rakas poikani Matias.
Matias sai alkunsa kahden ihmisen kännisestä sekoilusta ilman erityistä tuntemuksesta toisiinsa. Vanhemmat tapasivat baarissa ja tiesivät toisensa vain ulkonäkönsä perusteella. Yhteisiä tuttuja oli muutaman.
Vanhemmat eivät alkaneet seurustelemaan, koska isä sai heti tietää miten sairas mieleltään äiti oli. Lopulta äiti ei edes antanut isää tavata poikaansa. Eikä isäkään tiennyt miten perheessä eletää huumeiden, viinan, väkivallan ja alistamisen kanssa. Vieraita miehiä tuli ja meni ja poika kärsi siinä sivussa. Mutta kun kukaan ei tiennyt ei kukaan voinut estää. Poika oli 2,5v kun häntä ensi kerran käytettiin hyväksi. Mutta sekin paljastui vasta paljon paljon myöhemmin.
Jostain isä sai kuitenkin kuulla kuinka pikku linnut lauloi, mutta ei heti uskonut koska äiti kuitenkin oli "hyvästä perheestä" ja hyvän ammatin omaava (okei, tyhmä syy mutta kuitenkin...)
Isä sai tavata poikaansa (vähän yli 2vv) kerran kuukaudessa kolme tuntia. Mitä kauemmin he tapasivat sitä hätääntyneemmäksi isä tuli, koska poika pelkäsi kaikkea- rekkaa tiellä, nauravia lapsia ja poika ei koskaan itkenyt ja puhettakin oli vähän. Äidiltä ei voinut kysyä koska vastausta ei saatu.
Tapaamiset jatkuivat ja äiti usein soitti että isän pitäisi nyt ottaa poika yökylään, isä otti ihmeissään. sitähän hän oli tahtonutkin. Yökyläilyt lisääntyivät ja poika saattoi olla isällään monta yötä putkeen. Isä oli todella huolissaan pojastaan kun tämä ei meinannut nukkua. Piti vain silmiä auki ja makasi sängyssään. Hän ei halunnut että luetaan tai leikitään yhdessä. Hänellä ei ollut ruokatoiveita. Hän söi aina kaiken lautaseltaan ja joskus oksensi sen päätteeksi.
Äiti pyysi isää antamaan lisää elatusmaksuja koska lapsi tarvitsi vaatteita, isä antoi mutta lapsi ei saanut vaatteita.
Eräänä iltana kun isä vei poikaansa kotiin oli äiti vastassa. Se sai isän avaamaan silmänsä: äiti huojui kun mikä oviaukossa ja oli aivan hu-an näköinen mustine silmäpusseineen ja valkoisine naamoineen. Isä kääntyi ovelta poika mukanaan.
Kuukauden päästä poliisit ilmoittivat löytäneensä äidin kuolleena huumeiden ja viinan yhteis käytön seurauksena.
Tuon ilmoituksen jälkeen isä vasta sai tietää millaista elämää poika joutui elämään.
Kun poika muutti isällensä 4 vuotiaana hän puhui vain vähän. Poika oli muutenkin "eloton" eli ei sellaista vilkkautta jollaista tuon ikäisessä yleensä on. Poika teki mitä vanhemmat ehdotti.
Neuvolasta ohjattiin lasten psykiatrin luokse ja terapia alkoi siitä. Poika elostui ja alkoi leikkimään hieman leluillansa.
Mitä ennenmmän lapsi sai haleja, suukkoja, läheisyyttä ja rakkautta sitä enemmän hän kehittyi. Hän alkoi puhumaan, hitaasti mutta varmasti. Hän näytti tahtoaan. ensin kuullostellen miten reakoimme siihen ja sen jälkeen hän osasi sanoa EI.
Kun hän sai uuden kirjan tai vaikka vain tikkarin hän meinasi pakahtua onnesta.
Matiaksen oma lääkäri kehoitti viemään lapsen muutamaksi tunniksi viikossa muiden lasten seuraan. Ensin isä oli mukana ja muutaman viikon päästä Matias jäi sinne yksin.
Viiden vanhana hänestä tuli päiväkuiva ja hänestä saattoi huomata sosiaalisten taitojen edistymisen.
Aluksi poika nukkui meidän huoneessa ja lopulta hänelle remontoitiin oma huone. Pikku hiljaa sinne kertyi leluja ja omia piirrustuksia.
Terapiassa Matias edistyi, mutta sitä jatketaan vieläkin.
Kun Matias oli 6,5v huomasin olevani raskaana. Meitä pelotti, kun emme tieneet miten poika suhtautuu vauvaan. Jos hänestä tuntuu että hänet hylätään. Aloimme puhua raskauden alkuvaiheessa jo tulevasta sisaresta. Otimme pojan mukaan kun suunnitelimme vauvahankntoja- lopulta Matias valitsi vaunut ja vielä vaunulelunkin.
Lopulta meille syntyi pieni tyttö. Alussa poika sulkeutui omaan kuoreensa, mutta se meni ohi kun isä teki pojan kanssa jotain kaksin, kuten meni kaupaan.
Matiaksesta tuli reipas iso veli joka oli todella ylpeä siskostaan.
Nyt Matias on 8v ekaluokkalainen ja hänen kokemansa on vain muisto. Matias on nyt 8v tasolla motoriikassa ja muissakin taidoissa. Matias soittaa lahjakkaasti viulua. Ja kaikkein paras lelu on legot ja dinosaurukset viehättävät.
Ensi vuonna olemme miettineet terapian lopettamista, mutta sekin menee pojan ehdoilla.
Olen niin ylpeä pojastani. Olemme miettineet adoptiota, mutta se on nyt lykkääntynyt. Olenhan kuitenkin henkisesti hänet ottanut omakseen. Matias kutsuu minua äidikseen. Mutta joka kerta kun puhumme hänen biologisesta äidistään hän muuttuu hiljaiseksi. Joten olemme päättäneet unohtaa bio-äidin. Puhutaan siitä kun Matias puhuu.
Kiitos jos jaksoit lukea. Tämä on tarina henkisestä adoptiosta!
T: Matias, Isä Tommi, Äiti Mari ja pikkusisko Pinja Katariina
Matias sai alkunsa kahden ihmisen kännisestä sekoilusta ilman erityistä tuntemuksesta toisiinsa. Vanhemmat tapasivat baarissa ja tiesivät toisensa vain ulkonäkönsä perusteella. Yhteisiä tuttuja oli muutaman.
Vanhemmat eivät alkaneet seurustelemaan, koska isä sai heti tietää miten sairas mieleltään äiti oli. Lopulta äiti ei edes antanut isää tavata poikaansa. Eikä isäkään tiennyt miten perheessä eletää huumeiden, viinan, väkivallan ja alistamisen kanssa. Vieraita miehiä tuli ja meni ja poika kärsi siinä sivussa. Mutta kun kukaan ei tiennyt ei kukaan voinut estää. Poika oli 2,5v kun häntä ensi kerran käytettiin hyväksi. Mutta sekin paljastui vasta paljon paljon myöhemmin.
Jostain isä sai kuitenkin kuulla kuinka pikku linnut lauloi, mutta ei heti uskonut koska äiti kuitenkin oli "hyvästä perheestä" ja hyvän ammatin omaava (okei, tyhmä syy mutta kuitenkin...)
Isä sai tavata poikaansa (vähän yli 2vv) kerran kuukaudessa kolme tuntia. Mitä kauemmin he tapasivat sitä hätääntyneemmäksi isä tuli, koska poika pelkäsi kaikkea- rekkaa tiellä, nauravia lapsia ja poika ei koskaan itkenyt ja puhettakin oli vähän. Äidiltä ei voinut kysyä koska vastausta ei saatu.
Tapaamiset jatkuivat ja äiti usein soitti että isän pitäisi nyt ottaa poika yökylään, isä otti ihmeissään. sitähän hän oli tahtonutkin. Yökyläilyt lisääntyivät ja poika saattoi olla isällään monta yötä putkeen. Isä oli todella huolissaan pojastaan kun tämä ei meinannut nukkua. Piti vain silmiä auki ja makasi sängyssään. Hän ei halunnut että luetaan tai leikitään yhdessä. Hänellä ei ollut ruokatoiveita. Hän söi aina kaiken lautaseltaan ja joskus oksensi sen päätteeksi.
Äiti pyysi isää antamaan lisää elatusmaksuja koska lapsi tarvitsi vaatteita, isä antoi mutta lapsi ei saanut vaatteita.
Eräänä iltana kun isä vei poikaansa kotiin oli äiti vastassa. Se sai isän avaamaan silmänsä: äiti huojui kun mikä oviaukossa ja oli aivan hu-an näköinen mustine silmäpusseineen ja valkoisine naamoineen. Isä kääntyi ovelta poika mukanaan.
Kuukauden päästä poliisit ilmoittivat löytäneensä äidin kuolleena huumeiden ja viinan yhteis käytön seurauksena.
Tuon ilmoituksen jälkeen isä vasta sai tietää millaista elämää poika joutui elämään.
Kun poika muutti isällensä 4 vuotiaana hän puhui vain vähän. Poika oli muutenkin "eloton" eli ei sellaista vilkkautta jollaista tuon ikäisessä yleensä on. Poika teki mitä vanhemmat ehdotti.
Neuvolasta ohjattiin lasten psykiatrin luokse ja terapia alkoi siitä. Poika elostui ja alkoi leikkimään hieman leluillansa.
Mitä ennenmmän lapsi sai haleja, suukkoja, läheisyyttä ja rakkautta sitä enemmän hän kehittyi. Hän alkoi puhumaan, hitaasti mutta varmasti. Hän näytti tahtoaan. ensin kuullostellen miten reakoimme siihen ja sen jälkeen hän osasi sanoa EI.
Kun hän sai uuden kirjan tai vaikka vain tikkarin hän meinasi pakahtua onnesta.
Matiaksen oma lääkäri kehoitti viemään lapsen muutamaksi tunniksi viikossa muiden lasten seuraan. Ensin isä oli mukana ja muutaman viikon päästä Matias jäi sinne yksin.
Viiden vanhana hänestä tuli päiväkuiva ja hänestä saattoi huomata sosiaalisten taitojen edistymisen.
Aluksi poika nukkui meidän huoneessa ja lopulta hänelle remontoitiin oma huone. Pikku hiljaa sinne kertyi leluja ja omia piirrustuksia.
Terapiassa Matias edistyi, mutta sitä jatketaan vieläkin.
Kun Matias oli 6,5v huomasin olevani raskaana. Meitä pelotti, kun emme tieneet miten poika suhtautuu vauvaan. Jos hänestä tuntuu että hänet hylätään. Aloimme puhua raskauden alkuvaiheessa jo tulevasta sisaresta. Otimme pojan mukaan kun suunnitelimme vauvahankntoja- lopulta Matias valitsi vaunut ja vielä vaunulelunkin.
Lopulta meille syntyi pieni tyttö. Alussa poika sulkeutui omaan kuoreensa, mutta se meni ohi kun isä teki pojan kanssa jotain kaksin, kuten meni kaupaan.
Matiaksesta tuli reipas iso veli joka oli todella ylpeä siskostaan.
Nyt Matias on 8v ekaluokkalainen ja hänen kokemansa on vain muisto. Matias on nyt 8v tasolla motoriikassa ja muissakin taidoissa. Matias soittaa lahjakkaasti viulua. Ja kaikkein paras lelu on legot ja dinosaurukset viehättävät.
Ensi vuonna olemme miettineet terapian lopettamista, mutta sekin menee pojan ehdoilla.
Olen niin ylpeä pojastani. Olemme miettineet adoptiota, mutta se on nyt lykkääntynyt. Olenhan kuitenkin henkisesti hänet ottanut omakseen. Matias kutsuu minua äidikseen. Mutta joka kerta kun puhumme hänen biologisesta äidistään hän muuttuu hiljaiseksi. Joten olemme päättäneet unohtaa bio-äidin. Puhutaan siitä kun Matias puhuu.
Kiitos jos jaksoit lukea. Tämä on tarina henkisestä adoptiosta!
T: Matias, Isä Tommi, Äiti Mari ja pikkusisko Pinja Katariina