mieheni pettää

  • Viestiketjun aloittaja epätoivoinen
  • Ensimmäinen viesti
kristus
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.05.2007 klo 08:46 saanti maksaa kirjoitti:
Kun mies pettää sen on anteeksiantamatonta - näin on.

Kun nainen pettää hän on ajautunut tunteidensa vietäväksi tai syvästi ja romanttisesti rakastunut. Häntä ei voi siitä syyttää. - ja NÄIN ON.

Kun tällaista tapahtuu niin AINA naine pitää lapset ja
mies maksaa vähintään 10 vuotta naiselle
palkkaa siitä että joskus sai tältä.

:LOL: :LOL: :LOL:
Mitä palkkaa? Luuletko että lapset elävät pyhällä hengellä,ilman vaatteita ja ruokaa?! Mene kotiasi äidin helmoihin kasvamaan äläkä puutu joka kirjoitukseen!!!
 
Itse kasvoin perheessä, jossa isä kulki työssä toisella paikkakunnalla. Ja vehtasi toisten naisten kanssa, useamman kerran. Ja äitini, joka oli kerran luvannut rakastaa, niin myötä kuin vastamäessä, antoi aina anteeksi. Ei ollut lapsen korville kivaa kuunneltavaa vanhempien riidat kyseisestä asiasta. Meillä isä syytti myös äitiä, että äitini oli syypää hänen syrjähyppyihinsä.
Nyt kun aikuisena ollaan juteltu äidin kanssa kyseisistä asioista. Hän sanoo " ettei niitä voi unohtaa ikinä, vaikka kuinka yrittää. Ja luottamusta on vaikea saada kokonaan takaisin, koska se joku muistuttaa sisällä aina tapahtuneesta."
Onneksi, liitto päättyi kuitenkin aikaa sitten eroon. Nyt äitini on oppinut arvostamaan itseään ja ymmärtänyt, että sinisilmäisyydellekkin on rajansa. Mutta ikuisen katkeruuden kuuleen hänen puheestaan.

Itse en hyväksy pettämistä, eikä myöskään puolisoni. Toivon vain etteivät omat lapseni tarvitse käydä samaa elämänkoulua, kuin itse olen joutunut kokemaan.
 
Mieheni petti ja jäi kiinni. Molempien piti katsoa peiliin ja miettiä mitä todella halusimme. Jatkoimme yhdessä. Olemme asiasta puhuneet paljon (vaikka mies ei aiheesta pidäkkään). Voin sanoa, että luottamuksen voi saada takaisin. Ja parisuhteesta voi tulla paljon parempi mitä se oli ennen pettämistä. Ja korostan sanaa voi. Meillä kävi niin. En kadu että jäin mieheni rinnalle.
 
Tiedän tunteen
Mieheni jäi muutama kuukausi sitten kiinni useita vuosia kestäneestä seksisuhteesta toisen naisen kanssa. Olin luottanut häneen täysin. Meilläkin on kaksi lasta 2,5-vuotias ja kohta 1-vuotias. Tämä toinen suhde oli alkanut jo ennen meidän lasten syntymää ja jatkunut sitten melkein näihin päiviin. Alkujärkytys oli todella rankka ja tiedän nyt olleeni aluksi täydellisessä shokkitilassa. Ensimmäisinä päivinä jopa naurahtelin tapahtuneelle ja minusta tuntui jotenkin kuin se ei koskettaisi minua millään tavalla. Mutta sitten se tuska iskee. Tunteet vaihtelevat vihasta ja halveksunnasta suruun ja epätoivoon, rakkauden tunteetkin ovat tietenkin mukana (ihme kyllä). En oikeastaan muista viimeisistä kuukausista paljon mitään. Vieläkään en tiedä pystymmekö jatkamaan yhdessä. Meillä ei ole kuvioissa sentään raskaana olevaa toista naista, luulin että tätä pahempaa #&%?$!*ä ei olekaan.
 
hoh hoh
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.05.2007 klo 12:46 kristus kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.05.2007 klo 08:46 saanti maksaa kirjoitti:
Kun mies pettää sen on anteeksiantamatonta - näin on.

Kun nainen pettää hän on ajautunut tunteidensa vietäväksi tai syvästi ja romanttisesti rakastunut. Häntä ei voi siitä syyttää. - ja NÄIN ON.

Kun tällaista tapahtuu niin AINA naine pitää lapset ja
mies maksaa vähintään 10 vuotta naiselle
palkkaa siitä että joskus sai tältä.

:LOL: :LOL: :LOL:
Mitä palkkaa? Luuletko että lapset elävät pyhällä hengellä,ilman vaatteita ja ruokaa?! Mene kotiasi äidin helmoihin kasvamaan äläkä puutu joka kirjoitukseen!!!
Kristus hoi ei se nyt noinkaan mene sulla on outo käsitys asiasta oletko katkera kenties jostakin?puhees ainakin juontaa sen.
kyllä se äiti/nainenkin on yhtä syyllinen pettäessään kun mieskin,ei naisella ole mitään oikeutta pettämiseen ja hyväksyntään siitä sen enempiä kuin miehelläkään.ite olen kerran pettänny ja tiedän ettei sitä saa anteeksi äitikään niin vaan ite en pysty ensinnäkään antamaan itselleni anteeksi sitä yhtä ja ainoaa kertaa joloin petin!! kaikki me tehdään virheitä toiset vaan tekee uudelleen ja uudelleen ja kai heillä on siihen sitten syynsä joita me muut ei voida arvostella.
 
ap epätoivoinen
Aikaa on mennyt jo tovi alkujärkytyksestä, mutta en todellakaan osaa ajatella mitä pitäis tehdä...
Tässä ainakin vielä samassa osoitteessa asutaan, tiedä sitten kauanko.

Mieheni ei halua olla tekemisessä tämän toisen naisen tulevan lapsen suhteen. On jo kauan aikaa sanonut ettei halua edes nähdä. Mutta tämäkin asia voi muuttua tietenkin tulevaisuudessa, ja kun varmuus isyydestä on tullut...

Välillä todella ahdistaa, ja paljon. Välillä on päiviä etten ajattele koko asiaa.
Tämä toinen nainen nyt vaan sattuu lähetteleen minulle aika ajoin viestejä... yrittää näillä viesteillä saada minut hylkäämään mieheni, jotta hän saisi hänet.

On ihanaa lukea teidän kannustavia viestejä, ja muiden "kokemuksia". Kiitos niistä oikein paljon!

Ehkä tässä menee vielä muutama hetki tosiaan, kunnes tajuaa oikeesti, mitä on tapahtunut. Ja tiedän ehkä mitä pitäisi tehdä sitten.
 
Mima75
:hug: Voimia arkeen ja tulevaan! Ei ole helppoa sinulla tällä hetkellä.

Ihminen on erehtyväinen ja inhimmillinen. Pettäminen on kamalaa, vaikka se ei merkitsisi mitään, se on hirmuteko petettyä kohtaan. Aika ei paranna haavoja, vaan ihminen joutuu tekemään töitä sen eteen, että haavojen kanssa voi elää. Että niistä voi oppia.

Tuntuuko sinusta hyvältä se, ettei miehesi halua nähdä lastaan (jos se on miehesi...)? Lapsen kannalta se kuulostaa kamalalta. Ymmärrän, ettei omassa tuskassa ja surussa pysty ajattelemaan syntymätöntä, toisen naisen lasta.

Sinun ratkaisusi on sinulle se oikea!
 
kristus
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.05.2007 klo 12:23 hoh hoh kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.05.2007 klo 12:46 kristus kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.05.2007 klo 08:46 saanti maksaa kirjoitti:
Kun mies pettää sen on anteeksiantamatonta - näin on.

Kun nainen pettää hän on ajautunut tunteidensa vietäväksi tai syvästi ja romanttisesti rakastunut. Häntä ei voi siitä syyttää. - ja NÄIN ON.

Kun tällaista tapahtuu niin AINA naine pitää lapset ja
mies maksaa vähintään 10 vuotta naiselle
palkkaa siitä että joskus sai tältä.

:LOL: :LOL: :LOL:
Mitä palkkaa? Luuletko että lapset elävät pyhällä hengellä,ilman vaatteita ja ruokaa?! Mene kotiasi äidin helmoihin kasvamaan äläkä puutu joka kirjoitukseen!!!
Kristus hoi ei se nyt noinkaan mene sulla on outo käsitys asiasta oletko katkera kenties jostakin?puhees ainakin juontaa sen.
kyllä se äiti/nainenkin on yhtä syyllinen pettäessään kun mieskin,ei naisella ole mitään oikeutta pettämiseen ja hyväksyntään siitä sen enempiä kuin miehelläkään.ite olen kerran pettänny ja tiedän ettei sitä saa anteeksi äitikään niin vaan ite en pysty ensinnäkään antamaan itselleni anteeksi sitä yhtä ja ainoaa kertaa joloin petin!! kaikki me tehdään virheitä toiset vaan tekee uudelleen ja uudelleen ja kai heillä on siihen sitten syynsä joita me muut ei voida arvostella.
En tarkoittanut pettämistä vaan sitä että mies maksaa naiselle palkkaa että on saanut #&%?$!* tätä! Jäi lapsi sitten kummalle tahansa niin ei se eläminen ilmaista ole!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.05.2007 klo 22:43 ap epätoivoinen kirjoitti:
Aikaa on mennyt jo tovi alkujärkytyksestä, mutta en todellakaan osaa ajatella mitä pitäis tehdä...
Tässä ainakin vielä samassa osoitteessa asutaan, tiedä sitten kauanko.

Mieheni ei halua olla tekemisessä tämän toisen naisen tulevan lapsen suhteen. On jo kauan aikaa sanonut ettei halua edes nähdä. Mutta tämäkin asia voi muuttua tietenkin tulevaisuudessa, ja kun varmuus isyydestä on tullut...

Välillä todella ahdistaa, ja paljon. Välillä on päiviä etten ajattele koko asiaa.
Tämä toinen nainen nyt vaan sattuu lähetteleen minulle aika ajoin viestejä... yrittää näillä viesteillä saada minut hylkäämään mieheni, jotta hän saisi hänet.

On ihanaa lukea teidän kannustavia viestejä, ja muiden "kokemuksia". Kiitos niistä oikein paljon!

Ehkä tässä menee vielä muutama hetki tosiaan, kunnes tajuaa oikeesti, mitä on tapahtunut. Ja tiedän ehkä mitä pitäisi tehdä sitten.
Sillä naisella ei ole mitään oikeutta kirjoitella sinulle, se pitää saada loppumaan. Älä lue viestejä, mitä hän kirjoittaa.

Petettyä luottamusta ei tule koskaan saamaan takaisin, pelko ja ahdistus seuraa läpi elämän. Tää on fakta.

Muista, että lapsi on syytön aikuisten tekoihin ja tarvitsee perheen, myös sen isän. Paras ratkaisu olisi, että miehesi kantaisi vastuunsa myös tämän lapsen suhteen, vaikka se sinusta nyt tuntuu kamalalta ajatukselta. Lapsi ei saa olla aikuisten kiistakapulana.

Sinä et voi päättää miehesi puolesta asioita, hän tekee kuten hänen luonteensa ja omatuntonsa sanoo. Ei varmaan tarvitse sanoa, että keskustelun paikka taitaa olla. Älä lankea lupauksiin, vain aika näyttää miksi miehessä on.

Elämä on välillä #&%?$!*, mutta et ole ainoa joka on kärsinyt. Kyllä meitä kuitenkin löytyy.
 
korjaus
\
Alkuperäinen kirjoittaja 07.05.2007 klo 09:25 KolmeKertaa kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.05.2007 klo 22:43 ap epätoivoinen kirjoitti:
Aikaa on mennyt jo tovi alkujärkytyksestä, mutta en todellakaan osaa ajatella mitä pitäis tehdä...
Tässä ainakin vielä samassa osoitteessa asutaan, tiedä sitten kauanko.

Mieheni ei halua olla tekemisessä tämän toisen naisen tulevan lapsen suhteen. On jo kauan aikaa sanonut ettei halua edes nähdä. Mutta tämäkin asia voi muuttua tietenkin tulevaisuudessa, ja kun varmuus isyydestä on tullut...

Välillä todella ahdistaa, ja paljon. Välillä on päiviä etten ajattele koko asiaa.
Tämä toinen nainen nyt vaan sattuu lähetteleen minulle aika ajoin viestejä... yrittää näillä viesteillä saada minut hylkäämään mieheni, jotta hän saisi hänet.

On ihanaa lukea teidän kannustavia viestejä, ja muiden "kokemuksia". Kiitos niistä oikein paljon!

Ehkä tässä menee vielä muutama hetki tosiaan, kunnes tajuaa oikeesti, mitä on tapahtunut. Ja tiedän ehkä mitä pitäisi tehdä sitten.
Sillä naisella ei ole mitään oikeutta kirjoitella sinulle, se pitää saada loppumaan. Älä lue viestejä, mitä hän kirjoittaa.

Petettyä luottamusta ei tule koskaan saamaan takaisin, pelko ja ahdistus seuraa läpi elämän. Tää on fakta.

Muista, että lapsi on syytön aikuisten tekoihin ja tarvitsee perheen, myös sen isän. Paras ratkaisu olisi, että miehesi kantaisi vastuunsa myös tämän lapsen suhteen, vaikka se sinusta nyt tuntuu kamalalta ajatukselta. Lapsi ei saa olla aikuisten kiistakapulana.

Sinä et voi päättää miehesi puolesta asioita, hän tekee kuten hänen luonteensa ja omatuntonsa sanoo. Ei varmaan tarvitse sanoa, että keskustelun paikka taitaa olla. Älä lankea lupauksiin, vain aika näyttää miksi miehessä on.

Elämä on välillä #&%?$!*, mutta et ole ainoa joka on kärsinyt. Kyllä meitä kuitenkin löytyy.
Ja höpsistä suoraansanottuna. Tuo ei ole mikään yleispätevä fakta todellakaan! Se on sinun oma kokemuksesi ja muilla voi olla toisenlaisia kokemuksia.

Petetyn luottamuksen voi saada takaisin. Aikaa se vaatii, mutta on väärin tuomita etukäteen että sitä ei missään tapauksessa saisi koskaan takaisin.
 
Tuntuu hirveälle lukea näitä tekstejä, kun huomaa, miten paljon näitä ongelmia on, vaikka toisaalta täältä saa sitä erittäin kaivattua tukea ja on ihana lukea, miten muut ovat asioitaan selvittäneet.
Olen itsekin nimittäin samantyylisessä tilanteessa, olen raskaana viidennellä kuulla, olemme miehen kanssa olleet naimisissa 1v (10v yhdessä) ja nyt olen saanut selville, että mieheni pettää minua. Mieheni on käyttäytynyt omituisesti reilun kuukauden ja sitten kuulin eräänä iltana hänen kuiskuttelevan puhelimeen. Sen jälkeen olekin huomannut näitä omituisuuksia enemmän. Hänen puhelimestaan löysin sitten viestin, joka oli toiselta naiselta. Aluksi luulin, että se olisi vasta puhelinasteella, mutta nyt tiedän, että hän käy tapaamassa naista toisella paikkakunnalla. Tänään hän valehteli jääneensä töihin, mutta kun sinne soitin, sanottiin, että hän on jo lähtenyt.
Tämä on aivan hirveää. Meillä on varmaan ulkopuolisen silmin täydellinen suhde. Vakaa elintaso, hyvä ystäväpiiri (pariskuntia, joista monelle tullut vauvoja viime aikoina tai ovat raskaana), uusi oma asunto. Ja näin luulin minäkin. Ajattelin, että meillä on kaikki hyvin ja odotamme yhdessä innolla vauvaperheen arkea.
Mutta ei..
Mieheni ei ole pettämisestä mitään sanonut, valehtelee vain. Itse en uskalla asiaa esille tuoda, pelkään, että hän tämän jälkeen jättää minut kokonaan. Minä en halua erota. Enkä kestä tätä tilannetta ja pitäisi vielä jaksaa iloita vauvasta. Pelkään että vahingoitan tätä lasta jotenkin, kun minulla on maha koko ajan sekaisin ja olen hermoheikko ja itkettää.
En oikein koe voivani tästä kenellekään kertoa, sillä kaikki kaverini ovay oikeastaan pariskuntatuttuja, ja tuntuu pahalle katsoa heidän onneaan, kun itsellä menee huonosti.
Pelkään niin paljon yksin jäämistä. Rakastan miestäni edelleen paljon.
Mitä te oikein tekisitte?
 
Pakko selvittää
\
Alkuperäinen kirjoittaja 11.05.2007 klo 15:39 Heinä kirjoitti:
Tuntuu hirveälle lukea näitä tekstejä, kun huomaa, miten paljon näitä ongelmia on, vaikka toisaalta täältä saa sitä erittäin kaivattua tukea ja on ihana lukea, miten muut ovat asioitaan selvittäneet.
Olen itsekin nimittäin samantyylisessä tilanteessa, olen raskaana viidennellä kuulla, olemme miehen kanssa olleet naimisissa 1v (10v yhdessä) ja nyt olen saanut selville, että mieheni pettää minua. Mieheni on käyttäytynyt omituisesti reilun kuukauden ja sitten kuulin eräänä iltana hänen kuiskuttelevan puhelimeen. Sen jälkeen olekin huomannut näitä omituisuuksia enemmän. Hänen puhelimestaan löysin sitten viestin, joka oli toiselta naiselta. Aluksi luulin, että se olisi vasta puhelinasteella, mutta nyt tiedän, että hän käy tapaamassa naista toisella paikkakunnalla. Tänään hän valehteli jääneensä töihin, mutta kun sinne soitin, sanottiin, että hän on jo lähtenyt.
Tämä on aivan hirveää. Meillä on varmaan ulkopuolisen silmin täydellinen suhde. Vakaa elintaso, hyvä ystäväpiiri (pariskuntia, joista monelle tullut vauvoja viime aikoina tai ovat raskaana), uusi oma asunto. Ja näin luulin minäkin. Ajattelin, että meillä on kaikki hyvin ja odotamme yhdessä innolla vauvaperheen arkea.
Mutta ei..
Mieheni ei ole pettämisestä mitään sanonut, valehtelee vain. Itse en uskalla asiaa esille tuoda, pelkään, että hän tämän jälkeen jättää minut kokonaan. Minä en halua erota. Enkä kestä tätä tilannetta ja pitäisi vielä jaksaa iloita vauvasta. Pelkään että vahingoitan tätä lasta jotenkin, kun minulla on maha koko ajan sekaisin ja olen hermoheikko ja itkettää.
En oikein koe voivani tästä kenellekään kertoa, sillä kaikki kaverini ovay oikeastaan pariskuntatuttuja, ja tuntuu pahalle katsoa heidän onneaan, kun itsellä menee huonosti.
Pelkään niin paljon yksin jäämistä. Rakastan miestäni edelleen paljon.
Mitä te oikein tekisitte?
Ihan hirveä tilanne sinulla! Piehesi on täysi...sanonko mikä. Mutta, kyllä teidän on pakko selvittää jossain vaiheessa asianne. Et kai aio polkea itsekunnioitustasi maan rakoon?

Muista kuitenkin rakastaa vauvaasi, hän on aivan viaton ja avuton. Vaikka lapsesta on paljon työtä, on sitä iloa monin verroin enemmän. Lapset kasvavat ja varttuvat niin nopeasti.

Sinulla on todennäköisesti riski ssaada synnytyksen jälkeinen masennus, koska raskauden aikana on tapahtunut noin ikäviä. jos niin ikävästi käy, keskustele rohkeasti esim. th:n kanssa asiasta. Jos asioita jää hautomaan ihan yksikseen, paha olo vain kasvaa ja tulee ahdistuneeksi.

Voimia sinulle :hug: ja toivottavasti ku.sipäinen ukkosi saa vielä sitä mitä on tilannutkin!!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 11.05.2007 klo 15:39 Heinä kirjoitti:
Tuntuu hirveälle lukea näitä tekstejä, kun huomaa, miten paljon näitä ongelmia on, vaikka toisaalta täältä saa sitä erittäin kaivattua tukea ja on ihana lukea, miten muut ovat asioitaan selvittäneet.
Olen itsekin nimittäin samantyylisessä tilanteessa, olen raskaana viidennellä kuulla, olemme miehen kanssa olleet naimisissa 1v (10v yhdessä) ja nyt olen saanut selville, että mieheni pettää minua. Mieheni on käyttäytynyt omituisesti reilun kuukauden ja sitten kuulin eräänä iltana hänen kuiskuttelevan puhelimeen. Sen jälkeen olekin huomannut näitä omituisuuksia enemmän. Hänen puhelimestaan löysin sitten viestin, joka oli toiselta naiselta. Aluksi luulin, että se olisi vasta puhelinasteella, mutta nyt tiedän, että hän käy tapaamassa naista toisella paikkakunnalla. Tänään hän valehteli jääneensä töihin, mutta kun sinne soitin, sanottiin, että hän on jo lähtenyt.
Tämä on aivan hirveää. Meillä on varmaan ulkopuolisen silmin täydellinen suhde. Vakaa elintaso, hyvä ystäväpiiri (pariskuntia, joista monelle tullut vauvoja viime aikoina tai ovat raskaana), uusi oma asunto. Ja näin luulin minäkin. Ajattelin, että meillä on kaikki hyvin ja odotamme yhdessä innolla vauvaperheen arkea.
Mutta ei..
Mieheni ei ole pettämisestä mitään sanonut, valehtelee vain. Itse en uskalla asiaa esille tuoda, pelkään, että hän tämän jälkeen jättää minut kokonaan. Minä en halua erota. Enkä kestä tätä tilannetta ja pitäisi vielä jaksaa iloita vauvasta. Pelkään että vahingoitan tätä lasta jotenkin, kun minulla on maha koko ajan sekaisin ja olen hermoheikko ja itkettää.
En oikein koe voivani tästä kenellekään kertoa, sillä kaikki kaverini ovay oikeastaan pariskuntatuttuja, ja tuntuu pahalle katsoa heidän onneaan, kun itsellä menee huonosti.
Pelkään niin paljon yksin jäämistä. Rakastan miestäni edelleen paljon.
Mitä te oikein tekisitte?
Miehesi ehkä säihkähti vauvan tuloa, se kun on lopullista. Hän eio ehkä lopulta ollut valmis siihen vaikka olisikin ollut suostuvainen hankintaan.

Fakta on, että mies pettää sinua ja erittäin pahana aikana. Sinä et ehkä halua jättää häntä, mutta mitä hän haluaa? Ja kenen kanssa.

Kamalaa, jos ei ole ketään, kenelle purkautua. Voimia sinulle.
 
ap epätoivoinen
Niin kauan kuin uskaltaa antaa asioiden mennä omalla painollaan, niin meillä kaikki on hyvin...
Ahdistus on välillä todella raastavaa, vaikka osataan puhua huutamatta. Mieheni tosin kätkee oman pahanolonsa tietokoneeseen ja telkkariin. Näin oli myös tuon puolenvuoden pettämisen ajan...
Välillä oikein sapettaa kun en vaan ottanut asioista kunnolla selvää. Kysyin mieheltäni, olisiko hän jäänyt kiinni aikaisemmin, jos olisin lukenut hänen viestejään esim.? Tähän hän vastasi et kyllä varmaan. Miksi en siis ollut lukenut, koska luotin häneen, enkä halunnut tutkia toisen puhelinta...
Olemme nyt päättäneet, että mieheni muuttaa vähäksi aikaa pois yhteisestä kodista, jotta voimme molemmat ajatella asioita, tosin en oikein pitänyt tätä hyvänä ideana aluksi, mutta anoppi tarjoutui pojalleen yösijan hankkimaan, niin kaippa se sitten on parempi, et ajatellaan asioita eriosoitteissa..

Tsemppiä sinulle heinä muistinkohan oikein nikkisi. Toivon, että teillä asiat kääntyy prhaimpaan suuntaan.

 
Hei, aloittaja! Luin ketjua vasta nyt. En ole seurannut näitä palstoja kovin aktiivisesti. Tuli kuitenkin kiire kirjoittaa. Heti ensi sanoikseni sanoisin sulle ja muille samantyyppisessä tilanteessa oleville, että ei ehkä sittenkään kannata jättää liittoa sikseen. Ei kannata antaa niin helpolla periksi, jos jotain on pelastettavissa. Ihan tosi! Aloittaja, jos nyt muutatte erillenne, voit menettää miehesi lopullisesti. Tuo on juuri se tilanne, mitä toinen nainen on toivonutkin ja käyttää hyväkseen.

Ja nyt, ei kannata hermostua, mutta sanon tämän ex-toisen naisen ominaisuudessa. Mulla OLI miessuhde varattuun kolmen lapsen isään. Rouva tuskin sai koskaan sitä selville ja parempi niin. Olemme edelleen kuulolla, eli joskus silloin tällöin laitamme viestejä, mitä elämään kuuluu. Mutta en enää tapaa häntä, koska olen tavannut miehen, jota en voisi kuvitellakaan pettäväni. Naimisissa ollaan jne. Tuo edellinen suhde ukkomieheen opetti kyllä miehistä paljon. Mies hehkutti rakkauttaan, mutta ei halunnut erota "lasten takia". Hyvä niin. Kuulostaa ehkä kummalliselta, mutta juuri siksi tätä miestä kunnioitin. Jossain vaiheessa minäkin odotin, että hän eroaisi sittenkin, mutta onneksi sitä vaihetta ei pitkään kestänyt... :)
 
No, juuri sen jälkeen, kun viimeksi tänne kirjoitin, mieheni kertoi toisesta naisesta. Sanoi, että sitä on jatkunut 3-4kk. Sanoi, että hänellä on voimakkaita tunteita tätä naista kohtaan. Niin voimakkaita, että hänen tunteensa tätä vauvaa kohtaan jäävät toiseksi. Sanoi, että hänestä tuntuu, että hänen täytyy laittaa oma onnensa tämän vauvan edelle. Minä kun olen yrittänyt hänelle sanoa, että tämä vauva ja minä tarvitsemme häntä ja että nyt on tällainen ihme on syntymässä, niin hän antaisi itselleen mahdollisuuden kokea ihmeen ja tunteen, kun saa olla vauvan lähellä ja hoitaa häntä.
Ja sitten vielä paljastui, että tämä toinen nainen on myös naimisissa, ollut 10v ja hänellä on miehensä kanssa kaksi parivuotiasta lasta!
Tilanne on minulle käsittämätön ja sietämätön. Kertokaa minulle, kuinka joku nainen voi toiselle äidille näin tehdä. Eikö hänen pitäisi ainakin ymmärtää, kuinka paljon miestäni tällä hetkellä tarvitsen ja minkälainen onni miestäni odottaa. eikö hänen pitäisi sen verran ajatella, kun itsekin on kokenut raskauden ja lapsen syntymän ja saanut pitää miestänsä lähellä.
Minun on myös vaikea käsittää, kuinka joku voi olla näin tunteeton, kuinka joku voi sanoa, että omat tunteet menevät pienen lapsen edelle? Ettei välttämättä ole edes halukas antamaan sitä mahdollisuutta, että vauva saattaisi herättää hänessä tunteita, joita ei tällä hetkellä osaa ajatella.
Viikonloppu oli piinaava. Minä en mahda sille mitään, että rakastan miestäni niin paljon, että olen valmis tekemään mitä vaan, jotta saan pitää hänet ja saan olla jakamassa hänen kanssaa sen, minkä olemme aloittaneet.
Kertokaa, mitä tämän toisen naisen mielessä liikkuu? itse, kun en voi milään ymmärtää häntä.
 
vieras minäkin
Minulla aika vastaava tilanne. Miehelläni oli seurustelusuhde (onneksi eivät sentään ehtineet sänkyyn asti) parin kuukauden ajan ennen toisen lapsemme syntymää työkaverinsa, eronneen naisen, kanssa. Tämä toinen nainen oli yh ja oman miehensä jättämä (omalla miehellä oli muita naisia). Tämä nainen käytti sitten miestäni "olkapäänä" ja siinä sivussa vokotteli häntä kaikenlaiseen mm. keromalla, kuinka joutuu hakemaan korviketta seksin puutteelle salilta... Tyhmä mies tietysti kun ryhtyy moiseen ja lankeaa noin helppoon, mutta mietin myös, onko toinen nainen todella toiselle susi, kun saattaa tehdä noin, vaikka tiesi, että minä olen viimeisilläni raskaana.
Toinen lapsemme syntyi äkkiä etuajassa ja edeltä suunnitellut hoitokuviot esikoiselle pettivät... ja tämä nainen tarjoutui hoitamaan esikoistamme. En tiennyt suhteesta, vain että hän on työkaveri, joten synnytystuskissani suostuin. Ja sinä iltana, lapsemme synnyttyä, kun mieheni haki esikoista hoidosta, nämä kaksi olivat sitten tunnustaneet rakkauttaan toisilleen, mutta olleet "niin hyviä ja uhrautuvaisia ja selkärankaisia", kun minä ja lapset tässä tilanteessa vielä tarvitsemme isiä, niin on tehtävä, mikä on oikein. Minulle asiasta sitten kerrottiin sinä päivänä kun tulin sairaalasta kotiin uuden vauvan kanssa. Olipa kiva kotiinpaluu.
Mutta pahinta on se, että suhde ei katkennut siihen, vaan he ylläpitivät tuota "viatonta ja tärkeää ystävyyttä" vielä yli puoli vuotta ("viattomaan" ystävyyteen kuului siis mm. keskustelut siitä, onko mieheni varma, ettei kadu myöhemmin jos valitsee minut eikä tuota toista naista).
Tämä aika on ollut hemmetin rankkaa, mutta olen halunnut säilyttää avioliittoni ja ollut valmis tekemään mitä tahansa sen eteen... ja nyt luulen, että vihdoin risukasaan paistaa aurinko, sillä mieheni puheista päätellen hän alkaa vihdoin tajuta, kuinka suuresti hän on minua loukannut, ja riistänyt onnen ajasta, jonka olisi pitänyt olla ihana muisto tulevina vuosina. Ja vihdoin hän alkaa tajuta myös sen, kuinka väärin oli jatkaa tuota "ystävyydeksi" naamioitua seurustelua ja pitää yllä petosta. Ja onneksi näin, sillä minä olen saavuttanut jaksamiseni pään ja totesin miehelleni, että en jaksa enää yksin pelastaa tätä avioliittoa, että jos hän haluaa lähteä, niin lähtekööt (vaikka rakastan häntä yhä).
Niin että nyt meillä sitten jatketaan eteenpäin näistä lähtökohdista. Suota olisi ollut tarvottavana niin hurjasti paljon vähemmän, jos homma olisi saatu poikki heti. Nyt loukkausta ja minun ihmisarvoni polkemista lisää huomattavasti se, että "tunnustamisen" jälkeenkään minun tuskani ja tunteeni eivät merkinneet mitään tuon toisen naisen "selviämisen" ja hänen "ystävyytensä" säilyttämisen rinnalla.
Mutta mitään neuvoja en osaa antaa... itsekin pelkäsin, kun mies oli ihan tunteidensa huumassa, että hän tekisi järkensä ja omantuntonsa vastaisesti ja jättäisi meidät, jos kovistelisin häntä liiaksi. Toisaalta se olisi saattanut täräyttää hänet järkiinsä jo aiemmin... tai sitten ei. En tiedä. Nyt koetan iloita siitä, että mitään ei ole lopullisesti menetetty (paitsi tuo kallisarvoinen aika heti toisen lapsemme syntymän jälkeen) ja meillä on vielä mahdollisuus yrittää yhdessä korjata tehtyä vahinkoa.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 14.05.2007 klo 10:16 Heinä kirjoitti:
No, juuri sen jälkeen, kun viimeksi tänne kirjoitin, mieheni kertoi toisesta naisesta. Sanoi, että sitä on jatkunut 3-4kk. Sanoi, että hänellä on voimakkaita tunteita tätä naista kohtaan. Niin voimakkaita, että hänen tunteensa tätä vauvaa kohtaan jäävät toiseksi. Sanoi, että hänestä tuntuu, että hänen täytyy laittaa oma onnensa tämän vauvan edelle. Minä kun olen yrittänyt hänelle sanoa, että tämä vauva ja minä tarvitsemme häntä ja että nyt on tällainen ihme on syntymässä, niin hän antaisi itselleen mahdollisuuden kokea ihmeen ja tunteen, kun saa olla vauvan lähellä ja hoitaa häntä.
Ja sitten vielä paljastui, että tämä toinen nainen on myös naimisissa, ollut 10v ja hänellä on miehensä kanssa kaksi parivuotiasta lasta!
Tilanne on minulle käsittämätön ja sietämätön. Kertokaa minulle, kuinka joku nainen voi toiselle äidille näin tehdä. Eikö hänen pitäisi ainakin ymmärtää, kuinka paljon miestäni tällä hetkellä tarvitsen ja minkälainen onni miestäni odottaa. eikö hänen pitäisi sen verran ajatella, kun itsekin on kokenut raskauden ja lapsen syntymän ja saanut pitää miestänsä lähellä.
Minun on myös vaikea käsittää, kuinka joku voi olla näin tunteeton, kuinka joku voi sanoa, että omat tunteet menevät pienen lapsen edelle? Ettei välttämättä ole edes halukas antamaan sitä mahdollisuutta, että vauva saattaisi herättää hänessä tunteita, joita ei tällä hetkellä osaa ajatella.
Viikonloppu oli piinaava. Minä en mahda sille mitään, että rakastan miestäni niin paljon, että olen valmis tekemään mitä vaan, jotta saan pitää hänet ja saan olla jakamassa hänen kanssaa sen, minkä olemme aloittaneet.
Kertokaa, mitä tämän toisen naisen mielessä liikkuu? itse, kun en voi milään ymmärtää häntä.
Valitettavasti kuulostaa siltä, että miehesi on valintansa tehnyt. On myös helpompi "kieltää" lapsi, kuin ajatella tunteella.

Mikä lie tämän toisen naisen avioliiton tilanne.

Ala raakentaa mielessäsi omaa elämää lapsen kanssa. Nykyinen mies ei siihen kuulu.

Elelleen epäilen, että mies ei ollutkaan valmis kaikeen siihen, mihin ryhdyitte, siis avioliittoon ja lapseen. Olisiko kuitenkin tehnyt ne, kun tapaan kuului, olette olleet kauan yhdessä, ja muuta ei tiedossa? Kuulostaa julmalta, mutta kovin suuria tunteita hänellä ei ilmeisesti ollut pelissä, muutoin ei olisi tällainen tulos.

Todella voimia sinulle.
 
Minun on vaan niin vaikea luopua miehestäni. En osaa ajatella elämää ilman häntä. Hän on kaikkea mitä olen miehestä toivonut, vaikkakin nyt tuli tämä tilanne.
Minua pelottaa niin paljon, kuinka pärjään vastasyntyneen kanssa, kun on kavereiden lapsenhoitoa katsonut ja se tuntuu välillä niin työntäyteiselle kahdelta vanhemmalta, niin miten minä pärjään yksin?
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 14.05.2007 klo 15:22 Heinä kirjoitti:
Minun on vaan niin vaikea luopua miehestäni. En osaa ajatella elämää ilman häntä. Hän on kaikkea mitä olen miehestä toivonut, vaikkakin nyt tuli tämä tilanne.
Minua pelottaa niin paljon, kuinka pärjään vastasyntyneen kanssa, kun on kavereiden lapsenhoitoa katsonut ja se tuntuu välillä niin työntäyteiselle kahdelta vanhemmalta, niin miten minä pärjään yksin?
No, mies on nyt osittanut muutakin kuin rakastettavia puolia...Oliko teillä aiempia suhteita?

Pärjäät varmasti hyvin yksin yhden lapsen kanssa. Sääli käy erityisesti lasta, joka tavallaan jää ilman isää.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 14.05.2007 klo 15:22 Heinä kirjoitti:
Minun on vaan niin vaikea luopua miehestäni. En osaa ajatella elämää ilman häntä. Hän on kaikkea mitä olen miehestä toivonut, vaikkakin nyt tuli tämä tilanne.
Minua pelottaa niin paljon, kuinka pärjään vastasyntyneen kanssa, kun on kavereiden lapsenhoitoa katsonut ja se tuntuu välillä niin työntäyteiselle kahdelta vanhemmalta, niin miten minä pärjään yksin?
Nyt sinun täytyy löytää itsekunnioituksesi, Heinä. Mies on tehnyt hyvin, hyvin pahasti sinua ja lasta kohtaan, hän ansaitsee kuulla surusi ja raivosi.

Mielestäni miehesi ei sinua ansaitse tehtyään näin! Puhuit aiemmin yrittäneesi vedota mieheen lapsen kautta. Entä sinä?! Hänen täytyy olla suhteessa kanssasi siksi, että haluaa olla koko maailmassa sinun -ja vain sinun- kanssasi! Vain lapsen takia ei koskaan saa liittoon jäädä!

Vaikka haluaisit hyvässä sovussakin erota, minusta on tärkeää, että jossakin vaiheessa ne pohjimmaiset tunteet nousevat pintaan ja purkautuvat ulos. Ymmärrän, että kuulostaa pahalta, jos sanon että raivoa, mutta kun mielestäni ne pettymyksen ja kiukun syvimmätkin tunteet saa näyttää ja ne todellakin myös auttavat eteenpäin, antavat sinulle sysäyksen. Älä missään tapauksessa anele miestäsi enää vaan suuntaa, kaikesta kivusta huolimatta nyt katse eteenpäin niin paljon kuin pystyt!

Tämä maailma on yksinhuoltajia täynnä. Jos usko meinaa loppua, mieti vain, että kyseessä on kuitenkin maailman luonnollisin asia ja sinä kyllä selviät siinä missä muutkin. Älä mieti elämääsi nyt liian pitkälle, vaan etene haaste kerrallaan eteenpäin. Tulevaisuus tuntuu nyt aivan puurolta, mutta hiljalleen asiat selkenevät ja asiat menevät paikoilleen. Askel kerrallaan. Tiedän mistä puhun, koska jäin myös jätetyksi toisen tähden minulle pahaan aikaan ja koko elämän uudelleenrakentaminen lähti aivan tyhjästä. Kipua on paljon ja pitkään, älä pitkitä omaa kärsimystäsi turhaan.
 
selviät tästä
En pysty neuvomaan sinua siinä että jäätkö vai lähdetkö sen sinun pitäisi itse ratkaista.Minun tarinni on seuraava .odotin 2 lastaani kun jäin äitiysneuvolan seulassa kiinni b-hepatiiti löytyi.Miheltä irtosi pikku hiljaa tietoa että oli osallistunut Thaimaassa seksibaarin touhuihin ja tietysti ilman kortsua. Minulle oli selvää ettei voinnut jäädä luottamus oli mennyt kertaheitolla.Selvisi että mies oli pettänyt minua aikaisemminkin.Olin taloudellisesti se heikompi osapuoli mutta hyvin olen selvinnyt alkuhankaluuksien jälkeen.Pää pystyyn kyllä sinä selviät jos päätät näin ! :hug:
 
Harmaana tänään
Hei, täällä tarvitaan myös apua. Tilanteeni on paljonkin samansuuntainen kuin Heinällä...Näitä on valitettavan paljon.

Aviomieheni tunnusti minulle viime syksynä, kun olin tehnyt positiivisen raskaustestin, että hänellä on ollut suhde toiseen naiseen, ja hän on ihastunut tähän. Pitkien keskustelujen jne. päätimme kuitenkin jatkaa yhdessä. Esikoisemme syntyy heinäkuussa ja nyt olemme taas umpikujassa. Sain selville että hän on pitänyt edelleen meiliyhteyttä ko. naiseen....Ja nyt olemme sitten taas siinä pisteessä ettemee enää tiedä erotako vai ei. Rakastamme toisiamme, mutta mies on kuitenkin ihastunut tähän toiseenkin. Tuntuu että olemme ihan hukassa, puhumme paljon, muttemme tiedä mihin suuntaan mennä. Hän pelkää että tätä tehtyä ei saa enää korjatuksi, samoin minä. Mutta kummassakin kytee se halu jatkaa ja halu onnistua. Mutta ero tuntuu helpommalta. Mitä ihmettä tässä voi tehdä? ASjatukset kiertää samaa kehää.
 

Yhteistyössä