Heippa pitkästä aikaa!
Eli meille syntyi ihastuttavan täydellinen tyttö rv 41+4 9.11 klo 16.46 painoa 3150g, pituutta 46cm.
Tyttö tyytyväinen syö ja nukkuu ja välillä ihmettelee maailmaa. Tissimaidolla mennään, lisämaitoa ei ole edes laitoksella tarvinnut. Mamma on väsynyt, mutta onnellinen, aikamoista pyöritystähän tämä on, kun kuopuskin on niin nuori vielä....
Tässä hieman synnytyskertomusta
Eli maanantina 8.11 kävin siellä yliaikaiskontrollissa ja lääkäri teki tosi ronskin tutkimuksen, siitä sitten menkka jomotuksia iltapäivän ja illan ajan. Yhdeksän jälkeen kävin sänkyyn pitkälleen ja puoli kymmeneltä tunsin, kun jotain hulahti housuun, eikun kiirellä vessaan ja lapsivettä alkoi sitten valumaan pitkin kinttuja. Soitin synnärille ja sieltä antoivat käskyn lähteä hissun kissun sinnepäin, vaikka suppareita ei ollutkaan. Mies kerkesi juuri lähteä yövuoroon, joten miehelle soitto että hakee äitinsä meille ja menoksi. Synnärillä olin käyrässä ja ottivat streptokokki näytteen, koska vedet oli mennyt. Ei tietoakaan suppareista, joten päästiin miehen kanssa tutkimushuoneeseen nukkumaan. Aamulla lääkäri tsekkas tilanteen, kaula hävinnyt ja reilulle sormelle auki. Siinä sitten käveltiin pitkin sairaalaan, mutta vain muutama pieni supistus tuli, joten puolenpäivän jälkeen laitettiin oksitosiinitippa. Klo 14 alkoivat säännölliset supistukset, klo 14.45 aloin imppaamaan ilokaasua, klo 15.30 tarvitsin tujumpaa puudutetta, joten sain kohdunlkaulapuudutuksen, joka auttoi vain noin ½ tuntia. Jossain vaiheessa sain annoksen antibioottia suoneen, kun vesien menosta oli jo 18 tuntia .Mies lähti klo 15.45 kahville ja ei mennyt kun pari minuuttia kun mulla oli järkyttävät tuskat päällä, soitto kätilölle että epiduraali tänne ja heti, mutta yllättäen olikin paikat täysin auki, joten eikun ponnistamaan. iski paniikki, ukko kahvilla ja lapsi syntyy kohta.... Vauva olikin vielä aika ylhäällä, joten nousin seisaalleen ponnistelemaan, jotta vauva laskeutusi, samantien mies tulikin sitten paikalle. Roikun miehen kaulassa, portatiivi perseen alla ja kätilö hieroi alaselkää, koski niin perkeleesti se vauvan laskeutuminen, ettei oo tosikaan! Sitten sain kammettua itseni sängylle ja alkaa todenteolla ponnistamaan, se oli kauheaa, en edes muistanut millaista tuskaa se vaihe on, kun vauvan pää tulee ulos! Sieltä se pieni neiti sitten syntyi 16 minuutin ponnistusvaiheen jälkeen. Samalla kaikki kivut kaikkosi ja meidän täydellinen paketti parkaisi. Mies leikkasi napanuoran ja sitten vauva olikin rinnalla tunnin. Synnytyksen kesto 2h46min. Alapäähän pari pientä tikkiä, olo synnytyksen jälkeen loistava, kävely ja istuminen onnistui kuin ennenkin.
Imetys sujuu hyvin, vauva ei ole tarvinnut ollenkaan lisämaitoa. Kotiinlähtöpäivänä selvisi, että minulla on se streptokokki b siinä näytteessä minkä ottivat kun menin synnyttämään. Onneksi kerkesin 1 annoksen saada synnytyksessä antibioottia, nyt vaan toivotaan, että vauvalle ei se tarttunut, toistaiseksi ainakin virkeä ja hyvävointinen vauva.
Haltioissaan ollaan meidän murusesta, kuopuksella on hieman rankkaa, kun ei saa enää kaikkea huomiota. Mies on hemmotellut minua yllin kyllin. Aamuisin odottaa katettu aamupala, valitin kipeitä hartioita ja mies kävi ostamassa sellaisen hierovan shiatsu istuimen. Muutenkin mies auttaa paljon, mutta tämä luksus loppuu ensi viikolla, kun mies palaa töihin.....
Onnea kaikille muillekin vauvautuneille ja tsemppiä koitokseen teille, joilla synnytys vielä edessä!
