Täälläkin ollaan vielä poksahtamatta. Sais jo tyyppi päättää syntyä.
Alkaa turhauttaa nämä kivut.
Tosin la viikon päästä.
Alkaa turhauttaa nämä kivut.
Tosin la viikon päästä.
Marraskuun murut #2
- Viestiketjun aloittaja KastepisaraInen
- Ensimmäinen viesti
Kysynpävaan Kiva kuulla, et täällä on vielä muitakin, vaikka molempien puolesta toivon, että päästään synnyttämään pian. Ellet sitten ole jo synnyttänyt? 
Täällä rv 41 poks!
Eilen illalla kymmenen aikaan ilmaantui vihdoin kipeämpiä supistuksia ja nyt aamupäivän oon niitten kanssa kärvistellyt. Limatulppaa on irronnut kiitettävästi ja maha on toiminut jo neljä kertaa! Vielä ei kuitenkaan oo sellainen olo, että synnytys olisi aktiivisesti käynnissä, vaikka supparit pistääkin puhalluttamaan jo. Pelkään koko ajan, että ne loppuu! Mutta katsellaan...
Lavelyn ja neitokainen rv 41+0
Täällä rv 41 poks!
Eilen illalla kymmenen aikaan ilmaantui vihdoin kipeämpiä supistuksia ja nyt aamupäivän oon niitten kanssa kärvistellyt. Limatulppaa on irronnut kiitettävästi ja maha on toiminut jo neljä kertaa! Vielä ei kuitenkaan oo sellainen olo, että synnytys olisi aktiivisesti käynnissä, vaikka supparit pistääkin puhalluttamaan jo. Pelkään koko ajan, että ne loppuu! Mutta katsellaan...
Lavelyn ja neitokainen rv 41+0
Meidän typykkä syntyi sitten eilen illalla rrv 41+1 seitsemän aikaan hyvinkin vauhdikkaasti! Kaikki meni hyvin ja vointi on molemmilla hyvä. Oma pää ei oo kyllä vielä oikein ehtinyt prosessoida kaikkea, kun synnytys tapahtui kuitenkin tosi nopeasti. Tiistain supistelut nimittäin loppuivat ja alkoivat uudelleen säännöllisinä eilen neljän aikaan. Sitten tulikin kiire synnärille. Olin 10 senttiä auki sisätutkimuksessa. Joku pieni reuna oli vielä siinä vaiheessa, mutta siinä meni sitten kaikki kunnon kivunlievitys-mahdollisuudet... Jakkaralla ponnistin likan maailmaan muutamalla työnnöllä.
Edelleenkin epäuskoinen olo, että tapahtuiko toi todella..
Lavelyn ja tyttö 1vrk 3960g ja 53cm
Edelleenkin epäuskoinen olo, että tapahtuiko toi todella..
Lavelyn ja tyttö 1vrk 3960g ja 53cm
Onnittelut Kysynpävaan ihanasta tyttösestä! Onneksi ei tarvinut odotella tyttöä enää tuon enempää! Ehditkö vauhdista huolimatta saada kivunlievitystä? Millainen mieli jäi synnytyksestä?
Täällä ollaan oltu kotona jo perjantai-illasta lähtien, kun oma ja vauvan vointi sen salli. Synnärillä oli tylsähköä, kun osastolla oli rauhallista ja olin yksin huoneessa lähes koko ajan (muutama äiti kävi kääntymässä ja pääsivät perhehuoneeseen). Vauva on suht helppo ainakin tällä hetkellä; kova tyttö imemään! Maito on noussut ja tissejä kivistää. Nännit huutaa hallelujaa.. Ylimääräistä maitoa on joutunut taas pumppailemaan.
Synnytyksen jälkeen mulla ei kohtu lähtenyt supistumaan mitenkään reippaasti ja vuosin aika lailla. Vasta katetroinnin jälkeen saatiin kohtua supistumaan. Se kohdun painelu synnytyksen jälkeen on ihan hanurista ja varsinkin, kun se tehtiin noin kymmenisen kertaa!
Liikkuminen on mielenkiintoista tällä hetkellä, kun lantio ei ole vielä palautunut. Ylösnoustessa pitää varmistaa, että pitäähän jalat varmasti.
Voisin jossain vaiheessa väsäillä synnytyskertomusta, jahka ehdin.
Lavelyn ja typykkä 3vrk
Täällä ollaan oltu kotona jo perjantai-illasta lähtien, kun oma ja vauvan vointi sen salli. Synnärillä oli tylsähköä, kun osastolla oli rauhallista ja olin yksin huoneessa lähes koko ajan (muutama äiti kävi kääntymässä ja pääsivät perhehuoneeseen). Vauva on suht helppo ainakin tällä hetkellä; kova tyttö imemään! Maito on noussut ja tissejä kivistää. Nännit huutaa hallelujaa.. Ylimääräistä maitoa on joutunut taas pumppailemaan.
Synnytyksen jälkeen mulla ei kohtu lähtenyt supistumaan mitenkään reippaasti ja vuosin aika lailla. Vasta katetroinnin jälkeen saatiin kohtua supistumaan. Se kohdun painelu synnytyksen jälkeen on ihan hanurista ja varsinkin, kun se tehtiin noin kymmenisen kertaa!
Liikkuminen on mielenkiintoista tällä hetkellä, kun lantio ei ole vielä palautunut. Ylösnoustessa pitää varmistaa, että pitäähän jalat varmasti.
Voisin jossain vaiheessa väsäillä synnytyskertomusta, jahka ehdin.
Lavelyn ja typykkä 3vrk
Sain spinaalin.. onneks
Hyvä fiilis jäi, etukäteen stressasin miten kestän kaikki kivut. Mutta näköjään hyvin kun kotona avauduin 10senttiin vaikka tuskaa olikin haha
Mutkin katetroitiin kun vuosin aika reippaasti kanssa.
Tyttö kovasti on tissillä mutta ei meinaa rauhottua jos ei saa lisämaitoa. Toivottavasti pian alkais maito nousemaan.
Tuliko lavelyn sulle repeämisiä?
Itelle jokunen tikki välilihaan, ei leikattu, repes ihan iteksiin.
Hyvä fiilis jäi, etukäteen stressasin miten kestän kaikki kivut. Mutta näköjään hyvin kun kotona avauduin 10senttiin vaikka tuskaa olikin haha
Mutkin katetroitiin kun vuosin aika reippaasti kanssa.
Tyttö kovasti on tissillä mutta ei meinaa rauhottua jos ei saa lisämaitoa. Toivottavasti pian alkais maito nousemaan.
Tuliko lavelyn sulle repeämisiä?
Itelle jokunen tikki välilihaan, ei leikattu, repes ihan iteksiin.
Onneksi ehdit sen spinaalin saamaan! Helpotti varmaan ponnistamista!
Mä päätin siinä vaiheessa, kun ponnistutti, että nyt mä vaan puserran tän lapsen äkkiä ulos, että muhun ei sattuis enää. Onneksi se toimi just noin
Mä sain yhden pikku nirhauman välilihaan, jota ei onneksi tarvinut ommella! Kahdesta edellisestä on tullut ommeltavaa reippaasti. Ekasta toisen asteen välilihan repeämä ja lisäksi pari säiettä sfinkteristä. Toisesta ensimmäisen asteen repeämä välilihaan. Tällä kertaa oli ihan superkivaa, kun ei tullut mitään sen kummumpaa. Huomaa omassa olossa selkeästi! Peppu on paljon vähemmän kipeä ja pystyy istumaan
Toivottavasti se maito alkaisi sieltä nousemaan! Tyttö oli mullakin synnärillä jatkuvasti tissillä tilaamassa maitoansa.
Nyt on maito noussut ja tänään ollaan saatu vaihtaa ihania selkäkakka-vaippoja. Mukavasti typy tuottaa pyykkiä!
Helpotti varmaan ponnistamista! Mä päätin siinä vaiheessa, kun ponnistutti, että nyt mä vaan puserran tän lapsen äkkiä ulos, että muhun ei sattuis enää. Onneksi se toimi just noin
Mä sain yhden pikku nirhauman välilihaan, jota ei onneksi tarvinut ommella! Kahdesta edellisestä on tullut ommeltavaa reippaasti. Ekasta toisen asteen välilihan repeämä ja lisäksi pari säiettä sfinkteristä. Toisesta ensimmäisen asteen repeämä välilihaan. Tällä kertaa oli ihan superkivaa, kun ei tullut mitään sen kummumpaa. Huomaa omassa olossa selkeästi! Peppu on paljon vähemmän kipeä ja pystyy istumaan
Toivottavasti se maito alkaisi sieltä nousemaan!
Tyttö oli mullakin synnärillä jatkuvasti tissillä tilaamassa maitoansa. Nyt on maito noussut ja tänään ollaan saatu vaihtaa ihania selkäkakka-vaippoja. Mukavasti typy tuottaa pyykkiä!
Onnea Lavelyn ja Kysynpävaan! Mulla vähän jäänyt tuo päivittely listaan, mutta nyt korjaan senkin. Mitäs kuuluu muille, onko vauvat syntyneet? Miten meni synnytykset? Innukka, Terhuska ja Lortsu ainakin vilahti niminä viime sivuilla eikä tietoa vauvoista näkynyt? Ja oli siellä vielä muitakin nimiä' etusivun listalla, tulkaahan kertomaan mitä kuuluu
Meillä on mennyt tosi hyvin! Neiti on kasvanut rankan alun jälkeen hienosti, eilen painoa oli jo 4100g ja siis kolmisen viikkoa sitten oli vielä 3520g. Muutenkin nyt 6 viikkoinen typykkä on kehittynyt näillä näkymin normaalisti ja päätinkin olla turhia pelkäämättä. Ihania hymyjä on alkanut jaella ja päänkin nostaa topakasti. Ihan vihlaisee ajatus niistä alun kipeistä tisseistä, nyt on enää arat nännit, ei tunnu enää neulatyynyn kosketukselta tuo imu Tsemppiä alun kipuilujen kanssa kärvistelijöille.
Mites muilla yöt menee? Meillä syödään kahden tunnin välein,,,eikös se kuulukin asiaan
Huomenna menen kampaajalle ja perjantaina on neurologin ja fyssarin kontrolli pikkuneidillä.
Meillä on 10.12 ristiäiset. Niitä vähän jo suunniteltu...tarjoiluja ja nimikin on jo päätetty. Tämä neiti on kyllä aivan mahtava tapaus. Ja nyt taisi tehdä mahtavat sinapit...vaipan vaihto kutsuu!
Meillä on mennyt tosi hyvin! Neiti on kasvanut rankan alun jälkeen hienosti, eilen painoa oli jo 4100g ja siis kolmisen viikkoa sitten oli vielä 3520g. Muutenkin nyt 6 viikkoinen typykkä on kehittynyt näillä näkymin normaalisti ja päätinkin olla turhia pelkäämättä. Ihania hymyjä on alkanut jaella ja päänkin nostaa topakasti. Ihan vihlaisee ajatus niistä alun kipeistä tisseistä, nyt on enää arat nännit, ei tunnu enää neulatyynyn kosketukselta tuo imu
Tsemppiä alun kipuilujen kanssa kärvistelijöille.Mites muilla yöt menee? Meillä syödään kahden tunnin välein,,,eikös se kuulukin asiaan
Huomenna menen kampaajalle ja perjantaina on neurologin ja fyssarin kontrolli pikkuneidillä.
Meillä on 10.12 ristiäiset. Niitä vähän jo suunniteltu...tarjoiluja ja nimikin on jo päätetty. Tämä neiti on kyllä aivan mahtava tapaus. Ja nyt taisi tehdä mahtavat sinapit...vaipan vaihto kutsuu!
Viimeksi muokattu:
Onnittelut myös täältä, Lavelyn ja Kysynpävaan!
Meidänkin vauveli on syntynyt, hän tuli maailmaan 13.11 (rv 40 +3) vähän ennen klo 12 päivällä. Poika tuli, mikä siis ei ollut yllätys kun sukupuoli ei ollut etukäteen tiedossa.
Tuo maanantaita edeltävä päivä sattui olemaan isänpäivä ja olin valitettavasti vähän huonolla tuulella iltapäivällä ja illalla ja valittelin vaan ettei tää vauva synny ilmeisesti ennen kuin käynnistetään... Aamulla sitten heräsin viiden maissa ja tuntui ettei enää edes väsytä, mutten kuitenkaan noussut ylös. Joskus ennen kuutta tunsin jonkinlaisen kipeämmän supistuksen ja puoli seiskaan mennessä supistuksia oli tullut max. neljä, mutta ei ne ollut edes niin kipeitä että ois sängystä pitänyt nousta.
Miehellä kello soi silloin 6:30 ja sanoin että mene nyt vaan töihin, soitan sitten jos tarvii tulla takaisin. Nooh, sitten suppareita alkoi tulla sen verran kipeämpinä, että sai nojailla pöytiin ja keskittyä enemmän hengittämiseen, joten soitin miehen kotiin ja hän vei lapset ysiksi päiväkotiin/eskariin. Jo sinä aikana tuntui että ääk, kiirehdi nyt ettei lapsi ihan kotiin synny.
Meiltä ajaa n. 15 minuutissa sairalaalaan ja sinä aikana ei tullut ainuttakaan supistusta, joten arvelin että hukkareissu. Kumminkin heti autosta noustua tuli ihan kunnollinen, ja synnärille tullessa (klo 10) alkututkimuksessa kohdunsuu oli 7 cm auki. Pääsin siis suoraan synnytyssaliin ja eka tunti oli kohtuu leppoisa, en nyt muista kuinka tiheästi suppareita tuli, ehkä 5-7 min välein. Kivunlievitystä en oikeastaan kokenut siinä vielä tarvitsevani, tosin 11 jälkeen tuli muutama todella kipeä supistus ja aattelin että aivan hirveää. Mutta mua inhottaa kaikki epiduraalit sun muut puudutteet eikä se kohdunkaulanpuudute myöskään houkutellut. Mulla ainakin on sellainen olo kun supitus tulee, että en mitenkään voi maata aloillani, vaan mieluummin nojailen sänkyyn seisaallaan. Kaikissa synnytyksissä olen seissyt ponnistusvaiheeseen asti. (Paitsi jos on jotain sisätutkimusta tehty ja supistusten välillä). Miten muilla?
Ponnistamaan pääsin puoli 12 aikaan, sitä ennen oli kyllä aiiivan järkky painontunne alapäässä ja sanoin että voitteko pliis puhkaista nuo kalvot niin vähän helpottais. Mulla on jouduttu aina puhkaiseen kalvot ja helpotus on melko valtaisa kun vedet holahtaa ulos. Ponnistusvaihe kesti 12 min ja poika oli 4040 g ja 53 cm pitkä, yllättävän iso kun esikoispoika oli vain 2880 g. Hän tosin syntyi 3 viikkoa aiemmin kuin tämä uusin tulokas. Ei onneksi tullut mitään repeämiä ja synnytys oli kaikinpuolin oikein hyvä kokemus . Vauva oli syntyessään tosi valmiin näköinen, kinaa ei ollut iholla oikeastaan laisinkaan, mikä tuntui hassulta. Täälläkään vauvoja ei sairaalassa kylvetetä vaan tosiaan suunnilleen heti laitetaan paidan alle lämmittelemään.
Osastolla olin kolmen hengen huoneessa, jossa oli max. 2 äitiä ja yhden yön sain olla ihan itsekseen. Me oltiin sairaalassa kolme yötä, koska vauvan tulehdusarvot nousi vähän ja miettivät jo, että pitääkö ruveta antamaan antibioottikuuri. Onneksi ei tarvinnut ja to-iltana päästiin kotiin.
Isosisarukset on suhtautuneet tulokkaaseen hyvin, eskarilainen haluaa pitää sylissä, 4-v ei ehkä ole niin innostunut, mutta kuitenkin.
Eka neuvola meillä oli jo tiistaina, kun vauva oli 8 pv ikäinen. Paino oli noussut syntymästä jo 300 g ! Onneksi olin ostanut vain yhden paketin niitä pienimpiä vaippoja.
Tulipa pitkä sepustus, mutta aattelin että saan tästä samalla itselle talteen synnytyskertomuksen kun en ole aiemmista lapsista sellaista kirjoittanutkaan. Yritän vähän tiheämmin kirjoitella, mutta nyt yritän päästä itse syömään kun vauva vielä nukkuu!
Meidänkin vauveli on syntynyt, hän tuli maailmaan 13.11 (rv 40 +3) vähän ennen klo 12 päivällä. Poika tuli, mikä siis ei ollut yllätys kun sukupuoli ei ollut etukäteen tiedossa
. Tuo maanantaita edeltävä päivä sattui olemaan isänpäivä ja olin valitettavasti vähän huonolla tuulella iltapäivällä ja illalla ja valittelin vaan ettei tää vauva synny ilmeisesti ennen kuin käynnistetään... Aamulla sitten heräsin viiden maissa ja tuntui ettei enää edes väsytä, mutten kuitenkaan noussut ylös. Joskus ennen kuutta tunsin jonkinlaisen kipeämmän supistuksen ja puoli seiskaan mennessä supistuksia oli tullut max. neljä, mutta ei ne ollut edes niin kipeitä että ois sängystä pitänyt nousta.
Miehellä kello soi silloin 6:30 ja sanoin että mene nyt vaan töihin, soitan sitten jos tarvii tulla takaisin. Nooh, sitten suppareita alkoi tulla sen verran kipeämpinä, että sai nojailla pöytiin ja keskittyä enemmän hengittämiseen, joten soitin miehen kotiin ja hän vei lapset ysiksi päiväkotiin/eskariin. Jo sinä aikana tuntui että ääk, kiirehdi nyt ettei lapsi ihan kotiin synny
.Meiltä ajaa n. 15 minuutissa sairalaalaan ja sinä aikana ei tullut ainuttakaan supistusta, joten arvelin että hukkareissu. Kumminkin heti autosta noustua tuli ihan kunnollinen, ja synnärille tullessa (klo 10) alkututkimuksessa kohdunsuu oli 7 cm auki. Pääsin siis suoraan synnytyssaliin ja eka tunti oli kohtuu leppoisa, en nyt muista kuinka tiheästi suppareita tuli, ehkä 5-7 min välein. Kivunlievitystä en oikeastaan kokenut siinä vielä tarvitsevani, tosin 11 jälkeen tuli muutama todella kipeä supistus ja aattelin että aivan hirveää
. Mutta mua inhottaa kaikki epiduraalit sun muut puudutteet eikä se kohdunkaulanpuudute myöskään houkutellut. Mulla ainakin on sellainen olo kun supitus tulee, että en mitenkään voi maata aloillani, vaan mieluummin nojailen sänkyyn seisaallaan. Kaikissa synnytyksissä olen seissyt ponnistusvaiheeseen asti. (Paitsi jos on jotain sisätutkimusta tehty ja supistusten välillä). Miten muilla?Ponnistamaan pääsin puoli 12 aikaan, sitä ennen oli kyllä aiiivan järkky painontunne alapäässä ja sanoin että voitteko pliis puhkaista nuo kalvot niin vähän helpottais. Mulla on jouduttu aina puhkaiseen kalvot ja helpotus on melko valtaisa kun vedet holahtaa ulos
. Ponnistusvaihe kesti 12 min ja poika oli 4040 g ja 53 cm pitkä, yllättävän iso kun esikoispoika oli vain 2880 g. Hän tosin syntyi 3 viikkoa aiemmin kuin tämä uusin tulokas. Ei onneksi tullut mitään repeämiä ja synnytys oli kaikinpuolin oikein hyvä kokemus . Vauva oli syntyessään tosi valmiin näköinen, kinaa ei ollut iholla oikeastaan laisinkaan, mikä tuntui hassulta. Täälläkään vauvoja ei sairaalassa kylvetetä vaan tosiaan suunnilleen heti laitetaan paidan alle lämmittelemään. Osastolla olin kolmen hengen huoneessa, jossa oli max. 2 äitiä ja yhden yön sain olla ihan itsekseen
. Me oltiin sairaalassa kolme yötä, koska vauvan tulehdusarvot nousi vähän ja miettivät jo, että pitääkö ruveta antamaan antibioottikuuri. Onneksi ei tarvinnut ja to-iltana päästiin kotiin. Isosisarukset on suhtautuneet tulokkaaseen hyvin, eskarilainen haluaa pitää sylissä, 4-v ei ehkä ole niin innostunut, mutta kuitenkin.
Eka neuvola meillä oli jo tiistaina, kun vauva oli 8 pv ikäinen. Paino oli noussut syntymästä jo 300 g ! Onneksi olin ostanut vain yhden paketin niitä pienimpiä vaippoja
. Tulipa pitkä sepustus, mutta aattelin että saan tästä samalla itselle talteen synnytyskertomuksen kun en ole aiemmista lapsista sellaista kirjoittanutkaan. Yritän vähän tiheämmin kirjoitella, mutta nyt yritän päästä itse syömään kun vauva vielä nukkuu!