lomista

Meidän perhe koostuu minusta,miehestä ja meidän yhteisestä lapsesta sekä miehen lapsesta joka toinen viikonloppu.
Jos me suunnittelemme jotain lomaa miehen mielestä hänen lapsensa lähtee aina mukaan.Tottakai on joskus kiva ottaa myös poika mukaan mutta haluaisin lomailla myös mieheni ja lapseni kanssa.Mieshän ei tätä ymmärrä.Lapsi on kuulemma niin vähän meillä ja minä saan olla miehen kanssa joka päivä.Sanoin että kaipaan myös mieheni ja oman lapseni kanssa joskus jotain muuta kuin pelkkää arkea.
Miten saan mieheni ymmärtämään omia tunteitani?

 

\

Meidän perhe koostuu minusta,miehestä ja meidän yhteisestä lapsesta sekä miehen lapsesta joka toinen viikonloppu.
Jos me suunnittelemme jotain lomaa miehen mielestä hänen lapsensa lähtee aina mukaan.Tottakai on joskus kiva ottaa myös poika mukaan mutta haluaisin lomailla myös mieheni ja lapseni kanssa.Mieshän ei tätä ymmärrä.Lapsi on kuulemma niin vähän meillä ja minä saan olla miehen kanssa joka päivä.Sanoin että kaipaan myös mieheni ja oman lapseni kanssa joskus jotain muuta kuin pelkkää arkea.
Miten saan mieheni ymmärtämään omia tunteitani?

Meillä ei miehen lapsi tule joka lomalle mukaan. Lomaileehan hän myös äitinsä kanssa. Kyllä minä haluan myös meidän "oman" perheen kanssa viettää aikaa ilman "ulkopuolisia". Joku nyt tietysti vetää herneen nenään tuosta sanasta "ulkopuolinen" mutta mielestäni etälapsi ei ole meidän perheen jäsen. Tottakai on tervetullut meille kun on niin sovittu ja teemme yhdessä kaikkea kivaa ja haluan että hän meillä viihtyy silloin kun on meillä ja osan lomastamme ilman muuta vietämme myös hänen kanssaan mutta ei kokonaan.

Lapsi ei ole tästä yhtään pahoillaan. Alussa tätä aiheutti erimielisyyttä nimenomaan miehessäni ja lapsen äidissä mutta sain heidät kuitenkin ymmärtämään että hän ei kuulu meidän perheeseen ja meillä on oikeus myös omaan aikaan.

Jotta en saisi nyt ilkeän äitipuolen leimaa niin kerrotakoon että laittelin tyttöä eräänä iltana nukkumaan ja yhtäkkiä hän alkoi silittää päätäni ja sanoi että meille on niin kivaa tulla koska hän tietää että minäkin tykkään hänestä ihan yhtä paljon kuin iskä. Oikeassahan tyttö on ja siinä meinasi kyllä itku tulla...

 

Meillä ei miehen lapset oo koskaan lomilla mukana. Osin varmaan johtuu siitä ettei ne koskaan meillä lomilla ole. Ainoastaan viikonloppuja. Eikä mua haittaa pätkääkään.

 

miehen lapsi on kans aina mukana. Meillä silleen eri tilanne että myös minulla oma lapsi, joka aina mukana. En haluaisi aina mieheni lasta mukaan, mutta se olisi miestäni kohtaan väärin jos minunkin lapseni lähtee. Kierona olen suunnitellut seuraavaa lomareissua siten etttä menisimme käymään siskoni luona, jonne ei kaikki mahtuisi ja sillä verukkeella voisin kainosti pyytää jos tällä kertaa miehen lapsi ei tule mukaan.

 

eipä mekään lomailla, miehen lasten kanssa.. vaan ihan oman perheen kesken. empä kyllä heidän kanssaan lähtiskäään mihinkään!!

 

Mieheni lapset ovat aina lomalla mukana. Eikä minulle tulisi mieleenkään edes ehdottaa muuta, sillä tiedän mieheni nauttivan siitä, että olemme koko perhe yhdessä.

 

Meillä kaksi yhteistä lasta ja miehellä yksi etä. Lomailemme aina ilman etälasta koska olen niin itsekäs että haluan mennä meidän ydinperheen kanssa. Tosin emme lomaile usein ja kysymys on myös rahasta. Jos matkaisimme usein voisimme ottaa etääkin mukaan mutta koska lomailemme kaksi kertaa vuodessa teemme sen ydinperheen kera.

 

Hei vieras!
Miten miehesi suhtautuu asiaan?Haluisin saada mieheni ymmärtämään myös sen että minulle on olemassa pääasiassa oma ydinperhe,jonka kanssa haluan myös muuta kuin arkea.
kun etä on meillä hän tottakai kuuluu yhtä tiivisti perheeseen kuin yhteinenkin lapsi,mutta jo oman jaksamiseni kannalta lomat kolmisin olisivat minulle joskus tärkeitä.

 

Selitin sen miehelleni näin: Minulla ei ollut osaa eikä arpaa heidän eroonsa. Olivat eronnet jo 2 vuotta ennen kuin tapasimme. Olen avoimesti puhunut miehelleni tunteistani myös negatiivisitä mm. kateudesta ja mustasukkaisuudesta siis tunteista jotka kuuluvat tähän kuvioon ja ovat normaaleja. Me olemme sopineet niin että jos isä haluaa voi hän esim. pojan kanssa kaksin lähteä kylpylään yms. Koska kahden keskinen aika isän kanssa on varmasti etä lapselle tärkeää. Minä en koe että jos lahtisimme koko porukka lomalla että se olisi lomaa myös minulle. Kun lapsi vierailee meillä muuttuu koko perheen dynamiikka ja tunnen itseni ulkopuoliseksi vielä näin 5 vuoden jälkeenkin. tätä tunnetta en halua kun lomailemme. Lisäksi kaikki lapset roikkuvat isässä joka vain lisää tätä tunnetta. Lapset kiukuttelevat ja tappelevat enemmän kuin normaalisti johtuen normaalista mustasukkaisuudesta. Lisäksi 3 lapsen kanssa on hankalampaa lomailla- majotus. Loppujen lopuksi kun ei kuitenkaan voi olla edes taspuolinen koska etälapsi lomailee myös äitinsä kanssa ja meidän yhteiset vain meidän kanssa. Etälapsella olisi siis enemmän lomia. Mä olen vain selittänyt tämän asian näin ja sanonut et jos mieheni haluaa et etälapsi tulee lomille mukaan niin sit on parempi ettei lomailla ollenkaan. Mieheni ymmärsi pointtini.

 

Täällä vähän toisenlaista näkökulmaa taas...

eli olen etä-äiti kahdelle lapselleni, lapset on meillä n.1/3 ajasta ja isä ja hänen uo haluavat lomailla AINA kahdestaan, ilman uo:nkaan lapsia, eli jos lapset mielii lomalle joskus päästä, he lähtee meidän kanssa!!

Meillä "perhe" käsittää minun lapset sekä meidän yhteisen lapsen, minut ja nykyisen mieheni. Näin myös mieheni mielestä.
Meidän mielestä on ihan luonnollista lähteä lomalle kaikkien lasten kanssa. Tietenkin jos joku reissu sattuu niin, että lapset on isän luona, lähdemme kolmisin, mutta suunnitellut lomat niin, että kaikki ovat mukana.

 

meillä ei ole varaa lomailla muuten kuin tuttujen mökillä, jos kutsutaan. (mutta meillä arkikin on lomaa!!!) Silloin lähtee mukaan meidän perhe + miehen lapset ed. liitosta. Lasten äiti taas lomailee vähintään kerran kuussa (risteilyä, hotellia tai kylpylää) uuden miehensä kanssa, silloin kun lapset ovat meillä. Lapset vaan alkavat olla sen verta isoja, että kaipaisivat vaihtelua.

 

Ymmärrän tunteesi! Meillä on kaksi pientä yhteistä lasta ja miehellä kolme yli 10-vuotiasta edellisestä liitosta. Suunnittelemme matkaa miehen kotimaahan sukua katsomaan ja mies on sitä mieltä, että tottakai otamme kaikki lapset mukaan. Se tarkoittaa meidän rahatilanteessamme sitä, että matkan ajankohta siirtyy ainakin vuoden päähän, koska me emme mitenkään saa tuollaista summaa kasaan hetkessä. Yli 10-vuotiaiden matkustuskustannukset ovat ihan eri luokkaa kuin alle 3-vuotiaiden :\| Viiden lapsen kanssa reissaaminen tuossa maassa on myös tosi hankalaa ja kallista, koska meidän on tarkoitus käydä eri paikoissa eikä julkisia kulkuvälineitä maan sisällä juurikaan ole. Eli joudumme vuokraamaan erikoisauton, tila-auton tms., joita siellä ei niin vaan olekaan tarjolla...Huoh.

Minä en ole tavannut mieheni sukua koskaan enkä ole nähnyt hänen kotimaataan. Sukulaiset myös haluaisivat kovasti nähdä lapsemme. En haluaisi enää odottaa!! Minua #&%?$!*, suoraan sanottuna.

 

Etä-äiti sinulla on vähän eri tilanne kun kaikki ovat omia lapsiasi. Et ole samassa asemassa kuin AP jolla on lapsipuolia. Me matkustetan aina ydinperheen kera, mutta täytyy rehellisyyden nimissä sanoa et ajattelisin varmaan erilailla jos lapset olisivat minun omia. Vieraat lapset on aina vieraita.

 

Ehkä aika saa aikaan sen, että miehesi tajuaa ensisijaisesti elävänsä sinun kanssasi, ei etälastensa. Meilläkin mieheni oli aluksi sitä mieltä, että jos lapsia on, lapset tulevat aina lomalle mukaan (vaikkakaan edes ydinperheelliset ystäväni eivät aina lomaile lasten kanssa ja lapset ovat kuitenkin yhteisiä). Minä taas en kokenut lomaa kovinkaan mukavaksi ja rentouttavaksi, jos etälapset olivat mukana. Lisättäköön, että mieheni lomaili myös lastensa kanssa ilman minua.
Tajusin, ettei mieheni mielipide oikeastaan johtunut siitä, että hän olisi oikeasti ajatellut niin, lähinnä poti huonoa omaatuntoa, kun ei lastensa kanssa enää elänyt ja ikäväkin varmasti välillä oli. Yksi suuri syy on myös se, että mieheni exältä tuli hirveä ryöppy niskaan, jos uskalsimme ilman lapsia johonkin lähteä (itse lomaili aina vain ilman lapsia!!).
Nykyään meillä on yhteinenkin lapsi, eikä mieheni edes halua etälapsiaan aina mukaan. Lomailu on niin paljon "helpompaa" oman perheemme kesken. Ja uskon, että mieheni on ruvennut lastensa lisäksi ajattelemaan minuakin.

 

Ehkä aika saa aikaan sen, että miehesi tajuaa ensisijaisesti elävänsä sinun kanssasi, ei etälastensa. Meilläkin mieheni oli aluksi sitä mieltä, että jos lapsia on, lapset tulevat aina lomalle mukaan (vaikkakaan edes ydinperheelliset ystäväni eivät aina lomaile lasten kanssa ja lapset ovat kuitenkin yhteisiä). Minä taas en kokenut lomaa kovinkaan mukavaksi ja rentouttavaksi, jos etälapset olivat mukana. Lisättäköön, että mieheni lomaili myös lastensa kanssa ilman minua.
Tajusin, ettei mieheni mielipide oikeastaan johtunut siitä, että hän olisi oikeasti ajatellut niin, lähinnä poti huonoa omaatuntoa, kun ei lastensa kanssa enää elänyt ja ikäväkin varmasti välillä oli. Yksi suuri syy on myös se, että mieheni exältä tuli hirveä ryöppy niskaan, jos uskalsimme ilman lapsia johonkin lähteä (itse lomaili aina vain ilman lapsia!!).
Nykyään meillä on yhteinenkin lapsi, eikä mieheni edes halua etälapsiaan aina mukaan. Lomailu on niin paljon "helpompaa" oman perheemme kesken. Ja uskon, että mieheni on ruvennut lastensa lisäksi ajattelemaan minuakin.

 

Ehkä aika saa aikaan sen, että miehesi tajuaa ensisijaisesti elävänsä sinun kanssasi, ei etälastensa. Meilläkin mieheni oli aluksi sitä mieltä, että jos lapsia on, lapset tulevat aina lomalle mukaan (vaikkakaan edes ydinperheelliset ystäväni eivät aina lomaile lasten kanssa ja lapset ovat kuitenkin yhteisiä). Minä taas en kokenut lomaa kovinkaan mukavaksi ja rentouttavaksi, jos etälapset olivat mukana. Lisättäköön, että mieheni lomaili myös lastensa kanssa ilman minua.
Tajusin, ettei mieheni mielipide oikeastaan johtunut siitä, että hän olisi oikeasti ajatellut niin, lähinnä poti huonoa omaatuntoa, kun ei lastensa kanssa enää elänyt ja ikäväkin varmasti välillä oli. Yksi suuri syy on myös se, että mieheni exältä tuli hirveä ryöppy niskaan, jos uskalsimme ilman lapsia johonkin lähteä (itse lomaili aina vain ilman lapsia!!).
Nykyään meillä on yhteinenkin lapsi, eikä mieheni edes halua etälapsiaan aina mukaan. Lomailu on niin paljon "helpompaa" oman perheemme kesken. Ja uskon, että mieheni on ruvennut lastensa lisäksi ajattelemaan minuakin.

 

Ehkä aika saa aikaan sen, että miehesi tajuaa ensisijaisesti elävänsä sinun kanssasi, ei etälastensa. Meilläkin mieheni oli aluksi sitä mieltä, että jos lapsia on, lapset tulevat aina lomalle mukaan (vaikkakaan edes ydinperheelliset ystäväni eivät aina lomaile lasten kanssa ja lapset ovat kuitenkin yhteisiä). Minä taas en kokenut lomaa kovinkaan mukavaksi ja rentouttavaksi, jos etälapset olivat mukana. Lisättäköön, että mieheni lomaili myös lastensa kanssa ilman minua.
Tajusin, ettei mieheni mielipide oikeastaan johtunut siitä, että hän olisi oikeasti ajatellut niin, lähinnä poti huonoa omaatuntoa, kun ei lastensa kanssa enää elänyt ja ikäväkin varmasti välillä oli. Yksi suuri syy on myös se, että mieheni exältä tuli hirveä ryöppy niskaan, jos uskalsimme ilman lapsia johonkin lähteä (itse lomaili aina vain ilman lapsia!!).
Nykyään meillä on yhteinenkin lapsi, eikä mieheni edes halua etälapsiaan aina mukaan. Lomailu on niin paljon "helpompaa" oman perheemme kesken. Ja uskon, että mieheni on ruvennut lastensa lisäksi ajattelemaan minuakin.

 

Ehkä aika saa aikaan sen, että miehesi tajuaa ensisijaisesti elävänsä sinun kanssasi, ei etälastensa. Meilläkin mieheni oli aluksi sitä mieltä, että jos lapsia on, lapset tulevat aina lomalle mukaan (vaikkakaan edes ydinperheelliset ystäväni eivät aina lomaile lasten kanssa ja lapset ovat kuitenkin yhteisiä). Minä taas en kokenut lomaa kovinkaan mukavaksi ja rentouttavaksi, jos etälapset olivat mukana. Lisättäköön, että mieheni lomaili myös lastensa kanssa ilman minua.
Tajusin, ettei mieheni mielipide oikeastaan johtunut siitä, että hän olisi oikeasti ajatellut niin, lähinnä poti huonoa omaatuntoa, kun ei lastensa kanssa enää elänyt ja ikäväkin varmasti välillä oli. Yksi suuri syy on myös se, että mieheni exältä tuli hirveä ryöppy niskaan, jos uskalsimme ilman lapsia johonkin lähteä (itse lomaili aina vain ilman lapsia!!).
Nykyään meillä on yhteinenkin lapsi, eikä mieheni edes halua etälapsiaan aina mukaan. Lomailu on niin paljon "helpompaa" oman perheemme kesken. Ja uskon, että mieheni on ruvennut lastensa lisäksi ajattelemaan minuakin.

 

Olin tosi yllättynyt lukemistani viesteistä. Puhuttiin ydinperheistä joihin ei kuulu etälapset. Ajatteliko kukaan, että lapset ovat "menettäneet" isän/äidin vaikkakin vain osittain. Lähiaikaa on esim. joka toinen viikonloppu - se ei koskaan korvaa sitä aikaa jonka saa kun on koko ajan arjessa mukana.
Meillä on itsestään selvää, että vaikka lomailemme harvoin (taloudellisista syistä) ovat kaikkia lapset mukana: mieheni etälapset, omani ja yhteiset. Me kaikki yhdessä olemme perhe ja kaikilla on oikeus lomailla yhdessä. Me olemme lapsille opettaneet että he ovat siskoja/veljiä keskenään - ei puolikkaita ja kaikki suunnitellaan yhdessä.
Mielestäni lapsien tuntemukset ovat tärkeimpiä ei aikuisten. Aikuiset voivat toki viettää kahdenkeskistä lomaa keskenään.
Kun lapset kasvavat aikuisiksi yhtenäisyyden tarve vähenee kun heillä on jo omia menoja, mutta niin kauan kuin he ovat pieniä on kaikkien saatava olla yhteistä perhettä.

 

Mielestäni ei ole mitään ihmeellistä siinä, että puhutaan ydinperheistä ilman etälapsia. Eivät kaikki koe harvoin vierailevia suhteellisen vieraita lapsia perheenjäseniksi, eikä mielestäni tarvitsekaan, sillä lapsillahan on koti ja elämä muualla. Ei siinä ole mitään väärää, että välillä lomaillaan lasten kanssa ja välillä ilman.

 

Jos minulla olisi ennestään lapsia niin tietysti jos he lähtisivät mukaan olisi miehenkin lapsi tervetullut.Kuitenkin meidän yhteinen lapsi on meidän yhteinen esikoinen ja hänellä on joskus oikeus nauttia omasta asemastaan myös lomalla.Niinkuin minullakin!

 

Meillä kaksi yhteistä ja kaksi miehen lasta, kaikki asumme yhdessä.
Me lomailemme lähinnä koko porukalla, välillä haluaisin lähteä pelkästään yhteisten lasten kanssa reisuun. Mökillä tietysti saatamme käydä kun lapset ovat äitinsä luona, mutta koska he näkevät äitiään harvoin, myös meidä neljä keskenäinen aika jää vähiin.
Minä olen ratkaissut asian niin että lähden käymään omien sukulaisteni luona, pelkästään omien lasteni kanssa, ilman miestä. Mies tosin joutuu osallistumaan kustannuksiin, koska tuloni ovat pienet. Ei ole tosin asiasta napissut, päin vastoin. Lisäksi vanhempani maksavat välillä junalippuni, mikä on huippureilua heiltä!!!
Kun menen töihin, alan säästää rahaa ulkomaanmatkaa varten, vain minulle ja omille lapsilleni. Haluan joskus päästä heidän kanssa pidemmälle matkalle, antaa oikein reilusti omaa aikaani ja jakamatona huomiotani. Ilman syyllisyyttä!
Antakaa anteeksi jos olen itsekäs!

 

\

Olin tosi yllättynyt lukemistani viesteistä. Puhuttiin ydinperheistä joihin ei kuulu etälapset. Ajatteliko kukaan, että lapset ovat "menettäneet" isän/äidin vaikkakin vain osittain. Lähiaikaa on esim. joka toinen viikonloppu - se ei koskaan korvaa sitä aikaa jonka saa kun on koko ajan arjessa mukana.
Meillä on itsestään selvää, että vaikka lomailemme harvoin (taloudellisista syistä) ovat kaikkia lapset mukana: mieheni etälapset, omani ja yhteiset. Me kaikki yhdessä olemme perhe ja kaikilla on oikeus lomailla yhdessä. Me olemme lapsille opettaneet että he ovat siskoja/veljiä keskenään - ei puolikkaita ja kaikki suunnitellaan yhdessä.
Mielestäni lapsien tuntemukset ovat tärkeimpiä ei aikuisten. Aikuiset voivat toki viettää kahdenkeskistä lomaa keskenään.
Kun lapset kasvavat aikuisiksi yhtenäisyyden tarve vähenee kun heillä on jo omia menoja, mutta niin kauan kuin he ovat pieniä on kaikkien saatava olla yhteistä perhettä.

Olen aivan samaa mieltä! Ihmettelen suuresti näitä kirjoituksia lukiessani, että miehet eivät enemmän pidä lastensa puolia, kun äitipuoli haluaa heidät karistaa jaloistaan. Mielestäni mieheni lapset ovat meidän perhettämme. Ja onnekseni niin ajattelen, koska mieheni ei muunlaista suhtautumista hyväksyisikään. Mielestäni on erittäin kunnoitettava asia, ettei vaimosta erotessaan eroa omista lapsistaan! Kenen loma menee pilalle, jos lapset ovat mukana? Äitipuolen, ei muiden.

 

\

\

Olin tosi yllättynyt lukemistani viesteistä. Puhuttiin ydinperheistä joihin ei kuulu etälapset. Ajatteliko kukaan, että lapset ovat "menettäneet" isän/äidin vaikkakin vain osittain. Lähiaikaa on esim. joka toinen viikonloppu - se ei koskaan korvaa sitä aikaa jonka saa kun on koko ajan arjessa mukana.
Meillä on itsestään selvää, että vaikka lomailemme harvoin (taloudellisista syistä) ovat kaikkia lapset mukana: mieheni etälapset, omani ja yhteiset. Me kaikki yhdessä olemme perhe ja kaikilla on oikeus lomailla yhdessä. Me olemme lapsille opettaneet että he ovat siskoja/veljiä keskenään - ei puolikkaita ja kaikki suunnitellaan yhdessä.
Mielestäni lapsien tuntemukset ovat tärkeimpiä ei aikuisten. Aikuiset voivat toki viettää kahdenkeskistä lomaa keskenään.
Kun lapset kasvavat aikuisiksi yhtenäisyyden tarve vähenee kun heillä on jo omia menoja, mutta niin kauan kuin he ovat pieniä on kaikkien saatava olla yhteistä perhettä.

Olen aivan samaa mieltä! Ihmettelen suuresti näitä kirjoituksia lukiessani, että miehet eivät enemmän pidä lastensa puolia, kun äitipuoli haluaa heidät karistaa jaloistaan. Mielestäni mieheni lapset ovat meidän perhettämme. Ja onnekseni niin ajattelen, koska mieheni ei muunlaista suhtautumista hyväksyisikään. Mielestäni on erittäin kunnoitettava asia, ettei vaimosta erotessaan eroa omista lapsistaan! Kenen loma menee pilalle, jos lapset ovat mukana? Äitipuolen, ei muiden.

Mä en kyllä ole aivan samaa mieltä. Se, että lasten vanhemmat asuvat erillään ei korvaudu sillä, että jokaiseen reissuun kaikki lapset lähtevät mukaan. Käytännössä se ei ainakaan meillä ole edes mahdollista. Etälasten ja etän tapaamiset eivät vähene siitä, jos etän lähiperhe (siis se hänen nykyinen "ydinperheensä") lomailee myös keskenään. Eikä se tarkoita sitä, että etä on olisi eronnut lapsistaan. Aina ei vain ole mahdollista järjestää kaikkea niin että kaikki lapset pääsevät joka paikkaan - ei ajallisesti eikä taloudellisesti.

Aiemmin joku kirjoitti siitäkin että etälapset matkailevat ja reissaavat myös lähivanhemman kanssa. Pitäisikö sitten kaikki ne paikat joissa lähi vanhempi lapsia käyttää jättää käymättä etän uuden perheen kanssa, jotta ei nyt kyllästymiseen asti samoja paikkoja koluta?! Kyllä erosta huolimatta niin lähi - kuin etävanhemmankin perheessä on ihan luvallista, joskus tarpeenkin, lomailla erilaisilla kokoonpanoilla.

Mikä sopii toiselle voikin toiselle olla aika tuskaa ja uusperheissä riittää soviteltavaa ilman sitäkin, että aina aletaan syyllistää etän ja lasten tapaamisen hankaloittamisesta tai että uudet puolisot jotenkin eivät haluaisi edellisen perheen lapsia. Jos kaikki olisikin niin yksinkertaista!

 

\

Mielestäni ei ole mitään ihmeellistä siinä, että puhutaan ydinperheistä ilman etälapsia. Eivät kaikki koe harvoin vierailevia suhteellisen vieraita lapsia perheenjäseniksi, eikä mielestäni tarvitsekaan, sillä lapsillahan on koti ja elämä muualla. Ei siinä ole mitään väärää, että välillä lomaillaan lasten kanssa ja välillä ilman.

Hieman asian ulkopuolelta: Kun uudet vaimot valittavat elareista ym muista, mitä isä maksaa (etä)lapsilleen, he vetoavat, siihen, että näiden lasten koti on myös heidän (isän ja uuden vaimon ym) luona ja siellä on huoneet ym. ihan ja ainoastaan heitä varten...