää pinnaa ym.ym.tullakseen toimeen erilaisten ihmisten kanssa... ;)
 
niin,eihän kai kukaan sitä epäile etteikö entisaikaan moni asia ollut vaikeampaa ja talous tiukkaa,mutta ennen oli ennen ja nyt on nyt!jokaisella on oikeus kasvattaa lastaan itse parhaaksi katsomallaan tavalla(tietysti järkeä käyttäen...) ei kukaan halua siihen anoppia tai edes omaa äitiään koko ajan neuvomaan/kritisoimaan.ainakin itse raskausaikana jo huomasin että äidin kanssa oli paljon helpompi puhua asioista järkevästi ja vaikka olimme monista asioista eri mieltä niin keskustelimme asiat selviksi,ehkei aina samassa puhelussa,ja joskus tuli iskettyä luuri korvaan mutta soitettua tuli heti rauhoituttua takaisin ...anopin kanssa ei keskusteltu,hän ymmärsi aina kaikki asiat ihan miten hänelle ne olivat eniten eduksi ja ehti kertoa kaikki koko suvulle ja sitten vielä väitti minun kertoneen asiat niin.en edes uskalla kuvitella hänen reaktiotaan jos oikeasti olisin joskus paukauttanut luurin korvaan oikein hermostuttuani!ristiäisissä anoppi veti omaa sirkusta papin puheen päälle ja halusi lausua psalmeja vaikka ei muuten uskovainen olekkaan ja papin aikana valitti että lapsen nimi oli vaihdettu häneltä lupaa kysymättä!!!no nimeä ei oltu kerrottu kenellekkään ennen ristiäisiä...sama anoppi yrittää juottaa koko ajan limuja ja mehuja 1v tytölle kielloistani huolimatta ja osti 1v lahjaksi suklaalevyn,toi lokakuussa 74cm hellemekon,ja hatun ja suuttui kun epäilin ettei taida tulla käytetyksi...raskausaikana hän oli niin varma että tulee poika että kertoi sen faktana kaikille ja osteli autoja ja sinisiä vaatteita,no tyttöhän sieltä tuli!
ja poika on perinyt äitinsä älynlahjat,uskoo olevansa maailman paras isä kun äitinsä sitä tarpeeksi hokee,vaikka ei ole kertaakaan syöttänyt,pukenut,nukuttanut,leikittänyt 1v lastaan!olen ollut nyt onnellinen yh muutaman kuukauden! =)
 
Ajattelematon
Mieheni on kummi serkkunsa lapsille.Lapsia on kolme.7v,4v ja pienin 2v.
Tässä kauniina päivänä hän piipahti morjestamaan muksuja ja niinpä ajatteli viedä tuliaisia.No,mitäs muuta kuin oli ostanut jokaiselle oman karkkipussin.Lapset tulivat heti pihalle vastaan kummisetää ja kaikki saivat heti karkkipussinsa käsiin.
Lapset juoksivat heti sisään ja sanoivat isälleen että saadaanko avata vai onko nämä kaappipussit?
Isä oli sanonut että vielä 2 yötä nukutaan niin on nami päivä ja sitten avataan.Kaikki lapset tyytyivät kun olivat tottuneet käytäntöön.Antoivat pussit nurisematta.
Eli kyllä on ihanan fiksut lapset ja pieninkin ymmärsi asian.Tuntui niin mukavalta kun lapsille oli rajat asetettu namien suhteen.Muistan että meidän lapsille aikoinaan anoppi toi aina namut piilossa ja kysyi että panetko kaappiin jemmaan vai saako antaa.
 

Yhteistyössä