Miehen mustasukkaisuus


Onko kellään muulla sairaalloisen mustasukkaista miestä?
Olen vuosia elänyt pitäen huolta suhteesta ja että mies saa toteuttaa itseään, työssä uralla ja sitten harrastuksissa. Mies on erinäisillä ja tehokkailla toimenpiteillä sitonut minut kotiin kauas kontakteista. Eilen minulle lopulta valkeni totuus, kun sain haukut siitä, että kirjoitin ystävälle meiliä. Siinä tuli melkoisen voimakkaat kaunat miehen puolelta esille, vaikka mitään syytä ei ole. Tässä minä kotona kiltisti kökötän ja en saisi edes kirjoittaa muille ihmisille. Hulluksihan minä tulen, jos tätä jatkuu.


 
Minä olen vakitöissä, mies tekee lyhyttä keikkaa silloin tällöin. Mies on mustasukkainen minun hyvästä työyhteisöstäni, luulee, että talossa vilisee komeita miehiä ( meillä ON naisporukka). Kuvittelee, että mulla on ollut suhde entiseen työkaveriini, on epäillyt lapsemme alkuperääkin. Ja kirjeitäni on lukenut, ei voi sietää sähköpostitteluani. Olen itseasiassa jo pitkään kantanut saamani kirjeet mukanani! En ymmärrä, missä välissä ehtisin salasuhteita hoitaa, kun tulen kotiin kiltisti suoraan töistä enkä käy suunnilleen ikinä missään. Ja kuka tällaisen vanhan naisen kanssa mitään suhdetta haluaisi solmiakaan :LOL:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.11.2004 klo 12:40 marina kirjoitti:
Minä olen vakitöissä, mies tekee lyhyttä keikkaa silloin tällöin. Mies on mustasukkainen minun hyvästä työyhteisöstäni, luulee, että talossa vilisee komeita miehiä ( meillä ON naisporukka). Kuvittelee, että mulla on ollut suhde entiseen työkaveriini, on epäillyt lapsemme alkuperääkin. Ja kirjeitäni on lukenut, ei voi sietää sähköpostitteluani. Olen itseasiassa jo pitkään kantanut saamani kirjeet mukanani! En ymmärrä, missä välissä ehtisin salasuhteita hoitaa, kun tulen kotiin kiltisti suoraan töistä enkä käy suunnilleen ikinä missään.
Ap. tässä, hei! Miten sinä jaksat elää tuollaisen hullun kanssa? Mistä saat voimaa? Minä olen nimittäin nyt päätökseni tehnyt, mutta toteutan sen minulle sopivana ajankohtana. Minä en kestä tätä enää!


 
Sitähän itekin välillä ihmettelen!
No, eipä nämä mainitsemani asiat joka päivä tule esille. Mutta herra on ne tuonut sen verran monta kertaa julki, että tiedän missä mennään. On pyydellyt anteeksi ja väittää luottavansa, mutta en voi kyllä uskoa, että noin vahvat epäilyt ja aatokset tosta vaan häipyy.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.11.2004 klo 13:52 marina kirjoitti:
Sitähän itekin välillä ihmettelen!
No, eipä nämä mainitsemani asiat joka päivä tule esille. Mutta herra on ne tuonut sen verran monta kertaa julki, että tiedän missä mennään. On pyydellyt anteeksi ja väittää luottavansa, mutta en voi kyllä uskoa, että noin vahvat epäilyt ja aatokset tosta vaan häipyy.
Ap. jälleen äänessä. Tulin sitä ajatelleeksi, että varmasti suhteet ovat erilaisia ja sen vuoksi jokainen tekee ongelmatilanteissa omanlaisensa päätökset, jotka sopivat juuri hänelle. Uskon myös kohtaloon ja elämänkouluun: minun vain piti kärsiä nämä (lukuisat) vuodet. En kuvittelekaan, että elämä on yhtä juhlaa, mutta en aio yhtä hullua kohtaan monta vuotta uhrata. Lapsuudenkodissa oli eka kaheli, sitten tämä. Varmasti, jos elämän perusta on hyvä, eikä ole muuten paljon ikävyyksiä kokenut, jaksaa paremmin. Aikuisena on vahvempi selviytymään. Minä en tavoittele onnea, olen aika uskovainen tai vakava, miten sen sanoisi, mutta rajansa kaikella, niin sen otan.

Tässä sulle piristystä: :flower: :flower: :flower: :flower: :flower:

 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.11.2004 klo 14:12 yksi komentti vain kirjoitti:
ei ole mutta sanotaan että joka on hirveän mustasukkainen syylistyy itse pettämiseen.
Ap. äänessä jälleen. Meillä tuo on totta, mutta siten, että mies on henkisesti pettänyt avioliittolupauksensa _tukea_ minua kuten minä olen tukenut häntä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. En muista tarkkaa sanamuotoa, mutta lakikirjasta se teksti luettiin ja molemmilta sama kysyttiin. Se vain, että _minä_ olen lupaukseni pitänyt, mies ei. Hän ei huomioi minun persoonaani, ei sitten millään. Hän haluaa luikerrella kuin liaani ympärilleni ja tukahduttaa minusta kaiken elämän. Hän ei syö minun tekemää ruokaa koskaan ja tekee niin traumatisoivia temppuja, että minä olen puoli-invalidi! Minä, terve ihminen. Tai olin terve, ennenkuin tuo jyrääminen alkoi.

Minä yritin rakastaa, mutta se ei riittänyt.

Toivoton olo. Minulla on pieni kysta kohdussa ja piti mennä tarkistuttamaan se toukokuussa, mutta olen lykännyt menemistä. Siellä tarkistuksessahan otetaan myös syöpäkoe. Hälläväliä, kun vaan kuolisi pois tästä. Menen kyllä vielä tänä vuonna sinne gynelle, jos mies sen sallii.

Minä en jaksa enää.


 
[/quote]
Minulla on pieni kysta kohdussa ja piti mennä tarkistuttamaan se toukokuussa, mutta olen lykännyt menemistä. Siellä tarkistuksessahan otetaan myös syöpäkoe. Hälläväliä, kun vaan kuolisi pois tästä. Menen kyllä vielä tänä vuonna sinne gynelle, jos mies sen sallii.

Minä en jaksa enää.
[/quote]

Hei...eihän nyt yksi mies ole sen arvoinen! Mieti nyt...jos nyt lähdet kävelemään, sinulla on mahdollisuus saada/löytää vielä vaikka mitä elämäsi aikana, mutta jos jäät hänen luokseen, hän kyllä tosiaan tukahduttaa sinut kokonaan. Noin mustasukkaisesta ja sitovasta miehestä ei kyllä enää kovin helposti "kunnollista" saa, jos vielä aikusella iälläkin on noin heikko itsetunto. Miksi sinun pitäisi sen miehen heikkouden ja epävarmuuden takia kärsiä? Elämässä on niin paljon nähtävää ja koettavaa, että älä anna tämän yhden pilata tätä ainokaista elämääsi...ja mitä pidempään sen miehen takia kärsit, sitä vähemmän aikaa sinulle jää olla onnellinen. Aikaa ei kuitenkaan ole loputtomiin "tuhlattavaksi"...voimia sinne.
:flower:
 

Yhteistyössä