Meneekö kellään muulla HYVIN parisuhteessa???

Kun täällä on niin paljon tätä pettämiskeskustelua jne. Ilmoittautukaa nyt tekin, joilla menee hyvin!!!
Meillä ainakin. Olemme 9-lapsinen uusperhe, joka on nyt kasassa muistaakseni kuudetta vuotta. Nuorimmaisemme on 1vee hymypoika ja muutkin lapset ihania. Meillä on yhteisiä harrastuksia ja aina välillä otamme myös kahdenkeskistä aikaa. Ainakin kerran kuussa vietämme Miehen kanssa romanttista iltaa viinilasillisten, musiikin, kynttilöiden ja keskustelun merkeissä ja yleensä se päättyy intohimoiseen rakasteluun, joka tuo highlightseja arjen keskelle. Muutenkin läheisyys ja rakkaus paistaa suhetestamme koko ajan, lähettelemme tekstareita toisillemme pitkin päivää ja odotamme toistemme tapaamista aina Miehen työpäivän (ja mun "koti-työ-päivän") jälkeen; halailemme usein, pusuttelemme usein, teemme toisillemme kaikkea hauskaa pikkujäynää ja piristystä, keksimme pieniä huomaavaisuudenosoituksia jne. Ja tietysti teemme myös yhdessä työtä tämän suurperhemme eteen. Ja kyllä, riitelemme myös, toisinaan rajustikin huudetaan, mutta aina riidat sovitaan ja niistä opitaankin jotakin -ja tullaan entistä läheisemmiksi. :heart:
Onko kellään muulla asiat hyvin...???

 

meillä menee suhde yhtä vuoristorataa, ja tämäpäivä sattuu oleen just sellanen aivan ihana päivä!

joskus (syystä tuntemattomasta) olemme kuin kaksi vierasta.ei kauheesti puhuta toisillemme, tai tee asioita yhdessä, tai edes kosketa toisiamme nukkuessa.
suureksi osaksi kumminkin pidämme toisistamme kiinni käsistä nukkuessa, tai muuten olemme täysin solmussa koko keholla.katsomme yhdessä leffoja, ja silloinkin ihan sylikkäin.kun toinen tekee ruokaa, toinen kattaa pöydän.ruuan tekijä siivoaa pöydän ruokailun jälkeen ja toinen tiskaa.yhdessä siivotaan ja yhdessä sotketaan.
juhlistetaan mitä tyhmimpiä asioita, kuten viimeksi oli kulunnut 1v. siitä kun hän sanoi olevansa rakastunut minuun...

että ei täällä pelkkiä pettureita ole, vaikka joskus siltä tuntuukin.monet vaan ei siitä halua/ muista kertoa

 

pakko kommentoida, kun on niin paljon noita pettämispinkkoja pitkin keskustelualueita, että just eilen mietin, että miksköhän kukaan ei puhu siitä et menee hyvin. Onks se niin ettei ole sopivaa kehuskella? Vai pelätäänkö, että onni katoaa jos sen tuo esille? Meillä ainakin menee ukon kans hyvin ja olen siitä onnellinen "ainoastaan, toistaiseksi, elämä on nyt tää hetki". Voi olla et myöhemmin on toisin, mutta se on sitten joskus myöhemmin -nauttikaamme ihanasta hetkestä jokaikinen! :hug:

 

Hyvin menee, tänä vuonna ja tällä kertaa. Itse asiassa meillä on mennyt viimeiset 5 vuotta pelottavan hyvin... Tai siis välillä elämässä tapahtuu asioita, joiden kautta on pakko panna arvot ja ajatukset todelliseen tärkeysjärjestykseen, ja meillä leukemiani, siitä selviäminen ja se miten mies pärjäsi puoli vuotta yh:na kun makasin sairaalassa sytostaattihoidoissa ovat kirkastaneet paljon.

Ja nyt tämä ihme, pian syntyvä vauva, uusi elämä, jonka en uskonut hoitojen jälkeen koskaan voivan kasvaa sydämeni alla, on mytännyt meidät kaikki onnella.

Piika-äiti

 

kellä menee hyvinkin.
Oisko se niinkin (Piika-äitiin ja muihinkin viitaten) että vastoinkäymiset lähentää? Meillä on ollut aikalailla oman suhteemme ulkopuolisia ongelmia ja vastoinkäymisiä yhdessäolomme aikana ja ne ovat toimineet kuin liima välillämme. Näihin kuuluu mm. puolisoni aik. liitosta olevien lasten tapaamis- ja huoltajuuskiistat, oman isäni sairastama vakava masennus, jonka seurauksena teini-ikäiset sisareni jäivät vastuulleni koska äitini alkoholisoitui samaan aikaan, anoppini sairastuminen skitsofreniaan, poikapuoleni sairastuminen epilepsiaan sekä työttömäksi jäämiseni, jonka seurauksena jouduin opiskelemaan uuden ammatin. Näistä kaikista ollaan yhdessä selvitty ja olen välillä oikein ihmetellyt, miten ihanasti Mies on osannut tukea ja auttaa!!! :heart: Ja tietysti minä häntä olen yrittänyt tukea myös. Olemme vastoinkäymisissä aina tukeutuneet toisiiimme ja selvinneet niistä entistä vahvempina.

Niinhän se on, että ikinä ei tiedä tulevasta, mutta luulenpa että olemme suhteessamme viisaampia kuin aikaisemmissa, kun kummallakin on yksi ero takana. Tähän suhteeseen osaa sitten satsata enemmän...

Voipi olla, että kun täällä onneaan hehkuttaa niin jo kohta joku kateellinen alkaa latistaa kuinka paratiisiin kohta luikertelee käärme...
:/ Ehkäpä siksi täällä ei kukaan uskalla kauheasti kehuskella...?

 

ja siinä ajassa "hioduttu" yhteen.on yhdessä koettu opiskelut,työttömyydet,alan vaihdokset, sairaudet ja kaikki muu mikä elämään liittyy.meillä tunnetaan toisemme melko hyvin,aina ei tarvitse ääneen sanoa kun toinen jo ymmärtää...molemmat nautitaan perheen kesken olosta mutta vietetään myös kaksin aikaa...on yhteiset kiinnostuksen kohteet ja harrastukset,on myös omat kiinnostuksen kohteet ja harrastukset..paljon yhteisiä ja "omia" ystäviä....koskaan ei ole taspaksua vaan aina jotain yllättävää,jota ei niinkään suunnitella,vaan ollaan luonteeltamme sellaisia...mukavaa ...turvallista...lempeä..herkkää..ihanaa..ilman toista olisi vain puolikas ihminen...

 

:wave: reilu 5,5v oltu yhdessä =)

 

meillä menee hyvin oltu yhessä 14v ja kaikenlaista koettu :heart:

 

Menee hyvin ja vakavasta kriisistä selvittiin yhdessä, se jopa ehkä hieman vahvensi meidän liittoa. Onni kukoistaa =)

 

Hienoa että joku kysyy tätäkin. Vois oikeastaan laajentaa että miksi arvelette että menee hyvin - mikä on onnen salaisuus?

Uskon itse että onnellisen liiton salaisuus on yksinkertaisesti se, että oikeat ihmiset ovat menneet naimisiin keskenään. Meillä on syvä keskinäinen kunnioitus sekä samanlaiset moraali-, eettiset- ja hengelliset elämänarvot. Silloin ei tarvitse ottaa yhteen siitä miten suhtautua toisen harrastuksiin, erilaisiin seksuaalisiin tarpeisiin, sukulaissuhteisiin, uraan, kavereihin tai tapella lasten kasvatusperiaatteista. Pelisäännöt ovat terveet ja selvät, aina myös toista kunnioittavat. Kun kumpikin etsii toisen etua sen sijaan että ajattelisi vain itseään on paljon mukavampi elää.

En voisi kuvitellakaan puhuvani miehelleni nalkuttaen, arvostelevasti tai tylysti - en tekisi niin sydänystävällekään saati miehelleni joka on minulle läheisin koko maailmassa. Jos riitelemme, se johtuu aina väsymyksestä tai stressistä. Jompi kumpi huomaa aina sen, että toinen on jostain syystä tiukilla, ja osaa huovata sille joka haastaa riitaa eikä lähde mukaan vaikka toinen sanoo syyttä vähän pöljästi. Kun alamme keskustelemaan oikeista vaikeuksista, avioliiton tarpeista tai seksuaalisista kysymyksistä saatamme joskus olla eri mieltä tai emme ymmärrä toviin toisiamme, mutta vaikeinkin asia selviää kun puhuu vähintään 3 tuntia. Jokaisen tällaisen "riidan" jälkeen koemme olevamme lähempänä toisiamme, koska jokainen selvittely johtaa asioiden eteenpäinvientiin ja ratkaisuihin - ei toisen solvaamiseen, haukkumiseen tai halveeraamiseen.

Ensi vuonna vietämme 10-vuotis hääpäivää, lapsia on neljä. Vanhin huollettava on 16-vuotias, nuorin 6kk. Olemme n. 35-v. pariskunta. :heart:

 

Tämä on minulle toinen liitto, uusperhe yteensä 5 lasta ... ja vasta tässä koen mitä oikea parisuhde oikein on . Olemme 7 vuotta yhdessä.Meillä on mieheni kanssa sama arvomaailma ja aika lailla samat ajatukset kaikesta. Tietenkin on hyviä hetkiä ja huonojakin varsinkin tämä rakennusprojektion rassannut suhdetta jonkin verran.On kuitenkin selvää asiaa että jatkamme yhdessä, tehdään töitä parisuhteen eteen .Tässä suhteessa haluan olla !

 

Meillä ainaki menee hyvin. :wave:
Semmosen kultakimpaleen mieheks löytäny etten ikinä vaihtasi pois :heart:

Kiva lukee muuten välissä näitä onnellisiaki "tarinoita" eikä aina vaan pettämistä ja valehtelua...

 

Samaa mieltä täällä ! Se taitaa vaan olla näin että kun on ongelmia niin sitä purataan ja hyvin menemisellä ei samalla tavalla huomioida !

 

yli 17-vuotinen taival yhteistä elämää takana, välillä on kivaa ja välillä ei, niistä "kriiseistä" pitää vaan selvitä ja muistaa, että sitä on luvannut tahtoa rakastaa sitä toista :heart:

 

Meillä alku oli vähän kuoppaista mut sitten onkin vaan parantunut koko ajan. Yhetiseloa 7 vuotta. Ehkäpä nuo alun mutkat matkassa juuri ovatkin luoneet pohjaa kun niistä selvittiin eikä heti luovutettu. Monesti vaan tuntuu et toisilla on ne ekat vuodet sitä juhlaa ja sit laantuu. Onnellinen olen , hyvä elämänkumppani mulla on. Toivottavasti jaksamme jakaa ilot ja surut tulevaisuudessakin.

 

:heart: :heart:

10v yhdessä eloa takana 4 lasta ja oma koti maaseudulla.
Elämä on rankkaa koska työtä on paljon ja vuorokaudessa vain tietty määrä tunteja.. nukkuakin pitäisi joskus..

Eihän elon pidäkkään aina tasaista ja helppoa olla, oman rakkaan kanssa vaikeuksista selviää kyllä JOS on niin päätetty. Turhan helposti nykyään heitetään hanskat tiskiin :/

 

:heart: Täällä kans onnellinen perhe :heart: enempää ei voi toivoa ja melkein pelottaa mitä vastaan tulee, sillä eihän tällainen voi iäisyyttä kestää.. Se on vaan sitä normaalia pelkoa kehumisesta. Eli onnesta pitää osata nauttia

 

kyllä meillä ainakin, oikeestaan vaan vuosi vuodelta paranee. Yhdessä oltu kohta 19.v

 

Hyvin menee. :wave:

 

Menee hyvin kun suhtautuu asioihin realistisesti eikä odota ruusuja ja päivänpaistetta joka päivälle. Kun arvostaa toista ja koko perhettään, pyrkii käsittämään perhean kaikenpuolin yhteiseksi yritykseksi.
Toki joskus "sanotaan vähän pahemmin" mutta tapella ei koskaan eikä suutuspäissään kotoa lähdetä eikä tarvitse pelätä toisen pettävän vaikka ei kylki kyljessä joka hetki nyhjätäkään.

 

Meilläkin menee hyvin :wave:

Ollaan vähän nuorempi pariskunta, reilu 3 vuotta ollaan siis kihloissa oltu. Naimisissa ei olla vielä, ei lapsiakaan vuosiin, mutta elukoita senkin edestä. Pahoja riitoja ei thank god oo ollu sitten alkuaikojen. Kaipa niitä vielä väkisin tulee, mutta turha niitä on etukäteen murehtia. Nahinaa on vähän väliä mutta niistä kyllä selvitään tavallisesti parissa tunnissa. Yleensä syöminen ja nukkuminen auttaa

Kotihommista ei oo koskaan riitaa. Mä käytän koirat, pesen pyykit ja teen ruokaa: mies tiskaa ja imuroi+pyyhkii pölyt yms. Kyllähän näistä joskus poiketaan, toisinaan mäkin imuroin ja joskus mikro laittaa ruuat... Kuitenkin näin on toiminut, molemmat tekee ne hommat mitkä on vähiten ärsyttäviä. Rahastakaan ei tapella, vaikkei sitä liiemmin olekaan. Rahat on yhteiset, silti kumpikaan ei elä toisen siivellä. Molemmat siis on koulussa/töissä, ts. tekee jotain hyötyä. Tietenkin ajoittainen työttömyys on eri asia, näinkin on välillä ollut.

Ehkä parisuhteen onnen salaisuus (vaikkei mulla nyt vielä oo kokemuksen syvää rintaääntä, millä puhua) meillä löytyy arjesta. Aika paljon aikaa molemmat vietetään kotona, mutta ei kuitenkaan kiehnata koko ajan kylki kyljessä. Mä teen omia juttuja ja toi omiaan. Mä en häiriinny ton pelaamisista, vaikka joku vois sanoo että pelaa tosi paljon. Musta kuitenkin pitää olla omat harrastukset molemmilla, vaikka ne tapahtuiski kotona. Ite tykkään lukea ja olla netissä, ja voin viettää niin vaikka koko päivän, silloin harvoin kun on mahdollista. Toinen pelaa samassa tai viereisessä huoneessa, ja voi käydä moikkaamassa kun tulee ikävä. Ruoka syödään yhdessä ja rentoudutaan.

Mulla on ihana mies, jonka kanssa on hyvä olla :heart:

 

Kyllä ! Kymmenen vuotta ja neljä lasta yhdessä.

 

Hyvin menee, 6 vuotta yhdessä, 1 naimisissa. Toki on alamäkiäkin mutta selviämme niistä puhumalla ilman nimittelyjä tai huutamista.

 

ollaan oltu yhdessä 26 vuotta ja edelleen ollaan yhtä rakastuneita kuin silloin joskus kauan kauan siten kun tavattiin.. meillä on 3 lasta, nyt jo isoja.. olen saanut olla ja hoitaa lapset vauvasta aikuiseksi kotona.. nyt palasin koulun penkille, vaihdoin 20 vuoden kotona olon jälkeen alaa ja sain reilu kuukausi sitten allekirjoittaa työsopimuksen joka on voimassa toistaiseksi.. vaikka olenkin vielä koulun kirjoilla.. Lapset ovat iloisia ja tasapainoisia, koulut menee hyvin, kaksi lukenut jo ylioppilaaksi hyvin arvosanoin ja nuorin aloittaa lukion, luokkansa priimus ollut koko ajan.. Meillä perheenä on harrastettu ja osallistuttu lasten harrastuksiin, mies koko ajan vuorotöissä joten kahden keskeistä aikaa ei paljoa lasten ollessa pieniä ollut.. eikä kaivattukaan.. lapset ovat hetken pieniä ja ollaan heidän ehtojen mukaan elelty.. meillä ei riidellä, ei koskaan olla oltu mykkäkoulua tai napit muuten vastakkai.. meidän perheen elämään ei viina kuulu ollenkaan, ei käydä ravintoiloissa yms. paikoissa.. kotona on ihana olla, tavataan ystäviä joka verkosto on todella suuri.. matkustellaan perheen kanssa yms. aina on tekemistä ja ihanaa meillä on..

 

meillä menee ihan ok; ei jotenkin jaksa edes kirjoittaa sitä, miten asioiden kuuluu olla silloin, kun ne ovat oikein. Sen vaan tietää!

Mainittakoon, että joo kyllä, olen jo enemmän elämää nähnyt yli 35 v., neljä lasta, uusi liitto jne.

Oikein kovasti tyytyväinen ja onnellinen tämänhetkiseen elämään.