Masennuksesta/alakulosta eroon "kotikonstein"??

Miten???

Mua on nyt marraskuusta asti masentanut/alakulottanu(what ever),ja enää ei halua,että lapset,rakkaat joudu sitä kattomaan..

Oon koittanut olla pirtee ja iloinen,mutta paskat-ihan turhaan..Minä itken,huudan,raivoon - käperryn omaan kuoreeni.Minä en tahdo että mua ois ollenkaan..
Miten tästä vois nousta ihan omin nokin? Vai onko oikeesti pakko ottaa se pilleriresepti lekurista?

Miten te ootte päässeet irti kotikonstein,ilman lekuria?

 

En mitenkään, olo meni niin huonoksi että menin lääkäriin, ja diagnoosiksi vakava masennus. Syön masennukseen käytettäviä vahvimpia lääkkeitä 2tbl/pvä, lisäksi joudun syömään unilääkkeitä, koska muuten valvon kaikki yöt.

Olen pitkällä sairaslomalla, enkä jaksa tehdä mitään

 

Omaa kokemusta ei ole, mutta liikunnanhan sanotaan auttavan. Kalaöljyä vois kans kokeilla, isoilla annoksilla ja b-vitamiinia.
Sit sellanen firma kuin Natures myy jotain valmistetta. Nimi on muistaakseni cocnicore ( en oo varma miten tuo kirjoitetaan), se voi auttaa myös masennukseen vaikka on periaatteessa muistiongelmiin.

 

No ehkäpä keskusteluapu auttaisi? Soita mielenterveystoimistoon että saat jutteluapua, ei sitä heti tarvi alkaa popsia lääkkeitä. Ammattiauttaja kuuntelee ja neuvoo sekin sattaa tehota.

 

Pidä päiväsaikaan kirkkaat valot päällä sisällä, mieti lisäksi esim kirkasvalolamppua.
Pidä rutiineista kiinni, lähde joka aamu samaan aikaan liikkeelle, lenkille tai vaikka käyt ärrällä kahvilla ja kävelet sen välin. Hakeudu ihmisten seuraan vaikket jaksaisikaan olla seurallinen. Hyvä ystävä ymmärtää kyllä ja auttaa vaikket jaksaisikaan olla tekopirteä. Väkinäiset puolituttujen kohtaamiset kannattaa jättää vähemmälle.

Ja sitä liikuntaa.. Vaikka kävelyä, uintia, kotona jumppaa.

 

Jos olotila on jatkunut samanlaisena marraskuun alusta asti, niin minä suosittelen olemaan yhteyksissä mielenterveyden asiantuntijoihin. Aina lääkkeitä ei tarvita. Itse olin hyvin lääkevastainen, mutta masennuksen jatkuttua pari vuotta aloitin lääkkeet enkä kadu sitä päätöstä yhtään Jos jotain kadun niin sitä etten aloittanut lääkkeitä aiemmin. Mutta niissäkin asioissa ihmiset ovat yksilöitä.

"Kotikonsteja" , joista voi löytää apua on ainakin se ettei käperry kuoreensa eikä huku itsesääliin. Vaikeaahan se masentuneena on, mutta juuri nyt sinun tulisi olla entistä enemmän läheistesi kanssa. Jos et halua puhua asiasta perheellesi, niin onko sinulla läheisiä ystäviä joiden kanssa voit asiaa käydä läpi? Yritä ulkoilla paljon, syödä hyvin ja pakota itsesi aloittamaan jokin uusi harrastus ( tanssiminen on loistava alakulon karkoittaja). Itselläni ei masenuksen pahimmassa vaiheessa ollut voimia edes nousta sängystä ja siinä vaiheessa ymmärsin, että lääkitys on pakko aloittaa. Jos sinulla on usein sellaisia jaksoja, niin ethän epäröi hakea apua kodin ulkopuolelta!

Tsemppiä ja voimia sinulle. Sinun olosi paranee kyllä, siitä olen ihan varma!

 

Kiitos vastanneille. Otan nyt itseäni niskasta kiinni ja toimin. Arjen taas alkaessa otan yhteyttä vaikka työterv.lääkärille tai terv.kesk. lääkärille,ja koitan saada sitä kautta apua.Omat konstit on loppu..

Ystävä jonka kanssa olen purkanut oloani,on nyt koko vkl töissä.

Liikun paljon ulkona,lenkkeilen - mutta silti..

Ehkä ensivuonna kaikki on jo paremmin..

 

Tässä on sellainen "masennuskoulu", jota käytetään itseopiskeluun, ryhmähoidoissa ja myös yksilöhoidoissa. http://www.bookplus.fi/kirjat/koffert%2c_tarja/depressiokoulu-4231786

Pidä huolta itsestäsi, hemmottele itseäsi, huolehdi että saat säännöllisesti liikuntaa ja valoa, pidä huoli d-vitamiinin saannista, opettele rentoutumaan jne. Nämä ovat tärkeitä juttuja.

Hoitopaikat on järjestetty eri tavalla eri paikkakunnilla, mutta usein mielenterveystoimistoihin vaaditaan lääkärin lähete ja jonottelua. Usein on saatavilla myös matalamman kynnyksen keskusteluja, esim. terveyskeskuksen psykiatrisilta sairaanhoitajilta.

Tulet kyllä pääsemään masennuksestasi eroon tavalla tai toisella! Sulla on sinnikkyyttä ja tahtoa, ja se auttaa jo pitkälle!

 

Kannattaa tosiaan hakea ammattiapua ennenkuin menee pahemmaksi. Itse valitettavasti joudun sanomaan etten ole koskaan selviytynyt masennuksesta ilman terapiaa ja lääkitystä. Mutta sehän on vaan mun kokemus.. Nyt kun lääkitys on taas päällä niin huomaa miten paskana sitä onkaan aiemmin ollut.

 

sama alakulo alkoi mullakin marraskuussa, mikään ei kiinnostanut. ei ees kaupassa käynti missä tykkäsin penkoa ihan huvikseen ja ilokseen.
no otin käyttöön kalanmaksaöljyt ja d-vitamiinit. lisäksi olen syönyt aika kauan sepram mielialalääkettä. mietin jo että pitäiskö annostusta nostaa.
lähettiin sitten jouluostoksille vaikka mieli maassa. jostain syystä ilo palas takaisin. ja nyt on puolet helpompaa.
suosittelen että hakeudut vähän ihmisten ilmoille ja lisäksi jos ei auta, keskusteluapua ja lääkettä.
voit myös ajatella että nyt valostuu koko ajan päivä päivältä. talvipäivänseisaus oli jo viime vkolla

 

Täällä jo mainittiinkin, että arjen rutiineista kannattaa pitää tiukasti kiinni. Ihan pakottamalla pakottaa ulos happeilemaan, liikkumaan. Syödä pitää, vaikka vähänkin - kannattaa kiinnittää huomiota vitamiinien saantiin, lisätä himpun verran hedelmiä ruokavalioon..ja tummaa suklaata . Kaamosaikaan ei ole ollenkaan huonoa kokeilla myös kirkasvalohoitoa. Ja puhuminen - se auttaa aina .

Se, että ottaa masennuksen tahi alakuloisuuden vuoksi yhteyttä lääkäriin, niin ei sen aina tarvitse merkitä sitä, että sitten syödään "nappeja" olotilaan. Lääkäri osaa ohjata tarvittaessa eteenpäin esimerkiksi terapeutille tai psyk.sairaanhoitajalle ammatilliseen keskusteluun. Joskus sekin riittää, kun pääsee kunnolla puhumaan omista asioistaan ulkopuoliselle ihmiselle.

Voimia sinulle - ja entistä parempaa uutta vuotta!

 

"evvk"..erittäin kypsän ihmisen neuvo..:kieh:

Ap - arjen koittaessa soitto/käynti aikaa omalle lääkärille.
Suosittelen lämpimästi pyytämään reseptiä SSRI-lääkkeeseen(esim. fluoksetiini) pienellä annostuksella, voi olla suurikin apuinen siun oloiseesi:heart:
..alkaa arki mitä luultavimmin luistamaan paljon paremmin n. 1-2vko:a lääkkeen aloituksesta - tuo sitä pikkasta valon pilkahdusta sinne "risukasaan".

Pikkasia sivuvaikutuksia saattaa olla alkuunsa: huimauksen tunnetta, käsien vapinaa, ns. sydämmen "läpätystä" - nämä meni miulla ohi viikossa.

Lääkkeen voi lopettaa sitten tarpeen tullen, annostusta hissukseen pienentämällä.
(itse tein näin kesän aikaan - pidin tauon ja aloitin sitten taas syksyllä uudestaan)

Yllä olevissa kirjoituksissa mainittiin myös arjen rutiinit ja keskusteluapu(terapia) - on tärkeitä asioista.

Hyvän mielen vuotta 2012!:heart:

 

Kiitos kaikille..

Nyt pienen itkusession jälkeen - soitin keskussairaalaan,sain numeron johon soittaa..Nyt kerään voimia tarttuakseni luuriin.

 

Edelsikö tuota oloa mikään mistä olisit masentunut? Onko sinua väsyttänyt tavallista enemmän tai vaihtoehtoisesti onko unensaaminen tai unessa pysyminen vaikeutunut? Masentuminen, ärtyisyys, alakulo ja saamaton olo voivat viitata myös kilpirauhasen vajaatoimintaan. Kannattaa mittauttaa myös ne arvot ennen masennuslääkkeen ottamista.

Ainoa ongelma noissa arvojen ottamisissa on, että jos ne eivät ole selvästi pielessä, vajjatoimintaa ei osata todeta. Mutta itse kannattaa seurata oloaan liittyen vajaatoiminnalle tyypillisiin oireisiin, joita listoja löytyy kyllä googlettamalla. Mulla oli alakuloa ja masennusta, joka ei vain alkanut mennä ohi, ja 20v päästä selvisi, että tarvitsinkin tyroksiinia, ja sain heittää kaikki ssri:t mäkeen.

 

Lievään masennukseen voi auttaa itse elämäntavoilla ja "ottamalla itseä niskasta kiinni". Tai voi ainakin yrittää, jos ei auta niin kannattaa hakea apua. Syö terveellisesti ja säännöllisesti vaikka ei huvittaisi, liiku ja tapaa ystäviä vaikka ei huvittaisi. Koita ajatella hyviä asioita. Sen sijaan että syyttäisit ja sättisit itseäsi kun et jaksanutkaan tänään viikata vaatteita kaappeihin, onnittele taputtele itseäsi olalle siitä hyvästä että sentään täytit tiskikoneen ja laitoit ruokaa.

Lääkkeitä ei välttämättä määrätä heti, vaan aluksi voidaan tarjota jonkinlaista terapiaa. Mun mielestä kannattaa hakea apua jo nyt vaikka tilanne ei vielä tuntuisi ihan toivottomalta - jos masennus pääseekin pahenemaan, olo voi mennä niin huonoksi ja toimintakyky laskea niin että apua on lopulta todella vaikea hakea siinä vaiheessa kun tajuaa, ettei enää pärjää itse.

 

Ap, minkäikäiset lapset sulla on? Erittäin yleistä on kilpirauhasen vajaatoiminnalle, että se puhkeaa toisen lapsen saamisen jälkeen (voi tulla kyllä jo ekastakin raskaudesta) ja oireilu alkaa kun nuorin on 7-9kk ikäinen. Toiseksi, tiedätkö onko suvussasi kilpirauhassairautta? Se on usein aika periytyvää. Mutta voi tulla toki muutenkin.

 

Joko sait jonkun kiinni?

 

[QUOTE="Halikatti";25337984]Ap, minkäikäiset lapset sulla on? Erittäin yleistä on kilpirauhasen vajaatoiminnalle, että se puhkeaa toisen lapsen saamisen jälkeen (voi tulla kyllä jo ekastakin raskaudesta) ja oireilu alkaa kun nuorin on 7-9kk ikäinen. Toiseksi, tiedätkö onko suvussasi kilpirauhassairautta? Se on usein aika periytyvää. Mutta voi tulla toki muutenkin.[/QUOTE]

Lapset on suht isoja: 17,15 ja 12 vuotiaat. Kilpirauhassairautta on äitin puolella,hänen veljellä,äidillä ja mummolla on ollut.

 

[QUOTE="Halikatti";25337958]Edelsikö tuota oloa mikään mistä olisit masentunut? Onko sinua väsyttänyt tavallista enemmän tai vaihtoehtoisesti onko unensaaminen tai unessa pysyminen vaikeutunut? Masentuminen, ärtyisyys, alakulo ja saamaton olo voivat viitata myös kilpirauhasen vajaatoimintaan. Kannattaa mittauttaa myös ne arvot ennen masennuslääkkeen ottamista.

Ainoa ongelma noissa arvojen ottamisissa on, että jos ne eivät ole selvästi pielessä, vajjatoimintaa ei osata todeta. Mutta itse kannattaa seurata oloaan liittyen vajaatoiminnalle tyypillisiin oireisiin, joita listoja löytyy kyllä googlettamalla. Mulla oli alakuloa ja masennusta, joka ei vain alkanut mennä ohi, ja 20v päästä selvisi, että tarvitsinkin tyroksiinia, ja sain heittää kaikki ssri:t mäkeen.[/QUOTE]

Unen saanti on vaikeeta,nukkuminen on vaikeeta (nukun 2-3 t yössä)..Kilppari testit kävin kesällä,ei mitään vikaa..Nyt määrättiin uusintatestiin.

 

[QUOTE="mama";25337987]Joko sait jonkun kiinni? [/QUOTE]

sain!Ihana puhua jollekkin,itkeä....ilman että tuomitaan! Sovittiin aika tapaamiseen,varattiin reilusti aikaa..en mie pillerin toiveessa ollu liikkeellä,vaan mie tahon tän pahan olon pois - tässä kärsii kaikki...

 

Unen saanti on vaikeeta,nukkuminen on vaikeeta (nukun 2-3 t yössä)..Kilppari testit kävin kesällä,ei mitään vikaa..Nyt määrättiin uusintatestiin.

Kävit jo kesällä? Tuliko masennus sen jälkeen? Miksi kilpparitesti silloin otettiin? Onko sitä suvussa?

Katso nyt itsekin, juuri tätä tarkoitin, että LÄÄKÄRI SANOO ETTÄ IHAN NORMAALIT arvot on. Niin ne sanoi mullekin vuonna 2004 ja vaikka arvoni ovat olleet 2011 samat, niin silloin sain lääkkeet, kun OIREITA oli (ja löysin oikean lääkärin).

Nykyään on ilmestynyt sellainen oireyhtymä, josta puhutaan tyypin 2 hypotyreoosina esim. Ruotsissa jo, Suomalaiset lääkäriet eivät sitä tunne. Siinä on kilpirauhashäiriö, vaikkei se näyvielä TSH-arvossa. Mutta kuitenkin tyroksiini auttaa oireisiin. Älä usko tuohon masennus-diagnoosin tarjoamiseen, jos ei siltä tunnu tai ei edes tiedetä, miksi olisit masentunut. Silloin se ei kelaamalla terapiassa parane, mä kävin kaikki kelan korvaamat terapiat ja aina vaan oli pää kainalossa. Ja olo paheni hiljakseen vaan.

 

sain!Ihana puhua jollekkin,itkeä....ilman että tuomitaan! Sovittiin aika tapaamiseen,varattiin reilusti aikaa..en mie pillerin toiveessa ollu liikkeellä,vaan mie tahon tän pahan olon pois - tässä kärsii kaikki...

Hei, kuinka hienoa! Kaikki kyllä järjestyy, usko pois - olet jo ison askeleen kohti parempaa päivää ottanut. :hug:

 

[QUOTE="halikatti";25338050]Kävit jo kesällä? Tuliko masennus sen jälkeen? Miksi kilpparitesti silloin otettiin? Onko sitä suvussa?

Otettiin kun paino alkoi nousta yhtäkkiä..suvussa on.Masennus on vanha tuttavani,mutta koskaan se ei ole näin paljon.Silloin määräsi trev.hoitaja kiiruusti tarkistukseen,mulla oli sillon verenpaineenkin kanssa ongelmaa - 180/98 ja muutenkin verenkuvat persiillään.

 

Ai sulla oli suvussa noinkin paljon, oikeasti, voin vakuuttaa, että BINGO, sulla on kilpirauhasongelmista johtuvaa alakuloa. Se alakulo ja masennus ja raivottareksi muuttuminen(?) on ihan todellista siinä, mutta syy ei ole seonnut tai hajoava psyykkeesi, vaan se, että T3- hormoni jota kilpirauhanen tuottaa, vastaa psyyken ja mielialan toiminnoista, eikä se nyt toimi niin kuin pitäisi.

Luepa blogiani, jos kerkeät, minulta voit muutenkin siellä kysyä mistä hyvä lääkäri, koska suuri ongelma näissä on SAADA se lääkitys, jos arvot on normaalit. www.kilpirauhasblogi.com

 

Mua piristi paljon lemmikit, enää ei masenna koskaan.

Ajattelin myös synkkinä aikoina että tuskin kukaan läheiseni haluaa että itken itseni illoin uneen. Pakotin itseni ajattelemaan asioista positiivisemmin.