Luovutettujen munasolujen/alkioiden avulla raskautuneet

Hei,

mielenkiintoista keskustelua täällä käyty. Luin läpi kaiken ja ajattelin kirjoittaa siitä asiasta, johon joku jo viittasikin (nimimuistini on onneton). Eli suhtautuuko erilailla lapsiin, joista toisella eri geneettinen perimä ja toisella sama kuin itsellä.

Meillä on se tilanne, että toinen lapsi on biologisesti oma ja toinen on saanut alkunsa
luovutetusta munasolusta. Hoitoalkuisia molemmat ja molempia odotettiin meille pitkään.

Kuopuksen odotusaikana mietin usein, että rakastanko häntä yhtä paljon
kuin esikoista ja kokeeko hän olevansa jotenkin 'huonompiosainen'. Mutta täytyy sanoa etten ole mitään eroa siinä huomannut. Kumpikin on niin rakas.

Ulkonäöstä ovat jotkut sanoneet etteivät lapset muistuta kovinkaan paljon toisiaan. Esikoinen on kuin minun kaksoisolentoni ja kuopus taas aivan isänsä näköinen. Mutta viime aikoinen jotkut taas ovat huomauttaneet kuopuksen kuitenkin muistuttavan minua (epäilen, että se on välillä katsojan silmässä, mitä näkee). Luonteetkin ovat erilaisia ja mietin sitä, miten paljon on luovuttajan luonnetta mukana.

Kuopus on saanut alkunsa suomalaisella klinikalla, joten saa halutessaan aikanaan
luovuttajan tiedot. Huomaan toivovani sitä ja huomaan, että minua kiinnostaa asia
itsekin. Katsoin jokin aika sitten aiheesta tehdyn brittiläisen dokumentin ja siitä jäi
mieleen lasten kommentti geneettisestä luovuttajastaan . 'Hän ei ole puuttuva
palanen elämästä, mutta hän on tärkeä lisäpalanen.'

Dokumentissa näillä lapsilla oli myös geneettinen puolisisarus, jonka tapaamsista
odottivat innolla, kuten odotti myös tämä sisarus itse.

Tämä on sekava sepustus, mutta yritän sanoa että itse olen mielestäni sinut luovutuksen kanssa (ei ole viikoittainkaan mielessä) ja tärkeintä minulle on, että lapsi itse olisi.

 

Hei!

Kiitos kertomuksistasi! Ihana kuulla, että molemmat lapsesi ovat sinulle yhtä rakkaita. Ja näinhän se on, tärkeintä on se, että lapsi sitten joskus on sinut tämän asian kanssa.

 

Hei,

mukava lukea täällä teidän mietteitänne. Halusin tulla kertomaan hieman toisenlaisen näkemyksen. Itse olen omilla alkioilla ollut hedelmöityshoidoissa ja näyttää siltä että osa alkioista jää käyttämättä. Joudun siis miettimään asiaa siltä kannalta että antaako alkiot muille ja auttaa jotain saamaan lapsia vai "heittää alkiot roskiin".

Itseäni ennen kaikkea ahdistaa juurikin ajatus siitä että mikäli hoito jollakin onnistuu ja lapsi näistä meidän alkioista syntyisi olisi hän meidän lapsemme 100 prosenttinen sisarus. En myöskään olisi välttämättä kovinkaan innokas tapaamaan näitä lapsia enkä ottamaan heitä mukaan elämääni, vaikka he ottaisivatkin selvää biologisista vanhemmistaan ja haluaisivat tavata. Hieman siis huolettaa joidenkin lahjasolulapsien vanhempien oma innostus selvittää lastensa tausta. Hehän eivät sitä voi tehdä vaan lapsi itse, mutta omien vanhempien kannustus asiaan saattaa vaikuttaa lasten halukkuuteen selvittää asiaa myöhemmin. Biologisten vanhempien tapaaminen ja selvittäminen ei välttämättä siis olis positiivinen kokemus vaan pitää myös valmistautua siihen etteivät he ota näitä luovutettuja lapsia avosylin vastaan vaan vastaanotto voi olla aivan jotain muuta. Tietysti ihmismieli muuttuu ja kaikkeen kasvaa, mutta itse olen näiden ajatusteni pohjalta tullut siihen tulokseen ettei meidän mahdollisesti käyttämättä jääviä alkioita lahjoiteta. Ja suurin syy on siihen juurikin se että he ovat biologisesti 100 prosenttisesti meidän lapsia.

Toinen mielenkiintoinen puheenaihe oli täällä tuo lapseen kiintyminen. Itselläni on useita ystäviä joilla on ollut suuria kiintymisvaikeuksia omiin biologisiin lapsiin eli uskon että se on kokonaisvaltaisempi asia kuin se että onko lapsi geneettisesti oma vai ei.

 

Toka2 hyvä, että mietit luovuttamista tarkkaan. Suosittelisin, että jos olet yhtään epävarma, et luovuttamiseen ryhtyisi. Klinikkamme psykologi sanoi, että luovuttajaksi hyväksytään vain henkilöitä, jotka luovuttavat "pelkkiä solujaan" eivät "lapsiaan". Siksi lauseesi "he ovat biologisesti 100 prosenttisesti meidän lapsia." pisti silmääni.

Kaikkea hyvää perheellenne. Iloitsen onnistumisestanne hoidoissa.

 

Hei!

Juurikin näin, on hyvä, että asian selvittäminen on mahdollista nimenomaan lapselle, ei vanhemmalle. Oma suhtautumiseni on se, että tuen lasta hänen mahdollisessa pohdinnassaan, ja seison hänen päätöksensä takana, mikä se sitten onkin. On tosiaan hyvä keskustella lapsen kanssa siitä, että vaikka lapsi haluaisikin esimerkiksi tavata luovuttajan, voi olla, että luovuttaja ei tätä halua. Kuten MaijaE totesi, luovuttajat kokevat luovuttavansa vain solujaan, joten itse ymmärtäisin vallan hyvin, mikäli luovuttajalla ei olisi mielenkiintoa siihen, minkälaiseen lopputulokseen nämä solut ovat olleet myötävaikuttamassa. Asia on siis sekä lapsen että luovuttajan käsissä. Jos minä olisin lahjamunasolulapsi, toimisin todennäköisesti niin, että selvittäisiin aikanaan luovuttajan henkilöllisyyden, ja ehkä haluaisin tavata kerran, mutta siihen se sitten jäisi. Tai sitten en kokisi asiaa niin merkittäväksi, että lähtisin selvittämään sitä ollenkaan. Jos taas olisin luovuttaja, voisin haluta tavata luovutuksen avulla syntyneen lapsen, mutta sama juttu, siihen se sitten jäisi. Mutta nämähän ovat tosiaan täysin henkilökohtaisia päätöksiä. Ja edelleen, tämä on lapsen ja luovuttajan päätettävissä oleva asia.

 

Joo, kun tuo laki lahjasoluista Suomessa tehtiin vuonna 2007, siinä lähdettiin lapsesta ja siitä mikä lapselle olisi parasta. Eli, se, että hän halutessaan voi ottaa yhteyttä luovuttajaan. He, jotka soluja luovuttavat, hyväksyvät tämän ja silloin kun luovuttajasta ei tunnu hyvältä ajatukselta se, että joskus parinkymmenen vuoden kuluttua joku ovelle kolkuttaa ja haluaa tietoja geneettisestä perimästään, niin silloin luovuttaminen ei todennäköisesti oikea ratkaisu. Olet siis mielestäni tehnyt aivan oikean valinnan olla luovuttamatta alkioita eteenpäin (teillä tietysti vielä tuo tilanne että kyseessä olisi silloin alkioadoptio, joita Suomessa ei käsittääksen paljoa ole tehtykään).

 

oivikki Tervetuloa mukaan kirjoittelemaan ja onnea plussasta.

lumeton Meillä juuri se tilanne, että on jo biologisia lapsia ja minä sitä kovasti siis mietin, että miten vaikuttaa lapseen kiintymiseen nämä hoidot. Kiitos sinulle kun kerroit omat tuntemuksesi. Uskon, kyllä kovasti että tästä yhtä rakas lapsi tulee tai en edes epäile, mutta kaikki tuntemukset vain täytyy käsitellä.

amv Kiva kuulla että olet vielä yhtenä kappaleena.

Meillä oli muutama vuosi sitten sama tilanne käsillä ja silloin mies olisi halunnut antaa alkiot jollekin pariskunnalle ja minä en. Ei sitten päästy asiasta sopuun ja pakastussopimus umpeutui ja alkiot (8 ykkösluokkasta heitettiin roskiin). Voitte uskoa sen itkun määrän kun päätimme, että vielä yksi lapsi on tervetullut ja meille selvisi että heipat vaan alkioita ei enää ole. Lopputarinan sitten tiedättekin. Minä en olisi ollut sinut alkioiden luovuttamisen kanssa ja hassua nyt minulla itselläni on sitten lahja-alkio lapsi kasvamassa. Ei tosiaan tiedä miten elämä heittelee...

MaijaE Jännittää jo kovasti, että milloin se h-hetki sinulle koittaa. Tule sitten kertomaan tuntemuksia ja iloisia uutisia.

Kiitos kaikille, jotka olette tätä hienoa keskustelua virittäneet. Sitä on ollut mielenkiintoista lukea.

Omassa navassa ei kummosia paitsi että on vain yksi pusero jossa raskaus ei näy ja sitä nyt sitten pesen ja pidän ja... Ihan kamalaa käyttää samoja vaatteita joka päivä. Milloinkohan ne töissä alkavat sitä ihmetellä, että eikö tuolla ole muita vaatteita tai lähinnä puseroita. Farkuista mahtuu kaikki vielä päälle, joten housuissa sentään on vaihtelua. Punnitsin itseni aamulla ja ei edelleenkään ole tullut lisää kiloja. Ette usko kuinka onnellinen olen jos vaikka ei nyt sitten juuri tulisikaan...toivon niin. En muista kerroinko jo mutta me mennään 4D ultraan ja siis niin pinnallisesta syystä, että haluan tietää sukupuolen. Ennen ei ole kiinnostanut, mutta nyt on pihiys iskenyt enkä halua ostaa "väärän värisiä" vauvan vaatteita. Niin ja haluan alkaa niitä ostelemaan

Tauku 16+1

 

Varhaisultra ajan odottaminen tuntuu niin pitkälle. Itsellä on ollut menkka maisia kipuja tänää, ei onneksi kovia, mutta toki saa mielen taas epävarmaksi... Oletteko kukaan käyttänyt sitä dopleria ja jos niin millä vkoilla olette alkaneet kuulla sydänääniä?

Tauku kiitos. Teille mukavaa ultra käyntiä, on ihanaa nähdä pikkuinen. Itseä aina huolestutaa onko kaikki kunnossa niin saatta olla, että itsekin haluan mennä ylimääräiseen ultraan yksityiselle. (jos siis sinne asti raskaus etenee)

 

Voi pee... Kirjotin eilen viime keskusteluihin viitaten, mut sit loppu akku, ja kun vihdoin sain tän vehkeen ladattua, niin eihän sitä tekstiä enää ollut. Menen siis suoraan asiaan ja jätän kommentoimatta lahjasolulapsipohdinnat tällä kertaa.

Meille syntyi eilen aamuyöstä parikiloinen kymmenen (!) pisteen juhannusneito rvk 33+6! <3 vuodin kai viimeset 1,5 vk sit kuitenkin lapsivettä, vaikka testit näytti negaa. Ke-to vetinen vuoto hiukan lisääntyi entisestään, to illalla myöhään alkoi kivuliaat ja säännlliset supistukset, ja lämpö alkoi nousta ( ihan niinku esikoisesta, supparitkin alkoi melkein samalla kellonlyömällä). Puolilta öin olin sairaalassa, ja tyttö syntyi puoli viisi. Mies ehti juuri ja juuri ponnistusvaiheeseen mukaan, koska ajankohdan takia esikoisen hoitajan saaminen kesti tovin... Synnytys eteni tosi samalla tavoin kuin esikoisen kanssa, nyt vain 3 t nopeammin. Ja ponnistusvaihe tuntui ilkeämmältä, vaikka lyhyt (10 min?) olikin ja vauvan pää vain sentin isompi kuin isosiskollaan. Ilokaasun voimin menin tälläkin kertaa, kun ekankin kanssa sujui niin, ja kätilö kannusti mua siihen (itsekin ajatellut niin tekeväni, jos pystyisin). Supistuspoltot olikin tällä kertaa hieman laimeampia, mut polttaahan ne silti ihan helvetisti. Yksin kärvistelin ilman miestä tälläkin kertaa melkein koko avautumisvaiheen

Vauva oli niin hyvävointinen, et sai olla muutaman minuutin mun mahan päällä ennenku hänet vietiin keskolaan. Tyttö on ollut tosi hyvävointinen ja syönyt maitoannokset välillä pullosta, mutta nyt joutui ainakin yöksi valohoitoon. Mut kellastuminen kuuluu keskosuuteen.

Vauva on ihana, ja luulen ja toivon, et vältyn niiltä pohdinnoilta, joita esikoisen syntymän jälkeen kävin läpi. Vaikka rakas ja ihanahan hänkin tietty heti oli.

Nyt sit jännäämään, koska Maija ilmoittaa vauvan syntyneen. Tsemppiä! Muille vauvoineen myös hyvää vointia!

amv

 

Ihanaa, onnea amv tooosi paljon pienestä tytöstä ja hienoa että kaikki on kunnossa :heart:

Oivikki kohtahan sulla on onneksi ultra, toivottavasti kaikki kunnossa

Tauku on saanut pitkään piiloteltua mahaa Hienoa ettei paino ole noussut.

Tseppiä muillekin kun en kerkeä nyt kahlaa taaksepäin :wave:

Täällä maha kasvaa 1-2cm/viikko vaikka rakenneultraan on vielä reilu 2 viikkoa, sitä innolla odotetaan molemmat =)
Torstain neuvolassa löytyi molemmilta vanhat sydänäänet ja liikkeet ovat alkaneet ylemmästä tuntumaan, aika hauskaa kutittelua Rautakuurille jouduin nyt mutta muutoin kaikki hyvin.
Tänään löydettiin ihana tapetti vauvojen huoneeseen sekä alesta pieniä vaatteita!

 

amvlle todella suuren suuret onnittelut toisesta prinsessasta. Aivan ihanaa, että saatte vauvan pian kotiin. Käyhän kertomassa meille sitten miten arki lähtee rullaamaan ja millainen tämä toinen prinsessa on. Synnytyskin näytti sinulla menneen ihan mallikkaasti. Ainahan se hieman "tuntuu" ja sitä taas tässä odotellessa. Ei viitsi vielä juuri ajatella.

johkunen Tiedättekö vauvojen sukupuolet? Ajattelin vaan kun vaatteita olet ostellut.

Täällä riesana ollut ihan viheliäinen päänsärky. Viimeksi kesti kaksi päivää ja maksimin otin Panadolia ja ei mitään tehoa. Niska-hartia hieronta auttaa kyllä, mutta ei jaksaisi koko ajan mieheltä ruikuttaa hierontaa.

Meillä on vaunut. Ostin käytetyt, mutta ihan kuin uudet. Muutaman vaatteen olen ostanut, mutta viikon päästä sitten hanat aukeaa kun sukupuoli saadaan tietoon .
Meillä kuopukselta jäljellä tytön väriset rattaat ja odotan nyt että myydäänkö ne vai ei.

Liikkeitä saattaa joskus tuntua, mutta se on niin satunnaista että en osaa ihan varmaksi sanoa.

Maijan kuulumisia odottelen minäkin.

Tauku

 

Onnea Amv! Ihanaa <3!

 

tauku toivottavasti päänsäryt jättävät sinut rauhaan.

Johkunen ihanaa kuulla niitä sydän ääniä ja liikkeetkin jo tunutuvat. Mukavaa, että sistuskin on jo menillään.

Amv myös tähän pinoon teidän perheelle onnea.

Itsellä tänää alkoi kipuilla tuosta ylhäältä vatsata/maksasta. Toivottavasti johtuu vain huonosta syömisestä, eikä mistään ikävämmästä.

 

amv lämpimät onnittelut!
Meille syntyi toissapäivänä, rv 39+4, pieni poika. Synnytys meni hyvin. Poika on ihana tissi-takiainen. Hauskasti hän ei todellakaan ole kummankaan meidän suvun vauvojen näköinen, joten niitä vieraita geenejä tosiaan huomaa olevan matkassa mukana. Mutta kuitenkin hän on ihanasti ihan mun oma! Voi tätä onnea.

Voikaa hyvin naiset. Toivottavasti kesäkelit palaavat.

 

Onnea vielä amv tyttelistä ja MaijaE ihanasta omasta pojasta!
Muakin kiinnostaa teidän vauvojen sukupuolet, meinaatko Johkunen kysyä?
Tauku saakin pian tietää! Voi mä niin odotan jos joskus pääsen kans vaateostoksille! Onko Tauku sun kuopus minkä ikäinen tyttö?

 

Ihanaa vauvoja! Voi, että Maija niin se sitten meni. Hän on niin sinun/teidän oma. Ihan tippa tuli silmään, kun luin kirjoitustasi ja muistan niin pelkosi. Tuntuu hyvältä puolestasi. Suuret onnittelut!

Iitu Hän 8vee ja silloin elin totaalista prinsessa aikaa, joten piti sitten vaaleanpunaiset rattaat hankkia. Mies kun oli ilmoittanut, että ei enää lapsia niin en miettinyt minkään tarvikkeen kohdalla, että tuleeko seuraavaa käyttäjää, joten siis KAIKKI on sitten niin tyttömäistä meillä ja nyt jännittää että miten tavaroiden käy. Suurin osa on toki myyty jo. Toivon myös koko sydämestäni, että pääset vielä vauvan vaatteita ostelemaan. Mikäli tuo 78 on syntymävuotesi niin älä huoli olen sinua paljon vanhempi, joten aikaa sinulla on, vaikka tiedän että ei se juuri lohduta, mutta näin se vaan on usko pois. Sitten kun vauva ilmoittaa tulostaan niin se on vaan juuri oikea hetki, vaikka aina ajattelee, että nyt olisi oikea hetki

Neuvolan täti veikkasi sydänäänten perusteella tyttöä. Minä jo olen orientoitunut poikaan, kun koen sen niin haastavaksi. En ymmärrä mitään pienistä pojista

Tauku

 

Lämpimät onnittelut, MaijaE! Ihana kuulla, että pelkosi osoittautui turhaksi. Nauttikaahan toisistanne :heart:

Mä pääsin tiistaina kotiin, ja oikeastaan sitten vasta on alkanut tajuta, mitä oikein tapahtuikaan... Tyttö saattaa päästä jo huomenna (vasta rvk 34+6) kotiin, jos kaikki on ok! Tosin nenämahaletkun kanssa sitten kotiutuu, kun ei vielä jaksa syödä kaikkia maitoja pullosta (hänellä tietty tarkat määrät) eikä rinnastakaan saa kuin 10-20 ml. Mies lähtee viikonlopuksi pois (ei voi perua millään) ja ensi viikolla joutuu palaamaan töihin eli se kyllä vähän jännittää, miten pärjään yksin kahden lapsen kanssa. Ajatella, meillä on kaksi lasta :heart::heart: Vielä muutama vuosi sitten uskoni siihen, että meillä olisi koskaan yhtään lasta, oli täysin nollassa.

Hyviä vointeja taas kaikille!

amv

 

Ihania uutisia täällä :heart: Sylintäydeltä onnea MaijaE ja AMV ja vauvanhuuruista arkea molemmille !!

Mulla on raskaus puolivälissä opcorn: on kyllä niin hurjaa vauhtia mennyt tämä raskausaika, että huh,huh... Ei paljon ehdi asiaa miettimään. Välillä iskee huoli vauvasta, jos liikkeitä ei ole päivän aikana tuntunut, mutta aina illalla ja yöllä sitten muksii ihan kunnolla. Ensi viikolla on rakenneuä ja ajateltiin kysäistä, josko sukupuoli siellä vilahtaa. Edellisistä ei olla haluttu tietää. Riippuu toki ultraajastakin, kaikki eivät ole halukkaita kunnallisella sitä arvailemaan. Jotenkin veikkaan, että istukka saattaa olla etuseinässä, kun ihan tuossa keskellä ei potkut tunnu tai sitten se johtuu jostain muusta. Jännää odottelua jälleen !!

Rudy ja Poikanen :heart: rv 20

 

MaijaE onnea hirmuisesti pikkuisesta.

AMV hienoa, että pääsee pieni jo kotiin. Voimia äidille arjen pyörittämiseen.

Rudy tosiaan nopeasti aika menee, sinullakin jo raskaus noin pitkällä.

 

Onnea AMV ja MaijaE!
Ja terveisiä & voimia kaikille muille.

Täällä on myös sattunut ja tapahtunut...Ti 24.6. syntyivät Typy ja Poju 33+5. Tarkat mitat ovat nyt mieheni hallussa, mutta molemmat noin 2kg. Poju n.38cm ja Typy 43cm. Synnytys käynnistyi itsestään aamuyöstä noin klo 02 lapsivesien menolla, eikä enää pystytty lykkäämään.. Poju kuitenkin oli tulossa naama edellä, joten klo 10 siirryttiin leikkaukseen. Ihan kade olin miehelleni, joka seurasi lapsia teho-osastolle, kun itse jäin ommeltavaksi ja odottamaan useampia tunteja puudutuksen häviämistä.

Seuraavana päivänä vasta näin söpöläiset ja nyt aloitettu tutustumaan sylittelyllä. Ihanan liikkiksiä!! Typylle menee lisähappi ja on kokokaapissa. Poju ns. lämpöpesässä.

 

Tallustelija Onnea tuhannesti! Voi, että on pieniä...siis miten noin pieniä uskaltaa koskea? Milloin mahtavat päästä kotiin? Kuulostaa niin hurjalta tuo, että synnytys vain yks, kaks käynnistyy noilla viikoilla. Kaksosraskaudessa tietysti hieman eri, mutta kumminkin. Varmasti ihana tunne nyt kun saa heidät syliin

Oivikki Miten voit? Sattuuko vatsaa vielä.

Eipä minulla muuta. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Tauku (17+4)

 

Onnea paljon Maijalle pienestä pojasta

Ja tietysti tupla-onnea Tallustelija Jotenkin mäkin olen asennoitunut siihen että minityyppejä meillekin syntyy, saas nähdä!

Tauku ja Iitu ei vielä tiedetä sukupuolia mutta tasan 2 viikkoa rakenneultraan ja meinataan kyllä kysyä elleivät pihtaa jalkovälejään Meille on kertynyt jo aika kivasti neutraaleja ja värikkäitäkin vaatteita, mutta onhan se sitten kiva ostaa myös jotain vaaleanpunaista ja -sinistäkin seuraksi.

Oivikki muistanko oikein että sulla on ens viikolla se ultra? Mulla on ollut koko ajan myös koviakin vatsakipuja johtuen osittain kiinnikkeistä, joten aika moni vatsakipu kuuluu tähän olotilaan vaikka säikyttääkin

amv kiva kuulla että pikkutytöllä kaikki hyvin ja pääsee pian kotiin Kyllä mäkin olen niin kiitollinen ja onnellinen tästä raskaudesta että koitan joka päivä nauttia ja silitellä kavereita, mies tekee sitä myös :heart:

Rudy teillähän sitten ihan kohta ultra tulossa, ihanaa! Toivottavasti saatte hyviä uutisia kaikin puolin

ON: viikko lomaa takana ja hyvää on tehnyt! Nyt jaksaa hyvin järjestellä asioita joten monet kodinasiat ja hankinnat etenee pikkuhiljaa. Vauvat kutittelee päivittäin ja kovasti tilanne koko ajan konkretisoituu kun tavaraa ja vaatteita tulee sieltä sun täältä
Isoin ongelma on tällä hetkellä housut joita ei ole kuin parit sopivat eli kaupoille pitäis jossain vaiheessa mennä!

johkunen+tuplat 18+1

 

Voi että, tuplaonnittelut Tallustelija! :heart::heart: Tsempit keskolaan/teholle ja sulle hyvää vointia myös! Toivottavasti pikkuiset pääsevät nopeasti kotiin, koska kyllä se sairaalassa ravaaminen alkaa jossain vaiheessa tympiä... Ajatella, että täällä on nyt alle viikossa syntynyt neljä vauvaa! Joka toinen päivä, hih.

Olen muuten seuraillut elokuun odottajien keskiusteluita, ja siellä oli joku saanut juuri pojan rvk 33+3, mutta minkä kokoisen: 3,4 kg ja 49 cm. Huh!

JOhkunen, kiva kuulla, että vointi on hyvä ja vauvat liikuskelee vatsassa. Rudylle tsemppiä rakenneulttraan!

Meilä tyttö on vielä sairaalassa. Eilen otettiin lätkät pois eli ei enää monitorista seurata, tuleeko pulssin laskuja eli ns. apneakohtauksia. No, ei ole tullut koko aikana, mut viikko siis pitää olla tarkkailussa ja siis ilman ko. ongelmia (just noi pidättelee joskus vauvoja kauankin keskolassa, vaikka kaikki muu olisi ok). Myös lämpöpatjan asteita oli vähennetty niin hitaasti, ettei vielä eilen päässyt kotiin. Sitäkin siis seurataan, pystyykö vauva pitämään itse ruumiinlämmön. Huomenna saisi sit hakea tytön kotiin. Mies ei pääse, kun on Provinssissa (soitto)keikalla, mut saan kuulemma hakea tytön ilman häntä tai siis hän haluaa tytön vain nopsaan kotiin. Mun äiti tulee meille tänään muutamaksi päiväksi, niin ei yksin tarttisi sit olla aluksi.

No, nyt täytyy taas lähteä lypsylle Se sit vasta rasittavaa puuhaa onkin, eikä yöllä jaksaisi millään nousta pumppaamaan, mut pakko yrittää pitää maidontuotantoa yllä.


Hyvää viikonloppua!

amv

 

Tallustelija onnea tuplasti! Toivottavasti aika sairaalassa jää teillä lyhyeksi.

AMV juu toi yö pumpaaminen on sitten raskasta, onko sinulla pumppu, jolla voi pumpata molemma rinnat yhtäaikaa? Ihana, että tyttö tulee huomenna kotiin ja äitisi tulee teille auttamaan.

Johkunen hyt vaan housuja ostamaan.

Minä aikaistin ultran eiliselle. Vatsakivut on pysyneet halinnassa aamulla niitä ei ole, joten todenn näköisesti littyvät ruuan sultukseen. Eilen sitten alkoi taas pieni vuoto, mutta ei ole onneksi lisääntynyt. Ultrassa näkyi kaksi pikkuista, mutta vain toinen vastasi viikkoja ja syke näkyi. Toinen on hiipunut. Kovasti jännittää miten toisen käy. Millä vkoilla olette päässeet sinne jukisen puolen ekaan ultraan?

oivikki (6+5)

 

Oivikki mulla ekassa ultrassa 5+3 näkyi 2 raskauspussia mutta vain toisella ruskuaispussi oli kehittynyt. Silloin ajateltiin että toinen vuotaa ulos. Seuraavassa ultrassa 7+0 löytyi 2 sykettä mutta toinen oli pari päivää pienempi ja vähän pienempi on ollut koko ajan. Sulla kun ultra oli aika kriittisinä päivinä just sydämet alkaneet sykkimään, niin onhan se mahdollista että toinen tulee vain pari päivää jäljessä. Pidetään peukkuja mutta hienoa että ainakin 1 syke löytyi!
Mulla niskaturvotusultra oli viikolla 12.