Masennukseen suhtautuminen?

Miten masentuneeseen ihmiseen pitäisi suhtautua ja miten hänen kanssaan pitäisi toimia? Olen nyt ottanut muutaman verbaalioksennuksen eräältä läheiseltäni, joka on selkeästi uupunut, vetäytyvä ja innoton. Jutut ovat kertakaikkisen mahdottomia ja hänen mukaansa hänen paha olonsa johtuu kaikista muista ja siitä, miten väärin häntä kohdellaan. Tiedän, että näin ei kuitenkaan ole. Kysyisinkin neuvoa sellaisilta, jotka oikeasti ymmärtävät masennusta, että miten toimia näiden kertakaikkisen hullujen juttujen kanssa? Pitääkö ne vain ottaa toisesta korvasta sisään ja heittää toisesta ulos vai pitäisikö kyseistä ihmistä palautella? Entä kun hän jauhaa näitä paikkansapitämättömiä herjoja lasten kuulleen ja pitkin kyliä mustamaalaten läheisiään, jotka eivät ole syyllistyneet sellaiseen mistä hän heitä syyttää? Vai liittyykö toiminta masennukseen? Onko se vain oire kusipäisyydestä ja suunnattomasta itsekeskeisyydestä?

 

Jo tuo lause kertoo että et tule ymmärtämään vaikka kuka sen sinulle selittäisi ja rautalangasta vääntäisi. haukut vaan.

 

Haukut?

 

Olipa masentunut tai muuten vaan hullu niin ei piä hyssytellä jos alkaa valehtelemaan vaan palauttaa raakasti maan pinnalle ja vaatia että lopettaa paskan puhumisen.

 

Masentuneet ihmiset ovat kyllä sinällään itsekkyyden huipentumia, että koko elämä pyörii sen oman navan ympärillä. Tällöin tulee helposti ylilyöntejä ja ylitulkintoja, mikä on sinänsä ymmärrettävää. Ja toki akuutissa vaiheessa on hyvä, että voi purkaa sitä pahaa oloa ulos läheisille, mutta en usko, että on masentuneen kannalta hyväksi jäädä kovin pitkäksi aikaa jauhamaan niitä syyttelyjä, voivotteluja ja negatiivisia juttuja. Päinvastoin, kun yrittää aina keksiä jonkun positiivisen jutun/seurauksen niihin valituksiin, kääntyvät masentuneenkin ajatukset väkisinkin välillä positiiviseen.

 

Hau hau

 

Itseäni ehkä vähän ärsyttää tällainen masentuneisiin liittyvä marttyyriasenne, ja se, että masentuneista ei saisi sanoa mitään negatiivista, vaikka miten huonosti käyttäytyisivät tai mitä tekisivät.
Aivan kun sairastuneet olisivat jotain posliininukkeja, jotka hajoavat pienimmästäkin tuulenvireestä. Juuri tuollainen yli-varominen ja toisen haavoittuvana lumihiutaleena kohtelu ylläpitää sitä oman navan ympärillä pyörimistä, sen sijaan, että kaunnustaisi siirtämään sen katseen muihin ihmisiin.
Masentunut ihminen velloo niissä negatiivisissa syövereissä ja jauhaa niitä samoja, usein täysin epärealistisia "pahoja tapahtumia". Kun sellaista joutuu tunninkin kuuntelmaan, ei asiaa voi oikeastaan paremmin kuvata, kuin termillä verbaalioksennus.

 

Ystäväni erosi miehestään katseltuaan ja kuunneltuaa pari vuotta sitä masentuneen marinaa ja valitusta.

Joojoo. On sairaus ja kaiken se kestää ja kaiken se sietää ja blaablaa... paskat, sanon minä. Lopulta on omakin terveys vaakalaudalla ku eihän kukaan voi moista jaksaa!

Niinsiis, ystävä muuttui väsyneestä, toivottomasta, kärsivästä, ahdistuneesta ihmisrauniosta omaksi onnelliseksi, iloiseksi ja avulaiaaksi itsekseen parissa kuukaudessa eropäätöksen jälkeen.

Toki tunnen myös masennusdiagnoosin ja -lääkityksen kanssa eläviä jotka ovat vaan väsyjä eivätkä halua tehdä oikein mitään. Ei heistä kai vaivaa kenellekään ole. Mut just noin jotka kaatavat kaiken muiden syyksi ja valittavat ja valittavat ja valittavat, syövät lähimmäistenkin elämän.

 

jos kaikki avautuminen on susta verbaalioksennusta...onhan se vähän toisen haukkumista selän takana...

 

Ei oikeasti masentunut suolla suustaan tuollaisia juttuja mitä ap kuvasi. ei verbaalioksennuksia tai kuvitelmia. masentuneelle on pienikin vastoinkäyminen 10x suurempi kuin muulle. jos kaatuu vaikka maito pöydälle niin se saattaa herättää voimakkaan reaktion koska sillä hetkellä taas tuntuu ettei mikään onnistu.

 

Kiitos. Vähän tähän tapaan minäkin ajattelen. On vaikea ajatella, että ketään hyödyttäisi silkkihansikkain käsittely.

 

Ok. Eli tuollainen käytös ei välttämättä liity millään tavalla masentuneeseen tilaan, vaan on jotain aivan muuta?

 

No tämäpä tämä. Tuntuu, että kyseinen ihminen on varsinainen energianimijä koko ympäristölleen ja tavallaan pelkään hänen puolestaan, että on kohta varsin yksin. Ei kukaan jaksa kuunnella sitä loputonta syyttelyä ja toisaaltaan sitä, kun henkilö ei koe olevansa itse vastuussa mistään elämässään.

 

joo, eiköhän sillä ole jotain muuta tuossa taustalla. ehkä on sitä kusipäisyyttä tuossa mukana. pelkkä masennus tuota selitä. toki kaikki reagoi ja masentelee omalla tavallaan...

 

Itselläni on ollut keskivaikea masennus, josta olen nyt "kuivilla". En mä kyllä syyttänyt ketään pahasta olostani. Se tuli syvältä mun sisältäni ja sen kyllä tunnisti. Vähän kuin lamauttava päänsärky, ei se ole toisten aiheuttama.

Oma tuska oli niin kova, että sitä on mahdoton kuvata. Ne tunteet on niin mustan puhuvia että väkisinkin haastaa lähipiiri. Siksi hainkin apua. Sekä lääkkeistä että ennen kaikkia terapiasta. Ei sen mustan sysääminen läheisille ole oikein. He joka tapauksessa joutuvat kestämään osansa kun tärkeä ihminen muuttuu zombiksi, ailahtelevaksi ja flekmaattiseksi.

Ymmärrystä tarvitaan kuitenkin. Jättäisittekö rajun päänsärkykohtauksen kourissa kipristelevän läheisen oman onnen nojaan? Niinpä, ette. Ei masentunuttakaan yksin pidä jättää - mutta ammattiavun piiriin häntä on hyvä ohjata/patistaa.

Ap:n kuvaus ei oikein sovi masentuneeseen.

 

Olen hyvin paljon erimieltä kanssasi. Masentunut ihminen vetäytyy omaan lokeroonsa, ei vaadi keneltäkään mitään muuta kuin että pysykää poissa, antakaa minun olla rauhassa.

 

Kyllä. Näin.
Ei jaksa puhua kenellekään tai olla vaivana.

 

Kyllä. Näin.
Ei jaksa puhua oikein kenellekään tai vaivata muita ongelmillaan.

 

Niin, sitä juuri tarkoitin. Maailma käpertyy siihen oman navan ympärille. Vellotaan vain siinä omassa kurjuuden suossa, eikä mikään muu tai kukaan muu kiinnosta.

 

Voisiko sit näistä vastauksista päätellä, että se joka kovaan ääneen ruikuttaa olevansa masentunut ja että miten se johtuu siitä ja tästä ja ainakin siitä miten se joku teki ja siitä kun joku toinen ei tehnyt ja vikana on likipitäen jo maapallon pyörimissuunta ja -nopeuskin, ei ole oikeasti masentunut?

Tai jos on niin mukaan pitää liittää toinenkin diagnoosi?

 

Ei ole pakko puhua tai nähdä muita, jos ei jaksa.

Olisiko voimia lähteä ulos kävelemään tai pyöräilemään? Esim. puoli tuntia-tunti tehokasta liikuntaa auttaa paljon ja sen jälkeen on huomattavasti parempi olo.

Ystävälle voi myös sanoa, että koittaa keskittyä sellaisiin asioihin, jotka ovat tällä hetkellä hyvin ja myös niihin, joista tulee iloa ja onnen tunnetta. Täytyy koittaa saada jotain muuta ajateltavaa.

 

luultavasti narsisti joka on päättänyt uhriutua

 

Jokainen varmasti ymmärtää läheisensä huonoa käytöstä tämän sairastaessa. Mutta ei voi vaatia mahdottomia. Moni, etenkin pitkään sairastava, käy väistämättä välillä toisten hermoille. On ihan ok, että sen voi sanoa ääneen.

 

Kyllä. Näin luulen. Ei masentunut ruikuta olevansa masentunut.

 

Tässä ei nyt puhuta että MINUA vaivaisi masennus. Älä siis kerro mikä MINULLE auttaisi kun liitit sen vastaukseeni.