***Me monikot***

moi, joo, siis varmaan teiniltä hiukan kuulostaa tämä minun purkaus, olen siis 25-30v.ikähaarukassa, enemmän kun 25 ja vähemmän kun 30v. kiitos tukea antavista kommenteista, olen jo taas ihan tolpillani, yritän pysyä kaksikon vauhdissa mukana, toinen nousee seisomaan JOKA paikkaan ja toinen on rakastunut kenkiin eteisessä ja syö niitä + lehtiä...

lähimmistä ystävistäni olen siis ainoa, kelle nämä ihanat lapsukaiset on siunaantunut, lapsettomia kaikki muut ja sanoisin, että tietämättömiä siitä, mitä arki lasten kanssa on. ja varsinkin kaksosten.

me ollaan miehen kanssa oltu alun vaikeuksien jälkeen hyvinkin tyytyväisiä arkeenmme, kunnes sitten tämä eilinen purkaus laittoi väkisinkin tietysti miettimään, että hetkinen, teenkö asiat OIKEESTI nyt jotenkin väärin...onko minussa jotain vikaa, kun koen, että kotona lasten kanssa on ihan jees ja arki sujuu mallikkaasti näin.

meillä lapset on hyvinkin energisiä ja touhukkaita - vaativat huomiota ja varsinkin äippä on kova sana. lapset ilmaisevat erittäin äänekkäästi ja voimakkaasti, jos eivät ole tilanteeseen tyytyväisiä ja vaikka itkua ja kitinää maailmaan mahtuu, sitä on valitettavasti alkanut varomaan.. siitä minun/meidän pitäisi päästä eroon. ja mun pitää alkaa joskus sitten tässä harjoittelemaan sitä autoon pakkaamista ja kahville menemistä! nauttisin varmaankin itsekin siitä.

tiedän yhden tutun tutun tutun, kenellä on jo nyt isot kaksostytöt ja he ovat syntyneet keskosina, niin tämä äiti on YKSIN käynyt lasten kanssa vauvasta alkaen kaikki muskarit, vauvauinnit yms. että kyllä näitäkin on - meitä on joka junaan, ja kaikki tekee kuten parhaksi näkee, pääasia, että äiti, iskä ja lapset on tyytyväisiä.

ja siis oikeesti, mä kyllä nään mun kavereita, viikko sitten kun miehellä oli vapaata, niin lapset jäi iskän kanssa kotio ja pääsin ihanaan kahvilaan salaattilounaalle yhden ystäväni kanssa, harmikseni sinnekään meidän kotikaupungissa tuntuu olevan turhan paljon paikkoja mihin ei edes tuplarattaiden kanssa mahdu!!!!!!!!!

olen mukavuudenhaluinen ja allergioiden vuoksi jotenkin tuntuu, että hitto, kaikkialle jos pidemmäksi aikaa joutuu lähtemään johonkin, niin eikun kylmälaukku mukaan...:kieh:

mulla menee arjesta paljon aikaa siis lasten ruokien, leipien yms. valmistamiseen, joten ei sitä päivisin oikeasti paljoa aikaa ole, ja vielä kun satun olemaan siisteyttä rakastava, joten meillä myös siivotaan AINA.

mutta on noi niin ihania, ei voi muuta sanoa!!!!!

rakkaat riiviöt, en todellakaan tiedä mitä sitten teen, kun alkavat pääsemään jääkaapille - joku oma kehittelemä lukkosysteemi... :headwall:

mukavaa arjen jatkoa kaikille!

 

Heikat pitkästä aikaa!

hempukka123, pystyn NIIN samaistumaan Ei mekään oikein missään koskaan käydä, nyt ehkä pikkasen enemmän kyläillään ja käydään kaupoilla ja muita normaaleja asioita kun pojat jo itse kävelevät, sitä ennen ei puhettakaan että oisin yksin mihinkään lähtenyt niiden kanssa. Korkeintaan kylään johonkin sellaiseen paikkaan jossa TAKUUVARMASTI on joku auttamassa lasten kanssa. Mä oon kyllä hyvin suurimmaks osaks viihtyny kotosalla poikien kanssa, enkä oo kokenu tarvetta pakata pentuja autoon ja lähtee johonki vaa hengailemaan. Toki meijän menoja rajoittaa ehkä vähän se että meillä on yksi auto ja se on miehellä ku töissä käy. Ja asutaan syrjäkylillä, ei sosiaalisia kontakteja kävelymatkan päässä. Mutta jokatapauksessa, ei oo mikää heleppo nakki lähtee kahen kanssa yleensäkään mihinkään, etenki jos on tarkka rutiineista niiku minä, tai jos on sellaset lapset jotka menee sekasin ja alkaa äitellä jos normirytmi menee kovinki pahasti sekasin. Näähän ei nuku kylässä eikä vaunuissa enää mahu nukkumaan joten vieläkään ei mielellää liikuta mihinkää päiväuniaikaan Miun kaverit onneks ymmärtävät tän, eivätkä luo paineita sille että pitäs mennä ja kulkee niiku villeinä sinkkuaikoina, sillä erotuksella että nyt ois sit penska kummassaki kainalossa. Omaan arvoonsa kyllä jättäisinkin jos joku tässä asiassa alkais viisastelemaan, kokeilis ite miten helppoo on liikkua kahen kanssa Ehkäpä mäki sit oon mökkihöperö mutta ainakin oon sitä omasta tahdostani, niin pitkään ku ite viihyn ja lapset viihtyy kotona ni kotona sit ollaan.

Rakkaat riiviöt, oisko jotai turvalukkoa olemassa jääkaappiin? Meillä eivät oo onneks siihen vielä puuttuneet mutta muut kaapit on turvalukittu. Kovasti kiipeilevät, siirtävät tuolin sinne mihin haluavat kiivetä ja mikää kielto ei ainakaa toistaiseks oo tehonnu. Myös hellan nappulat on ylen kiinnostavia, tänäänki on levyt ja uuni ollu päällä USEITA kertoja. Tää on nyt sit vissiin se aika elämässä ku menohalua riittää mutta järkee ei oo päässä yhtään.. Aika hulinaa on täälläki Ja ikää tulee tässä kuussa puoltoista vuotta <3

Mitäs muuta. Nukkumisesta ei taho edelleenkää tulla mitään, tosin tällä viikolla oli yksi yö kun nousin vaan kerran kohentamaan tuttia, onneks vielä heräsivät yhtäaikaa Edessä ois muutto omaan huoneeseen ja isojen poikien sänkyihin, jahka saadaan poikain huone remontoitua. Eli ei ihan het ens viikonloppuna Toivotaan kovasti että se rauhoittais nuo yöt. Muuten kaikki ok

 

Tuosta lähtemisestä vielä, vaikka se raskasta onkin, se myös palkitsee, kun huomaa että hyvinhän tästä kuitenkin selvittiin.... sitä itkua ja ääntä kun tulee kuitenkin kotonakin. Jokainen tietty luo omat rutiinit ja rajat, mutta sopivasti kannattanee rutiineja rikkoakin niin lapsetkin siihen tottuu, että välillä on erilaista mutta sekin on ihan turvallista ja ok. Ainakin me aateltiin, että jos ei heti vaan lähdetä liikkeelle (tai minä yksin lasten kanssa), niin tässä huomataan vielä vuodenkin päästä, että mihinkään ei päästä. Periaatteena on pidetty, että tehdään 2 lapsen kanssa samat jutut kun kuviteltas tekevämme yhden kanssa.... (siitä on kyllä osin tingitty, en esim. ole vielä yksin uskaltanut isoihin kauppoihin lähteä....)

jaa, mut nyt ei riitä aivot ennää pidemmälle, nukkumaan, hiphei

soja

 

moi, joo, rytmien suuri ylläpitäjä minäkin,en jousta niistä kyllä koskaan...: /

meillä ovat aina nukkuneet huonosti, nykyään nukkuvat yöt kyllä hyvin, ollaan onnekkaita, mutta päiväunien kanssa ollaan taisteltu aina...nykyään nukkuvat kahdet unet ja ekat omissa pinniksissä, laitan lounaan jälkeen unille, jäävät kiltisti, pimennysverho + tuutulaulut cd:ltä soimaan, toimii, silkkaa rutiinia...

toiset pikku-unet tossa iltapäivällä omissa erillisissä vaunuissa ulkona takapihalla, pitää olla joku aina mun kanssa heijaamassa toinen ipana uneen, toivon, että kohta jää kokonaan nämä unet pois, raivostuttavaa, kun ei toimi yksin kotona ollessa.

eivät koskaan nukkuneet kaksostenvaunuissa, vaunujenko huonoutta vai mitä, aina 15min jälkeen toinen herätti toisen....joten niissä lopetettiin nukuttaminen. lenkillä käydään aina kyllä niillä, mutta siis eivät nuku niissä.

joo, siis meillä ei tosiaan nukuta kylässä!

oon mäkin, varsinkin kesällä, saanut jotain virtapiikkejä ja ollaan bussilla lähdetty lasten kanssa kolmistaan kaupungille, mutta aina tosiaan syömään ja unille kotiin. Joskus jotain hedelmäsosetta oon rattaissa antanut, sekun menee tappelematta alas....

täällä mietittiin kanssa sitä, kuinka ärsyttävää on aina raahata sitteriä joka paikkaan, mutta kun syövät syöttötuolissa, niin se vasta hankalaa on, niitä ei ole kiva bussilla kulkiessa raahata mukana kahta kappaletta, kun tuntuu, että missään niitä ei koskaan kahta ainakaan ole, jos yhtäkään, ei nyt ainakaan lapsettomilla ystävilläni.

pitää varmaan ostaa matkasyöttötuolit!

joo, mutta vakaasti uskon, uskossa on hyvä elää, että kyllä nämä lähtemiset helpottuu, kun kasvavat vielä hieman, oppivat itse kävelemään, syömisten ja unien kanssa ei ole niin tarkkaa. että kyllä me keritään...

sojalla on huippuasenne!!!

:wave:

 

kyllä ne lähtemiset varmasti helpottuu! ja todellakin kahden kanssa on paljonpaljon haastavampaa toi lähteminen. Mutta kun on itse rauhallinen niin lapsetkin usein iloisesti yllättää... =)

 

miloutervetuloa porukkaan mukaan!!

hempukkakylläpäs tosiaan sun ystäväsi ovat väärässä!!!! Koittaisivat itse välillä olla kaksosarkea pyörittämässä ja puhuisivat sitten vasta

Meillä siis kaksostytöt 1v3kk, tänä syksynä aloitettiin käymään kerran viikossa seurakunnan kerhossa, muuta "pakollista" ohjelmaa ei ole, eikä tarvita. Siinäkin on jo haastetta, että saa esikon eskariin ja itsensä ja tytöt syötettyä ja puetettua, jotta kerhoon päästäisiin. Mukavaahan vaihtelua tuo kerho on, näkee aikuisia ja lapsia, rikkoo sitä kotirutiinia. Mutta kyllä täytyy sanoa, että minäkin tai me ollaan aika kotikissoja, täällä on pelit ja vehkeet, millä asiat hoituu ja suht turvallinen ympäristö. Ja ne rutiinit on niin tärkeitä meillekkin. Mä tiedän mitä tapahtuu seuraavaksi ja tytöt samoin.
Nukkuvat päiväunensa vain ulkona vaunuissa, paikallaan, joten ei ole käynyt mielessäkään lähteä hortoilemaan ostoskeskuksiin, eivät kuitenkaan nuku. (tai ehkä mielessä käynyt, mutta sitten ajatellut niitä puolen tunnin unia ja väsymyksen määrää, niin koti voittanut aina)
Tuon kerhon lisäksi käymme ehkä kerran viikossa/parissa vanhempieni tai sisareni luona, jos ja kun alkaa koti ahdistaa. Siellä on silmiä vahtimassa ja siskolla lapsia myös.
Ei kauheasti houkuta lähteä mihinkään kyläänkään, koska saisi kulkea kokoajan perässä ja vahtia mihin kiipeää ja mikä menee rikki, ja toisaalta eipä noita kutsujakaan ole paljoa tullut
Ollaan kyllä miehen kanssa puhuttu ettei meillä oikein enää ketään käy ja vielä vähemmän kutsuta meitä mihinkään....meillä kun aina joutuu hommiin...
Ja mä ainakin olen huomannut itsestäni, että kun tytöt oli pieniä, niin mä en niiden hoidossa luottanut kuin mieheeni. Hän tiesi mitä kulloinkin kuuluu tehdä ja miten. Tytöt ovat nyt olleet kaksi kertaa yöhoidossa, mun vanhenmpien luona, muille en luottaisi. Miehen kanssa sitten nautittiin kahdestaan olosta, vähänhän sitä aikaa on ollut, mutta helpottaahan aikaa myöden. Ja pari kertaa olen nyt parin kuukauden aikana ottanut sellaisen lapsenlikan meille pariksi tunniksi, jotta pääsee asioille/parturiin jne. ettei aina ole vaan se äitini jolle nuo kiikutan. Ja tänkin sain tehtyä kun mieheni siitä aina jaksoi muistuttaa, että kysy sitä, pääsisit johonkin.
Ja se on myös totta ettei noilla hyökkäysvaunuilla niin vain mennäkkään joka paikkaan ja kauppaan. Meillä onkin käytössä tuollaiseen "hengailuun" kevyemmät rattaat, jotka ei ole niin leveät. Ja jo se pelkkä lähteminen tuntuu välillä niin vaikealta, puet ja mietit mitä laitat päälle, mitä mukaan, mitä kello, ruokaa? jne. sitten vaan päättää että ollaan kotona, kohtahan taas syödään tms.
Ehkä tämä mökkiytyminen sitten harvenee, kun tytöt tuosta vielä kasvaa, ja syömiset, nukkumiset sun muut ei ole niin kamalan tarkkoja.

Meillä on nyt menossa se vaihe, kun toinen, kiipeää,kiipeää,kiipeää ja toinen laittaa liettä päälle, kaivaa roskiksia, laatikoita, kaappeja. Ihan totaalisesti meinaa hermot välillä mennä kun saa sata kertaa päivässä poimia tytön ruokapöydältä pois. Millä ihmeellä saisi tottelemaan ettei sinne mennä!!!! Tällä hetkellä kuudesta tuolista 3 on varastossa, haetaan jos tarvitaan, ja loput kolme pöydän päällä. Syöttötuolithan ovat olleet jo kauan ruokailujen välissä pöydällä. Ja meidän makuuhuone, esikon makuuhuone ja vessan ovet aina kiinni. Samoin pesuhuone. Olohuone, keittiö ja tyttöjen oma huone vapaata aluetta. Kenkiä syödään ja kuljetetaan, vain parit kengät esillä, muut ovien takana piilossa tms. Ostin tuollaisen lipaston tumpuille ja pipoille, hei, tosi hyvä ostos, kuten arvaatte, ne korit kannetaan ja tyhjennetään miljoona kertaa päivässä. Joten tyhjensin sen ja korit ovat nyt hattuhyllyllä, minne eivät pääse.

Tulipas taas oikein vali vali juttua, mutta onneksi te tiedätte, mitä tämä arki todella on!! Kyllähän nuo neidit rakkaita ja ihania on mutta välillä tämä huushollin pito on niin vaikeaa ja haasteellista, ettei meinaa jaksaa..

Niin ja muuten vinkki, meillä kulkee mukana aina sellainen sack`n seat, matkasyöttötuoli, kankainen, jonka saa tuoliin kiinni, juuri noita tilanteita varten kun syöttötuoleja löytyy vain yksi.

Liesisuojista muuten: mistä olette ostaneet? meillä on 60 senttinen ja keraaminen liesi, niin siihenhän ei ihan tavallinen käy tai ne kiinnikkeet jotenkin erilaiset, onko jollain tietoa?? Meillä myös maalarinteippi on kova sana, sillä jotain ovia teippailtu, ettei saa auki, mutta jotain turvalukko juttuja pitäisi ostaa laittaa kiinni, kunhan tuo mies saisi aikaiseksi..

Kamala romaani tuli, koittakaa kestää tämä kirjoitusripuli

 

rakkaat riiviöt Tervetuloa mukaan

Hempukka123 Sun ystäväsi on täysin väärässä ja tuo on juurikin sellaisen ihmisen kommentti jolla ei ole p....kaan hajua mitä se on kahden samanikäisen kanssa olla ja mennä.
Minä sain yhtälailla aina "viisaita" neuvoja eräältä henkilöltä kaksosten suhteen kun tämä "viisas" oli sentään lastenhoitaja ja hänen siskollaan on kaksoset. Itsellään ei ainoatakaan lasta, eli ei ole kokemusta 24/7 edes yhden lapsen kanssa elämisestä.
Minä sanoinkin tälle henkilölle lopulta että en halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä niin kauan aikaa kun puhuu ja puuttuu asioihin josta hänellä ei ole mitään käsitystä.
Se on vähän toista tehdä töissä hoito hommaa muiden hoitajien kanssa ja vähän toista olla porukalla siskon kaksosia vahtimassa jne...

Minä meinäsin myös laittaa tänne kyselyä että miten ihmeessä te selviätte yksin kahden kanssa silloin kun he ei vielä liiku ja yleensäkin? Onhan minullakin ollut vanhemmat lapset pieniä aikoinaan mutta toinen sentään käveli ja touhusi jo kun toinen syntyi eli ihan eri tilanne.

Minulla kun on se tillanne että olen ollut vain 5pv heti kaksosten syntymän jälkeen yksin heidän kanssaan kun miehelle iski sairausloma putki päälle, mutta nyt näyttäis jos hyvin käy niin hän pääsisi joulukuun alusta töihin. Eli melkein vuoden ikään kaksoset ennättäis mutta, kun he ei vieläkään liiku!
Kävelytuoleilla kyllä ajelevat mutta pitäis tukea sitä liikkeelle lähtöä ja pitää lattiallakin maton päällä, kun meidän laminaatti ainakin luistaa ihan sikana niin konttaus harjoituksista ei tule yhtään mitään. Neuvolassa oli viimeksi puhetta että nyt pitää ottaa ykkös asiaksi heidän liikkeelle lähtö mutta kun ei sitä voi itse mitenkään näköjään neuvoa tai ohjata kun menevät miten menevät.

En ole missään koskaan heidän kanssaan yksin liikkunnut, vaan aina on toinen henkilö matkassa. Ja aina meillä on täällä kaksi paikalla.
Meillä myös on poika varsinkin sellainen että nukkuessa haluaa aina tarkistaa että minä olen paikalla. Tyttö taasen ei aina rauhoitu muuta kuin minulle jne...
En käy itse yhtään missään muualla itsekseenkään kun kaupassa ja asioilla. Mitään ystäviä en tapaa, enkä käy harrastuksissa vaan olen ihan vaan kotona kaksosia varten.
Joten kuullosti tavallaan Hempukan arki vähän saman tapaiselta kuin meillä.

Meilläkään ei vielä edelleenkään nukuta öitä ja päiväunetkin on kiven takana taas nykyään välillä. Varsinkin tyttö on alkanut päikkäreiden kanssa tekemään sitä että ei nuku, mutta ei myöskään jaksa tehdä muuta kuin sylissä makoilla.
Meillä on siis yöt valvottu ja menty vähällä unella...maks sellaisia 1h pätkiä nukkuvat sieltä alusta asti tänne päivään eli kohta 11kk.

Liikkumisesta: Minä koitan mennä mahdollisimman paljon niin etten sulje mitään enkä nostele mitään vaan opetan alusta asti tottelemaan ei käskyä ja sitä että mikä on sallittua ja mikä ei. Saas sitten nähdä miten se kahden kanssa toimii, mutta vanhemmillakaan lapsilla en ole mitään lukinnut tai nostellut tai estellyt, eikä ole hellansuojia eikä pistokkeen tulppia eikä mitään ollut.

Paljastus: Nyt kun eilen uskalsin vihdoin "julkistaa" naamakirjassakin koko kansalle niin kaipa sen uskaltaa täälläkin nyt julkistaa, että meille tulee vauva ens toukokuun puolessa välissä jos luoja suo. Ongelmia meillä on ollut paljon joten pelko takamuksessa koko ajan mennään mutta toivotaan parasta.
Kaksoset ovat silloin n.1v 5kk ikäisiä

Mukavaa viikonloppua kaikille ja ihanaa kun tänne tupsahtelee näitä kirjoituksia ja uusia ihmisiä.

 

Moikka!
Olen paljon lueskellut teidän juttuja ja nyt päätin sitten itsekin osallistua keskusteluun. Kyllä kuulostaa niin tutuille nuo jutut. Meillä 10,5 kk kaksospojat ja kyllä mekin vain kotosalla ollaan. Kesällä kun oli lämpimämpi niin tulikin vielä käytyä jossain kun ei tarvinnut pukea niin paljon vaatetta.

Mutta jotenkin tuntuu nyt ihan ylivoimaiselta lähteä mihinkään poikien kanssa yksin. Meillä on autossa aina kaksi matkasyöttötuolia mitkä kiinnitetään pöytään, ovat kyllä kätevät. Yksin en käy missään paitsi ruokakaupassa ja hierojalla, joo onhan siinäkin jo, mutta tuntuu että nyt tartteis kyl vähän enemmän.

Pojat kun alkoi liikkumaan niin yötkin alkoi menemään miten sattuu,tai noh ei ne nyt kun pari kertaa heräilly, mut siin saattoi mennä tunti kun sai takaisin nukkumaan. Ennen nukkuivat pääsääntöisesti koko yön, tai yhdellä herätyksellä-->maitoa ja jatkoivat unia. Nyt toinen nuhassa ja yöt taas vaikeita.

Toivon että kun pojat kasvavat niin lähteminen/kulkeminen helpottuu. Meillä on pojat ollu pari kertaa yökylässä ja hyvin on mennyt. Mutta tuntuu ettei kellään oikein ole halua ottaa kahta saman ikäistä samaan aikaan. Niin ja pojat ei ole ollut erikseen missää suunnilleen ikinä.

Tuli varmaan hieman epäselvää tekstiä kun nuo viipottajat heräsivät ja hukkasin edellisen tekstin. Mutta jaksuja kaikille ja mukavaa viikonloppua.

 

Noista matkasyöttötuolihommista piti sanomani Meillä on yks pöytään kiinnitettävä matkasyöttis, jota en oo ees uskaltanu kokeilla Reissun päällä syötettiin lapset sylissä kun eivät ite vielä tavan tuolissa kestäneet, jos oli mies tai joku muu apuna, istuttiin vastakkain ja toinen syötti toisen sylissä olevaa Jos olin yksin, syötin omassa sylissä yks kerrallaan. Oon kuullu että yks hyvä konsti on laittaa muksu selkänojalliseen tuoliin ja harso selkänojan ja muksun ympäri vyöks, ei tipu ja harsoja on meillä ainaki matkassa aina. Nyt sit on äitin pienet vaavvat jo nii isoja että istuvat ite aikuisten tuoleissa ja syövät ite ja juovat ite oikeista laseista. Helepottaa kummasti Kyllä meinas viime viikolla tippa linssiin herahtaa ku oltiin mummolassa ja miun pienet vasta-äskenhän-ne-oli-vauvoja-pojat istuivat ku isot miehet ruokapöydän penkissä isompien serkkupoikien välissä ja popsivat rosvopaistia :heart:

Onnea kovasti paljon Enie! :heart::flower: Toivotaan että kaikki menee hyvin!

 

enie hurjasti ONNEA!!! Kaikki menee hyvin!!!

Esikoisen kanssa en kanssa mitään laittanut sinänsä pois, kielsin vaan ja hyvin meni. Tätä samaa käytäntöä ajattelin näillekkin, mutta ei sitten ihan onnistu. Mä pelkään, että tämä tönö palaa poroksi, jos en liettä suojaa...jne.

Luin ton eilisen tekstini, jotenkin huomasi, että "ne" ajat kuukaudesta, sen verran tuli purkauduttua ja nukuttu vähän huonosti. Mutta tosiasiaa kaikki kyllä.

Mä aloitin nyt syksyllä jumpat, pari kertaa viikossa, ne on ainoat säännölliset missä yksin käyn.

Niin ja ENIE sä kyselit miten pärjää yksin lasten kanssa?! Mun mies oli muistaakseni 7 viikkoa kotona ja siitä lähtien töissä päivät ja mä hoidan tytöt sekä vanhemman lapsen yksin. Välillä tuskaisempaa ja välillä helpompaa, selviää kun on pakko. Lapset oppii ainakin odottamaan vuoroaan... Syötin ja syötän edelleen samalta lautaselta samalla lusikalla, ja kun annoin maitoa pullosta, istuivat syöttiksissä ja sekin samaan aikaan molemmille. Siis mitä voi tehdä samaan aikaan sen tein ja jos ei niin onnistu, niin vuorotellen. Kyllä muistan kun olivat pienempiä, että oli sylissä välillä ahdasta ja tietysti vieläkin, mutta mitä enemmän tulee ikää sen paremmin jaksavat odottaa hetken...
Ja välillä on ikävä niitä hetkiä kun EIVÄT vielä liikkuneet ja kerinneet joka paikkaan. Aika työlästä oli myös kyllä lähteä autolla johonkin, kun kumpikaan ei kävele. Retuutat autoon ja autosta pois, molemmissa kainaloissa lapsi. Sekin jo aika taidetta, että saa toinen kainalossa, sen toisen pois istuimesta. Se vaihe tuli kun siirtyivät pois kaukaloista isompiin istuimiin. Jos tiesin, että vähänkin pidempi kävelymatka, niin varasin mukaan kevyet rattaat, johon sitten laitoin tytöt jotta ei tarvi kanniskella hartiat huutaen lapsia. Mutta haastavaa se oli. Nyt välillä tuottaa ongelmia se kun juoksevat karkuun, kun toista laittaa esim. autoon ja toinen yrittää karata.

Okei, tää riittää nyt taas, pakko mennä, mukavaa viikonloppua kaikille!!!

 

Niin, se vielä piti sanoa, että onneksi mies oli ja on pitkälti illat kotona, niin kaikki iltarätinät ja hoidot ja nukkumaan laitot paljon helpompia kun on kaksi.

 

kaksospoikien äiti Saanko laittaa sinutkin tuonne meidän etusivulle? Ajattelinko oikein että teidän tuplat olis 01/10?

tirppa82 Tuo harso tai sitten jopa kaulaliina on ollut ennen vanhaan käytössä ihmisillä kun ei ole syöttötuoleja ollut Meidän äitikin siitä aina heillä käydessä sanoi, kun ei vielä siellä ollut syöttötuoleja.

kristana Kiitos :heart:

Meillä eniten tuottaa hankaluutta se, että päiväunet on miten sattuu ja koulussa olevan lapsen viennit ja haut sieltä ei sovi unien kanssa mitenkään yhteen. Eli yleensä ovat nukkumassa kun pitäis olla viemässä tai hakemassa. Nyt ei ole kun yksi lapsi kuljetettavana, kun vanhin lapsi muutti jo etäämmälle kouluun, mutta kevät kauden oli kahden viennit ja haut. Viennithän oli samaan aikaan mutta yhtenäkään päivävä ei tainut koulut loppua samaan aikaan joten sai ajella edes takas.

Sitten kun mies lähtee töihin niin hän lähtee viimeistään aamu 6 ja palaa aikaisintaan ilta 18.
Työmatka on 120km yhteensuuntaan omalla-autolla ajettavana ja se nielee tunteja päivästä.
On koitettu löytää lähempää hommia tai etätöitä jonka vuoksi kannattais hänen jättää tuo työ mutta ei ole vielä ilmaantunut.

Kyllähän se varmaan alkaa menemään jotenkin kun alkuun kestää ne kiukut jotka tulee, kun ovat tottuneet siihen että heitä "palvellaan" silloin samalla sekunnilla kun heillä on tarvis.
Eli oppivat vuorottelmaan ja odottamaan. Nyt siitä ei ole tietoakaan ja ollaan niin mustiksia kun toisella on joku lelu ja se pitää viedä kädestä jne....Blaah.
En oikein uskonut että tuo leluistakin taistelu tulis näin pienenä jo.

 

Enie hui kun on pitkä työmatka teijän isillä! :| Meillä on isännän työmatka 70km ja rapiat suuntaansa ja sekin jo tuntuu kamalan pitkältä, etenki näin pimeän aikaan. Puol seiska lähtee ja viiden maissa on sit kotona. Yövalvomiset on minun kontolla, ei paljon uskalla ukkoa pistää kohentamaan tuttia ku on pakko antaa sen nukkua ettei nuku sit auton ratissa. Nyt on kyllä sairaslomalla ollu kaks viikkoa ja määrätön aika edessä, mutta mullehan nuo yökukkumiset silti jää Onneks nousee nyt poikien kaa aamulla ni miä saan nukkua vähä pitempään

Ei sen kummempaa jaarittelua tällä kertaa, nyt on lähettävä kiireesti BB väijymään ->

 

Enie! Kovasti onnea täältäkin! :flower:
Me mennäänkin sitten melkeen samoissa.. tännekin on tulossa vauva toukokuun puolessa välissä, jos hyvin käy.. Ja kyllä täälläkin on välillä pelko persiissä :headwall:
Meidän pojat ehtii olemaan vaan noin vuoden ikäsiä ja tää raskaus oli aluksi aikamoinen shokki, mutta nyt mieli on jo paljon parempi. Välillä vähän mietityttää miten sitä pärjää kolmen pienen kanssa, mutta onhan ne kolmosperheetkin pärjänneet! =)
Tsemppiä kuitenkin loppuraskauteen ja täytyy vaan toivoa, että kaikki menee hyvin =)

 

BUCKTHORNBERRY Onnea myös sinulle odotukseen!! :flower::flower:

 

BUCKTHORNBERRY Wau! Onnea minultakin <3
Sittenhän on kiva kun on vähän siinäkin asiassa vertaistukea täällä saatavilla

 

Enie joo saat laittaa mut etusivulle, tuplat on 12/09. En tiedä mitä lie eroahdistusta täällä, mutta toinen pojista ei käy kun mun kans nukkumaan ja yölläkään ei tunnu isä kelpaavan lohduttajaksi. Rauhoittuu heti mun otettua poika, niin ja meillä siis ollaan nuhassa, joten yöheräämisiä on. Hän on oikeastaan pitkään jo ollut mun perään.

Olen aina ollut nukuttamassa poikia, ainoastaan kaksi kertaa kun ovat olleet yökylässä on joku muu nukuttanut. Mies tekee joka toinen viikko iltavuoroa ja silloin on aina iltaisen meillä mummot, papat ym. mun kaa. Silloin melkein nukutan ensin toisen ja sitten toisen. Pienempänä nukahtivat kyllä muidenkin nukuttaessa mutta ei enää. Pelottaa oikein kun olisi pikkujoulut tiedossa niin miten hitossa saavat nuo nukkumaan?? Tai nukahtavat varmaan pitkän kaavan mukaan yliväsyneinä.

No ehkä oma moka kun oon aina ollu paikalla, mutta yksin aikamoinen työ saada molemmat nukkumaan. Elikkäs tällästä tällä erää!

Niin ja ONNEA enie ja buckthornberry!!

 

Kiitos vaan minunkin puolesta onnitteluista! =)
Juu on ihan kiva tietää, että joku toinenkin on vähän samassa tilanteessa, niin voi sitten täältä siihenkin saada vertaistukea

Asiasta toiseen, mutta olisin tiedustellut onko jollakin kokemusta lisäkalkin antamisesta vauvoille? Meidän pojat on nyt päässeet niin hyvin kiinteän ruuan makuun, ettei maito meinaa enää maistua. Neuvolan tädin mukaan pitäis vähintään 5dl saada päivän aikana maitoa/maitotuotteita menemään, mutta meidän pojat ei oikein muusta enää välitä kuin vellistä, jota menee päivän aikana n. 3dl. Veden juomista ollaan harjoiteltu kovasti, kun pitää sitä nestettä jostain kuitenkin saada. Onko jollain jotain vinkkejä tähän pulmaan? Neuvolan täti ehdotti meille maitojauheen lisäämistä ruokaan, mutta tuntuu jotenkin hassulle laittaa sitä jauhetta lusikkatolkulla siihen ruokaan ja muutenkin kun ei ole mitään kunnollista ohjeistusta paljonko sitä jauhetta tulis siihen ruokaan lisätä. Siksi mietinkin, että onkohan kukaan antanut ihan vaan pelkkää kalkkia vauvalle..?

 

me annetaan tytölle kalkkia niin, että murskaan puolikkaan 500mg tabletin ruuan sekaan/vrk. tällänen ohje saatiin sairaalasta kun meilläkin neiti kovin vähän maitoa juo.

 

soja Onko teillä tuossa kalkkitabletissa mukana d-vitamiini vai annatteko sen erikseen tippoina? tuo kalkkitabletin murskaaminen ruoan sekaan tuntuisi kyllä järkevämmälle kuin maitojauheella lotraaminen. pitää varmaan vielä kysyä neuvolasta, mutta kiitos kovasti tiedosta! :flower:

 

kaksospoikien äiti Eli sulla on saman ikäiset kaksoset kun mulla

Meillä kans poika on sellainen että ei välillä hyväksy ketään muuta nukuttamaan tai jos yöllä maitoa juodessa herää paremmin niin siihen kuin minut.
Meidän kaksoset ei ole olleet koskaan missään muualla yötä.
Ainoat hoitajat jotka tänne meillekkään huolivat ovat Mummot. Tyttö vierastaa kaikkia ihmisiä niin täysillä ja tuntuu että pahenee vaan. Vaikka kuinka usein näkis.
Ja esim. jos tulee suihkusta kylpytakissa ja tukka levällään märkänä niin pärinä tulee.
Eli pitää olla vaatteet puettuna ja hiukset ponnarilla että hänelle kelpaa...
Joskus mietin että voisko olla jotain vikaa näössä tms. koska niin herkästä reagoi?
Jo pienempänä vauvana oli sama peli ja vaikka Mummo vaihtoi paitansa kun oli täällä niin alkoi huuto. Sama paita päällä piti aina vaan hänen olla.

 

Moi, buckthornberry, meillä samaa ongelmaa. Ei meinaa millään saada menemään maitoa tarvittavaa määrää. Maitotuotteita kyllä syövät viiliä,jugurttia ym. mutta pitäisihän sitä nestettäkin saada. Ja meillä kanssa neuvolassa neuvoivat laittamaan maitoa puuroon ja ruokaan.

Ruoan kanssa ollaan yritetty nokkamukista vettä tai maitoa, aikas laihoin tuloksin, muutama hörppy menee. Pullotkin pitäisi alkaa vissiin jättää jo pois, mutta kun eivät juo muualta! Milloin muut olette jättäneet pullot pois?

Kaikista helpoin olisi kun joisivat ruoan kanssa tarvittavat määrät. Mutta nyt annetaan nukkumaan mennessä sängyssä/vaunuissa maitoa, silloin juovat ihan hyvin + maito pysyy sisällä. Aamuisin usein jos saan puuron lomassa juomaan maitoa, niin seurauksena on pulauttelua vähän väliä.

Vinkkejä kaipailisin...

Niin ja vielä että millloin olette lopettaneet yösyötöt?

 

kaksospoikien äiti: Meillä pojat alkoivat harjoitella mukista juomista 9kk ikäisenä, siis ihan tavallisesta mukista/lasista. Nokkamuki oli käytössä oikeestaa vaan jos tein jotai smoothieta välipalaks, sen joivat nokkiksesta. Meillä ainakin oli kyllä yllättävän turha ostos nokkamukit, ja ainuut nokkamukit mitä yleensä ees huolivat oli ne semmoset missä oli pehmee tuttiosa. Nuo ainakin joivat kaikista parhaiten tuolleen ihan tavallisesta mukista. Pullot jäi kokonaan pois kun tuli vuos täyteen. Pulauttelut ja oksentelut loppu kyllä sen jälkee ku alkoivat juoda lasista, vaikka ei nuo niin hirmu kovia pulauttelijoita enää isompana muutenkaa olleet. Yösyömisen lopettivat ite 5kk iässä, jonka seurauksena loppui sit myös imettäminen melkee seinään Meijeri meni lakkoon ku ei ollu yösyöjiä enää

 

Voi vihvilän vihvilä etten paremmin sano.
Meillä menee uni hommat ihan perseelleen suomeksi sanottuna.
Anoppi kun tulee apuun niin poika aloittaa sen sortin pelleilyt uniensa kanssa ettei ole tosikaan!
Ei mitään järkeä enää missään on tämän hetkinen fiilis taas.

Ei puhettakaan muutenkaan että nukkuisi öitään rauhallisesti vaan on jatkuvaa puskuttamista ja maitoa juo monta desiä yössään vaikka olis mitenkä puurot ja smoothiet ja kaikki syöty ennen nukkumaan menoa. Neuvolasta sanottiin että kerta niin paljon menee maitoa niin silloin hän tosiaan tarvitsee sitä ravinnokseen eikä vain huvikseen lipittele.

Blaaah...onhan teillä muillakin näitä ongelmia mutta alkaa itsellä kyllä kohta totaalisesti loppumaan voimat kun 11kk on menty jo tällä älyttömällä meiningillä että pisin pätkä yössä minkä saa nukkua on keskimäärin 15min ja varmaan yhteensä unta näissä minuutin - viidentoista pätkistä kertyy se 2-3h yössään.
Siihen vielä päälle ettei päivälläkään voi nukkua kun aina sitä jotain vain tulee.
Kuten tänään, ovat sitten ihan eri rytmeissä :/ MURRRRRRRRRH!

Tassuttelu unikoulusta koitin hakea tietoa mutten yksinkertaisesti löytänyt kuin pikku artikkelin, käyttäjien omia juttuja ilman ohjeita ja englannin kielisiä kirjoja.

 

enie huh, aikamoiselta kuullostaa.... pitäskö teidän neuvolasta pyytää apua unikouluun? Tai pitäskö sit anopin olla tulematta jos vaan pahentaa asiaa? anteeksi, jos on jo kokeiltuja/tyhmiä ideoita

yösyömisestä joku kyseli, meillä tyttö lopetti itse yöllä syömisen noin 5kk iässä, alkuun meni yö sillon, toinen tällön, mutta kun niitä oli useempi viikossa niin sitten vaan päätettiin ettei enää syötetä... ja kerran jouduttiin tuolta 5 asti vetkuttaa että aamutoimille sit 7 aikaan. Poika syö edelleen kerran, mutta oon sitäkin imetystä siirtäny tuonne 5-6 välille jos vaan mahdollista, joskus jo 4 aikaan "luovutan" tutin nostelusta.... (tyttöhän siis oli suurimmaks osaks pullomaidolla ja poika on täysimetyksellä)

Meillä menee hyvin, tytön kasvu on painon suhteen aika hidasta, mutta pituus huristaa eteenpäin, poika kasvaa tasasesti joka suuntaan.

Nyt ei pysty enempää.... öitä :wave: