matkakustannukset?

Hei!

Kuka teillä maksaa lasten matkat tapaamaan toista vanhempaa?

Minkä ikäisiä lapsia ja miten lapset kulkevat? kuskataanko autolla? kuka kuskaa? vai tulevatko junalla/lentokoneella, yksin/saattajan kanssa? Saatteko soskusta avustusta matkakuluihin? Kenellä on oikeasti velvollisuus kuljettaa lapsia? Kuinka kaukana lapset asuvat?


Meillä on välimatkaa n 500km. Yhdessä on maksettu matkat. Käteisellä olemme maksaneet lasten tuojalle puolet matkoista, nyt tuli soskusta kirje että meidän täytyy alkaa maksamaan matkoja edes puolet että lasten toinen vanhempi on kuulemma kokoajan maksanut tapaamiset. Meillä ei ole kuitteja näyttää että olemme kokoajan maksaneet puolet matkoista, että tympäsee kun toinen osapuoli valehtee sosiaalitoimistoon! :kieh:

 

Yleinen käytäntö on että etävanhempi maksaa matkat.Mä en ainakaan suostu matkoja maksamaan ja mun on hyvä vedota etten kykene kuljettamaan kun ei ole omaa autoa.Jos exä haluaa lapsiaan tavata,hän maksakoon matkat.Onko tapaamissopimukseen merkitty kumpi maksaa?
Kun olen työtön multa ei voida vaatia että osallistun matkakuluihin koska exällä on sen verran hyvät tulot.

 

reilun 10v ovat lapset ja matkaa vain parikymmentä kilometriä. Etävanhempi hoitaa kuskaamiset ja maksaa myös - parheimmillaan useamman kerran viikossa+lasten harrastuksiin viennit luotaan myös.

Omituisen selvänä asiaa pidetään. Lasten tapaamisille hakeminen/vieminen kuuluisi kuitenkin oikeasti ottaa huomioon elareita päätettäessä. Jospa vaikka matkaa on 500km ja etä aina kustantaa, niin täytyisi elari olla sen verran pienenmpi. Lasten elatuksesta johtuvat menot kun eivät kuitenkaan saisi olla esteenä tai vaikeuttaa tapaamista kummassakaan päässä.

 

Laissa sanotaa, että etä vastaa kuljetuksista tapaamisissa. Jos välimatka on pitkä on suotavaa neuvotella asia kohtuulliseksi, esim. puolet/puolet. Tämä kohta löytyy laista lapsen tapaamisesta.

Meillä on ollut ex:n kanssa tästä vääntöä, kun muutimme kauemmas asumaan. Välimatka on 400km ja lapset kulkevat bussilla (suora yhteys, ei vaihtoa) lasten iät on 10v ja 12v. Tuttava perheillä samantapaisia ratkaisuja ja tapamiset joka 3:s viikko pitkän ja lasta rasittavan matkan vuoksi.
Siis meillä minä maksan meno- ja ex paluumatka lipun. Tosin jossakin vaiheessa yritti, että koska minä olen muuttanut toiselle paikkakunnalle minun kuuluisi maksaa kaikki matkat Itseasiassa mokoma mulkvist ehdotti ihan tosissaan, että minu kuuluisi viedä ja hakea lapset autolla (matkaa tosiaankin 400km): No pääsimme sitten yhteisymmärrykseen (kunnes taas keksii jotakin).

 

Meillä etä maksaa matkakulut. Itsestään selvyytenä olen sitä pitänyt, mutta välimatka onkin vain n.30km.
Tää on kuitenkin aihe jota oon kummastellut jonkun aikaa.
Mulla on yksi ystävä joka on yksinhuoltaja ja rahat on melko tiukilla. Isä maksaa tasan minimielarin ja äidin täytyy pakata mukaan ruoatkin koska isä ei osaa/jaksa huolehtia lapsen erityisruokavaliosta.
Isä päätti muuttaa useamman sadan kilometrin päähän(en tiedä tarkkaa matkaa) ja nyt äidin täytyy osallistua matkoihin. Epäreilulta kuulostaa koska minimielari meneekin tähän melkein kokonaan. Nyt on ystävän talous mennyt sekaisin koska on laskenut tähän asti tulot ja menot melko tiukkaan. Lisäksi joutuu järjestelemään kuljetukset omassa päässään juna-asemalle joka onkin sitten ruljanssi sinänsä pienempien lasten kanssa eli käytännössä menevät taksilla ja sekin maksaa. Kateeks ei käy.
Meneeköhän kaikki ihan sääntöjen mukaan.
Tosissaan välillä ihmetyttää!

 

\

Laissa sanotaa, että etä vastaa kuljetuksista tapaamisissa. Jos välimatka on pitkä on suotavaa neuvotella asia kohtuulliseksi, esim. puolet/puolet. Tämä kohta löytyy laista lapsen tapaamisesta.

Laissahan ei sanota mitään tästä asiasta. Korkeammassa oikeudessa tähän on otettu kantaa - tapaamiskulut ovat osana lapsen elatusta ja vanhemmat vastaavat näistä yhdessä elatuskyvyn mukaan.

 

\

Meillä etä maksaa matkakulut. Itsestään selvyytenä olen sitä pitänyt, mutta välimatka onkin vain n.30km.
Tää on kuitenkin aihe jota oon kummastellut jonkun aikaa.
Mulla on yksi ystävä joka on yksinhuoltaja ja rahat on melko tiukilla. Isä maksaa tasan minimielarin ja äidin täytyy pakata mukaan ruoatkin koska isä ei osaa/jaksa huolehtia lapsen erityisruokavaliosta.
Isä päätti muuttaa useamman sadan kilometrin päähän(en tiedä tarkkaa matkaa) ja nyt äidin täytyy osallistua matkoihin. Epäreilulta kuulostaa koska minimielari meneekin tähän melkein kokonaan. Nyt on ystävän talous mennyt sekaisin koska on laskenut tähän asti tulot ja menot melko tiukkaan. Lisäksi joutuu järjestelemään kuljetukset omassa päässään juna-asemalle joka onkin sitten ruljanssi sinänsä pienempien lasten kanssa eli käytännössä menevät taksilla ja sekin maksaa. Kateeks ei käy.
Meneeköhän kaikki ihan sääntöjen mukaan.
Tosissaan välillä ihmetyttää!

olen kuullut (ja tiedän että ainakin 2 ystäväni on saanut) että tämmöisessä tilanteessa äidillä on mahdolisuus saada sosiaalitoimistosta matka-apua lasten matkoille isäänsä tapaamaan. toinen on saanut koko matkalle kun isä ei ole suostunut maksamaan matkoja koska äiti vaati itselleen yksinhuoltajuuden ja toisessa sosku maksaa puolet matkasta eli äidin osan ja isä maksaa omansa. Kuulemma on pitänyt olla vain tiukkana ja sanoa että lapset eivät voi tavata isäänsä koska ei ole varaa niin on sitten saanut rahaa siihen.

Sillä ei ole mitään merkitystä kumpi muuttaa kauemmas. Koska ei ole missään määrätty että jos toinen muuttaa kauemmas niin sen pitäisi maksaa. jos näin olisi niin sitten meidän ei tarvitsisi osallistua kustannuksiin ollenkaan vaan lasten äidin tulisi maksaa matkat, tätäkin on kysytty sosiaalitoimistosta. ja edelleenkään laissa ei ole määrätty et kenen pitäisi maksaa matkat, ne mitä olen kuullut niin äiti on joutunut maksamaan koska hänellä "on" yhen soskus mielestä velvollisuus edistää lapsen ja isän tapaamista.
toinen sosiaalitoimisto sanoi että Suositus on että matkat maksetaan puoliksi riippumatta taloudellisesta tilanteesa.

 

Mun mies maksaa matkat itse,koska lapsen äidillä ei siihen olisi luultavimmin varaa (työtön). Mutta elatusmaksun määrä on tästä syystä minimi koska isä joutuu itse kustantamaan matkat. Yhden viikonlopun matkoista kertyy reilut 400 kilometriä...

 

[/quote]

olen kuullut (ja tiedän että ainakin 2 ystäväni on saanut) että tämmöisessä tilanteessa äidillä on mahdolisuus saada sosiaalitoimistosta matka-apua lasten matkoille isäänsä tapaamaan. toinen on saanut koko matkalle kun isä ei ole suostunut maksamaan matkoja koska äiti vaati itselleen yksinhuoltajuuden ja toisessa sosku maksaa puolet matkasta eli äidin osan ja isä maksaa omansa. Kuulemma on pitänyt olla vain tiukkana ja sanoa että lapset eivät voi tavata isäänsä koska ei ole varaa niin on sitten saanut rahaa siihen.

Sillä ei ole mitään merkitystä kumpi muuttaa kauemmas. Koska ei ole missään määrätty että jos toinen muuttaa kauemmas niin sen pitäisi maksaa. jos näin olisi niin sitten meidän ei tarvitsisi osallistua kustannuksiin ollenkaan vaan lasten äidin tulisi maksaa matkat, tätäkin on kysytty sosiaalitoimistosta. ja edelleenkään laissa ei ole määrätty et kenen pitäisi maksaa matkat, ne mitä olen kuullut niin äiti on joutunut maksamaan koska hänellä "on" yhen soskus mielestä velvollisuus edistää lapsen ja isän tapaamista.
toinen sosiaalitoimisto sanoi että Suositus on että matkat maksetaan puoliksi riippumatta taloudellisesta tilanteesa.
[/quote]

Kiitos vinkistä. Täytyy vihjasta, että käy vielä sossusta apua kysäsemässä.
Tuo yksinhuoltajuus homma jäi vielä mietityttämään koska mulle on useampikin ystävä sanonut joka näiden kuljetusasioiden kanssa painii, että olin fiksu kun erotessa vaadin yksinhuoltajuuden. Olen saanut sen käsityksen, että siksi meillä etä maksaa matkakulut. Ihan itsestään selvyytenä olen sitä pitänyt. Muistan kyllä lastenvalvojan sanat, että isä maksaa sitten kaikki kulut jotka liittyvät isän viikonloppuihin. Tuntuu, että käytäntöjä on monenlaisia.
Nyt en halua haastaa riitaa, mutta myönnän monesti miettineeni, että onkohan tää homma ihan reilupeli. Siis se, että toinen muuttaa kauemmaksi ja matkakulut siitä syystä kasvaa hurjasti ja lähivanhemman on vaan osallistuttava mutisematta. Meillä lapsen isä suunnitteli muuttoa kauemmaksi uuden perheen kanssa ja selitti kovasti, että "mietittiin ettei meitä täällä mikään pidättele. yhtähyvin voitais ulkomaille muuttaa. Miks meijän tänne täytyi jäädä!" Ihan suu auki tuijotin exää ja osotin sormella lasta, että "mites toi pieni ihminen?". Jos tilanne olis toisinpäin haluaisin kyllä asua suht lähellä lastani ja jos välttämättä haluaisin kauemmas muuttaa ajattelisin jotenkin sen niin, että omapa on "häpeeni". Tosin en kyllä haluaisi muuttaa kauas koska haluaisin, että voin "helposti" kuulua lapseni elämään, TAI sitten järjestelisin niin, että se onnistuisi samalla tavalla kauempaa. Tosin ainahan nämä eivät ole valinta kysymyksiä, joskus voi joutua muuttamaan esim.työpaikan perässä.
Tätä matkakulu juttua kerran mietin ääneen kaverin kuullen ja hän sanoi, että "oota vaan kun te saatte päähänne muuttaa kauemmas, kyllä se etä sillonkin joutuu osallistumaan. Ei se sillon harmita." Voin kuitenkin sanoa, että ikinä ei oo mielessä käyny, että jos me muutettais kyselisin kuluja isältä. Jotenkin olen aina ajatellut, että jos minä muutan minä maksan. Muutaman kerran vuosia sitten olis ollutkin hyvä tilaisuus muuttaa kauemmaksi unelmakämppään halvalla, mutta homma kaatui nimenomaan siihen etten halunnut viedä lasta liian kauas isästään.
Nyt en siis halua arvostella toisten valintoja tai mikä on oikein tai väärin. Tällaisia mietteitä vaan minulla..