lomista
- Viestiketjun aloittaja soturi
- Ensimmäinen viesti
\
Niin. On meilläkin lapsilla oma huone, vaatteet ulkokamppeita myöten ja urheiluvälineet (ei pyöriä). Silti lapsilla on koti ja elämä siellä, missä suurimman osan ajastaan ovat, missä on koulu ja kaverit. Meillä lapset ovat pitkähkön välimatkan vuoksi vain neljä vuorokautta kuussa, kyllä se lähinnä kyläilyltä tuntuu. Silti on kiva, että lapsilla tuo oma tila on, kaikki viihtyvät paremmin. Kuitenkin mielestämme meillä on oikeus lomailla myös tämän "ydinperheemme" kanssa joskus, eivät edes loma-aikataulut aina osu yksiin, ei kai koko elämäämme sanele lapset, jotka eivät kanssamme asu?Alkuperäinen kirjoittaja 02.03.2007 klo 21:35 vieras kirjoitti:
perhekäsitys
Meillä meni erään kriisin myötä koko perhekäsitys uusiksi ja se toi uutta, erilaista asennetta koko tähän ns. uusperhekuvioon. Apuna oli ulkopuolinen ihminen jolla oli koulutusta ja kokemusta aiheesta ..
Kuten tämä Auttaja tuumasi: mikä perhe se semmonen on, jossa osa ihmisitä tulee ja menee ja vain käy siellä? Ei se mikään perhe ole, perhe on se kiinteä kokonaisuus, joka asuu ja elää koko ajan samassa osoitteessa.
Minun ydinperheeseeni kuuluu minä mies ja meidän lapsi.
Jos kaikille on itsestäänselvää että siihen ei kuulu minun täysi-ikäiset, jotka asuvat omillaan,. Ei tietenkään, he ovat muuttaneet kotoa pois, heillä on omat kodit.
Miten sitten kuvitellaan, että perheeseemme kuuluisi myös miehen etälapset, jotka käyvät meillä vain noin 4 pv kuukaudessa??
Etälapsilla on koti siellä, missä he arkensa elävät. Heillä on perhe siellä, etälasten perhe on eron jälkeen äiti ja lapset, ehkä isäpuolikin.
Minun, MEIDÄN koti ja perhe on tämä YDINPERHE, joka asuu samassa osoitteessa, kokoaikaisesti.
LOMISTA.
Aiemmin vietimme lomia niin, että etälapset olivat mukana. Ne olivat aika rasittavia eivätkä minulle mitään lomaa.
Kritisoin myös voimakkaasti sitä, että miehellä on aikaa ja mahdollisuutta, velvoite, pitää lomaa 2 viikkoa etälasten kanssa, mutta ei samaa mahdollisuutta yhtä itsestään selvästi yhteisen lapsen kanssa. Onhan hän isä tällekin lapselle.
Se, pitävätkö etälapset lomaa tai reissaavatko äitinsä kanssa, se ei ole meidän ongelma. Emme voi ottaa vastuuta ja paikata kaikkea sitä, mitä oletamme heidän jäävän paitsi tai mitä heidän arvojemme mukaan lapsille pitäisi tarjota. Mistä tulee se kuvitelma että etiksillä olisi kurjaa eivätkä pääse ikinä mihinkään?
No, olen lopettanut lomailut etälasten kanssa. Olen töissä kun etikset on tapaamisella. Etikset eivät tule meille lomalle minun lomani aikaan. Vaadin, että mies järjestää itselleen lomaa myös niin, että voimme viettää lomaa ydinperheenä.
Mutta olisi väärin, että isä viettää lomaa "ensimmäisten" lasten kanssa ja minä veisin yhteisten lapsemme hoitoon.. joten miehellä on loma kaikkien lasten kanssa. Omien lastensa. Hänhän on isä kaikille näille lapsille. KYse on lapsen oikeudesta isään, myös lähilapsella on oltava sama oikeus kuin etälapsella. (viettää loma isänsä kanssa)
Joku muuten kirjoitti että tapaamisia on vähän, 4 pv / kk pitkän välimatkan takia. Siis joka toinen viikonloppu? meillä on tapaamisia saman verran, eikä syynä ole pitkä välimatka, vaan se ettei lähi anna lapsiaan sen enempää kuin tapaamissopimuksessa lukee, vaikka voisivat vaikka piipahtaa kävellen meillä, asumme lähekkäin. Lähi haluaa estää isän ja lasten turhat tapaamiset.
Alkuun tämä harmitti, kapinoin. Enää ei harmita. Joskus jopa toivon että tapaamiset harvenisi kerran kuussa tapahtuviksi.
JOS etälapset muuttaisi meille vakituisesti asumaan, lomat ja perhekäsitykset menisi uusiksi. MUTTA en siltikään olisi mikään äiti toisen lapsille, vaikka tietyistä asioista ottaisinkin vastuuta / huolehtisin. Eihän minulla ole mitään oikeuksiakaan lapsiin, joille en ole huoltaja, miksi minulle sälytettäisi velvollisuuksiakaan? Meni asian vierestä, mutta menkööt.-
Kuten tämä Auttaja tuumasi: mikä perhe se semmonen on, jossa osa ihmisitä tulee ja menee ja vain käy siellä? Ei se mikään perhe ole, perhe on se kiinteä kokonaisuus, joka asuu ja elää koko ajan samassa osoitteessa.
Minun ydinperheeseeni kuuluu minä mies ja meidän lapsi.
Jos kaikille on itsestäänselvää että siihen ei kuulu minun täysi-ikäiset, jotka asuvat omillaan,. Ei tietenkään, he ovat muuttaneet kotoa pois, heillä on omat kodit.
Miten sitten kuvitellaan, että perheeseemme kuuluisi myös miehen etälapset, jotka käyvät meillä vain noin 4 pv kuukaudessa??
Etälapsilla on koti siellä, missä he arkensa elävät. Heillä on perhe siellä, etälasten perhe on eron jälkeen äiti ja lapset, ehkä isäpuolikin.
Minun, MEIDÄN koti ja perhe on tämä YDINPERHE, joka asuu samassa osoitteessa, kokoaikaisesti.
LOMISTA.
Aiemmin vietimme lomia niin, että etälapset olivat mukana. Ne olivat aika rasittavia eivätkä minulle mitään lomaa.
Kritisoin myös voimakkaasti sitä, että miehellä on aikaa ja mahdollisuutta, velvoite, pitää lomaa 2 viikkoa etälasten kanssa, mutta ei samaa mahdollisuutta yhtä itsestään selvästi yhteisen lapsen kanssa. Onhan hän isä tällekin lapselle.
Se, pitävätkö etälapset lomaa tai reissaavatko äitinsä kanssa, se ei ole meidän ongelma. Emme voi ottaa vastuuta ja paikata kaikkea sitä, mitä oletamme heidän jäävän paitsi tai mitä heidän arvojemme mukaan lapsille pitäisi tarjota. Mistä tulee se kuvitelma että etiksillä olisi kurjaa eivätkä pääse ikinä mihinkään?
No, olen lopettanut lomailut etälasten kanssa. Olen töissä kun etikset on tapaamisella. Etikset eivät tule meille lomalle minun lomani aikaan. Vaadin, että mies järjestää itselleen lomaa myös niin, että voimme viettää lomaa ydinperheenä.
Mutta olisi väärin, että isä viettää lomaa "ensimmäisten" lasten kanssa ja minä veisin yhteisten lapsemme hoitoon.. joten miehellä on loma kaikkien lasten kanssa. Omien lastensa. Hänhän on isä kaikille näille lapsille. KYse on lapsen oikeudesta isään, myös lähilapsella on oltava sama oikeus kuin etälapsella. (viettää loma isänsä kanssa)
Joku muuten kirjoitti että tapaamisia on vähän, 4 pv / kk pitkän välimatkan takia. Siis joka toinen viikonloppu? meillä on tapaamisia saman verran, eikä syynä ole pitkä välimatka, vaan se ettei lähi anna lapsiaan sen enempää kuin tapaamissopimuksessa lukee, vaikka voisivat vaikka piipahtaa kävellen meillä, asumme lähekkäin. Lähi haluaa estää isän ja lasten turhat tapaamiset.
Alkuun tämä harmitti, kapinoin. Enää ei harmita. Joskus jopa toivon että tapaamiset harvenisi kerran kuussa tapahtuviksi.
JOS etälapset muuttaisi meille vakituisesti asumaan, lomat ja perhekäsitykset menisi uusiksi. MUTTA en siltikään olisi mikään äiti toisen lapsille, vaikka tietyistä asioista ottaisinkin vastuuta / huolehtisin. Eihän minulla ole mitään oikeuksiakaan lapsiin, joille en ole huoltaja, miksi minulle sälytettäisi velvollisuuksiakaan? Meni asian vierestä, mutta menkööt.-
haluavat lomailla lastensa kanssa? Tai sitten viettää kokonaan lapsettomia lomahetkiä. Meillä on niin että kaikki lapset mukana - tai lähdetään kahdestaan miehen kanssa. Meillä ei ole etä- tai lähilapsia vaan lapsia - emme siis erottele lapsia sen mukaan missä ovat kirjoilla. Miehelle olisi kurjaa jos hän joutuisi viettää lomaa ilman lapsiaan - ja minulla olisi omat/yhteiset lapset mukana - ja päinvastoin.
Peuhu
Onhan tässä lomailussa myös se ongelma että meillä esim. lasten ikäero on suuri. Etä lapsi tuskin viihtyisi muumimaailmassa joka on meidän tytölle juuri sopiva paikka niin miksi raahata ei vois vähempää kiinostaa asenteella väkisin etälapsi sinne vaan siksi että lähilapsikin pääsee.
Meillä reissataan kyllä etä lapsenkin kanssa mut valitaan sit paikka missä on jokaiselle jotain.Mielestäni meillä on oikeus käydä myös yhteisen lapsen kanssa lomailemassa keskenään kun lomaileehan etäkin äitinsä kanssa kaksin ja myös mummonsa kanssa.
Myös se että yhteinen ei ole koulussa mut etälapsi on rajoittaisi meidän lomailua jos "pakolla" pitäisi joka kerta ottaa mukaan reissuun.
Ei mekään millään tavalla rajoiteta lähi äidin lomailua niin miksi me ei saataisi lomailla joskus myös meidän lähiperheen kesken.
Meillä reissataan kyllä etä lapsenkin kanssa mut valitaan sit paikka missä on jokaiselle jotain.Mielestäni meillä on oikeus käydä myös yhteisen lapsen kanssa lomailemassa keskenään kun lomaileehan etäkin äitinsä kanssa kaksin ja myös mummonsa kanssa.
Myös se että yhteinen ei ole koulussa mut etälapsi on rajoittaisi meidän lomailua jos "pakolla" pitäisi joka kerta ottaa mukaan reissuun.
Ei mekään millään tavalla rajoiteta lähi äidin lomailua niin miksi me ei saataisi lomailla joskus myös meidän lähiperheen kesken.
Blue
\
Tuo kahden viikon lomanvietto velvoite etälasten kanssa särähti korvaani. Miksi lähilapsesi ei voi viettää yhdessä etälasten kanssa noita kahta lomaviikkoa isänsä kanssa? Aika erikoinen ajattelutapa sinulla; tuntuu olevan joko tai, etälapset tai lähilapsi. Ja tuo velvoite on aika itsekkäästi sanottu. Mielestäni se on isän ja lasten oikeus viettää lomaa yhdessä. Muutoinhan tapaavat todella harvoin minun näkökulmastani katsottuna. Meillä mieheni etälapset ovat lähes koko mieheni kesäloman (5 viikkoa) ja lisäksi paljon muutenkin kesällä. Eikä tuo minua häiritse ollenkaan, ihan mukavaahan se on yhdessä aikaa viettää koko porukalla! :hug:
Alkuperäinen kirjoittaja 03.03.2007 klo 06:57 perhekäsitys kirjoitti:
Tuo kahden viikon lomanvietto velvoite etälasten kanssa särähti korvaani. Miksi lähilapsesi ei voi viettää yhdessä etälasten kanssa noita kahta lomaviikkoa isänsä kanssa? Aika erikoinen ajattelutapa sinulla; tuntuu olevan joko tai, etälapset tai lähilapsi. Ja tuo velvoite on aika itsekkäästi sanottu. Mielestäni se on isän ja lasten oikeus viettää lomaa yhdessä. Muutoinhan tapaavat todella harvoin minun näkökulmastani katsottuna. Meillä mieheni etälapset ovat lähes koko mieheni kesäloman (5 viikkoa) ja lisäksi paljon muutenkin kesällä. Eikä tuo minua häiritse ollenkaan, ihan mukavaahan se on yhdessä aikaa viettää koko porukalla! :hug:
perhekäsitys
\
Tapaamissopimuksessa lukee, että joka toinen vkl ja kesällä 2 viikkoa. Lasten äiti enna enempää, eikä useammin, vaikka välimatkaa on muutama kilometri .. pyydetty on, ei suostu. 2 viikon loma on myös pidettävä yhtä kyytiä, sitä ei voi pätkiä kahdeksi erilliseksi jaksoksi, jos se vaikka miehelle sopisi paremmin työn takia..
Lapsillekin sopisi, että kävisivät täällä meillä useammin, mutta eivät uskalla pyytää - ottaa asiaa puheeksi äitinsä kanssa, ja kun isänsä laittaa sen pyynnön, että voiko, saako tulla ylimääräiselle, ei se käy. Ei ole ikinä käynyt. Kyse ei siis ole tapaamisissa ja lomissa että kuinka usein, meistä, miehestä eikä lapsista, vaan lasten äidistä.
Miehellä on semmonen työ, että loman pitäminen on vaikeaa. Ne eivät siis ole itsestään selvyyksiä (ok, kerrotaan, on yrittäjä, osaava sijainen pitäisi löytää, seon iso prokkis, etsiminen alkaa jo syksyllä).. Aina se on onnistunut kun kyse on etälapsista. Kuitenkin yhtä itsestään selvää se ei ole kun kyse on tästä yhteisestä lapsesta (ja minusta). Siitä käytiin joku vuosi sitten keskustelua.
Minusta on väärin, että osalla lapsista on oikeus ja mahdollisuus viettää lomaa isänsä kanssa ja toisilla lapsilla ei ole.
Miten näistä lapsista täällä netissä pitäisi puhua, jos ei saa käyttää termejä "etälapsi" "lähilapsi" - missään nimessä kun ei saa sanoa että "minun lapsi" "miehen ja sen exän lapsi" tms. ??
Mutta kuten kirjoitin: meidän ydinperheeseen kuuluu me kolme: minä mies ja yhteinen lapsi.
Minun lapset asuvat toisaalla, aivan kuten miehenkin lapset - ne aiemman liiton lapset siis - ja käyvät täällä meillä, toiset lapsista säännöllisesti, toiset lapsista epäsäännöllisesti. T
ämä ei ole heidän kenenkään koti.
Kun nämä etälapset kertovat kodistaan ja perheestään ulkopuolisille, se pitää sisällään ne ihmiset ja sen paikan, missä he arkensa asuvat ja elävät. He eivät sisällytä perheeseensä meidän yhteistä, sisartaan (koska oli puolikas, koska ei jaa arkea ja asu samassa osoitteessa). Tämä on lapsista lähtevä asia (mikä on lähiäidin osuus ajatteluun?) ei meidän tai minun muokkaama.
Päinvastoin: olen korostanut sisaruutta, koska he itse korostivat että ei ole sisarus, vaan PUOLI kun kyseeseen tuli tämä meidän yhteinen.
Minun lapseni, vaikka meidän yhteistä harvemmin tapaavatkin (etikset sentään säännöllisesti joka toinen vkl) ja ikäeroakin huimasti, puhuvat sisarestaan, eivätkä erottele että lapsi olisi jotenkin puolikas, että isä on eri jne. vaan kyse on heidän sisarestaan.
Kaikki ovat kamalan huolissaan miehen etälapsista ja heidän asemastaan; kukaan ei ole huolissaan minun lapsistani.
Etälapsilla on sentään koti, äiti ja isä vaikka he eri osotteissa asuvatkin. Minun lapsillani ei ole muuta kuin minä, äiti.
Miehen etikset viettävät lomaa mös äitinsä kanssa, minun lapsillani ei ole samaa mahdollisuutta, enää, yhteiseen lomaan. (ai miksikö, voi tavaton,siksi että ovat täysi-ikäisiä eikä minulla ole varaa kustantaa lomaa heille asti! kuulun kuuluisiin matalapalkka-alan ihmisiin)
Minä olen äiti omilleni ja vastuussa vain heistä. Tämä kolmihenkinen joukko on minun perheeni, tämä on minun kotini. Tämä on myös mieheni koti, ja lapseni koti ja heitäkin pitää kunnioittaa, luoda kodista hyvä paikka olla. Mutta tänne on miehen että minunkin lapset tervetulleita.
Erottelua? Ihan miten vaan.
En ehkä osaa ilmaista itsenäi tarpeeksi hyvin tai sitten meillä on hyvin erilainen näkökanta.
Minun tehtävä ei ole vahvistaa mitään "meidän perhe on nyt vihdoinkin koossa" -tunnelmaa joka toinen viikonloppu, koska meidän perhe on koossa koko ajan, tulipa miehen lapset tai ei, miehen lapset ei kuulu meidän perheeseen, heillä on perhe äitinsä luona, äitinsä kanssa. Ei kenelläkään ole kahta perhettä ! Eikä ihmisellä voi olla kahta kotia !
On oma koti ja sitten käydään isin luona. Näin etälasten kohdalla. Meillä. Kiitos lähiäidin. Hän tämän asetelman on alun pitäen luonut. - enkä enää jaksaisi mennä yksityiskohtiin.
Poistin oman viestini ettei tule liian pitkää lainausta.Alkuperäinen kirjoittaja 03.03.2007 klo 14:29 Blue kirjoitti:
Tapaamissopimuksessa lukee, että joka toinen vkl ja kesällä 2 viikkoa. Lasten äiti enna enempää, eikä useammin, vaikka välimatkaa on muutama kilometri .. pyydetty on, ei suostu. 2 viikon loma on myös pidettävä yhtä kyytiä, sitä ei voi pätkiä kahdeksi erilliseksi jaksoksi, jos se vaikka miehelle sopisi paremmin työn takia..
Lapsillekin sopisi, että kävisivät täällä meillä useammin, mutta eivät uskalla pyytää - ottaa asiaa puheeksi äitinsä kanssa, ja kun isänsä laittaa sen pyynnön, että voiko, saako tulla ylimääräiselle, ei se käy. Ei ole ikinä käynyt. Kyse ei siis ole tapaamisissa ja lomissa että kuinka usein, meistä, miehestä eikä lapsista, vaan lasten äidistä.
Miehellä on semmonen työ, että loman pitäminen on vaikeaa. Ne eivät siis ole itsestään selvyyksiä (ok, kerrotaan, on yrittäjä, osaava sijainen pitäisi löytää, seon iso prokkis, etsiminen alkaa jo syksyllä).. Aina se on onnistunut kun kyse on etälapsista. Kuitenkin yhtä itsestään selvää se ei ole kun kyse on tästä yhteisestä lapsesta (ja minusta). Siitä käytiin joku vuosi sitten keskustelua.
Minusta on väärin, että osalla lapsista on oikeus ja mahdollisuus viettää lomaa isänsä kanssa ja toisilla lapsilla ei ole.
Miten näistä lapsista täällä netissä pitäisi puhua, jos ei saa käyttää termejä "etälapsi" "lähilapsi" - missään nimessä kun ei saa sanoa että "minun lapsi" "miehen ja sen exän lapsi" tms. ??
Mutta kuten kirjoitin: meidän ydinperheeseen kuuluu me kolme: minä mies ja yhteinen lapsi.
Minun lapset asuvat toisaalla, aivan kuten miehenkin lapset - ne aiemman liiton lapset siis - ja käyvät täällä meillä, toiset lapsista säännöllisesti, toiset lapsista epäsäännöllisesti. T
ämä ei ole heidän kenenkään koti.
Kun nämä etälapset kertovat kodistaan ja perheestään ulkopuolisille, se pitää sisällään ne ihmiset ja sen paikan, missä he arkensa asuvat ja elävät. He eivät sisällytä perheeseensä meidän yhteistä, sisartaan (koska oli puolikas, koska ei jaa arkea ja asu samassa osoitteessa). Tämä on lapsista lähtevä asia (mikä on lähiäidin osuus ajatteluun?) ei meidän tai minun muokkaama.
Päinvastoin: olen korostanut sisaruutta, koska he itse korostivat että ei ole sisarus, vaan PUOLI kun kyseeseen tuli tämä meidän yhteinen.
Minun lapseni, vaikka meidän yhteistä harvemmin tapaavatkin (etikset sentään säännöllisesti joka toinen vkl) ja ikäeroakin huimasti, puhuvat sisarestaan, eivätkä erottele että lapsi olisi jotenkin puolikas, että isä on eri jne. vaan kyse on heidän sisarestaan.
Kaikki ovat kamalan huolissaan miehen etälapsista ja heidän asemastaan; kukaan ei ole huolissaan minun lapsistani.
Etälapsilla on sentään koti, äiti ja isä vaikka he eri osotteissa asuvatkin. Minun lapsillani ei ole muuta kuin minä, äiti.
Miehen etikset viettävät lomaa mös äitinsä kanssa, minun lapsillani ei ole samaa mahdollisuutta, enää, yhteiseen lomaan. (ai miksikö, voi tavaton,siksi että ovat täysi-ikäisiä eikä minulla ole varaa kustantaa lomaa heille asti! kuulun kuuluisiin matalapalkka-alan ihmisiin)
Minä olen äiti omilleni ja vastuussa vain heistä. Tämä kolmihenkinen joukko on minun perheeni, tämä on minun kotini. Tämä on myös mieheni koti, ja lapseni koti ja heitäkin pitää kunnioittaa, luoda kodista hyvä paikka olla. Mutta tänne on miehen että minunkin lapset tervetulleita.
Erottelua? Ihan miten vaan.
En ehkä osaa ilmaista itsenäi tarpeeksi hyvin tai sitten meillä on hyvin erilainen näkökanta.
Minun tehtävä ei ole vahvistaa mitään "meidän perhe on nyt vihdoinkin koossa" -tunnelmaa joka toinen viikonloppu, koska meidän perhe on koossa koko ajan, tulipa miehen lapset tai ei, miehen lapset ei kuulu meidän perheeseen, heillä on perhe äitinsä luona, äitinsä kanssa. Ei kenelläkään ole kahta perhettä ! Eikä ihmisellä voi olla kahta kotia !
On oma koti ja sitten käydään isin luona. Näin etälasten kohdalla. Meillä. Kiitos lähiäidin. Hän tämän asetelman on alun pitäen luonut. - enkä enää jaksaisi mennä yksityiskohtiin.
Edelliselle... Kyllä joillakin lapsilla on kaksi kotia, ovat puolet ajasta äidillä, puolet isällä. Joillekin se sopii, toisille ei. Mutta minä kyllä ymmärrän kirjoituksesi pointin ja ajattelen itsekin hyvin samansuuntaisesti. Silloin kun on kyse joka toinen viikonloppu vierailevista etälapsista, on itsestään selvää, että lasten koti on siellä, missä jokapäiväistä elämää elävät. Näin (ainakin yleensä) lapset itsekin ajattelevat. Ei oma huone isän luona isän asunnosta kotia tee.
Miehelläni on kolme lasta, mutta vain yhteisemme kuuluu tähän varsinaiseen perheeseemme (virallisestikin perheen muodostavat ne, jotka samassa taloudessa elävät). Se on normaali tilanne, poikkeuksia ovat ne viikonloput, kun etälapset ovat luonamme. Ehkä sitten tuntuisi erilaiselta, jos lapset olisivet luonamme esim. puolet ajasta.
Minunkaan mieheni ei saa lomiaan läheskään aina valita, ne määrätään työpaikalta. Pitäisikö lasten sitten olla pois koulusta esim. silloin, kun isällä on talviloma? Kesäisin vaikuttaa myös se, miten lasten äiti lomailee, ovatko lomat päällekkäin yms. Kyllä me matkustelemme tämän omankin perheen kesken, ja se meille sallittakoon.
Miehelläni on kolme lasta, mutta vain yhteisemme kuuluu tähän varsinaiseen perheeseemme (virallisestikin perheen muodostavat ne, jotka samassa taloudessa elävät). Se on normaali tilanne, poikkeuksia ovat ne viikonloput, kun etälapset ovat luonamme. Ehkä sitten tuntuisi erilaiselta, jos lapset olisivet luonamme esim. puolet ajasta.
Minunkaan mieheni ei saa lomiaan läheskään aina valita, ne määrätään työpaikalta. Pitäisikö lasten sitten olla pois koulusta esim. silloin, kun isällä on talviloma? Kesäisin vaikuttaa myös se, miten lasten äiti lomailee, ovatko lomat päällekkäin yms. Kyllä me matkustelemme tämän omankin perheen kesken, ja se meille sallittakoon.
Olen täysin samaa mieltä perhekäsityksen kanssa. Minun on niin helppo samaistua kirjoittamaasi tekstiin, sillä olen samaa sanonut miehelleni perhekäsityksestä. Miehelläni on 2 etälasta ja meillä on 2 yhteistä lasta. Mielestäni perhe on ME eli isä, äiti ja meidän 2 lasta, sillä mehän asumme samassa taloudessa. Perheeseemme kuuluu myös kissa
Etisten perhe on siellä missä he arjen asuvat. Siellä missä he ovat enemmän kuin 2/3 kuussa, osoite väestörekisterikeskuksessa, koulun sijainti, omat tavarat eli tämä lapsuudenkoti! Kuka tulee kotia matkalaukun kanssa ja kenelle sanotaan lähtiessään "kiva kun kävitte". Sellaisille ihmisille jotka ovat vieraita toisen kodissa. Ei etisten äiti sano lapsilleen kun on isätapaamis viikonloppu "kiva kun kävitte". Ehei, hän sanoo lapsilleen, "sunnuntaina nähdään kun tulette kotia".
Aivan sama tilanne kun meidän lapset tulevaisuudessa muuttavat pois kotoa ja perustavat oman perheen. He eivät virallisesti enää kuulu meidän perheeseen, heillä on oma talous, oma osoite, oma kiinteä yhteisö.
Mielestäni on naiivia myös sanoa että perhe on se millä kokoonpanolla sillä hetkellä ollaan. Minulle perhe on pyhä käsite, arvostan sitä paljon, joten en halua muokata perhe-käsityksestä sekavaa seurakuntaa.
Etikset ovat tervetulleita meille ja kysyttäessä meidän perhettä siihen kuuluu minä, mieheni sekä yhteiset lapsemme. Jos joku kysyy kuinka monta lasta teillä on, on vastaukseni 2. Meillä ei ole enempää. Saatan lisätä, että lapsillamme on 2 sisarrusta miehen edellisestä liitosta, jotka asuvat äidillään.
Etisten perhe on siellä missä he arjen asuvat. Siellä missä he ovat enemmän kuin 2/3 kuussa, osoite väestörekisterikeskuksessa, koulun sijainti, omat tavarat eli tämä lapsuudenkoti! Kuka tulee kotia matkalaukun kanssa ja kenelle sanotaan lähtiessään "kiva kun kävitte". Sellaisille ihmisille jotka ovat vieraita toisen kodissa. Ei etisten äiti sano lapsilleen kun on isätapaamis viikonloppu "kiva kun kävitte". Ehei, hän sanoo lapsilleen, "sunnuntaina nähdään kun tulette kotia".Aivan sama tilanne kun meidän lapset tulevaisuudessa muuttavat pois kotoa ja perustavat oman perheen. He eivät virallisesti enää kuulu meidän perheeseen, heillä on oma talous, oma osoite, oma kiinteä yhteisö.
Mielestäni on naiivia myös sanoa että perhe on se millä kokoonpanolla sillä hetkellä ollaan. Minulle perhe on pyhä käsite, arvostan sitä paljon, joten en halua muokata perhe-käsityksestä sekavaa seurakuntaa.
Etikset ovat tervetulleita meille ja kysyttäessä meidän perhettä siihen kuuluu minä, mieheni sekä yhteiset lapsemme. Jos joku kysyy kuinka monta lasta teillä on, on vastaukseni 2. Meillä ei ole enempää. Saatan lisätä, että lapsillamme on 2 sisarrusta miehen edellisestä liitosta, jotka asuvat äidillään.
akka
Onpas pitkä ja rönsyävä ketju... Kannan korteni kekoon... Meillä nämä hommat on menneet niin, että mies ja lapsensa (murkkuja jo) ovat viettäneet yhteistä aikaa kesällä mökkeillen. Se on sukumökki, jossa on miehen sukulaisia myös. En viihdy siellä monesta syystä, joten minusta on parempikin, että mies mökkeilee murkkujen kanssa kahden. Tietysti olisi kiva mökkeillä kahdestaan miehen kanssa, mutta kys. mökille meno ei kiinnosta. Ikävä kyllä, miestä kiinnostaa, joten useampi viikko saattaa vierähtää niin, että mies on mökillä ja minä vain "vierailen" siellä. Tämä tietysti pilaa lomaa
Meillä ongelmana on ollut myös miehen ex, joka pyrkii järjestelemään lomiaan mieheni kanssa ikäänkuin minua ei olisi. Eli ongelmatilanteita on syntynyt, kun exä on järkkäillyt lomamatkojaan olettaen, että lapset voi noin vain tuupata meille pariksi viikoksi, ja me olemmekin jo ehtineet sopia yhteisistä menoista. Eli jälleen kesän lähestyessä saa jännätä, saanko viettää mieheni kanssa edes puolet siitä. Olen yleensä järkännyt yhteistä aikaa varaamalla meillekin lomamatkoja. Niille exä ei voi mitään . Ja tilanne muuttunee muutenkin pian, koska olen raskaana....
Meillä ongelmana on ollut myös miehen ex, joka pyrkii järjestelemään lomiaan mieheni kanssa ikäänkuin minua ei olisi. Eli ongelmatilanteita on syntynyt, kun exä on järkkäillyt lomamatkojaan olettaen, että lapset voi noin vain tuupata meille pariksi viikoksi, ja me olemmekin jo ehtineet sopia yhteisistä menoista. Eli jälleen kesän lähestyessä saa jännätä, saanko viettää mieheni kanssa edes puolet siitä. Olen yleensä järkännyt yhteistä aikaa varaamalla meillekin lomamatkoja
. Niille exä ei voi mitään . Ja tilanne muuttunee muutenkin pian, koska olen raskaana....
etä-äiti
Huh...en kyllä ollenkaan ihmettele, jos äitipuolilla ja lapsilla ja uo:llaon hankalaa, jos tuo on todella useimpien äitipuolien ajatusmaailmaa...
Millaisia isiä ne teidän miehet on? Ajatteleeko nekin todella niin ettei niiden lapset kuulu teidän perheeseen? Entä jos teille tulee ero, haluatteko silloin, että se teidän yhteinen lapsi ei "kuulu isän perheeseen" Eihän mies (tai nainenkaan) Lapsistaan eroa kun eroaa puolisostaan...
Jos mun nykyinen mies heittäis ilmaan tuollaisia ajatuksia, ettei minun lapset kuulu meidän perheeseen, niin olis varmaan ilman perhettä hänkin pian!! Paljon ollaan tuosta aiheesta puhuttukin, varsinkin suhteen alkuaikoina ja ihan selvää on meillä ollut, että meidän perhe on me kaksi aikuista, minun lapset ja nyt tuo meidän yhteinen pikkuinen
Tottahan se on, että ei koskaan sitä toisen lasta varmasti rakasta niinkuin omaansa, mutta jos näihin uusperhejuttuihin mukaan lähtee,niin kyllä silloin pitää hyväksyä se, että perheessä on myös muita kun "meidän lapsia".
Hui,ihan pelottaa, mitä siellä mun lasten lähiperheessä äitipuolen todelliset ajatukset lapsia kohtaan on...puheet ja teot ei kai sit välttämättä aina kohtaa...tai kai poikkeuksiakin on..toivottavasti!
Vähän nyt meni ohi tuon loma-aiheen, mut siihenhän jo kommentoinkin!
Millaisia isiä ne teidän miehet on? Ajatteleeko nekin todella niin ettei niiden lapset kuulu teidän perheeseen? Entä jos teille tulee ero, haluatteko silloin, että se teidän yhteinen lapsi ei "kuulu isän perheeseen" Eihän mies (tai nainenkaan) Lapsistaan eroa kun eroaa puolisostaan...
Jos mun nykyinen mies heittäis ilmaan tuollaisia ajatuksia, ettei minun lapset kuulu meidän perheeseen, niin olis varmaan ilman perhettä hänkin pian!! Paljon ollaan tuosta aiheesta puhuttukin, varsinkin suhteen alkuaikoina ja ihan selvää on meillä ollut, että meidän perhe on me kaksi aikuista, minun lapset ja nyt tuo meidän yhteinen pikkuinen
Tottahan se on, että ei koskaan sitä toisen lasta varmasti rakasta niinkuin omaansa, mutta jos näihin uusperhejuttuihin mukaan lähtee,niin kyllä silloin pitää hyväksyä se, että perheessä on myös muita kun "meidän lapsia".
Hui,ihan pelottaa, mitä siellä mun lasten lähiperheessä äitipuolen todelliset ajatukset lapsia kohtaan on...puheet ja teot ei kai sit välttämättä aina kohtaa...tai kai poikkeuksiakin on..toivottavasti!
Vähän nyt meni ohi tuon loma-aiheen, mut siihenhän jo kommentoinkin!
akka
Etä-äiti, mulla ei ole aavistustakaan, keneen huhhuttelusi kohdistui, kun en lukenut ketjun kaikkia kirjoituksia kovin tarkasti (pitkiä). Mutta syyllistämisen makua on sinunkin vastauksessasi. Minusta on hienoa, että on edes jokin paikka, missä rehellisiä, usein kiukun sävyttämiä tunteita saa purkaa sellaisina kuin ne ovat! Tosielämässähän sitten hienostellaan ja kainostellaan. Kyllä minäkin olen väistellyt, sovitellut ja antanut periksi liiankin kanssa. Siis miehen exän toiveiden edessä! Mutta jokin raja siinäkin menee, miten paljon ydinperheen tarvitsee sietää perheeseen kuulumattoman aikuisen naisen sietämätöntä, itsekästä, manipuloivaa käytöstä!
Jos minun kirjoitukseni luit, niin varmaan siitä tajusit, että mieheni saattaa viettää lastensa kanssa sukumökillään jopa puolet lomastani. Ihan kohtuullista, eikö. Ja siihen en ole puuttunut! Mutta en liioin ole katsonut, että minun tarvitsisi uhrautua ja lähteä jollekin sukumökille piikomaan puoleksi lomaani. Miksi #&%?$!*ä pitäisi? Minullakin on oikeus nauttia lomastani siten, kuten itse parhaaksi katson! Meillä naisilla on siihen nykyään täysi oikeus. Sääli nöyristelijöitä, jotka pyrkivät aina ja kaikessa miellyttämään vain muita, jopa miestensä exiä :kieh:
Jos minun kirjoitukseni luit, niin varmaan siitä tajusit, että mieheni saattaa viettää lastensa kanssa sukumökillään jopa puolet lomastani. Ihan kohtuullista, eikö. Ja siihen en ole puuttunut! Mutta en liioin ole katsonut, että minun tarvitsisi uhrautua ja lähteä jollekin sukumökille piikomaan puoleksi lomaani. Miksi #&%?$!*ä pitäisi? Minullakin on oikeus nauttia lomastani siten, kuten itse parhaaksi katson! Meillä naisilla on siihen nykyään täysi oikeus. Sääli nöyristelijöitä, jotka pyrkivät aina ja kaikessa miellyttämään vain muita, jopa miestensä exiä :kieh:
\
No, jos ero tulisi, ja yhteinen lapsemme jäisi asumaan minun kanssani (ja kävisi isällään vain joka toinen viikonloppu), niin en tosiaan ajattelisi lapsen kuuluvan isän perheeseen, vaan minun perheeseeni. Eikä siinä mielestäni ole mitään kummallista! Isänsä lapsi tyttö olisi toki edelleen, mutta minun perheeni jäsen. Näinhän se virallisestikin menee. (Etälapsia ei huomioida perheenjäseninä esim. tuki- ym. asioissa).Alkuperäinen kirjoittaja 11.03.2007 klo 15:22 etä-äiti kirjoitti:
Meillä myös tapaamissopimuksessa lukee, että kesällä lapsi viettää isän kanssa kahden viikon kesäloman. ja ex-mieheni pitää siitä huolen, että tapaamissopimusta noudatetaan kirjaimellisesti! (on joustamaton ihminen...)
6.v ilmoitti eilen, ettei halua olla koko 2vko putkeen isällään, joten isähän siitä "riemastuu", mut mun mielestä lasten kanssa täytyy joustaa näissä asioissa. Eli pätkästään loma viikon jaksoihin. Saas nähdä mitä ex tuumaa.
6.v ilmoitti eilen, ettei halua olla koko 2vko putkeen isällään, joten isähän siitä "riemastuu", mut mun mielestä lasten kanssa täytyy joustaa näissä asioissa. Eli pätkästään loma viikon jaksoihin. Saas nähdä mitä ex tuumaa.
etä-äiti
\
Ja aina ei valitettavasti eron sattuessa käy niinkuin ajattelet, että lapsi automaattisesti jää asumaan sinulle (=äidille) :'( Mites jos lapsi asuis isällä, kuuluisko hän silloin vain isän perheeseen?
Tottahan on, että virallisissa papereissa lapsella voi olla vaan yksi osoite ja tavallaan se "virallinen" perhe, johon kuuluu, mutta sosiaalinen perhe on mielestäni paljon laajempi käsite, kun se, mitä väestörekisterin osoitetiedoissa sanotaan..
Entä jos lapset asuu vuoroviikoin molempien vanhempien luona? Silloinkinhan lapsella on vain yksi virallinen osoite , mut kuuluuko hän vaan toiseen perheeseen?? Musta ainakin olis ihan hirveetä, jos mun lapsille sanottais, että ne ei kuulu meidän perheeseen vaan siksi, että oikeudessa aikanaan lapset on määrätty isän luo VIRALLISESTI asumaan.
Ei oo tarkoitus ketään syyllistää näillä kirjoituksilla, mut asioilla tosiaan on aina useampi puoli. Ja tärkeämpää kun se, että mitä me aikuiset näistä asioista mietitään, olis miettiä,miltä niistä lapsista tuntuu...ne on kuitenkin syyttömiä vanhempiensa eroon...ja molemmat vanhemmat kuitenkin säilyy lapsille tärkeinä erosta huolimatta!
No nykyisin yhä useammat tapaamissopimukset on paljon laajempia kuin jtvkl..Alkuperäinen kirjoittaja 12.03.2007 klo 00:31 vieras kirjoitti:
Ja aina ei valitettavasti eron sattuessa käy niinkuin ajattelet, että lapsi automaattisesti jää asumaan sinulle (=äidille) :'( Mites jos lapsi asuis isällä, kuuluisko hän silloin vain isän perheeseen?
Tottahan on, että virallisissa papereissa lapsella voi olla vaan yksi osoite ja tavallaan se "virallinen" perhe, johon kuuluu, mutta sosiaalinen perhe on mielestäni paljon laajempi käsite, kun se, mitä väestörekisterin osoitetiedoissa sanotaan..
Entä jos lapset asuu vuoroviikoin molempien vanhempien luona? Silloinkinhan lapsella on vain yksi virallinen osoite , mut kuuluuko hän vaan toiseen perheeseen?? Musta ainakin olis ihan hirveetä, jos mun lapsille sanottais, että ne ei kuulu meidän perheeseen vaan siksi, että oikeudessa aikanaan lapset on määrätty isän luo VIRALLISESTI asumaan.
Ei oo tarkoitus ketään syyllistää näillä kirjoituksilla, mut asioilla tosiaan on aina useampi puoli. Ja tärkeämpää kun se, että mitä me aikuiset näistä asioista mietitään, olis miettiä,miltä niistä lapsista tuntuu...ne on kuitenkin syyttömiä vanhempiensa eroon...ja molemmat vanhemmat kuitenkin säilyy lapsille tärkeinä erosta huolimatta!
Edelliselle... Kirjoitinkin, että JOS tilanne olisi se, että lapsi jäisi minulle ja tapaisi isäänsä joka toinen viikonloppu... Kirjoitin jo aiemmin, että on toki sellaisiakin tapauksia, joissa lapset ovat n. puolet ajasta molemmilla vanhemilla. Silloin tilanne on eri. Mutta harvoin vierailevat (sillä lähinnä vierailuahan se on) eivät vältämättä perheenjäseniltä tunnu (vaikka omilta lapsilta tuntuvatkin, koska sitä ovat eronkin jälkeen), ja minusta se on aika luonnollista, kun ei yhteistä arkea voi jakaa.
meillä
miehen lapsi on joka ikisen loman isällään!! isän talviloman 1vko, kesäloman 4vkoo, ja jos on ylim.pekkasvapaita putkeen..ja oonkin jo jossain muuallakin maininnut, ja sainkin tosi itsekkään leiman, kun en suostunut että lapsi oli meillä koko mieheni isyysloman ajan..kun exän mielestä tämä oli isälle LOMA!! halusin hieman rauhaa ja aikaa tutustua uuteen perheenjäseneen, sekä minulle ensimmäiseen lapseeni, ja halusin myös jakaa tämän mieheni kanssa!
meillä ei siis lomailla missään eikä koskaan tällä omalla porukalla, vaan etis on aina mukana! ja erittäin usein kun suunnittelemma jotain vkolopukis ja ei ole etisvkoloppu,niin äidin on saatava etis mukaan,muuten tulee paha mieli, ja tällä sitten isikin jo vaikka hakee lapsen mukaan! väliin se vaan ärsyttää, kun lapsen ei anneta oppia sietämään pettymyksiä,ja aina ei voi saada mitä haluaa..mutta näin se vaan on!
meillä lapsilla on 5v ikäeroo, eli meillähän lomalla mennään etiksen mukaan, ja me raahaudutaan yhetisen kanssa mukana, tosin jätetään suosiolla huvipuistot ym.käymättä, kun menee vaan seisoskeluksi siellä.viime kesänä halusin itse ähtäriin, jonne sitten mentiin, etis huuti koko reissun että tylsäää mä haluun pois, ja ei jaksanu kävellä..eli lyhyt oli visiitti,sillon otti pattiin ja kovaa!
ulkomaille ei ole varaa lähtee ja sinnekin siis etis mukaan..ja ehkä se ei sitten ole lomailua kamalasti..ja kahdestaan meillä ei ole ikinä mahista lähtee..
näillä mennään,suoraan sanon että ahdistaa välillä tosi paljon, kun ei ole meillä yhtään lapsivapaata lomaa..joskus ois kiva ihan tehdä kahdestaankin jotain..exälle mies joskus tuosta sanoikin, sanoi vaan että mitäs teit kakaran..niin hänellähän nämä miehen loma ajat ovat aina itseellänkin lomaa että pääsvät UO:N kanssa lomaileen ulkomaille jne..
ja etistä ei saa viedä mummolaan isällä ollessaan, kerran vietiin kun oltiin risteilyllä, exä haki lapsen pois ja sanoi että jos isää ei kiinnosta pitää tapaamisaikana ei tartte tavata ollenkaan..
nyt miehen loma taas lähestyy, mies ja etis lähtee lasketteleen,minä jään yhteisen vauvan kanssa kotiin..vähän ottaa nuppiin, joskus ois kiva kun isä ois kotona lomalla..mutta ehkä sitten joskus tulee semmonenkin loma ,missä voidaan kaikki olla yhdessä..
meillä ei siis lomailla missään eikä koskaan tällä omalla porukalla, vaan etis on aina mukana! ja erittäin usein kun suunnittelemma jotain vkolopukis ja ei ole etisvkoloppu,niin äidin on saatava etis mukaan,muuten tulee paha mieli, ja tällä sitten isikin jo vaikka hakee lapsen mukaan! väliin se vaan ärsyttää, kun lapsen ei anneta oppia sietämään pettymyksiä,ja aina ei voi saada mitä haluaa..mutta näin se vaan on!
meillä lapsilla on 5v ikäeroo, eli meillähän lomalla mennään etiksen mukaan, ja me raahaudutaan yhetisen kanssa mukana, tosin jätetään suosiolla huvipuistot ym.käymättä, kun menee vaan seisoskeluksi siellä.viime kesänä halusin itse ähtäriin, jonne sitten mentiin, etis huuti koko reissun että tylsäää mä haluun pois, ja ei jaksanu kävellä..eli lyhyt oli visiitti,sillon otti pattiin ja kovaa!
ulkomaille ei ole varaa lähtee ja sinnekin siis etis mukaan..ja ehkä se ei sitten ole lomailua kamalasti..ja kahdestaan meillä ei ole ikinä mahista lähtee..
näillä mennään,suoraan sanon että ahdistaa välillä tosi paljon, kun ei ole meillä yhtään lapsivapaata lomaa..joskus ois kiva ihan tehdä kahdestaankin jotain..exälle mies joskus tuosta sanoikin, sanoi vaan että mitäs teit kakaran..niin hänellähän nämä miehen loma ajat ovat aina itseellänkin lomaa että pääsvät UO:N kanssa lomaileen ulkomaille jne..
ja etistä ei saa viedä mummolaan isällä ollessaan, kerran vietiin kun oltiin risteilyllä, exä haki lapsen pois ja sanoi että jos isää ei kiinnosta pitää tapaamisaikana ei tartte tavata ollenkaan..
nyt miehen loma taas lähestyy, mies ja etis lähtee lasketteleen,minä jään yhteisen vauvan kanssa kotiin..vähän ottaa nuppiin, joskus ois kiva kun isä ois kotona lomalla..mutta ehkä sitten joskus tulee semmonenkin loma ,missä voidaan kaikki olla yhdessä..
kysymyksiä
Kieltämättä aikamoisia ajatuksia nämä kirjoitukset herättivät. :/
Ymmärrän kyllä ettei puoleisen lapset tunnu yhtälailla "omilta" kuin nämä omat ja että joskus haluaa lomailla ilman etälapsia. Mutta... Ajatukset näistä ettei etälapset kuulu perheeseen jne kuulostivat huolestuttavilta.
Miten teillä uusperheellisllä miehet suhtautuvat teidän edellisen liiton lapsiin? Kuuluvatko nmämä teidän ydinperheeseen, vaan koostuuko perheenne teistä, miehestä ja yhteisistä lapsista, omat lapsenne ovat vain välttämätön paha joiden lähtöä isänsä luo mies odottaa kieli vyön alla. Onko teillä miehet protestoineet sitä että edellisen liiton lapset ovat mukana lomilla tms? Eikö myös isäpuolilla ole oikeus viettää aikaa oman perheen kanssa ilman ulkopuolisia? Varsinkin kun monissa perheissä mies tuntuu vielä olevan se joka tienaa enemmän eli kustansaa näitä lomia.
Enkä nyt kaipaa näitä "minun lapseni ovat lähilapsia ja siksi osa perhettä" kommentteja. Eikö juuri silloin kun vaimon lapset ovat läsnä arjessa kokoajan, miehellä ole suurempi syy kaivata niitä lomia ilman näitä ulkopuolisia? Kai hänelläkin on oikeus rentoutua joskus ilman puolison lapsia? Ja taas käänteisesti mies jonka omat edellisen liiton lapset asuvat pääasiallisesti muualla, kaipaa lomillaan lapsia luokseen? Kun tuota yhteistä arkea ei muuten niin paljoa ole.
Ja loppupelissä: mitä mieltä miehenne ovat tästä perhe-käsitteestä? Mitä he mieltävät perheekseen? Laskevatko he omat lapsensa ulkopuolisiksi ja puolison lapset perheenjäseniksi?
Etä-äiti toi tässä hieman erilaista näkökulmaa, kiitokset hänelle. :flower: Siihen liittyen kysymys vielä naisille eli jos eron jälkeen lapsenne päätyisivät asumaan suuremman osan ajastaan isällään, eivätkö he enää olisi perheenjäseniänne? Jos näin ollen näkisitte heitä harvemmin, omaisitteko miehenne kanssa saman näkemyksen myös siitä ettei lapsianne kaivattaisi mukaan lomille?
Ymmärrän kyllä ettei puoleisen lapset tunnu yhtälailla "omilta" kuin nämä omat ja että joskus haluaa lomailla ilman etälapsia. Mutta... Ajatukset näistä ettei etälapset kuulu perheeseen jne kuulostivat huolestuttavilta.
Miten teillä uusperheellisllä miehet suhtautuvat teidän edellisen liiton lapsiin? Kuuluvatko nmämä teidän ydinperheeseen, vaan koostuuko perheenne teistä, miehestä ja yhteisistä lapsista, omat lapsenne ovat vain välttämätön paha joiden lähtöä isänsä luo mies odottaa kieli vyön alla. Onko teillä miehet protestoineet sitä että edellisen liiton lapset ovat mukana lomilla tms? Eikö myös isäpuolilla ole oikeus viettää aikaa oman perheen kanssa ilman ulkopuolisia? Varsinkin kun monissa perheissä mies tuntuu vielä olevan se joka tienaa enemmän eli kustansaa näitä lomia.
Enkä nyt kaipaa näitä "minun lapseni ovat lähilapsia ja siksi osa perhettä" kommentteja. Eikö juuri silloin kun vaimon lapset ovat läsnä arjessa kokoajan, miehellä ole suurempi syy kaivata niitä lomia ilman näitä ulkopuolisia? Kai hänelläkin on oikeus rentoutua joskus ilman puolison lapsia? Ja taas käänteisesti mies jonka omat edellisen liiton lapset asuvat pääasiallisesti muualla, kaipaa lomillaan lapsia luokseen? Kun tuota yhteistä arkea ei muuten niin paljoa ole.
Ja loppupelissä: mitä mieltä miehenne ovat tästä perhe-käsitteestä? Mitä he mieltävät perheekseen? Laskevatko he omat lapsensa ulkopuolisiksi ja puolison lapset perheenjäseniksi?
Etä-äiti toi tässä hieman erilaista näkökulmaa, kiitokset hänelle. :flower: Siihen liittyen kysymys vielä naisille eli jos eron jälkeen lapsenne päätyisivät asumaan suuremman osan ajastaan isällään, eivätkö he enää olisi perheenjäseniänne? Jos näin ollen näkisitte heitä harvemmin, omaisitteko miehenne kanssa saman näkemyksen myös siitä ettei lapsianne kaivattaisi mukaan lomille?
kysymys
myös eikö uusperheellisellä ole oikeutta lomailla ilman lapsia ollenkaan,kun tähän on oikeutettu ydinperheellisetkin? kun osa kirjoitti että etälapset ( kuuluvat meillä perheeseen kyllä), ovat kaikki etäisän lomat heillä!
eikö uusperheellisillä ole sitten oikeutta lomailla ollenkaan jos etälapsi ei pääse mukaan, sillä silloinhan lomaillaan ilman yhtä perheenjäsentä?
tottakai ne etälapset kuuluvat samanlailla perheeseen, mutta jos etävanhemman ja uuden puolison yhteisillä lapsilla ja etäalpsilla on suuret ikäerot,kumman mukaan nämä lomat suunnitellaan? ilmeisesti etälapsen..ja yhteiset lapset sitten tulee perässä..eikö tällöin ole järkevää viedä hieman erikseen lapsia lomailemaan? ilman että voidaan puhua syrjinnästä!
eikö uusperheellisillä ole sitten oikeutta lomailla ollenkaan jos etälapsi ei pääse mukaan, sillä silloinhan lomaillaan ilman yhtä perheenjäsentä?
tottakai ne etälapset kuuluvat samanlailla perheeseen, mutta jos etävanhemman ja uuden puolison yhteisillä lapsilla ja etäalpsilla on suuret ikäerot,kumman mukaan nämä lomat suunnitellaan? ilmeisesti etälapsen..ja yhteiset lapset sitten tulee perässä..eikö tällöin ole järkevää viedä hieman erikseen lapsia lomailemaan? ilman että voidaan puhua syrjinnästä!
Onneks mun exän nykyisen ei tarvitse valittaa että miehensä "entiset" lapset pilaa kaikki lomat. Siellä meinaan se isukkikin haluaa viettää lomaa ihan rauhassa, 13 vuoden aikana MELKEIN 2 viikkoa putkeen on pisin aika mitä lapset on kesällä isällään olleet. Joinakin kesinä eivät mene ollenkaan. Ja onneksi minun nykyiseni ei ole sitä mieltä, että nämä lapset jotka eivät ole hänen omiaan pilaavat häneltä jokaikisen loman, viikonlopun, joulun, juhannuksen jnejnejne...
\
Etenkin tuo miehen isyysloma-juttu oli kuin meiltä...etä-lapset tuli silloin meille ja olivat koko koululaisten kesäloman meillä yhteen soittoon.Mies oli sit töissä ja minä hoidin vauvan,2 etistä, kodin ja koirat...Oli rankka kesä kun yhteinen lapsemme nukkui aivan onnettoman huonosti koko ajan(kesti vuoden ikään asti).
Lasten äiti sit sillä välin lomaili milloin missäkin ja ei vahingossakaan kysellyt/ikävöinyt edes lapsiaan kotiinsa.
Minäkään en aina jaksa/halua lähteä porukalla reissuun kun en jaksa katsoa kuinka lapset "vedättävät" isää ja tämä antaa etän-roolissa turhan helposti periksi.
Nyt olemme rakentamassa/ostamassa taloa ja nyt mies antoi ymmärtää ettei etä-lapset varsinaisesti kuulu perheeseemme.Minä olin sitä mieltä et etä-lapsille on oltava oma yhteinen huone(kuten on nytkin), mutta mies oli sitä mieltä et vierailemassahan lapset vain ovat eli voivat nukkua silloin vaikka takka-huoneessa.
Mun mielestä lapsilla olisi kuitenkin kivempaa olla isän luona jos sielläkin olisi ns.oma huone...ja kieltämättä se sekasotkuinen takkahuone ahdistaisi mua jo nyt!!!! :kieh:
Ihan kuin meidän elämästä!Alkuperäinen kirjoittaja 14.03.2007 klo 17:14 meillä kirjoitti:miehen lapsi on joka ikisen loman isällään!! isän talviloman 1vko, kesäloman 4vkoo, ja jos on ylim.pekkasvapaita putkeen..ja oonkin jo jossain muuallakin maininnut, ja sainkin tosi itsekkään leiman, kun en suostunut että lapsi oli meillä koko mieheni isyysloman ajan..kun exän mielestä tämä oli isälle LOMA!! halusin hieman rauhaa ja aikaa tutustua uuteen perheenjäseneen, sekä minulle ensimmäiseen lapseeni, ja halusin myös jakaa tämän mieheni kanssa!
meillä ei siis lomailla missään eikä koskaan tällä omalla porukalla, vaan etis on aina mukana! ja erittäin usein kun suunnittelemma jotain vkolopukis ja ei ole etisvkoloppu,niin äidin on saatava etis mukaan,muuten tulee paha mieli, ja tällä sitten isikin jo vaikka hakee lapsen mukaan! väliin se vaan ärsyttää, kun lapsen ei anneta oppia sietämään pettymyksiä,ja aina ei voi saada mitä haluaa..mutta näin se vaan on!
meillä lapsilla on 5v ikäeroo, eli meillähän lomalla mennään etiksen mukaan, ja me raahaudutaan yhetisen kanssa mukana, tosin jätetään suosiolla huvipuistot ym.käymättä, kun menee vaan seisoskeluksi siellä.viime kesänä halusin itse ähtäriin, jonne sitten mentiin, etis huuti koko reissun että tylsäää mä haluun pois, ja ei jaksanu kävellä..eli lyhyt oli visiitti,sillon otti pattiin ja kovaa!
ulkomaille ei ole varaa lähtee ja sinnekin siis etis mukaan..ja ehkä se ei sitten ole lomailua kamalasti..ja kahdestaan meillä ei ole ikinä mahista lähtee..
näillä mennään,suoraan sanon että ahdistaa välillä tosi paljon, kun ei ole meillä yhtään lapsivapaata lomaa..joskus ois kiva ihan tehdä kahdestaankin jotain..exälle mies joskus tuosta sanoikin, sanoi vaan että mitäs teit kakaran..niin hänellähän nämä miehen loma ajat ovat aina itseellänkin lomaa että pääsvät UO:N kanssa lomaileen ulkomaille jne..
ja etistä ei saa viedä mummolaan isällä ollessaan, kerran vietiin kun oltiin risteilyllä, exä haki lapsen pois ja sanoi että jos isää ei kiinnosta pitää tapaamisaikana ei tartte tavata ollenkaan..
nyt miehen loma taas lähestyy, mies ja etis lähtee lasketteleen,minä jään yhteisen vauvan kanssa kotiin..vähän ottaa nuppiin, joskus ois kiva kun isä ois kotona lomalla..mutta ehkä sitten joskus tulee semmonenkin loma ,missä voidaan kaikki olla yhdessä..
Etenkin tuo miehen isyysloma-juttu oli kuin meiltä...etä-lapset tuli silloin meille ja olivat koko koululaisten kesäloman meillä yhteen soittoon.Mies oli sit töissä ja minä hoidin vauvan,2 etistä, kodin ja koirat...Oli rankka kesä kun yhteinen lapsemme nukkui aivan onnettoman huonosti koko ajan(kesti vuoden ikään asti).
Lasten äiti sit sillä välin lomaili milloin missäkin ja ei vahingossakaan kysellyt/ikävöinyt edes lapsiaan kotiinsa.
Minäkään en aina jaksa/halua lähteä porukalla reissuun kun en jaksa katsoa kuinka lapset "vedättävät" isää ja tämä antaa etän-roolissa turhan helposti periksi.
Nyt olemme rakentamassa/ostamassa taloa ja nyt mies antoi ymmärtää ettei etä-lapset varsinaisesti kuulu perheeseemme.Minä olin sitä mieltä et etä-lapsille on oltava oma yhteinen huone(kuten on nytkin), mutta mies oli sitä mieltä et vierailemassahan lapset vain ovat eli voivat nukkua silloin vaikka takka-huoneessa.
Mun mielestä lapsilla olisi kuitenkin kivempaa olla isän luona jos sielläkin olisi ns.oma huone...ja kieltämättä se sekasotkuinen takkahuone ahdistaisi mua jo nyt!!!! :kieh:
\
Etenkin tuo miehen isyysloma-juttu oli kuin meiltä...etä-lapset tuli silloin meille ja olivat koko koululaisten kesäloman meillä yhteen soittoon.Mies oli sit töissä ja minä hoidin vauvan,2 etistä, kodin ja koirat...Oli rankka kesä kun yhteinen lapsemme nukkui aivan onnettoman huonosti koko ajan(kesti vuoden ikään asti).
Lasten äiti sit sillä välin lomaili milloin missäkin ja ei vahingossakaan kysellyt/ikävöinyt edes lapsiaan kotiinsa.
Minäkään en aina jaksa/halua lähteä porukalla reissuun kun en jaksa katsoa kuinka lapset "vedättävät" isää ja tämä antaa etän-roolissa turhan helposti periksi.
Nyt olemme rakentamassa/ostamassa taloa ja nyt mies antoi ymmärtää ettei etä-lapset varsinaisesti kuulu perheeseemme.Minä olin sitä mieltä et etä-lapsille on oltava oma yhteinen huone(kuten on nytkin), mutta mies oli sitä mieltä et vierailemassahan lapset vain ovat eli voivat nukkua silloin vaikka takka-huoneessa.
Mun mielestä lapsilla olisi kuitenkin kivempaa olla isän luona jos sielläkin olisi ns.oma huone...ja kieltämättä se sekasotkuinen takkahuone ahdistaisi mua jo nyt!!!! :kieh:
Ihan kuin meidän elämästä!Alkuperäinen kirjoittaja 14.03.2007 klo 17:14 meillä kirjoitti:miehen lapsi on joka ikisen loman isällään!! isän talviloman 1vko, kesäloman 4vkoo, ja jos on ylim.pekkasvapaita putkeen..ja oonkin jo jossain muuallakin maininnut, ja sainkin tosi itsekkään leiman, kun en suostunut että lapsi oli meillä koko mieheni isyysloman ajan..kun exän mielestä tämä oli isälle LOMA!! halusin hieman rauhaa ja aikaa tutustua uuteen perheenjäseneen, sekä minulle ensimmäiseen lapseeni, ja halusin myös jakaa tämän mieheni kanssa!
meillä ei siis lomailla missään eikä koskaan tällä omalla porukalla, vaan etis on aina mukana! ja erittäin usein kun suunnittelemma jotain vkolopukis ja ei ole etisvkoloppu,niin äidin on saatava etis mukaan,muuten tulee paha mieli, ja tällä sitten isikin jo vaikka hakee lapsen mukaan! väliin se vaan ärsyttää, kun lapsen ei anneta oppia sietämään pettymyksiä,ja aina ei voi saada mitä haluaa..mutta näin se vaan on!
meillä lapsilla on 5v ikäeroo, eli meillähän lomalla mennään etiksen mukaan, ja me raahaudutaan yhetisen kanssa mukana, tosin jätetään suosiolla huvipuistot ym.käymättä, kun menee vaan seisoskeluksi siellä.viime kesänä halusin itse ähtäriin, jonne sitten mentiin, etis huuti koko reissun että tylsäää mä haluun pois, ja ei jaksanu kävellä..eli lyhyt oli visiitti,sillon otti pattiin ja kovaa!
ulkomaille ei ole varaa lähtee ja sinnekin siis etis mukaan..ja ehkä se ei sitten ole lomailua kamalasti..ja kahdestaan meillä ei ole ikinä mahista lähtee..
näillä mennään,suoraan sanon että ahdistaa välillä tosi paljon, kun ei ole meillä yhtään lapsivapaata lomaa..joskus ois kiva ihan tehdä kahdestaankin jotain..exälle mies joskus tuosta sanoikin, sanoi vaan että mitäs teit kakaran..niin hänellähän nämä miehen loma ajat ovat aina itseellänkin lomaa että pääsvät UO:N kanssa lomaileen ulkomaille jne..
ja etistä ei saa viedä mummolaan isällä ollessaan, kerran vietiin kun oltiin risteilyllä, exä haki lapsen pois ja sanoi että jos isää ei kiinnosta pitää tapaamisaikana ei tartte tavata ollenkaan..
nyt miehen loma taas lähestyy, mies ja etis lähtee lasketteleen,minä jään yhteisen vauvan kanssa kotiin..vähän ottaa nuppiin, joskus ois kiva kun isä ois kotona lomalla..mutta ehkä sitten joskus tulee semmonenkin loma ,missä voidaan kaikki olla yhdessä..
Etenkin tuo miehen isyysloma-juttu oli kuin meiltä...etä-lapset tuli silloin meille ja olivat koko koululaisten kesäloman meillä yhteen soittoon.Mies oli sit töissä ja minä hoidin vauvan,2 etistä, kodin ja koirat...Oli rankka kesä kun yhteinen lapsemme nukkui aivan onnettoman huonosti koko ajan(kesti vuoden ikään asti).
Lasten äiti sit sillä välin lomaili milloin missäkin ja ei vahingossakaan kysellyt/ikävöinyt edes lapsiaan kotiinsa.
Minäkään en aina jaksa/halua lähteä porukalla reissuun kun en jaksa katsoa kuinka lapset "vedättävät" isää ja tämä antaa etän-roolissa turhan helposti periksi.
Nyt olemme rakentamassa/ostamassa taloa ja nyt mies antoi ymmärtää ettei etä-lapset varsinaisesti kuulu perheeseemme.Minä olin sitä mieltä et etä-lapsille on oltava oma yhteinen huone(kuten on nytkin), mutta mies oli sitä mieltä et vierailemassahan lapset vain ovat eli voivat nukkua silloin vaikka takka-huoneessa.
Mun mielestä lapsilla olisi kuitenkin kivempaa olla isän luona jos sielläkin olisi ns.oma huone...ja kieltämättä se sekasotkuinen takkahuone ahdistaisi mua jo nyt!!!! :kieh:
En ymmärrä, miksi aina pitäisi vain ajatella etälapsia. Kun lasten varsinainen elämäkin on ihan muualla. Eikö joku tasapaino olisi hyvä. Kompromissiksikin sitä voi kutsua. Tottakai uuden puolison pitää hyväksyä, että lapset ovat edelleenkin elinkumppanin lapsia, mutta yhtä lailla pitää ymmärtää, että toisen lapsia he eivät ole. Eikä oikein voi verrata sellaiseen tilanteeseen, jossa lapset ovat lähilapsia ja tulevat paljon tutummiksi ym.
Tuosta perhekäsityksestä... Jotkut nyt vain ajattelevat konkreettisesti, että perheen muodostavat ne, jotka yhdessä elävät. Toisille se on laajempi ja henkisempi käsite. Eikä kumpikaan näistä ole oikein tai väärin, eikä niitä pitäisi sekoittaa keskenään. Jos uusi puoliso ei tunne puolituttuja ihmisiä perheensä jäseniksi, niin ei kai sitä tunnetta pakottaakaan voi.
Meillä ainakin lapset itse ajattelevat muodostavansa perheen äitinsä ja isäpuolensa kanssa. Isällään he vain käyvät. Isä itse puhuu viikonloppulapsista eikä perheenjäsenistä.
Tuosta perhekäsityksestä... Jotkut nyt vain ajattelevat konkreettisesti, että perheen muodostavat ne, jotka yhdessä elävät. Toisille se on laajempi ja henkisempi käsite. Eikä kumpikaan näistä ole oikein tai väärin, eikä niitä pitäisi sekoittaa keskenään. Jos uusi puoliso ei tunne puolituttuja ihmisiä perheensä jäseniksi, niin ei kai sitä tunnetta pakottaakaan voi.
Meillä ainakin lapset itse ajattelevat muodostavansa perheen äitinsä ja isäpuolensa kanssa. Isällään he vain käyvät. Isä itse puhuu viikonloppulapsista eikä perheenjäsenistä.
Lumikki
\
Miksi yksi olisi liikaa, jos kaikki muut mahtuvat kyläpaikkaan? Meillä mieheni lapset käyvät minunkin sukulaisissani kanssamme - ja aina ovat mahtuneet myös yötä siellä olemaan.Alkuperäinen kirjoittaja 08.02.2007 klo 17:25 meillä kirjoitti: