Miehestä tullut "nuiva"

Mun miehen mielipiteet ja tapa keskustella on alkanut nyppiä mua oikein olan takaa. Nykyään hän edustaa suorastaan keskustelupalstojen trollikokoelmaa. Eli kaikki mielipiteet on ennalta-arvattavia ja tätä samaa suvaitsematonta litaniaa: kulttuurinrikastus, ullatys, pakkoruotsi pois, sudet on uhka, kaikki on uhka, ryssät, mutakuonot, ilmastonmuutoksen vastustus jne...

Itse en todellakaan ole suvakki. Olen jopa äänestänyt persuja joskus, tosin en kyllä enää kun todelliset karvat paljastunut. Olen itse hieman juntti maalainen, joka suhtautuu kaikkea muuta kuin avoimesti kaikkeen uuteen. Mutta rajansa kaikella. Ei vittu tätä maailmaa voi katsoa vaan jostain ahtaasta laatikosta ja tuomita melkein kaikki mitä tapahtuu. Kaikki on negatiivista, kaikki uusi on paskaa (paitsi auton tekniset ominaisuudet).

Mieheni ei edes aina ollut tämmöinen. Mutta tuntuu siltä, että tämä somessa ja muualla valuva paska ja se, että kaiken maailman algoritmit pistää sut lukemaan omaa näkemystä tukevaa potaskaa, on saanut homman naksahtamaan hänen päässään. Olis melkein helppo uskoa, että hän kirjoittelisi tällekkin palstalle noita aivottomia äärikonservativistisia nega-avauksia (Trump, kulttuurinrikastus, pakkoruotsi jne. kenties jopa naisviha), tosin tuskin tietää ees tästä palstasta.

Lapset on 9v ja 7v, todella fiksuja ja avoimia mieleltään, mutta musta tuntuu että tää miehen mustavalkoinen, kyyninen ja masentava maailmankuva leviää jopa heihin. Toivottavasti ei... Onkohan tässä mitään tehtävissä?

Juu ja oon yrittänyt keskustella, mutta aina se menee samaan vänkäämiseen. Kavereita mun miehellä ei pahemmin ole, kenties parin vanhan kaverin kanssa jauhaa netissä. Suht. samanmielisiä lienevät, joskaan ei yhtä pahoja

 

Miehissä on jostakin syystä enemmän niitä, jotka ovat taipuvaisia yksiulotteiseen maailmankuvaan. Mun mielestä aika moni on enemmän tai vähemmän rasisti, mutta jotkut on vaan tekopyhempiä. Mun mies on omalla tavallaan rasisti, mutta toisaalta se ei sitä koko aikaa paasaa. Ja ei se tarkoita, että ei vois esim. mustien kanssa olla tekemisissä. Sano miehellesi, että "ok, sä ajattelet näin. Mä en. Joten voisitko edes osan pitää ihan oman tietona."

 

Ainakaan palstapersun kanssa ei pysty argumentoimaan. Jos ei ole justiinsa samaa mieltä kaikesta kuin "Ilja" niin on suvakki, piste.

 

Ja sinä haet omalla yksipuolisesti väritetyllä tarinallasi hyväksyntää ja tukea idioottien, trollien ja mielenterveysongelmaisten kansoittamalta uusfeministiseltä foorumilta?

Kokeilepa sitä, mihin keskiverto uusfeministi ei tänä päivänä tunnu kykenevän: katso peiliin ja mieti, pitkään ja hartaasti. Saatat löytää juurisyyn ongelmiisi.

 

Jostain pitäisi saada sitä vaihtoehtoista näkökulmaa todistamaan, että ne persujen inhoamat asiat eivät todellakaan ole 100% pahoja. Mutta ongelmana on, ettei ns. valtamedia ainakaan kelpaa siihen tarkoitukseen, koska jokainen persu tietää valtamedian olevan punavihreitä suvakkeja ja pakkoruotsittajia sekä yrittävän koko ajan johtaa harhaan.

Tosielämän kokemus voisi olla yksi harvoista asioista mikä pystyisi tasapainottamaan persupropagandan yksipuolisiksi muuttamia mielipiteitä.