miehen lapset ovat inhoja

Olen niin kurkkuamyöten täys miehen lapsia,kuluneiden vuosien aikana en ole oppinut pitämään heistä erityisemmin,he ovat olleet välttämätön paha miehen mukana.
He ovat huonostikasvatettuja,epäsiistejä laiskoja,ja ahneita.Mitkään talon tavat ja säännöt ei ole uponneet heidän umpiluuhunsa,he elävät kuin siat ohrapellossa.Koskaan kotini ei ole ollut näin sotkuinen ja likainen kuin tänä aikana kun mies raahasi heidät MINUN kotiini asumaan.
Ja se syöminen,omat lapseni eivät useinkaan ehdi edes maistaa,jos jotain herkkua ostan,kun nämä ahmatit aina tunkevat naamaansa kaiken.Nykyään en enää ostakaan herkkuja,kuin vain silloin kun he ovat äitinsä luona. Samaten kaikki leikkeleet,murot ja hedelmät katoavat heidän pohjattomiin kitoihinsa,omat lapset saa tyytyä voihin,kun velipuolet ovat käyneet jääkaapilla,hedelmistä he ottavat aina parhaat päältä,useimmiten syövät kiireesti kaiken,ennenkuin omat lapseni ehtivät edes nähdä.Mitä tahansa uutta kun jääkaapissa,miehen lapset sen avaavat jasyövät,ikinä en ole missään nähnyt yhtä ahneita pentuja.
Kotitöitä he eivät tee ollenkaan,eivät siivoa edes omaa huonetta,rahaa kyllä ollaan aina mankumassa milloin mihinkin.
Kun saisi nuo käenpoikaset heitettyä sinne äitinsä luo,menisivät sinne ahmimaan,sotkemaan ja #&%?$!*.
Olisi ihana asua kotona oman perheen kanssa ilman käenpoikasia,mutta täytyneeerota miehestäkin,ei noista muuten eroon pääse...
Helpottiko? KYLLÄ JA NIIN PIRUSTI,missään muualla en koskaan voi kertoa mitä OIKEASTI ajattelen mieheni lapsista.

 

Minkäköhän ikäisistä lapsista kyse??
Eiköhän ois korkea aika tehdä lapsille talon säännöt selviksi,jotka siis koskee niin sinun kuin miehesikin lapsia!!
Pitäkää kunnon perhepalaveri...toivottavasti miehesi on kanssasi asioista samoilla linjoilla :/
Ja tee selväksi,että sehän on myös sinun kotisi ja sinun sanaasi pitää uskoa yhtälailla kuin miestäsikin!
Toivon hartaasti,että miehesi seisoo takanasi ja tukee sinua.
Meillä taisteltu samoista asioista,ja se on todella rankkaa,joten voimia
:hug:

 

kesäloma kolkuttaa jo ovella ja v..tus kasvaa, kun miehen 2 lasta tulevat meille viettämään kesälomaa seuraavat 3 viikkoa. Oma lomani menee pilalle osittain. Ikävää, mutta totta, mutta en pidä pätkääkään mieheni lapsista. Minua ei kiinnosta heidän tekemisensä. Kun he tulevat meille "asumaan" tuntuu ,että meille tulee 2 vierasta asumaan usemmaksi viikoksi. Mieheni ei ymmärrä kuinka en voi tykätä hänen ihannista lapsukaisistaan. He ovat rasite, ei rikkaus. En ole sopeutunut ollekaan uusperhe-elämään, joten tämän vuoksi aion jättää mieheni. En halua hänen lapsiaan omaan elämääni. Oli viimeinen kerta kun sekaannun mieheen jolla on jälkikasvua valmiiksi. Miksi näi että inhoan heitä, viattomia lapsukaisia. Syy on siinä, että heitä ei saa komentaa, me olemme heitä varten olemassa. omat menoni jäävät pois kun he tulevat meille. meidän pitää olla kokojan yhtä suurta ja onnellista perhettä. Mies ei suostu tekemään lastensa kanssa mitään kolmestaan tai jos tekee on siitä minulle kamala kenkkuilu, etten minä tee mitään ja haluan elää vain omaa elämääni. En yleesäkään pidä vieraitten lapsista, ja mieheni lapset vieraita. Hyvää kesää vaan kaikille äideille ja eritoten niille, jotka ottavat tästä hernettä nessuunsa.

 

tuttu tunne,meillä vaan ooneksi ei mieheni lapset asu meillä, luojalle kiitos!!! Riittäää kun he vierailevat meillä, onneksi erittäin harvoin!! He vain kerta kaikkiaan ovat rasittavia ja huonon käytöksen omaavia äiti kun kasvattaa heitä kuin pellossa!! ja teidän että se ei ole lasten vika, mutta näin vaan on! en jaksa heitä! he kirjaimellisesti ovat riesa, josta ei pääse eroon!!! nyt jo jokaine yh näkee punaista ja taas on yksi paha äitipuoli olemassa!!! korattakoon en ole mitekään lapsille ilkeä enkä näytä heille että en pidä heistä!! he kuitenkin ovat vieraita lapsia minulle!!! ja tuskiin kukaan kauheasti vieraita lapsia rakastaa!!! tsemppia kaikille samassa tilanteessa oleville!! :hug:

 

Samoilla linjoilla...
Tuntuu että suurin osa kesäajastakin menee piloille, kun miehen muksut tulevat. Silloin ei voi tehdä mitään niitä asioita, joita miehen kanssa yhdessä tykätään tehdä. Muksujen kanssa ei huvita lähteäkään kotinurkkia pidemmälle, kun toinen heistä on hirveä vinkujainen. Mitä tahansa yrittää järjestää, niin tämä vaan vikisee ja valittaa. Motivaatio hauskan keksimiseen miinuksen puolella noina aikoina...

Muksut kaksi ylimääräistä viikkoa loma-ajasta meillä heinäkuussa. Nyt jo ahdistaa!! Muutenkin ovat meillä melkosen paljon, liikaaa...Odotan nyt jo sitä hetkeä kun ne viedään pois äidille :/

 

EROTKAA!!!!!!

Miksi olette miehen kanssa ja lapset kärsii? Joku toinen voi vaikka pitääkin heistä. Eikö näillä lapsilla ole mitään ihmisarvoa!

 

Ymmärrän tunteenne.Minä en myöskään aidosti rakasta mieheni lapsia.Koitan kyllä olla asiallinen ja lapset viihtyvät meillä mutta kyllä jumaliste on rankkaa esim.koko kesän ajan sietää tapoja joita todella inhoaa.Loma-ajat ja kesä ovat turhan lyhyitä opettaa lapsille tapoja, jos lähivanhempi ei niin koko aikana muuten tee. :headwall:

 

No on aika raaka tekstiä.... :headwall: :headwall: :headwall:
Itse olen uusio perheen pää nykyään....vaimolla on pieni poika, jota rakastan kuin omaani ja meillä on myös yksi yhteinen poika (10kk)...
Mitäs te alatte seurustelemaan sellaisen kanssa, jolla on jo lapsia ja sitten he eivät saisi tulla isänsä/äitinsä luo käymään....olettekos miettineet sitä, että mitä jos lapsi onkin kiintynyt uuteen äitiin/isään ja se onkin sitten tollainen vi******n ihminen.........
mut hyvää kesää kaikille....

 

mun miehellä on 3 lasta.ja yhteisiä on 2.miehen 2 lapsen kaa tulee toimeen.Mutta 1 niistä on aivan kamala.siis oikeesti hirviö.Kiusaa neljää muuta lasta,hakkaa,rikkoo lelut,jnejne.haukkuu minua,miestäni.mikään ei koskaan mene hyvin.jos minä tai mieheni komentaa niin lapsen äidiltä tulee heti palaute ja huuto.minä en tiedä enää mitä tehdä!miten voi yks lapsi terrorisoidan 6 muun elämää näin???

 

\

No on aika raaka tekstiä.... :headwall: :headwall: :headwall:
Itse olen uusio perheen pää nykyään....vaimolla on pieni poika, jota rakastan kuin omaani ja meillä on myös yksi yhteinen poika (10kk)...
Mitäs te alatte seurustelemaan sellaisen kanssa, jolla on jo lapsia ja sitten he eivät saisi tulla isänsä/äitinsä luo käymään....olettekos miettineet sitä, että mitä jos lapsi onkin kiintynyt uuteen äitiin/isään ja se onkin sitten tollainen vi******n ihminen.........
Et kai sitten lukenut tekstiäni kunnolla,kuten ei muutama muukaan,enhän missään vaiheessa sanonut,että kertoisin lapsille itselleen,mitä ajattelen heistä ja enkä myöskään kommentoi heidän syömisiään,ellei nyt esim. käy niin(kuten usein käy)että he kahteenpekkaan mättävät suihinsa koko perheelle tarkoitetun jälkkärin,vaan pidän kieleni ja naamani kurissa...
Ja kyse ei muuten ole siitä,ettei asioista olisi keskusteltu rauhanomaisesti kaikkien osapuolien kanssa,mutta kun ei niin ei,miehen lapset eivät usko mitään,mitä heille sanoo.Eivät edes isäänsä,joka on täysin lastensa tossun alla.

 

\

No on aika raaka tekstiä.... :headwall: :headwall: :headwall:
Itse olen uusio perheen pää nykyään....vaimolla on pieni poika, jota rakastan kuin omaani ja meillä on myös yksi yhteinen poika (10kk)...

Tuota, näistäkin kullannupuista kasvaa teinejä ja teinien elämäntehtävä on ärsyttää sekä biologisia vanhempia että kaikkia muitakin ihmisiä.

 

\

enkä myöskään kommentoi heidän syömisiään,ellei nyt esim. käy niin(kuten usein käy)että he kahteenpekkaan mättävät suihinsa koko perheelle tarkoitetun jälkkärin,vaan pidän kieleni ja naamani kurissa...

Toisaalta, kun kaikki fiksut ja aikuismaiset keinot on kokeiltu, voisit ihan hyvin järjestää draaman jälkkärin takia. En usko että mitään olisi menetettävänä. "kovakorvaiset" saattaisivat havahtua että toisillakin on tunteet ja ne on otettava huomioon. Tai sitten ostat herkkuja ja syöt ne yksin heti kaupasta tultuasi: "Ai, onko meidän perheessä tapana, että kaikki saavat herkkuja?"

 

Eilen kontrasti oli jotenkin niin silmiä satuttava. Paikalla oli mieheni lapset, ja sukulaistyttö. Kaikki siis suunnilleen samanikäisiä, kouluikäisiä tyttöjä. Miehen lapset olivat epäsiistejä, resuisia, hiukset hampsotti epäsiististi. Sukulaistytöllä oli kauniit ja siistit vaatteet ja hiukse kauniisti, kiva sievä kesähattu.
Miehen lapset mennä mölisivät, sukulaistyttö osasti puuha-lintsi-touhupaikassa nauttia pienemmälläkin älämölöllä.

Miehen tyttäret istahtivat syömään, valuivat penkeissä ja mässäsivät sapuskaa naamaansa, söivät ja puhuivat ja mölisivät.
Sukulaityttö istui ja söi kuiten ihminen.
Hyvin kuitenkin tulivat toimeen keskenään.

Miehen lapset olivat ns. meidän vaatettamia, eli heillä oli vaatteet meidän vaatekaapista. Mies tosin oli hyväksynyt lasten vaatevalinnat. minä Itse olisin valinnut toiset vaatteet, siistimmät. Eli miksi lapset valitsevat kaapista ne kummallisiimat vaihtoehdot, vaikka olisi ns. trendikkäämpääkin vaihtoehtoa olemassa?

Miksi en valinnut etukäteen tai ohjeistanut miestä lastensa vaatteissa, yleensä kyllä teen niin ?
Siksi, ettei ollut alunperin tarkoitus että he tulevat mukaan lintsille, vaan oli tarkoitus että minä olen siellä omani ja sukulaisteni kanssa. Minä olin ja olen yhä niin täynnä näitä rääsyläisiä, takkutukkia, etten halunnut heitä pilaamaan minun ja sukulaisteni yhteistä ja hyvin hyvin harvinaista päivää. Mies ja lapset pääsevät kyllä vaikka joka päivä Lintsille kun kulmilla asutaan.
He tulivat sitten kuitenkin, minun hyväksynnällä.
Kontrasti oli siis aikamoinen.
Olen kuvitellut olevani maailman ainoa ihminen - siltä tuntuu kun katsoo patsi miehen lapsia myös heidän kavereitaan!! - jolle on tärkeää että lapsi on siististi puettu ja kammattu, mutta ei, sukulaiseni on samaa mieltä, kuinkas ollakaan B)
´
Ehkä minun pitäisi muuttaa pohjoiseen pikkukaupunkiin, siellä siisti lapsi on yhtä kuin rakastettu lapsi.

 

\

Eilen kontrasti oli jotenkin niin silmiä satuttava. Paikalla oli mieheni lapset, ja sukulaistyttö. Kaikki siis suunnilleen samanikäisiä, kouluikäisiä tyttöjä. Miehen lapset olivat epäsiistejä, resuisia, hiukset hampsotti epäsiististi. Sukulaistytöllä oli kauniit ja siistit vaatteet ja hiukse kauniisti, kiva sievä kesähattu.
Miehen lapset mennä mölisivät, sukulaistyttö osasti puuha-lintsi-touhupaikassa nauttia pienemmälläkin älämölöllä.

Miehen tyttäret istahtivat syömään, valuivat penkeissä ja mässäsivät sapuskaa naamaansa, söivät ja puhuivat ja mölisivät.
Sukulaityttö istui ja söi kuiten ihminen.
Hyvin kuitenkin tulivat toimeen keskenään.

Miehen lapset olivat ns. meidän vaatettamia, eli heillä oli vaatteet meidän vaatekaapista. Mies tosin oli hyväksynyt lasten vaatevalinnat. minä Itse olisin valinnut toiset vaatteet, siistimmät. Eli miksi lapset valitsevat kaapista ne kummallisiimat vaihtoehdot, vaikka olisi ns. trendikkäämpääkin vaihtoehtoa olemassa?

Miksi en valinnut etukäteen tai ohjeistanut miestä lastensa vaatteissa, yleensä kyllä teen niin ?
Siksi, ettei ollut alunperin tarkoitus että he tulevat mukaan lintsille, vaan oli tarkoitus että minä olen siellä omani ja sukulaisteni kanssa. Minä olin ja olen yhä niin täynnä näitä rääsyläisiä, takkutukkia, etten halunnut heitä pilaamaan minun ja sukulaisteni yhteistä ja hyvin hyvin harvinaista päivää. Mies ja lapset pääsevät kyllä vaikka joka päivä Lintsille kun kulmilla asutaan.
He tulivat sitten kuitenkin, minun hyväksynnällä.
Kontrasti oli siis aikamoinen.
Olen kuvitellut olevani maailman ainoa ihminen - siltä tuntuu kun katsoo patsi miehen lapsia myös heidän kavereitaan!! - jolle on tärkeää että lapsi on siististi puettu ja kammattu, mutta ei, sukulaiseni on samaa mieltä, kuinkas ollakaan B)
´
Ehkä minun pitäisi muuttaa pohjoiseen pikkukaupunkiin, siellä siisti lapsi on yhtä kuin rakastettu lapsi.

tai sitten sinun kannataisi ehkä hankkia omia lapsia, ja muistaa tämä kun he ovat kouluikäisiä ja haluavat itse pukeutua "trendikkäästi"(joka ei aina ihan tarkoita samaa kuin aikuisen mielestä).Minusta on ihanaa kun lapsi saa olla just sellainen kuin haluaa, itelläni 2 HYVIN vilkasta kouluikäistä poikaa..Väliin hävettää kyllä heidän käytös ym. , rakastettuja ovat ja ihania... (ainakin minun puolelta, "äitipuolen" MIELIPIDE VOI SITTEN OLLA MITÄ HALUAA, EI VOIS VÄHEMPÄÄ KIINNOSTAA).Itsekin olen "äitipuoli", ja tuntuu joskus että miehen lapset ovat paaljon fiksummin käyttäytyviä sais "mun lapset" ottaa oppia...

 

Nii-in..seliseli. Joka j.malan kerta kun joku uskaltautuu purkamaan pahaa mieltään tällä palstalla koskien puolisonsa lapsia ja sitä, ettei valitettavasti pysty näitä rakastamaan, eikä edes pitämään heistä, AINA joku jeesustelija aloittaa tuon "raakaatekstiä", "erotkaalapsetkärsii" tai voi "lapsiparat, eikös heillä ole ihmisarvoa, varmaan joku heitä pystyy rakastamaan" jnejnejne.... PYHÄ LUOJA!! :headwall: :headwall:
Miksei edes täällä saa sanoa, miltä tuntuu? Miksi jopa täällä teidän pyhimysten täytyy jeesustella tuota kulunutta rakastamisvirsiä?
Jos ei miehensä/vaimonsa lapsia rakasta tai heitä ei voi sietää, eikös silloin voitaisi yhdessä tämän puolison kanssa ottaa asia puheeksi? Onko aina vika äiti/isäpuolessa? EI EI ja EI!!!!! Ei LÄHESKÄÄN AINA!
Oma tilanteeni on aika samanlainen kuin aloittajalla, ja varmaan monen muunkin tilanne on sama.
On ihanaa, jos uusperhe toimii ja rakkaus kukoistaa ja kaikki on mukavasti, mutta aina ei näin ole. Eikä sen tarvitse aina johtua uudesta vanhemmasta, kuten monet täällä väittää.
Asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia. Meiltä äitipuolilta vaaditaan ja odotetaan ymmärrystä, pitkää pinnaa, rakkautta myös näitä käenpoikia kohtaan (varauksetta, tilanteesta ja käytöksestä huolimatta), meitä vaaditaan unohtamaan omat ajatuksemme ja periaatteemme. Kaikki vain siksi, etteivät muut pääsisi sanomaan meitä "huonoiksi ja kylmiksi, pahoiksi äitipuoliksi". Puolison lapsia ei saisi komentaa samaan tapaan kuin omiaan, etteivät he vain saisi pahaa mieltä ja traumoja, erolapsiparat. Omiaan kyllä komennetaan kovallakin kädellä (ja nyt en tarkoita fyysisesti....), EROLAPSIAHAN HEKIN OVAT!!
Kukas meitä kuuntelee? Mieskö?

 

Sitä tässä mietin,että eikö se sentään ole parempi jos me pahat äitipuolet tänne puramme mieltämme,kuin se että patoamme kaiken sisällä,ja jonain kauniina päivänä mitan täyttyessä haukumme miehen lapset vanhempineen alimpaan #&%?$!*,siis heidän kuullensa? Se mitä täällä kirjoitetaan ei vahingoita ketään,ei puolisoa ja tämän lapsia,ainakaan minun mieheni lapset eivät edes tiedä tänne kirjoittelustani.Sen sijaan se,että jos/kun kiehuu ylitse,ja kaikki mahdollinen kiukku,kauna,katkeruus,väsyminen ja turhautuneisuus ryöppyää perheenjäsenten niskaan voi kyllä haavoittaa itsekutakin pahasti ja jopa hajoittaa perheen.
Ja luulen ettei ne asiat suinkaan pyöri äitipuolien mielessä jatkuvasti noin kielteisinä,vaan tänne kirjoittaessa ne kärjistyvät,kun kerrankin voi sanoa ihan mitä vain,minkä sen hetkinen tunnetila herättää.Ideahan on nimenomaan tuulettaa päätään...
Eikä läheskään aina ole niin,että puolison kanssa voi keskustella tämän lapsista,esim.oma mieheni ei kestä minkäänlaista kritiikkiä lastensa käytöksestä.Viimeksi tänä aamuna hän loukkaantui,kun kerroin huomanneeni hänen 12v poikansa laittavan likaiset veitset ym.puhtaiden joukkoon,eikä suinkaan ensimmäistä kertaa.(meillä on siis erillinen teline voiveitsille jas juustohöylille,ne pitää aina pestä käytön jälkeen ja laittaa telineeseen,koska 5 lapsisessa perheessä voileipiä tehdään pitkin päivää Poika on niin laiska ettei halua pestä jäljiltään veitsiä,vaan työntää ne likasina telineeseen )Tästäkään asiasta ei olisi saanut huomauttaa,onhan se niin väärin että 12v pitää itse korjata jälkensä.
Yhteenveto: antakaa ihmiset meidän rauhassa päästellä höyryjä tänne,ei ne ajatukset ketään vahingoita,olkaa tyytyväisiä,että emme kiehu näille puolison lapsille,joista olette niin kovasti huolissanne.

 

Asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia. Meiltä äitipuolilta vaaditaan ja odotetaan ymmärrystä, pitkää pinnaa, rakkautta myös näitä käenpoikia kohtaan (varauksetta, tilanteesta ja käytöksestä huolimatta), meitä vaaditaan unohtamaan omat ajatuksemme ja periaatteemme. Kaikki vain siksi, etteivät muut pääsisi sanomaan meitä "huonoiksi ja kylmiksi, pahoiksi äitipuoliksi".

PITÄSKÖ NYT SÄÄLIÄ?MEILTÄ ÄITIPUOLILTA...LÄSSYN LÄSSYN..MÄ KANS IHMETTELEN TOTA ET LAPSELLINEN MIES OTETAAN JA SIT ON NIIN RANKKAA NIIN RANKKAA ETTÄ!!!! \|O \|O \|O \|O \|O \|O \|O \|O \|O \|O

 

Paistaa vaan läpi tää asetelma että mun lapset on niin kullannuppuja mutta miehen lapset on huonosti kasvatettuja ja syövät vielä kaikki ruoatkin kun ei mun kullannuput ei kerkee edes suuta aukasta.Siis pitäskö itkeä vai nauraa?

 

\

Asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia. Meiltä äitipuolilta vaaditaan ja odotetaan ymmärrystä, pitkää pinnaa, rakkautta myös näitä käenpoikia kohtaan (varauksetta, tilanteesta ja käytöksestä huolimatta), meitä vaaditaan unohtamaan omat ajatuksemme ja periaatteemme. Kaikki vain siksi, etteivät muut pääsisi sanomaan meitä "huonoiksi ja kylmiksi, pahoiksi äitipuoliksi".

PITÄSKÖ NYT SÄÄLIÄ?MEILTÄ ÄITIPUOLILTA...LÄSSYN LÄSSYN..MÄ KANS IHMETTELEN TOTA ET LAPSELLINEN MIES OTETAAN JA SIT ON NIIN RANKKAA NIIN RANKKAA ETTÄ!!!! \|O \|O \|O \|O \|O \|O \|O \|O \|O \|O

Tuskin kukaan sääliä tarvitsee tai kaipaa. Ymmärrystä, ehkä. Mutta vaikeahan se on toisen osaan asettua asiassa josta ei itsellä ole kokemusta. Tässä muuten hyvää luettavaa kaikille, löysin googlella tälläisen jutun jossa on mielestäni hyvää asiaa.

http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2003/2003-09-16/ajankohtaista/teema

 

Kirjoitin tästä jo johonkin aiemmin, mutta ihmettelen edelleen...
Heti kun äitipuoli uskaltaa kirjoittaa jotain negatiivista puolison lapsista, nousee haloo, vaikka äitipuoli ei sanoisi mitään pahaa lapsille tai kohtelisi heitä huonosti, ainoastaan täällä purkaisi mieltään. Ja haloo nousee siksi, kun säälitään lapsia, jotka joutuvat elämään niin hirveän ihmisen kanssa!!

Mutta kun jotkut kertovat tilanteista, joissa lähiäiti oikeasti tekee lapsille pahaa (en tarkoita fyysisesti), se ei aiheuta minkäänlaisia reaktioita lasten puolesta. Lapset todella kärsivät, kun äiti käy isän päälle heidän nähtensä tai huutaa, haukkuu ja syyttelee isää puhelimessa lasten kuullen tai lapsille suoraan. Mutta tällaistenkin tarinoiden seurauksena yleensä etsitään vikaa isän uudesta puolisosta, ketään ei tunnu kiinnostavan lasten elämä, jos pahana osapuolena on lähiäiti.

Lasten kannalta on tärkeintä, että biologiset vanhemmat pystyvät käyttäytymään asiallisesti eron jälkeen. Myös äitipuolen elämään (kokeeko vaikeaksi) tämä seikka vaikuttaa olennaisesti. Ja lasten käyttäytyminen sitten... Omia lapsia saa nimitellä rasittaviksi kauhukakaroiksi, tuttujen lapsiakin saa haukkua selän takana, mutta kun äitipuoli uskaltaa nimettömänä tuntemattomille ihmisille purkaa tuntemuksiaan, heti ollaan osoittamassa sormella ja tuomitsemassa.

 

\

Kirjoitin tästä jo johonkin aiemmin, mutta ihmettelen edelleen...
Heti kun äitipuoli uskaltaa kirjoittaa jotain negatiivista puolison lapsista, nousee haloo, vaikka äitipuoli ei sanoisi mitään pahaa lapsille tai kohtelisi heitä huonosti, ainoastaan täällä purkaisi mieltään. Ja haloo nousee siksi, kun säälitään lapsia, jotka joutuvat elämään niin hirveän ihmisen kanssa!!

Mutta kun jotkut kertovat tilanteista, joissa lähiäiti oikeasti tekee lapsille pahaa (en tarkoita fyysisesti), se ei aiheuta minkäänlaisia reaktioita lasten puolesta. Lapset todella kärsivät, kun äiti käy isän päälle heidän nähtensä tai huutaa, haukkuu ja syyttelee isää puhelimessa lasten kuullen tai lapsille suoraan. Mutta tällaistenkin tarinoiden seurauksena yleensä etsitään vikaa isän uudesta puolisosta, ketään ei tunnu kiinnostavan lasten elämä, jos pahana osapuolena on lähiäiti.

Lasten kannalta on tärkeintä, että biologiset vanhemmat pystyvät käyttäytymään asiallisesti eron jälkeen. Myös äitipuolen elämään (kokeeko vaikeaksi) tämä seikka vaikuttaa olennaisesti. Ja lasten käyttäytyminen sitten... Omia lapsia saa nimitellä rasittaviksi kauhukakaroiksi, tuttujen lapsiakin saa haukkua selän takana, mutta kun äitipuoli uskaltaa nimettömänä tuntemattomille ihmisille purkaa tuntemuksiaan, heti ollaan osoittamassa sormella ja tuomitsemassa.

Mutta homman nimihän onkin juuri se,ettei biologisten vanhempien tarvitse koskaan käyttäytyä uusperhekuviossa asiallisesti ja aikuismaisesti,ainoastaan äitipuolen pitää kyetä siihen.
Ja ilman muuta lapsille on vähemmän vahingollista kun pahan mielen tuottaja on oma äiti,eikä kauhea äitipuoli... :kieh:

 

\

Paistaa vaan läpi tää asetelma että mun lapset on niin kullannuppuja mutta miehen lapset on huonosti kasvatettuja ja syövät vielä kaikki ruoatkin kun ei mun kullannuput ei kerkee edes suuta aukasta.Siis pitäskö itkeä vai nauraa?

Tervetuloa meille katsomaan miten asia on,tai paremminkin,voisin tuoda miehen lapset teille syömään jokapäivä...

 

Tuo ihmeessä.Työni puolesta luulisin olevani "vaikeimpien" lasten kanssa tekemisissä että tervetuloa vaan!

 

\

Tuo ihmeessä.Työni puolesta luulisin olevani "vaikeimpien" lasten kanssa tekemisissä että tervetuloa vaan!

Työstä saa sentään rahallisen korvauksen. :$

 

edelleen...SUHDE EI VOI!!! TOIMIA TAI OLLA HYVÄ JOS EI PYSTY HYVÄKSYMÄÄN ED.LIITON LAPSIA!!! se näkyy jo näistä kirjoituksista.Joten kyllä tuolloin on parempi lähteä, lapset ovat pysyviä miehiä ja naisia tulee..Itse en jää suhteeseen jossa mies ei pysty hyväksymään lapsiani, jotenkin rupeaa "luonnostaan" tökkimään JA PAHASTI jos huomaan moista "inhoa".(itse kyllä huomaan sen, vaikka toinen yrittäisi muuta esittää).Toimin miehen lapsia kohtaan kuten toivon omiani kohtaan toimittavan ex.n uuden.EN VALITETTAVASTI VOISI JATKAA SUHDETTA jos en hyväksyisi ed. lapsia, kunnioitan vain sellaisia miehiä jotka asettavat lapsensa kaiken edelle, joten suhde ei toimisi jos en lapsia hyväksyisi.Toimin itsekin niin että kaikki lapset asetetaan ensimmäisiksi. :saint: mutta näin on!!!