Listatkaa asiat mitkä eniten ärsyttävät

Eli anopeissa tai omissa vanhemmissa.

 

Omissa vanhemmissa:ihan oikeesti ei mikään

Anopissa:hössääminen,esittäminen etenkin kun on vieraita paikalla,

 

omissa vanhemmissa on omat henk. koht vikansa.... Isä on... isä.. siltä voi apua pyytää. Ja äiti nyt asuu vähän kauempana niin eipä oo koko ajan pyörimässä. Vaikka välillä toivois... varsinki ku nyt on toi eka lapsonenkin tulossa. Eli: vanhemmiltani ei tule sellasta tyrkkyttämistä ja muuta ja jos tulee niin voinpahan asiasta sanoa ilman että vedellään kilo herneitä nokkaan

Anopissa ärsyttää KAIKKI.. valitettavasti asiat on vaan niin nykyään että ei voi sietää etes päivää siltä naiselta... Syitä toki löytyy minustakin... ite oon kovapäinen tietyissä asioissa ja tottunut toimimaan yksin ilman apuja. Toki apu on kiva... jos sitä ei väkisin tyrktettäs VAAN kun sitä menee kysymää ite niin sitä ois sillon kiva saada.. nyk. en oikeen mistään anoppilassa ollessa puhu. Anopilla on vakava mielyttämisen halu. ainakin tuntuu siltä. haluaa olla minullekkin kuin äiti
:\| ja se ei todellakaan ole kiva.Anoppi on täydellinen ja ei koskaan väärässä.. Kysykää vaikka miun mieheltä (joskus saadaan hyvät naurutkin jopa) Ainiin ja se #&%?$!* kaikkein eniten että kun sille sanoo jotain (oman mielipiteen, EI jms.) niin se ei usko. tekee niinku tykkää eikä kunnioita toisten sanomisia ollenkaan.
Ja jos minä oon ostanu ukolleni uudet housut esim. niin heti tullee että "eikö nuo äidin ostamat kelpaa" tai "jos minä oisin ostanu niin ei ois kelvannu"...
JA PLUS SE SANOI MINUA(!!!) PENIKAKSI

 

Appivanhemmissa ei ole mitään vikaa.

Omissa vanhemmissani kaikki mahdollinen mikä vaan voi olla vikana.

 

Omassa äidissä: Liika hektisyys ja projektipakko, koko ajan pitää olla joku projekti tms. meneillään ja aikataulu on kamalan kiireinen. Äidiltäni puuttu itsekriittisyys täysin. Muuten kyllä superihana äiti ja rakastan yli kaiken häntä.

Anopisa ärsyttää: Se ettei osaa antaa ihmisten tehdä omia päätöksiä ja on heti tuomitsemassa ja arvostelemassa. On maailman minä keskeisin ihminen. Minun mielestä... Minä kyllä en noin tekisi... Minä minä Minä... Aliarvioi meitä ja varsinkin miestäni kaikessa mahdollisessa. On kovin kaksinaamainen. Ei kykene keskustelemaan vaan myhäilee aina selän takana ja oikein kerää asioita taskuun jotka räjäyttää naamalle vuosien jälkeen (sen pari vuotta voi usein olla kuin ei mitään.. kunnes räjähtää) Ei osaa sanoa asiasta suoraan. Omatoimisuuden puute. Aina pitää olla oma mies kaikessa mukana yksin ei voi mennä minnekään... ei edes kaupungille uskalla mennä on siis totaaliriippuvainen omasta ukosta. Ei uskalla edes tyäöpaikan juhliin mennä "ilman lupaa". Moittii minun valintojani, arvostelee äitiyttäni... aika moni asia ärsyttää. Varsinkin töksöt ja rumat kommentit ja se että kaikki pitäisi tehdä hänen tavallaan muuten loukkaannutaan.

appiukossa ärsyttää. rämäpäisyys, yhteiskunnan varojen hyväksikäyttäminen. (sairaslomalla tms) mutta tekee pimeää duunia jo kolmatta vuotta (itseasiassa aina tehnyt) ja kylmyys kun haluaa saada oman tahtonsa läpi. Pitää poikiaan itsestäänselvänä työvoimana. On kova käskyttämään. Muuten on iloinen ja huumorintajuinen.

oma isä: lauhkea kuin lammas, syvällinen fiksu mies.. ei oo mitään pahaa joka tulis mieleen.. paitsi että nauttii liikaa hiljaisuudesta. mut sehän on hyvä.. kunhan itse osais nauttia..

 

Appiukko vaimoineen on ylhuolehtivaisia, joka kolhusta ja kompastumisesta pitäis pitää puol tuntia sylissä, vaikkei lapsi edes itkisi ja jos itkee niin pitäis viedä oitis lääkäriin. Ja silloin kun ollaan lääkäriin viety nii nsaadaan selitellä et miks Tk, eikä yksityinen...

Anoppi asuu kilometrin päässä ja käy noin 4krt vuodessa, kun erikseen pyydetään. Kerran on pyydetty lapsenvahdiksi, yritti järjestellä iha ntuntematonta ihmistä lapsia hoitaan..ei olis halunnu tulla.
Emme pyydä toista kertaa. EN ymmärrä käytöstä kun kuitenkin tykkää lapsistamme (ainoat lapsenlapset) ja lapset hänestä.

Oma äitini pitää lasta vahvistavana kasvatuskeinona kun lapsen annetaan itkeä, eikä heti oteta syliin..... VRT.appiukko joka on ihan päinvastaista mieltä!

 

No eipä oikeastaan mikään minkä kanssa ei toimeen tulisi. Kaikissa niissä on omat hyvät ja huonot puolensa ja sen kun hyväksyy ei ongelmia ole, täydellisiä meistä ei ole kukaan...

 

Anopissa ärsyttää, kun se ei ikinä ilmota kun tulee käymään.. tai ilmottaa silloinkun mies on paikalla. Se tekee 3 vuorotyötä niin luulis sitä tajuavan et olis kiva jos ilmoittais tulosta. Useamman kerran olen just oikassu sohvalle ja ajatellu ottaa ienet unet, niin jo mese täräyttää pihaan...
Ja sitten kun se lässyttää meidän koiralle äiti-isi juttuja...mä oon sanonu että en ole koiralle äiti, vaan lapselle niin tää koko ajan puhuu koiralle niin. ja sit vielä sekin et aina se kysyy mieheltä voivatko ottaa koiran mökille mukaan (seiso meillä keittiössä ja ihmetteli kun mies ei vastaa töissä ollessa et voiko se nyt ottaa tuon koiran joka mun jaloissa keittiössä pyörii) vaikka koira on puoliksi minun. :kieh:

Ja sit se kun niin suuret puheet on ollu lapsen hoitamisesta ja avusta, niin katin kontit. Ei suurempia apuja ole tullu.Kyllä kaks viikkoo ennen laskettua kyseltiin ja koiraa lenkitettiin, ja sit pari viikkoa syntymän jälkeen ravattiin. Nyt ei apua näy.

Toimeen tulen aivan hyvin, mut iso kynnys minulle on pyytää apua sieltä, kun eivät minusta alkuun tykänneet.

Omat vanhemmat on mukavia ja avuliaita, mutta ymmärtävät myös antaa tilaa. Äiti nyt on vaan niin kova puhumaan ja sit kun ei aina oikein pysy perässä, et mitäs juttua se nyt selittää =) (mies kyllä väittää et se olis periytyvää... ) Ja mun vanhemmat auttaa rahallisesti, vaikka ne ei mitään rikkaita ole mut miehen vanhemmat ei niinkään (ja tämä ärsyttää miestä suunnattomasti-tai häpee omia vanhempiaan siksi, kun tietää et niillä on rahaa mut mun porukat antaa vähistään)

 

ei ärsytä mikään, ku mutsin kaa en ole ollut 6-vuoteen tekemisissä ja anoppi sekä isä on :heart:

 

paljon on hyviäkin asioita, mutta nyt tunteet taas tiukilla anopin suhteen joten täältä pesee:

ostaa meidän vauvalle kirpparilta käytettyjä (osa huonokuntoisia) vaatteita ja kun en kaikkia huolinut syli avoimena, niin loukkaantui " kyllä ennen kelpasi kaikki, kun ei ollut leipääkään.... " AAARHG!!!
ja toinen on oman poikansa paapominen, niin kuin lasta! aina puhuu hänen talostaan,a utostaan ym. ym. vaikka ME ollaan ne yhdessä ostettu ja maksettu, ikinä ei puhu "teidän" ja "te", siis toooooooodella ärsyttävää...
toinen on sitte miehen sisko (okei, itse olen pulmunen, ainakin tän kirjotuksen jälkeen..juuu..)
heidän perhe on sossuperhe... siis ei vaan viitsi töissä käydä, ja rahaa on tietty sen mukaan. pitävät meitä "juppeina" ja nipoina kun ei haluta lapsillemme roskiskamaa joka heille kelpaa!!! ja jos ostamme jotain, niin sitä päivitellään, että oikeat kulutushysteerikot..menisivät töihin hemmetti, laiskimukset, yhteiskunnan loiset.
se vaan on totta...kun ei jaksa, löhöävät kotonaan ja homehtuvat sohvalle perunalstupussien alle

okei...on ehkä vähän tunteet tiukilla, onneks tää on nimetöntä turvallista tunteen purkua..älkää loukkaantuko, paitsi jos asianomaiset tunnistaa

 

Ärsyttää kun anoppi puuttuu lasten kasvatukseen (ei tietysti pojalleen mitään sano) ja hoitamaankin saisi pyytää vaan jos siitä ei itse hyödy mitenkään, esim. jos vaikka haluaisi huvitella tms. se on vaan kuulemma itsekästä ajattelua. Toisin sanoen hoitamaan saa pyytää vaan, jotta anoppi saa aikaa lapsen kanssa.

Omassa äidissä on moniakin piirteitä, jotka ärsyttää, mutta toistaiseksi on ainakin pysynyt poissa kasvatus/parisuhde sekä muista henkilökohtaisista asioista...onneksi.

 

Omasssa äidissäni ärsyttää nyt ja tulevaisuudessa jatkuva puuttuminen ja valitus kaikesta.
Siis ihan aina kun tulee meillä käymään alkaa tämä:valitus epäsiisteydestä ( vaikka olen vasta siivonnut), alkaa heti välittömästi siivota paikkoja, haluaa tiskata kaiken mitä en ole laittanut tiskoneeseen, pesee vessanpöntön ja lavuaari (vaikka nekin olen juuri pessyt).
Siis lähestulkoon kaikki ärsyttää.
Tapa jolla kommentoi tapaani kasvattaa lapsiani (kaiken taidan tehdä väärin).En hänen mielestään anna lapsille tarpeeksi ruokaa ja valittelee ääneen kun lapset eivät halua/jaksa syödä lautasta tyhjäksi.Puuroa pitäisi olla joka ikinen aamu keittämässä, mutta kun meillä ei lapset siitä puurosta aina tykkää.
Ääh..menee vaikeaksi selittää tätä kaikkea mitä tunnen äitiäni kohtaan jota kaikesta huolimatta rakastan.En vain aina saa sanottua mitä ajattelen vaikka ehkä joskus pitäisi?!

Ihanaa että sain edes tämän verran purkaa mieltäni!
Kiitos!!!

 

Anopissa se että suosii niin läpinäkyvästi esikoistamme.

Omissa vanhemmissa turhien lupauksien antaminen etenkin lapsenlapsille.

Niin moni muukin asia ärsyttää mutta nämä kaikkein eniten koska lapsi ei voi näitä ymmärtää kun en itsekään ymmärrä.

 

Anopissa ärsyttää:
Joka asiaan puuttuminen, kyylääminen, vahtiminen, utelu, ylihysteerisyys, lapsien vinkuminen hoitoon vaikka en halua antaa, sylistä pois repiminen väkisin, neuvominen, valehtelu, asioiden tekeminen tahallaan aivan eri tavalla kun olen käskenyt, liian usein kylässä käynti (vähintään 2 kertaa päivässä, vaikka ei ole edes mitään asiaa) ja se että kun ollaan siellä niin ei saisi koskaan lähteä pois vaan pitäisi jäädä yöksi. Ja jos lähdetään pois, niin sitten pillitetään kun on niin paha mieli... :kieh:

 

Omista vanhemmista ei paljon ole sanottavaa, kun eivät mihinkään osallistu.

Appiukko on mukava ja hyvin tullaan juttuun.

Anoppikin oli siihen asti mukava kunnes tulin raskaaksi. En vain yksinkertaisesti jaksa kuunnella häntä. Jos hän ei tiedä kaikkia asioitamme, hän loukkaantuu. Hänen pitää saada tietää kaikki ja "opastaa meitä" miten meidän täytyy toimia.
Viikkoja minulla oli ehkä 10, kun hän kysyi; "Mistäs nimistä tykkäät? Mikä nimi laitetaan lapselle?" Appiukko ehdotti jotain nimeä ja anoppi suorastaan huusi EI.
Nyt anoppi keksi laittaa kirppispöydän "meinaan, että sitten niillä tuotoilla saadaan meidän vauvalle vakuutus." HETKINEN! En mä vauvaa anopille synnytä. Ja lauseenkin olisi voinut muotoilla kysymyksellä "Mitä olette ajatelleet vauvavaukuutuksesta?"
Vauva on kuitenkin minun ja mieheni, mutta tuntuu, että anoppi omii sitä jo nyt. Vanhan jääkaapin heitti pois ja tuumasi minulle ja miehelle;"Älkää hätäilkö, kyllä me uusi jääkaappi ostetaan ennen vauvan ristiäisiä, että on sitten säilytystilaa ruuille." Kuka on sanonut, että ristiäiset pidetään heidän mökillään?
Töllöinkään minulla ei ollut viikkoja varmaankaan 10 enempää. Alkaa itellä kiehua. Pienetkin anopin liikkeet ärsyttää ja yleellinen passaaminen. Isot ihmiset osaavat itse tehdä leipää ja nousta pöydästä ottamaan tarvittavan.

Ennen raskautta tulin anopin kanssa niin hyvin toimeen, että miestäkin ärsytti. Nyt en tiedä kumpaa anoppi ärsyttää enemmän!

Minulla on laskettu marraskuun alussa ja pelottaa jo nyt, että mitäköhän anoppi vielä keksii? Tähän mennessä nuo asiat tuntuvat jotenkin muutenkin epänormaaleilta, vai olenko vain kiittämätön?

 

Hih, tää ketju on hauska!

Mun appivanhemmissa ei kans ärsytä juuri mikään koska ei ne ikinä osallistu mihinkään. Toisaalta se tavallaan ärsyttää, mutta toisaalta hyvä kun eivät pyöri jaloissa. Meillä ei siis vielä ole lasta. Appiukossa äsryttää sen piheys.

Omat vanhemmat taas osallistuu. Omassa mutsissa ärsyttää sen suorapuheisuus, tosin sama piirre on itsessänikin Tiedän että jos meille vauva tulisi niin ne olisi ihan kybällä mukana koska niin kovasti jo toivovat lastenlasta. Auttaisivat varmasti paljon rahallisesti hankinnoissa jne. Maksavat nytkin meidän häät lähes kokonaan, siis yhteensä noin 6000e kun appiukko osallistuu jopa 600e vaikka rahaa olisi :kieh:

Noh, kiva että edes jotain kiinnostaa ja osallistuu.

 

Omissa vanhemmissa ei oo valittamista. Ne on sellaisia ku on. Oon kai tottunut sit. Äiti nyt on välillä, että voi voi ja kui te nyt taas ootte jonnekin menossa, mutta toteaa sitten, että omapa se asiamme on. Neuvoo ja ohjaa lasten kasvatuksessa, mutta ei tyrkytä mitään.

Anoppiinkin olen jo tottunut. Ihana on, varsinkin poikien syntymien jälkeen. Aluksi ku alettiin olemaan yhdessä mieheni kanssa ja kun muutettiin yhteen niin anoppi jaksoi ihmetellä, miten hänen poikansa joutuu tiskaamaan ja siivoomaan. Heillä kun nyt on ollut siivoojat ja sellaiset kotona, niin anoppi itsekään ei kauheasti ole joutunut kotihommia tekemään. Mutta on nyt ilmeisesti ymmärtänyt, että meillä ei siivojia palkata, vaan tehdään itse. Ja kyllä anoppikin meillä olessa (ainakin tuntuu siltä) imuroi keittiötä, ku tulee sotkua jne. Ehkä yksi hyvä puoli on siinä, että appivanhemmat asuu Britaniassa, joten ei tarvitse niin usein nähdä. Tosin ku nähdään, niin sitten se on helposti yksi viikko putkeen.

 

Anopissa ärsyttää se, että se väheksyy jatkuvasti kykyjämme tehdä päätöksiä lasten ja raha-asioiden ja lemmikkien suhteen. Kylässä ei käydä tarpeeksi usein, kerta viikossa ei riitä. Piilovittuilee sen minkä kerkiää. Plussaa se, että pitää lapsistamme ja haluaisi viettää aikaa heidän kanssaan jos vain voisi.

Omalta isältäni en odota mitään, joten mikään ei ärsytä.

Oma äitini on hyväkuntoinen ja työikäinen. Lapsenlapset ovat verrattavissa ylitöihin, eli siis minun mittapuullani melko paskamaista sakkia. Ei kutsu kylään, eikä liioin käy itse meillä kylässä. Välillä tuntuu, että mieluummin sulkisi koko meidän olemassaolon mielestään.

 

Äitissä se, että hokee jatkuvasti, että "sinä teet sitte pojan, ku nuo muut tytöt ei saa aikaseks muutaku yhen, joo mukavaa ku sinä sitte saat vaan poikia" (eli siskoilla yht. 5 lasta, joista 1 poika) millä ihmeen perusteella se voi jo tietää että mä saan vaan poikia, ja miks helvetissä pitää vieläkin ajatella noin, että poika on tärkeämpi!!!
Oon nyt raskaana, ja en oo ees sanonu sille vielä, kun niin varhaista, mutta etukäteen jo vituttaa, ku tiiän että se koko 9kk tulee hokemaan tuota, kattomaan muka mun mahaa ja sen asentoa ja sen perusteella muka tietämään että poikahan sieltä tulee!!

Anopissa se, että se ylipäänsä oottaa jo niin koville lapsenlapsia, ku sillä ei vielä yhtään, hyvä ettei oo jo päin naamaa sanonu että koittaa jo vähä se sekoaa ku me sit kerrotaan, että nyt ois tulossa!! Niin, ja isä ja appiukko ihania, ei vikaa

 

Äitissä se, että hokee jatkuvasti, että "sinä teet sitte pojan, ku nuo muut tytöt ei saa aikaseks muutaku yhen, joo mukavaa ku sinä sitte saat vaan poikia" (eli siskoilla yht. 5 lasta, joista 1 poika) millä ihmeen perusteella se voi jo tietää että mä saan vaan poikia, ja miks helvetissä pitää vieläkin ajatella noin, että poika on tärkeämpi!!!
Oon nyt raskaana, ja en oo ees sanonu sille vielä, kun niin varhaista, mutta etukäteen jo vituttaa, ku tiiän että se koko 9kk tulee hokemaan tuota, kattomaan muka mun mahaa ja sen asentoa ja sen perusteella muka tietämään että poikahan sieltä tulee!!

Anopissa se, että se ylipäänsä oottaa jo niin koville lapsenlapsia, ku sillä ei vielä yhtään, hyvä ettei oo jo päin naamaa sanonu että koittaa jo vähä se sekoaa ku me sit kerrotaan, että nyt ois tulossa!! Niin, ja isä ja appiukko ihania, ei vikaa

mutta lisäyksenä siis, että molemmat on kuitenkin pääasiassa ihania ja tullaan toimeen hyvin

 

No se, ANOPISSA

1) Ettei voi koskaan myöntää tekevänsä virheen. Selittelee asioita, ei myönnä. Syyttää muita ihmisiä ja elämäntilannetta. Vaihtaa vaikka puheenaihetta tai lähtee karkuun jos ei muuten pääse vaikeasta tilanteesta eroon.
2) Ei pyydä anteeksi, ei sano antaneensa anteeksi.
3) Ei paranna tapojaan
4) Paapoo 30-vuotiasta poikaansa. Ei anna sen itsenäistyä. Poika taas ei halua itsenäistyä, koska on niin helppo mennä hakemaan apua äidiltä eikä tartte ottaa vastuuta asioista/muuttaa elämäntapojaan.
5) Pelkää, että poika kuolee/loukaantuu joka mutkassa.
6) Pelkää,että lapsenlapset kuolee/loukkaantuu joka mutkassa.
7) Kertoo puolitotuuksia. Sellaisia, miten tilanne näyttää itselle edullisimmalta.
8) Pitää minua tyhjän niuhottajana jos sanon näistä asioista
9) On myöntänyt, että pitää minua mieheni vääränä valintana vaimoksi.

Rasittava ihminen. Sanokaa mitä teen?