Heippa taas pitkästä aikaa
Vauva ja taapero vievät sen verran aikaa että ei tunnu millään ehtivän edes käymään koneella :/ Täälläkin ihmetellään noita masuvaivoja, mutta onneksi ei sentään ole vielä tuommoisia tuntien huutoja... Pahimmat kitinät on öisin ja heräillään 1-2 tunnin välein, että aika väsyneinä ollaan :/ ...tai siis minä oon ku ei tuo mies herää mihinkään...
Aika omituiset 3 viikkoo on ollu ku välillä masentaa ja vituttaa niin pahasti ettei tosiaankaan huvittais tehdä yhtään mitään, mutta sitten taas yhtäkkiä virtaa löytyis vaikka mihin. Tää väsymys kylläkin maksimoi tuota masentavaa oloa ku haluais vaan nukkua ja nää pirpanat tuntuu tekevän kaikkensa etten mä varmasti saa levättyä. Vauva vie energiat öisin ja esikoinen päivisin... Sitten vielä ukko ja kissat tulee kiehnäämään illalla ku pääsee vähäksi aikaa sohvalle loikoilemaan :headwall:
Tuntuu siltä että mua revitään koko ajan joka suuntaan ja kohta napsahtaa
Ens viikolla ei ainakaan oo tulossa helpotusta ku ukko lähtee koko viikoksi Ranskaan työreissulle eli helpotusta ei oo luvassa...
No joo... Vali vali...
Ipulle piti kommentoida tuosta mies-ongelmasta että niinhän ne sanoo että vauva-aika on hankalinta aikaa parisuhteessa... Ja mun mielestä parisuhde ei voi olla koko ajan ihanaa vaan siinä on välillä niitä aikoja jolloin täytyy vaan yrittää ja painaa eteen päin kunnes taas helpottaa. Sullakin kun on ollu tuota matalalentoa mielialan kanssa niin kyllä se varmasti heijastuu mieheenki...
Mulla oli varsinki raskauden loppuaika aika tympääntynyttä touhua ja mä vaan valitin ja olin niin kypsä että siitä sai kuulla jos kukakin. Mies kommentoikin tuossa yks ilta että mä oon muuttunu raskausajasta tosi paljon ja tuntuu siltä että mä oisin tullu häntäkin paljon lähemmäs nyt viime aikoina. Oli kyllä kiva kuulla tuommoista palautetta kun tuntuu siltä että mä oon vaan yliväsyny ja kiukkuinen koko ajan :ashamed:
Mutta kehoittaisin kyllä odottamaan vielä ja kattomaan että mihin homma kehittyy ku mullaki oli varsinki esikoisen syntymän jälkeen semmonen olo että ukko sais painua hornan tuuttiin ja mä pärjäisin paljon paremmin yksin vauvan kanssa. Onneksi sentään hillitsin itseni
Ja suvitukselle tuosta avun saamisesta että aika hiljaista on täälläkin Mun äiti kävi jopa tuossa tiistaina kun oli vapaapäivä, mutta eipä hän ole käynytkään meillä kuin pari kertaa koko vuoden aikana... Miehen siskon saa avuksi ehkä pariksi tunniksi jos ilmottaa kuukautta ennen ku on koko ajan menossa ja esikoisen kummitäti (mun paras ystävä) sanoo kyllä olevansa saatavilla ja vannottaa soittamaan jos apu on tarpeen, mutta ei loppujen lopuksi ennätä käymään edes kylässä kuin ehkä kerran tai pari kuussa. Mun suvulla tuntuu olevan vähän sellainen periaate että jos lapsia kerran päätetään tehdä niin kyllähän niistä pitää sitten itse selvitä ja miehen suku taas asuu sen verran kaukana ettei niistäkään ole apua.
No mutta nyt alkaa vauva hermostua ilmavaivojen kanssa ja pojulla olis päikkäriaika, että täytynee lähtä yläkertaan ihmettelemään että miten sais kaiken hoidettua...
Kovasti jaksamisia kaikille mahavaivojen kanssa painiville ja myöskin babybluesista kärsiville :hug:
Pimmi ja pieni kohta 4 viikkoa
Vauva ja taapero vievät sen verran aikaa että ei tunnu millään ehtivän edes käymään koneella :/ Täälläkin ihmetellään noita masuvaivoja, mutta onneksi ei sentään ole vielä tuommoisia tuntien huutoja... Pahimmat kitinät on öisin ja heräillään 1-2 tunnin välein, että aika väsyneinä ollaan :/ ...tai siis minä oon ku ei tuo mies herää mihinkään...
Aika omituiset 3 viikkoo on ollu ku välillä masentaa ja vituttaa niin pahasti ettei tosiaankaan huvittais tehdä yhtään mitään, mutta sitten taas yhtäkkiä virtaa löytyis vaikka mihin. Tää väsymys kylläkin maksimoi tuota masentavaa oloa ku haluais vaan nukkua ja nää pirpanat tuntuu tekevän kaikkensa etten mä varmasti saa levättyä. Vauva vie energiat öisin ja esikoinen päivisin... Sitten vielä ukko ja kissat tulee kiehnäämään illalla ku pääsee vähäksi aikaa sohvalle loikoilemaan :headwall:
Tuntuu siltä että mua revitään koko ajan joka suuntaan ja kohta napsahtaa
Ens viikolla ei ainakaan oo tulossa helpotusta ku ukko lähtee koko viikoksi Ranskaan työreissulle eli helpotusta ei oo luvassa...
No joo... Vali vali...
Ipulle piti kommentoida tuosta mies-ongelmasta että niinhän ne sanoo että vauva-aika on hankalinta aikaa parisuhteessa... Ja mun mielestä parisuhde ei voi olla koko ajan ihanaa vaan siinä on välillä niitä aikoja jolloin täytyy vaan yrittää ja painaa eteen päin kunnes taas helpottaa. Sullakin kun on ollu tuota matalalentoa mielialan kanssa niin kyllä se varmasti heijastuu mieheenki...
Mulla oli varsinki raskauden loppuaika aika tympääntynyttä touhua ja mä vaan valitin ja olin niin kypsä että siitä sai kuulla jos kukakin. Mies kommentoikin tuossa yks ilta että mä oon muuttunu raskausajasta tosi paljon ja tuntuu siltä että mä oisin tullu häntäkin paljon lähemmäs nyt viime aikoina. Oli kyllä kiva kuulla tuommoista palautetta kun tuntuu siltä että mä oon vaan yliväsyny ja kiukkuinen koko ajan :ashamed:
Mutta kehoittaisin kyllä odottamaan vielä ja kattomaan että mihin homma kehittyy ku mullaki oli varsinki esikoisen syntymän jälkeen semmonen olo että ukko sais painua hornan tuuttiin ja mä pärjäisin paljon paremmin yksin vauvan kanssa. Onneksi sentään hillitsin itseni
Ja suvitukselle tuosta avun saamisesta että aika hiljaista on täälläkin Mun äiti kävi jopa tuossa tiistaina kun oli vapaapäivä, mutta eipä hän ole käynytkään meillä kuin pari kertaa koko vuoden aikana... Miehen siskon saa avuksi ehkä pariksi tunniksi jos ilmottaa kuukautta ennen ku on koko ajan menossa ja esikoisen kummitäti (mun paras ystävä) sanoo kyllä olevansa saatavilla ja vannottaa soittamaan jos apu on tarpeen, mutta ei loppujen lopuksi ennätä käymään edes kylässä kuin ehkä kerran tai pari kuussa. Mun suvulla tuntuu olevan vähän sellainen periaate että jos lapsia kerran päätetään tehdä niin kyllähän niistä pitää sitten itse selvitä ja miehen suku taas asuu sen verran kaukana ettei niistäkään ole apua.
No mutta nyt alkaa vauva hermostua ilmavaivojen kanssa ja pojulla olis päikkäriaika, että täytynee lähtä yläkertaan ihmettelemään että miten sais kaiken hoidettua...
Kovasti jaksamisia kaikille mahavaivojen kanssa painiville ja myöskin babybluesista kärsiville :hug:
Pimmi ja pieni kohta 4 viikkoa