Mammakoira älähtää, kun kalikka kalahtaa

Somettavat mammat ovat vetäneet herneen nenäänsä kuullessaan totuuden - välinpitämättömyys on väkivaltaa.

http://yle.fi/uutiset/3-9294372

 

Kampanja on tehty aiheesta. Täälläkin on hyvä muistuttaa niitä muutamia, jopa monilapsisten perheiden äitejä, jotka vuodesta toiseen, päivästä toiseen kirjoittelevat tänne juttuja omasta urastaan, yrityksistään, shoppailustaan, matkoistaan...ihan sun mistä tahansa kuvitteelisesti glamourista, mutta eivät lapsistaan, niiden kasvamisesta, perheen iloista, suruista, yhteisestä tekemisistä.. He tekevät tänne ns. sohvamatkoja ja elävät kuvitteellisesta elämää täällä. He ovat niitä äitejä, jotka ovat jääneet ilman oikeita ystäviä. He elävät tuntemattomina nimimerkkejä netissä; äidit jotka eivät ole vielä itsekään kasvaneet.

 

Tästä voisi varmaan kommentoida vaikka loputtomiin, mutta mutta, jospa lyhyestä virsi kaunis.

On aiva totta, että vanhempien läsnäolo loistaa poissaolollaan, vaikka paikalla ovatkin!

Vanhemmat ovat somekoukussa.
Vanhempien tulisi käyttää enemmän aikaa kasvatustyöhön, jotta se rakas jälkikasvu oppii kunnioittamaan toisia ihmisiä (wink wink. esim. opettajia) ja heistä kehkeytyy kunnon kansalaisia.

Nuo sukupuolisensitiivisyys ja femakkojutut ovat mulle vitsi. Niihin en kommentoi nyt - lähinnä naurattaa koko touhu.

 

Ei ennen ollut yhtään sen paremmin ajankäytöllisesti. Silloin vanhempien aika meni työntekoon tai johonkin muuhun. Tosiasia on, että lapsiin käytetty aika on nykyään isompi kuin koskaan ennen. Nyt lapsia kuskaillaan harrastuksiin ja viedään kaikenmaailman huvielämyksiin. Ennen muksut saivat viettää keskenään aikaa miten parhaaksi näkivät.

Toinen huomio koskee sitä, että miksi vain äitejä syyllistetään. Yhtä hyvin isätkin voisivat alkaa panostaa lapsiinsa ja antaa heille aikaa.

 

Ei ennen ollut yhtään sen paremmin ajankäytöllisesti. Silloin vanhempien aika meni työntekoon tai johonkin muuhun. Tosiasia on, että lapsiin käytetty aika on nykyään isompi kuin koskaan ennen. Nyt lapsia kuskaillaan harrastuksiin ja viedään kaikenmaailman huvielämyksiin. Ennen muksut saivat viettää keskenään aikaa miten parhaaksi näkivät.

Toinen huomio koskee sitä, että miksi vain äitejä syyllistetään. Yhtä hyvin isätkin voisivat alkaa panostaa lapsiinsa ja antaa heille aikaa.

Joo-o - kännykkä kädessä.
Kuten kirjoitin: paikalla, mutta ei läsnä.

 

Mä muistan, kun penskana odoteltiin isää ja/tai äitiä töistä palautuvaksi noin varttia yli kahdeksalta illalla. Toki oli niitäkin päiviä kun pääsivät jo iltapäivällä, kolmelta, mutta niinä aamuina lähdettiin sit yksin kouluun.

Kavereitten kanssa aika kului joka päivä. Kotona käytiin vain syömässä ja nukkumassa.

No, mulla on kohtuupuhdas omatunto kun ensimmäinen tietokone tuli talouteemme vasta kuopuksen syntymän aikoihin. Älypuhelinta sensijaan mulla ei ole vieläkään. Tavallinen luuri tekstiviesteineen taas mahdollistaa kuopuksen kanssa viestittelyn useasti päivän puuhien keskellä silloin kun itse olen työreissussa ja kuopus isällään.

On noista hyötyäkin siis.

Mutta joo. Pitäisihän jokaisen hoksata että liika on liikaa.

 

Joo-o - kännykkä kädessä.
Kuten kirjoitin: paikalla, mutta ei läsnä.

Parempi sekin on, että on sentään paikalla. Ennen mentiin navettaan ja lapsi jätettiin kehtoon ja leikkikehään.

 

Onko sosiaalisewn median käyttö tosiaan nykypäivän väkivaltaa? Mielenkiintoista. Minusta nykypäivän väkivaltaa on nimenomaan VÄKIVALTA - fyysinen tai henkinen. Tuo kampanja väheksyy todellista hätää ja kärsimystä. Miltä mahtaa tuntua sellaisesta lapsesta ja nuoresta, joka oikeasti joutuu pelkäämään ja varomaan kotona? Tai joka kokee ettei kukaan aikuinen välitä, vaikka häntä kiusataan koulussa?

Videolla joku äiti leikkii ihan iloisesti lapsensa kanssa ja sitten katsoo yhden tekstiviestin. Onko tämä kampanja teistä todella onnistunut? Kuvastaako se video tai edes tuo mainoskuva teistä oikeasti nykypäivän väkivaltaa? Siinähän äiti oikeastaan oli läsnä ja leikki lapsen kanssa. Jos on haluttu luoda mielikuva siitä, miten lasta ei huomioida ja lapsi jää yksin, niin kerronta on todella epäonnistunutta.

Toiseksi on halpa keino yrittää vähätellä kampanjaan kohdistuvaa kritiikkiä puhua siitä, miten "somemammoihin kalahti". Se kritiikki, jota itse olen nähnyt tästä esitettävän, on ollut varsin asiallista.

Tuo kampanja on maksanut Helsingin kaupungille kymmeniä tuhansia euroja. Jo yksistään Hesarin mainos maksoi n. 25000 euroa (koko sivun mainos). Tämä kaikki on maksettu verorahoilla ja se on pois sosiaali- ja terveyspuolen resursseista. Ihanko todella tämä on juuri se kohde, johon kannattaa laittaa tuollaisia summia?

 

Ihan hyvä mainos ja aiheesta toteutettu. Niin aikuiset kuin lapsetkin käyttävät nykyisin ihan liikaa aikaa koneilla.

Mutta joo, ihmettelen itsekin, miksi vain äitejä tuossa syyllistetään ja muistutellaan. Jos kerran useampi mainos tehty, miksei toisessa olisi voinut olla isäkin.

 

Parempi sekin on, että on sentään paikalla. Ennen mentiin navettaan ja lapsi jätettiin kehtoon ja leikkikehään.

Parempi toki! Muistan isästäni kerrotun, että erään navettareissun aikana oli yrittänyt kiivetä kehästä ulos ja pudonnut jääden roikkumaan henkselistä pää alaspäin. Siitä parivuotias oli löydetty kiukkuisena navettareissulta palatessa.

Mutta mun mielestä tuohon ei oikein voi verrata. Naavetassa oli pakko käydä jotta ois ruokaa. Somessa ei ole elossapysymisen kannalta mitään oleellista.

 

Parempi sekin on, että on sentään paikalla. Ennen mentiin navettaan ja lapsi jätettiin kehtoon ja leikkikehään.

Ovatko siis vaihtoehdot ainoastaan:
a) Vanhempi on paikalla, mutta ei läsnä.
b) Vanhempi ei ole paikalla.

 

Onko sosiaalisewn median käyttö tosiaan nykypäivän väkivaltaa? Mielenkiintoista. Minusta nykypäivän väkivaltaa on nimenomaan VÄKIVALTA - fyysinen tai henkinen. Tuo kampanja väheksyy todellista hätää ja kärsimystä. Miltä mahtaa tuntua sellaisesta lapsesta ja nuoresta, joka oikeasti joutuu pelkäämään ja varomaan kotona? Tai joka kokee ettei kukaan aikuinen välitä, vaikka häntä kiusataan koulussa?

Videolla joku äiti leikkii ihan iloisesti lapsensa kanssa ja sitten katsoo yhden tekstiviestin. Onko tämä kampanja teistä todella onnistunut? Kuvastaako se video tai edes tuo mainoskuva teistä oikeasti nykypäivän väkivaltaa? Siinähän äiti oikeastaan oli läsnä ja leikki lapsen kanssa. Jos on haluttu luoda mielikuva siitä, miten lasta ei huomioida ja lapsi jää yksin, niin kerronta on todella epäonnistunutta.

Toiseksi on halpa keino yrittää vähätellä kampanjaan kohdistuvaa kritiikkiä puhua siitä, miten "somemammoihin kalahti". Se kritiikki, jota itse olen nähnyt tästä esitettävän, on ollut varsin asiallista.

Tuo kampanja on maksanut Helsingin kaupungille kymmeniä tuhansia euroja. Jo yksistään Hesarin mainos maksoi n. 25000 euroa (koko sivun mainos). Tämä kaikki on maksettu verorahoilla ja se on pois sosiaali- ja terveyspuolen resursseista. Ihanko todella tämä on juuri se kohde, johon kannattaa laittaa tuollaisia summia?

Tähänhän sitä mennään. Poliisinkin resurssit ohjataan nettiin olematonta ja kohtuu-vaaratonta "vihapuhetta" tulkitsemaan, sen sijaan että oikeasti fyysisiä rikoksia tekeviä jahtaisivat.

 

Onko sosiaalisewn median käyttö tosiaan nykypäivän väkivaltaa? Mielenkiintoista. Minusta nykypäivän väkivaltaa on nimenomaan VÄKIVALTA - fyysinen tai henkinen. Tuo kampanja väheksyy todellista hätää ja kärsimystä. Miltä mahtaa tuntua sellaisesta lapsesta ja nuoresta, joka oikeasti joutuu pelkäämään ja varomaan kotona? Tai joka kokee ettei kukaan aikuinen välitä, vaikka häntä kiusataan koulussa?

Videolla joku äiti leikkii ihan iloisesti lapsensa kanssa ja sitten katsoo yhden tekstiviestin. Onko tämä kampanja teistä todella onnistunut? Kuvastaako se video tai edes tuo mainoskuva teistä oikeasti nykypäivän väkivaltaa? Siinähän äiti oikeastaan oli läsnä ja leikki lapsen kanssa. Jos on haluttu luoda mielikuva siitä, miten lasta ei huomioida ja lapsi jää yksin, niin kerronta on todella epäonnistunutta.

Toiseksi on halpa keino yrittää vähätellä kampanjaan kohdistuvaa kritiikkiä puhua siitä, miten "somemammoihin kalahti". Se kritiikki, jota itse olen nähnyt tästä esitettävän, on ollut varsin asiallista.

Tuo kampanja on maksanut Helsingin kaupungille kymmeniä tuhansia euroja. Jo yksistään Hesarin mainos maksoi n. 25000 euroa (koko sivun mainos). Tämä kaikki on maksettu verorahoilla ja se on pois sosiaali- ja terveyspuolen resursseista. Ihanko todella tämä on juuri se kohde, johon kannattaa laittaa tuollaisia summia?

Enkä ole varma, maksaako tällainen mainos itsensä takaisin, mutta kyllä oikeasti vanhempia on ihan hyvä herätellä. Erilaiset mielenterveysongelmat ovat yleistyneet räjähdysmäisesti kymmenen vuoden sisällä, ja yksi tekijä on kulttuurin digitalisoituminen.

 

Isikoirien omatunto on puhdas?

 

Ihan hyvä mainos ja aiheesta toteutettu. Niin aikuiset kuin lapsetkin käyttävät nykyisin ihan liikaa aikaa koneilla.

Mutta joo, ihmettelen itsekin, miksi vain äitejä tuossa syyllistetään ja muistutellaan. Jos kerran useampi mainos tehty, miksei toisessa olisi voinut olla isäkin.

Ihmiset ovat varmaan koneilla enemmän kuin aiemmin, mutta en silti ymmärrä nykyvanhempien mollaamista. Nimenomaanhan nykyvanhemmat haluavat viettää ja viettävät aikaa lastensa kanssa. Ei se elämä joskus 40-luvulla tai edes 80-luvulla ollut sellaista, että lapsia vaan leikitettiin, lorutettiin ja viihdytettiin aamusta iltaan - päin vastoin. Ennen ei ollut somea, mutta jokin muu oli se, mikä vei huomion. Ja vaikka nykyvanhemmat haluavat panostaa lapsiinsa ja olla heidän kanssaan, niin ei se nyt niinkään ole, että on välinpitämätön tai lapsi heitteillä, jos hereilläoloajasta tekee välillä jotain muutakin tai ei ihan koko ajan ole katsekontaktissa lapsen kanssa.

Hyvä pointti, että miksi aina syyllistetään äitejä. Kampanjan tekijät ehtivät tähän kritiikkiin jo vastata ja hätäpäissään selittivät, että oikeastaan kritiikki kohdistuukin isään, joka ei ole paikalla. Sekin on ihan kummallinen harha, koska milloinkaan ennen isät eivät ole olleet niin paljon lastensa kanssa kuin juuri nykypäivänä. Ja muutenkin tuo tekijöiden selittely kuulostaa tosi ontuvalta.

 

Ovatko siis vaihtoehdot ainoastaan:
a) Vanhempi on paikalla, mutta ei läsnä.
b) Vanhempi ei ole paikalla.

Ainakin tuon kampanjan videossa äiti kyllä oli läsnä. Mutta elämä on sellaista, että aina välillä tulee jokin katkos. Pitääkin mennä nostamaan puurokattila hellalta, pitää mennä vessaan, puhelin soi (entisaikaan oli pakko vastata, kun oli lankapuhelimet - nykyisin voi sentään katsoa, että onko puhelu tärkeä, ja samoin viesteihinkin voi vastata sitten kun ehtii), tms. Minusta ainakin tällainen netin käytön deminisoiminen on ihan älytöntä. Tottakai on ihmisiä, joilla se voi mennä överiksi, mutta on kummallista väittää, että olisi jokin yleinen ongelma, että vanhemmat eivät ole läsnä lapsilleen. Kyllä sitä voi välillä samassa huoneessa ollessa vaikka käydä netissäkin. Koko ajan ei tarvitse seurustella. Ja vuorovaikutus ja perhesuhteet eivät kärsi siitä, jos välillä tehdään omiakin juttuja.

 

Enkä ole varma, maksaako tällainen mainos itsensä takaisin, mutta kyllä oikeasti vanhempia on ihan hyvä herätellä. Erilaiset mielenterveysongelmat ovat yleistyneet räjähdysmäisesti kymmenen vuoden sisällä, ja yksi tekijä on kulttuurin digitalisoituminen.

Jos on kyse mielenterveysongelmista, sitä ei kyllä paranneta tällaisilla kampanjoilla. Mun on vaikea nähdä, miten tämä voisi maksaa itsensä takaisin. Olisi kannattanut käyttää ne rahat ihan oikean väkivallan ja/tai välinpitämättömyyden ehkäisyyn jonkun äitien netinkäytön demonisoinnin sijaan.

 

Ihmiset ovat varmaan koneilla enemmän kuin aiemmin, mutta en silti ymmärrä nykyvanhempien mollaamista. Nimenomaanhan nykyvanhemmat haluavat viettää ja viettävät aikaa lastensa kanssa. Ei se elämä joskus 40-luvulla tai edes 80-luvulla ollut sellaista, että lapsia vaan leikitettiin, lorutettiin ja viihdytettiin aamusta iltaan - päin vastoin. Ennen ei ollut somea, mutta jokin muu oli se, mikä vei huomion. Ja vaikka nykyvanhemmat haluavat panostaa lapsiinsa ja olla heidän kanssaan, niin ei se nyt niinkään ole, että on välinpitämätön tai lapsi heitteillä, jos hereilläoloajasta tekee välillä jotain muutakin tai ei ihan koko ajan ole katsekontaktissa lapsen kanssa.

Hyvä pointti, että miksi aina syyllistetään äitejä. Kampanjan tekijät ehtivät tähän kritiikkiin jo vastata ja hätäpäissään selittivät, että oikeastaan kritiikki kohdistuukin isään, joka ei ole paikalla. Sekin on ihan kummallinen harha, koska milloinkaan ennen isät eivät ole olleet niin paljon lastensa kanssa kuin juuri nykypäivänä. Ja muutenkin tuo tekijöiden selittely kuulostaa tosi ontuvalta.

No toisaalta, jos työpäivä matkoineen kestää vähintään sen yhdeksän tuntia ja illasta pari tuntia roikutaan netissä, niin ei sitä laatuaikaa lasten kanssa hirveästi jää. Entisaikaan ei sellaista ollut.

Ja kyllä ihmisillä alkaa tuo ruutuaika olla sellaisissa lukemissa, että ihan sama millä syyllistämisellä tehdään, sen vähentämiseen kannattaa panostaa.

 

Jos on kyse mielenterveysongelmista, sitä ei kyllä paranneta tällaisilla kampanjoilla. Mun on vaikea nähdä, miten tämä voisi maksaa itsensä takaisin. Olisi kannattanut käyttää ne rahat ihan oikean väkivallan ja/tai välinpitämättömyyden ehkäisyyn jonkun äitien netinkäytön demonisoinnin sijaan.

Saattaa tuo useammankin äidin herättää miettimään omaa netin käyttöä ja ainakin hetkeksi olemaan enemmän läsnä lastensa elämässä.

 

No toisaalta, jos työpäivä matkoineen kestää vähintään sen yhdeksän tuntia ja illasta pari tuntia roikutaan netissä, niin ei sitä laatuaikaa lasten kanssa hirveästi jää. Entisaikaan ei sellaista ollut.

Ja kyllä ihmisillä alkaa tuo ruutuaika olla sellaisissa lukemissa, että ihan sama millä syyllistämisellä tehdään, sen vähentämiseen kannattaa panostaa.

Meinaatko, että entisaikaan vietettiin enemmän laatuaikaa lasten kanssa?

Minusta tarkoitus ei pyhitä keinoja. Esim. tämä on väkivallan vastainen kampanja, ja jos Helsingin sosiaali- ja terveysvirastossa nähdään naisten netinkäyttö lapsiin kohdistuvana väkivaltana, niin olisikohan silloin painotus ihan hieman vinksallaan? Kuitenkin myös oikeita ongelmia tässä maassa on. Tottakai on tyhmää olla netissä "liikaa", mutta se ei ehkä ole sellainen asia, johon valtiovallan kannattaa ensimmäisenä yrittää puuttua. Minusta tuo kampanja antaa ihan vääristyneen kuvan siitä, mitä on oikeasti lapsiin kohdistuva välinpitämättömyys.

Jos halutaan kiinnittää huomiota netin käyttöön, kannattaa tehdä jokin nettiaikaan liittyvä kampanja - mutta ei ottaa niitä rahoja väkivallan vastaisesta työstä.

 

Se, että ei kiinnitä lapseen huomiota ei ehkä ole väkivaltaa mutta äärimmäisen tyhmäähän se on. Pieni lapsi tarvitsee vahtimista koko ajan. Puistot, liikenne ja uimarannat ovat alueita joilla vanhempien kännykän on pysyttävä taskussa. Itse asiassa ouistoihin ja uimarannoille vois laittaa kännykkäkieltomerkit samalla lailla kuin niissä nyt on koirankieltomerkit. Esimerkiksi iso osa, jos ei suurin osa, pienen lasten puistoissa tapahtuneista tapaturmista tulee siitä, että vanhempi NOSTAA lapsen telineeseen, jonne lapsi ei itse pääse (ja johon siis ei kuulu päästäkään, jos ei taidot riitä telineeseen menemiseen itse, teline on lapselle vaarallinen) ja sitten jäädään räpläämään kännykkää huomioimatta lasta. Ja hupsis vaan, lapsi tippuu telineestä ja vanhempi soittaa kaupungille että vaarallisia telineitä teillä. Vaikka itse sekä mahdollisti että aiheutti lapsen onnettomuuden. Tällainen uusavuton typeryys on jotenkin lisääntynyt älykännyköiden myötä. Ei pysähdytä kartoittamaan sitä ympäristöä, sen vaaranpaikkoja eikä keskitytä kunnolla mihinkään, kun aina ollaan toinen silmä kännykässä. Sellainen arkijärki, että pienen lapsen kanssa se lapsen ja ympäristön tarkkailu vaan vie kaiken energian, on väistynyt sen oman mukavuudenhalun tieltä, että ei kestetä jos ei koko ajan ole itsellä viihdykettä johon keskittyä.

 

Se, että ei kiinnitä lapseen huomiota ei ehkä ole väkivaltaa mutta äärimmäisen tyhmäähän se on. Pieni lapsi tarvitsee vahtimista koko ajan. Puistot, liikenne ja uimarannat ovat alueita joilla vanhempien kännykän on pysyttävä taskussa. Itse asiassa ouistoihin ja uimarannoille vois laittaa kännykkäkieltomerkit samalla lailla kuin niissä nyt on koirankieltomerkit. Esimerkiksi iso osa, jos ei suurin osa, pienen lasten puistoissa tapahtuneista tapaturmista tulee siitä, että vanhempi NOSTAA lapsen telineeseen, jonne lapsi ei itse pääse (ja johon siis ei kuulu päästäkään, jos ei taidot riitä telineeseen menemiseen itse, teline on lapselle vaarallinen) ja sitten jäädään räpläämään kännykkää huomioimatta lasta. Ja hupsis vaan, lapsi tippuu telineestä ja vanhempi soittaa kaupungille että vaarallisia telineitä teillä. Vaikka itse sekä mahdollisti että aiheutti lapsen onnettomuuden. Tällainen uusavuton typeryys on jotenkin lisääntynyt älykännyköiden myötä. Ei pysähdytä kartoittamaan sitä ympäristöä, sen vaaranpaikkoja eikä keskitytä kunnolla mihinkään, kun aina ollaan toinen silmä kännykässä. Sellainen arkijärki, että pienen lapsen kanssa se lapsen ja ympäristön tarkkailu vaan vie kaiken energian, on väistynyt sen oman mukavuudenhalun tieltä, että ei kestetä jos ei koko ajan ole itsellä viihdykettä johon keskittyä.

Jos nostaa lapsen telineeseen, joka on lapsen ikätasolle liian vaarallinen, se on typerää mutta ei johdu kännyköistä. Jos tämä on ongelma, kannattaa laittaa leikkipuistoihin vaikka muistutuksia siitä, kuinka telineitä kuuluu käyttää. Tottakai lapsia pitää vahtia, mutta ei se nyt niin ole, että jos ei ole suoraa katsekontaktia 24/7 tai ainakin koko hereilläoloajan, on lapsi koko ajan vaarassa.

Pitäisikö puistoista ja rannalta kieltää myös kirjat tai lehdet? Ennen sosiaalista mediaa näytti aika usein aikuisilla olevan jotain luettavaa mukana.

 

No en kyllä tiedä onko tuo kampanja ihan onnistunut... oliskohan käynyt niin, että tilannetta olisi vähän liioiteltu? Nuokin rahat olisi voinut käyttää järkevämmin ja siirtää keskustelun vaikkapa neuvolaan.

 

Jos nostaa lapsen telineeseen, joka on lapsen ikätasolle liian vaarallinen, se on typerää mutta ei johdu kännyköistä. Jos tämä on ongelma, kannattaa laittaa leikkipuistoihin vaikka muistutuksia siitä, kuinka telineitä kuuluu käyttää. Tottakai lapsia pitää vahtia, mutta ei se nyt niin ole, että jos ei ole suoraa katsekontaktia 24/7 tai ainakin koko hereilläoloajan, on lapsi koko ajan vaarassa.

Pitäisikö puistoista ja rannalta kieltää myös kirjat tai lehdet? Ennen sosiaalista mediaa näytti aika usein aikuisilla olevan jotain luettavaa mukana.

Olen tässä asiassa aika samoilla linjoilla kanssasi. Uskon vahvasti, että lasten perään katsotaan nykyään huomattavasti enemmän kuin joskus ennen... ja uskon, että lapsille annetaan paljon enemmän aikaa ja huomiota kuin ennen. Toki poikkeuksia löytyy, mutta veikkaan, että ne pahimmat laiminlyönnit ei tapahdu siksi, että toinen vanhemmista on liian kiinni älypuhelimessaan.

 

Jos nostaa lapsen telineeseen, joka on lapsen ikätasolle liian vaarallinen, se on typerää mutta ei johdu kännyköistä. Jos tämä on ongelma, kannattaa laittaa leikkipuistoihin vaikka muistutuksia siitä, kuinka telineitä kuuluu käyttää. Tottakai lapsia pitää vahtia, mutta ei se nyt niin ole, että jos ei ole suoraa katsekontaktia 24/7 tai ainakin koko hereilläoloajan, on lapsi koko ajan vaarassa.

Pitäisikö puistoista ja rannalta kieltää myös kirjat tai lehdet? Ennen sosiaalista mediaa näytti aika usein aikuisilla olevan jotain luettavaa mukana.

Netti varastaa huomion eri tavalla kuin kirja. Lukiessaan sitä kuitenkin kiinnittää huomiota myös ympäristöön ja lukeminen on helppo katkaista. Netti koukuttaa eri tavalla, ja jos siinä on kuulokkeet vielä korvissa niin siinä on jo kaksi tärkeintä aistia muissa hommissa kuin lapsen tarkkailussa.

Sama vanhempi on puistossa ihan eri ihminen ilman kännykkää ja kännykän kanssa. Siitä kännykkää tuijottavasta autistisesta zombista kuoriutuu ihan kelpo vanhempi, jos se kännykkä esimerkiksi pakkasen vuoksi pysyy taskussa. Hän ottaa katsekontaktia sekä lapseen että muihiin ihmisiin, saattaa huippuhetkenään jopa kommunikoida puhumalla, ja on paljon valppaampi ja orientoituneempi ympäristöönsä. Siinä on ero.