Heipparallaa kaikille!
L-S: suuret onnittelut! :heart: :flower: toivotaan tarrasukkia matkalle ja rutkasti onnea tulevaan! :hug:
En ole piiiitkäään aikaan täällä pyörähtänyt, silloin tällöin juttuja lueskellut ja kun jotain olisin kirjoittanut, niin tietty tuli aina poju keskeyttämään....
Kesä on ja kuuma, parinkympin lämpökin tuntuu jo aika tuskalliselta... näitä odottajan iloja...
Vähän meidän kuulumsia:
Pojulla on
sanavarasto laajentunut, joistain aikaisemmin selvistä sanoista (esim. leipä, maito) on nyt uusien myötä tullut epäselvempiä (peepä, mm-to) , joutuu oikein kunnolla keskittymään ja miettimään, että mitäköhän mahtaa tarkoittaa. Ja kun äiti ei tarpeeksi nopeasti tajua
, niin hermohan siitä pikkumiehellä menee... |O
Pottailussa on tullut takapakkia.
Poju "aloitti pottailun" n. 10kk iässä, jolloin suurin osa kakoista tuli aina pottaan. Nyt ei potta meinaa kelvata ollenkaan, yleensä tulee huutoa kun edes pottaa näyttää. :/ taas ollaan siis palattu kakkapyllyä pesemään. Eipähän se taito ole sitten ruosteessa kun kakkonen putkahtaa.
Ravintolassa syömisestä: ei olla kuin muutama kerta käyty pojan kanssa ravintoloissa syömässä ja silloinkin ollaan valittu sellaiset paikat, jossa ruuan saa nopeasti eikä ole kovin ruuhkaista muutenkaan. Pari ensimmäistä kertaa tehtiin niin, että syötettiin poju kotona ettei ravintolassa saanut lainkaan omaa ruokaa. Pikkuautot oli mukana ja meidän lautasilta sitten sai mitä halusi. Nykyään poju saa oman ruuan, tai sitten meidän lautasilta kootaan ateria, riippuu nälän suuruudesta. Ihan suht hyvin jaksaa syöttötuolissa istua, kunhan vaan on muistanut ottaa pikkuautot mukaan, eikä ole laskenut lattialle juoksemaan. Jos etukäteen pääsee tutkimaan paikkoja, niin sitten ei kyllä jaksa istua paikoillaan ollenkaan. Muutenkin olemme yrittäneet pitää ravintolaillalliset vanhempien kahdenkeskeisinä aikoina. :heart:
Nukuttamisesta/nukkumaan käymisestä: Aikaisemmin meillä piti istua lattialla pojun sängyn vieressä ja pitää kädestä kiinni kunnes poju nukahti ja sitten piti hiljaa hiipiä pois ettei vahingossakaan pidä mitään ääntä johon poju heräisi. Aluksi tämä oli ihan ok, kun sitä nukutusta kesti vain 10-15min. Sitten kuin nukuttamiseen alkoi menemään 45min. alkoi oma pinna olemaan jo kireällä. :/ Lattialta nouseminenkin alkoi mahan kasvaessa olemaan mulle hieman tuskallista. Niinpä laitoimme nojatuolin poju sängyn viereen. Maratooninukuttamiset jatkuivat siis tuolissa istuen... Eräänä iltana olin valmiiksi jo ärtynyt, siirsin tuolin pojun sängynpäätyyn, poju kiipesi itse sänkyyn, peitto päälle, pupu kainaloon ja kerroin pienen iltasadun. Tämän jälkeen nousin ylös, toivotin hyvät yöt, annoin pusun poskelle ja vilkutin. Poju toivotti hyvät yöt ja vilkutti takaisin ja käänsi kylkeä. Kävelin huoneesta pois hyvin hämmästyneenä. Hetken aikaa odottelin oven takana, jos huuto alkaisi kuulumaan, mutta mitään ei kuulunut. Tämän kerran jälkeen olemme joka kerta tehneet samalla tavalla. Silloin tällöin kyllä poju jää vähän itkeskelemään, mutta kun käy uudemman kerran pusuttelemassa ja halimassa ja yöt toivottamassa, niin sinne se jää nukkumaan. :heart: Muutenkin olemme pojun päikkäreitä lyhentäneet, aikaisemmin jos sai vapaasti nukkua, niin nukkui 3h tai yli, tämän seurauksena yöt olivat risaisia. Nykyään annamme nukkua vai 1-1½h ja herätämme, silloin nukkuu täydet yöt, yleensä 21.30-8.00.