Mieheni on alkoholisti -mitä voin tehdä??

Tänään sen tajusin, olen naimisissa alkoholistin kanssa. Joka ilta juo kaljaa, viikonloppuisin menee korillinen. Ostaa ne vaan pe-su erissä niin ei itsekään pysy mukana laskuissa, vissiin ei itse halua myöntää ongelmaa. Kaljan juonti alkaa kotiin tullessa, raskaan työpäivän päätteeksi; istuu illan keskustelupalstoilla auton rassaukseen liittyen, lukee s-posteja(lähinnä pikkurivoja viestejä kavereiltaan), katsoo telkkaria ja kaikkea tätä tekee olut-tölkki kädessä.(tai nukkuu sohvalla) Ylipainoa tullut puolessa vuodessa viitisentoista kiloa, lopetti silloin nuuskan käytön yli viidentoista vuoden käytön jälkeen. (Nuuskaaminen piti loppua heti kun tulen raskaaksi, mutta siitä ehti kulua yli 6,5 vuotta) Kesällä sairastuin masennukseen liittyen unettomuuteen, lapsettomuuteen(yritetty lasta yli vuosi) ja opiskelustressiin. Hakeuduin juttelemaan ammattiauttajalle ja selvisin siitä. Samaan aikaan mieheni toitotti: tervetuloa minun maailmaan, masentunut jo 10 vuotta, pakotin hänet mukaan ensimmäiselle terapiakäynnille, ei juuri myöntänyt mitään ongelmaa olevan. Näin isänpäivän tienoilla tulee vissiin mieleen herkemmin että miten oma poika kokee oman isänsä? Millaisen esimerkin hän antaa pojallemme? Onko mieheni ansainnut poikaansa? Pitäisikö minun kaikesta huolimatta luovuttaa mieheni suhteen, pelastaa oma ja poikani elämä? Olisiko pojallani parempi elämä ilman kaljaa lipittävää isää, joka ei jaksa mitään harrastaa poikansa kanssa? On niin lihavakin nykyään kaljamahansa vuoksi että pahaa tekee ihan katsoa. Ihmettelee miksei sänkyhommat enää kiinnosta vaikka pojalleni haluaisin sisaren, vuosi sitten asiasta puhuttuamme hänkin halusi, ja itketty on vuoden aikana monet itkut kun ei mitään ole tapahtunut. Itse haluan pitää itsestäni huolta, aiemmin tykkäsin siiderin puolikkaan juoda saunan jälkeen, nyt ei sekään huvita kun toinen vetää saunan jälkeen jo toiseksi viimeistä 6-packista. Eilen illalla viimeksi sanoin hampaita pestessämme; oletko laskenut minkä verran menee olutta viikossa lähiaikoina? Sanoin että yli korillinen viikossa on alkoholismia, enkä halua olla naimisissa alkoholistin kanssa. Sanoinko liikaa tai vääriä asioita? Nalkutus ei auta, sen huomasin nuuskan kanssa, heti kun olin ollut sanomatta asiasta reilun vuoden, se loppui kuin taikaiskusta, omasta tahdostaan, mutta voiko kaljanjuonnista päästä omin voimin eroon? Joku sanoi jossain keskustelussa, samantyyppisessä tilanteessa, että ehkä mies haluaa minun tekevän senkin; päätöksen lapsen kanssa lähdöstä, kun ei sitäkään jaksa itse tehdä, kuten ei kaljan juonnin lopetustakaan. Kun lapseni ystäviä/ heidän vanhempiaan tulee kylään, joudun pyytämään miestäni laittamaan tölkit piiloon ja olemaan juomatta, ettei ihmisille synny "väärä kuva"?? Siis nyt tajusin sen itsekin, tämä kirjoittelu on aika puhdistavaa ja auttaa katsomaan asiaa objektiivisemmin; siis eihän siitä mitään väärää kuvaa tule vaan ihan se oikea! Mieheni on alkoholisti: tarvitsee ammattiapua. Mutta miten saada aikuinen ihminen hoitoon kun ei sen oma äitikään tiedä minkä verran oma poika juo?? Auttakaa hyvät ihmiset, olen ihan liian vähän ehtinyt paneutumaan hänen ongelmiinsa, itselläni ollut myös vaikeaa tuohon jo menneeseen masennukseen liittyen, koulukiireet lopputyön kanssa, pojan harrastukset ja koulu, sukulaisten ja ystävien tapailu, omat urheilut ym.. Hänen ystävänsä jääneet(omasta tahdostaan ja loukattuaan polvensa ei pysty enää harrastamaan sitä joukkuelajia), ei tapaa ystäviään enää, ainoat juttukaverit sukulaisteni miehet, joiden kanssa yleensä menee juomiseksi, vaikkakin sukulaisten miehet todellakin kohtuukäyttäjiä, hyviä, esimerkillisiä isiä. Ennen omisti paljon ystäviä, todella sosiaalinen, piti yhdelle ystävälleen noin vuosi sitten "puhuttelun" alkoholin käytöstä" kun heille oli tulossa toinen lapsi, silloin olin ylpeä hänestä, nyt itsellään kaljaongelma, ei sen parempi ole siis itsekään. Vuosi sitten hänen täytyi lopettaa harrastuksena polvivamman vuoksi, tästä syksystä alkaen käynyt kahdesti alkuviikosta sählyssä veljensä kanssa, iltaisin nostelee puntteja kaljan juonnin, tv:n tuijottelun ja nettisurffailun ohella. Työnsä hoitaa, ei äksyile alkoholin voimalla, itse asiassa on mukavamman oloinen alkoholin kanssa, paremmalla tuulella niin sanotusti, mutta esim. lauantaisin kun tapanamme käydä karkkipäivän karkit hakemassa, on kiire tehdä se heti aamupalan jälkeen(puolen päivän jälkeen, koska nukkuu viikonloppuisin puolille päivin koska menee ainan nukkumaan vasta puolilta öin koska harrastaa kaikkia näitä em ja aamuisin aina väsyttää niin minä herään sitten aina aamuisin poikani kaveriksi) että pääsee taas tissuttelemaan kun autoajelut on hoidettu sille päivälle... Voi voi, olenpas minä kiipelissä.. en halunnut tällaista avioliittoa, en tällaista miestä.. haluan pojalleni kunnon isän, sellaisen joka kuolisi poikansa vuoksi! En sellaista joka ei kykene edes lopettamaan juomista poikansa vuoksi!!

 

valitettavasti olen omin silmin nähnyt nuoren miehen tien vievän kuolemaan juuri tuollaisella elämällä. ulkopuolisten silmin kaikki ihan ok, mutta neljän seinän sisällähän tuo ryypiskely tapahtuukin. Ei "kukaan" jätä juomista jonkun toisen vuoksi kyllä sen lopettamisen täytyy tapahtua siitä syystä että haluaa itse parantua itsensä vuoksi. sanoisin että lähde. ei se ole toisen hylkäämistä tai pulaan jättämistä. et sinä voi ottaa vastuuta aikuisesta ihmisestä joka sen kaljan kittaa. sinun täytyy ottaa vastuu siitä että pojallanne on hyvä elää...turvallinen elää...ja että sinun elämäsi on elämisen arvoista.

 

alkoholistin kanssa eläminen on todella raskasta.viinan himo menee kaiken muun edelle vaikka sitä on vaikea käsittää.siihen ei riitä rakkaus,ei puhuminen,ei mikään.miehesi täytyy itse oivaltaa elämänsä tarkoitus,haluttava itse päästä viinasta.Myös minä sanoisin että on viisainta kun lähdet poikasi kanssa pois.itse olen katsonut isäni ryyppäämistä siskoni kanssa ja voin sanoa että se on lapsesta kuin myös äidistä aika raastavaa.Jaksamista ja voimia uuteen elämään teille!! :hug:

 

Jaksamisia sinulle paljon :hug:

Omasta kokemuksesta, mitä sain isäpuolen kanssa kokea monta vuotta, voin sanoa, että et voi tehdä asialle mitään ellei alkoholisti itse myönnä ongelmaa ja tahdo parantua. Niin kuin edellinen kirjoittaja jo sanoikin.

Asuin vielä kotona ja hän joi viskiä yms. vahvojakin paljon. Käytti vielä masennuslääkkeitä viinan kanssa ja meni niistä sekaisin. Minulla oli likööripullo kerran hyllyssä ja keskellä yötä hän tuli juomaan sen. Välillä oli veressä koko talo ja koira, kun hän oli kaatunut ulkona ja halkaissut päänsä eikä sitä kännissä tajunnut. Putkassa ollut myös.

Tarkoitan vaan, että jos asiat menevät pahaksi niin lapsi kärsii todella paljon. Minäkin, vaikka olin jo teini-ikäinen. Hänellä myös kaksi omaa lasta ja nuoremmalla tuli ongelma.. jahtasi toista sisarusta mm. puukolla kotona yms.

Voithan kokeilla käydä puhumassa esim. perheasiain neuvottelukeskuksessa tai a-klinikalla. He voivat kertoa asiantuntijana mitä voisi tehdä. Kaikki ei välttämättä ole vielä menetetty. Ja saat sieltä ainakin tukea tilanteeseen.