Rekisteröidyin juuri palstalle. Hei vaan kaikille! 
Onko täällä ketään masennusta sairastanutta jolla adoptioprosessi on ajankohtainen?
Itseäni asia on huolettanut ja mietityttänyt pitkään, mutta itse adoptio ei ole niin ajankohtainen asia (mm. nykyisen miehen kanssa ei ole edes puhuttu tästä mahdollisuudesta) että voisi virallisemmilta tahoilta kysyä ja saada mielenrauhan. Jospa täältä saisi edes jotain tietoa...
Olen siis sairastunut masennukseen kahdesti: ensimmäisen kerran useita vuosia sitten kouluajoilla, jolloin kävin koulupsykologin luona jokusen kerran juttelemassa (en ole varma onko tästä sairauskertomuksissani merkintää ) ja toisen kerran pari vuotta sitten, kun ex-mieheni kanssa kävimme läpi rankkoja tapahtumia lapsettomuushoitojen keskellä ja parisuhdekin alkoi mennä alamäkeä. Diagnoosi oli silloin "reaktiivinen masennus", ja toivuin puolessa vuodessa lääkityksen+psykologikäyntien turvin.
Muita "esteitä" adoptiolle ei pitäisi olla. Elämä on raiteillaan nykyisin ja meillä kummallakin on hyvät ammatit.
Vielä siis jatkamme lapsettomuushoitoja jossain vaiheessa, joten kyselen tätä nyt vain siksi ettei asia niin usein olisi mielen päällä.
Onko täällä ketään masennusta sairastanutta jolla adoptioprosessi on ajankohtainen?
Itseäni asia on huolettanut ja mietityttänyt pitkään, mutta itse adoptio ei ole niin ajankohtainen asia (mm. nykyisen miehen kanssa ei ole edes puhuttu tästä mahdollisuudesta) että voisi virallisemmilta tahoilta kysyä ja saada mielenrauhan. Jospa täältä saisi edes jotain tietoa...
Olen siis sairastunut masennukseen kahdesti: ensimmäisen kerran useita vuosia sitten kouluajoilla, jolloin kävin koulupsykologin luona jokusen kerran juttelemassa (en ole varma onko tästä sairauskertomuksissani merkintää ) ja toisen kerran pari vuotta sitten, kun ex-mieheni kanssa kävimme läpi rankkoja tapahtumia lapsettomuushoitojen keskellä ja parisuhdekin alkoi mennä alamäkeä. Diagnoosi oli silloin "reaktiivinen masennus", ja toivuin puolessa vuodessa lääkityksen+psykologikäyntien turvin.
Muita "esteitä" adoptiolle ei pitäisi olla. Elämä on raiteillaan nykyisin ja meillä kummallakin on hyvät ammatit.
Vielä siis jatkamme lapsettomuushoitoja jossain vaiheessa, joten kyselen tätä nyt vain siksi ettei asia niin usein olisi mielen päällä.