ainoastaan vastuussa kaikesta
Mies on 5-6 päivää viikosta töissä, joko aamuvuorossa (klo 10-16) tai iltavuorossa (klo 13-20). Työ on papereiden pyörittelyä ja istumatyötä.
Meillä on kolme lasta. Pienimmäinen on vauva (6,5kk), keskimmäinen taapero (1v9kk) ja esikolla ikää 2v8kk. Itse olen heidän kanssaan päivät kotona ja sen mielelläni teenkin.
Ongelma on siinä, että mies ei osallistu tippaakaan mihinkään, mitä perheen arjessa ikinä tapahtuukaan - siis töidensä lisäksi. Vapaa-aikanaan hän tekee kaikkea muuta, paitsi viettää aikaa minun ja lasten kanssa. Mikäli hänellä on vapaapäivä (välillä niitä saattaa olla useampikin putkeen), viettää hän sen jossain ihan muualla kuin kotona. Yleensä seurana ovat kaverit, suuntaa baariin tai johonkin harrastuksiin.
Jos yritän kysellä, että mitäs tehtäisiin vaikkapa sunnuntaina, kun sullakin olisi vapaata, niin vastaus on, että "Olen sopinut Antin kanssa, että menen sen kanssa lenkille, sen jälkeen saunomaan ja myöhemmin auttelemaan Ilpoa muutossa." Tai jos kysyn, että "Tehtäisiinkö jotakin aamupäivällä/illemmalla koko perheen voimin, kun menet iltaan/aamuun töihin?" niin vastaus kuuluu, että "Olen jo sopinut meneväni Kimmon kanssa salille/menen Tuomaksen kanssa kaljalle."
Jos vapaapäiviä on useampia ja koetan ehdottaa, että tehtäisiin vaikka yhtenä päivänä jotakin ihan vain perheen kesken, mentäisiin vaikkapa lasten kanssa puistoon, niin aina miehellä on jotain muita suunnitelmia.
Vapaapäivinään hänelle ei tule mieleenkään hoitaa lapsiaan tai viettää heidän kanssaan aikaa. Tämä tarkoittaa tietysti myös sitä, että minä en pääse ilman lapsia yhtään mihinkään, hyvä jos vessaan ja suihkuun.
Koetin sanoa miehelle, että minäkin tarvitsisin välillä vaikka edes puolisenkin tuntia, jolloin voisin nauttia tasan tarkkaan vain omasta seurastani, mutta mies ei tuntunut käsittävän. Sanoi vain, että "Miten niin, sähän olet päivät kotona?" Joo, olen päivät kotona, mutta liittyykö se tähän asiaan jotenkin? Yritin sanoa miehelle, että yhdessähän nuo lapset on hankittu ja että vastuu heistä kuuluu myös miehelle. Vastaus kuului, että "No mutta mä olen nyt väsynyt kun olin töissä, en mä jaksa/En mä nyt jaksa, mun pitää kuitenkin kohta lähteä töihin."
Hyvin harvoin saatan päästä käymään kaupassa tms. yksin, tyyliin kerran kolmessa kuukaudessa. Lähtöä tehdessänikin mies vielä muistuttaa, että "Älä sitten viivy kauaa, kun mun pitää lähteä Ylermi-Uolevin kanssa kiertelemään autokauppoja, jos sille löytyisi joku kärry."
Eilen illalla mies tuli kahdeksalta töistä. Pienimmäinen oli vielä hereillä. Itse olin yltä päältä puklussa ja ties missä, joten sanoin miehelle (sen jälkeen kun hän oli syönyt, käynyt suihkussa ja muutenkin saanut "asetuttua" kotiin) että lähden käymään suihkussa, pidä vauvalle seuraa sillä aikaa. Mitä sanoikaan mies? "Mä olen kuule just tullut töistä ja väsynyt. Haluan katsoa telkkaria. Etkö sä voi käydä suihkussa joskus myöhemmin?" Voitte arvata, että otti pannuun.
Joo, mies käy töissä ja yrittää tienata rahaa perheemme eteen - totta kai olen siitä iloinen. Mutta lapset on kuitenkin yhteisiä eikä se, että olen heidän kanssaan kotona, tarkoita sitä, että vastuu kaikista muista asioista kuuluu yksin minulle. Sellaista sopimusta ei ole missään vaiheessa tehty, mutta mies ajattelee, että kun käy töissä niin ei tarvitse tehdä yhtään mitään.
Pienimmäinen huusi koliikkia kolme kuukautta. Mies pakkasi kamansa, ja meni asumaan vanhempiensa helmoihin siksi aikaa. Ei kuulemma kestänyt kuunnella. Missään vaiheessa ei ole kysynyt sitä, jaksanko minä aina vain jaksaa ja huolehtia ilman, että parisuhteen toinen osapuoli osallistuu asioihin millään tavalla.
Siis mielelläni minä hoidan lapset kotona ja siihen saakka, kunnes pienimmäinen on ainakin sen vuoden ikäinen - mutta sanomattakin lienee selvää, että tämä tilanne hiertää mua. Mikä ihme neuvoksi?
Meillä on kolme lasta. Pienimmäinen on vauva (6,5kk), keskimmäinen taapero (1v9kk) ja esikolla ikää 2v8kk. Itse olen heidän kanssaan päivät kotona ja sen mielelläni teenkin.
Ongelma on siinä, että mies ei osallistu tippaakaan mihinkään, mitä perheen arjessa ikinä tapahtuukaan - siis töidensä lisäksi. Vapaa-aikanaan hän tekee kaikkea muuta, paitsi viettää aikaa minun ja lasten kanssa. Mikäli hänellä on vapaapäivä (välillä niitä saattaa olla useampikin putkeen), viettää hän sen jossain ihan muualla kuin kotona. Yleensä seurana ovat kaverit, suuntaa baariin tai johonkin harrastuksiin.
Jos yritän kysellä, että mitäs tehtäisiin vaikkapa sunnuntaina, kun sullakin olisi vapaata, niin vastaus on, että "Olen sopinut Antin kanssa, että menen sen kanssa lenkille, sen jälkeen saunomaan ja myöhemmin auttelemaan Ilpoa muutossa." Tai jos kysyn, että "Tehtäisiinkö jotakin aamupäivällä/illemmalla koko perheen voimin, kun menet iltaan/aamuun töihin?" niin vastaus kuuluu, että "Olen jo sopinut meneväni Kimmon kanssa salille/menen Tuomaksen kanssa kaljalle."
Jos vapaapäiviä on useampia ja koetan ehdottaa, että tehtäisiin vaikka yhtenä päivänä jotakin ihan vain perheen kesken, mentäisiin vaikkapa lasten kanssa puistoon, niin aina miehellä on jotain muita suunnitelmia.
Vapaapäivinään hänelle ei tule mieleenkään hoitaa lapsiaan tai viettää heidän kanssaan aikaa. Tämä tarkoittaa tietysti myös sitä, että minä en pääse ilman lapsia yhtään mihinkään, hyvä jos vessaan ja suihkuun.
Koetin sanoa miehelle, että minäkin tarvitsisin välillä vaikka edes puolisenkin tuntia, jolloin voisin nauttia tasan tarkkaan vain omasta seurastani, mutta mies ei tuntunut käsittävän. Sanoi vain, että "Miten niin, sähän olet päivät kotona?" Joo, olen päivät kotona, mutta liittyykö se tähän asiaan jotenkin? Yritin sanoa miehelle, että yhdessähän nuo lapset on hankittu ja että vastuu heistä kuuluu myös miehelle. Vastaus kuului, että "No mutta mä olen nyt väsynyt kun olin töissä, en mä jaksa/En mä nyt jaksa, mun pitää kuitenkin kohta lähteä töihin."
Hyvin harvoin saatan päästä käymään kaupassa tms. yksin, tyyliin kerran kolmessa kuukaudessa. Lähtöä tehdessänikin mies vielä muistuttaa, että "Älä sitten viivy kauaa, kun mun pitää lähteä Ylermi-Uolevin kanssa kiertelemään autokauppoja, jos sille löytyisi joku kärry."
Eilen illalla mies tuli kahdeksalta töistä. Pienimmäinen oli vielä hereillä. Itse olin yltä päältä puklussa ja ties missä, joten sanoin miehelle (sen jälkeen kun hän oli syönyt, käynyt suihkussa ja muutenkin saanut "asetuttua" kotiin) että lähden käymään suihkussa, pidä vauvalle seuraa sillä aikaa. Mitä sanoikaan mies? "Mä olen kuule just tullut töistä ja väsynyt. Haluan katsoa telkkaria. Etkö sä voi käydä suihkussa joskus myöhemmin?" Voitte arvata, että otti pannuun.
Joo, mies käy töissä ja yrittää tienata rahaa perheemme eteen - totta kai olen siitä iloinen. Mutta lapset on kuitenkin yhteisiä eikä se, että olen heidän kanssaan kotona, tarkoita sitä, että vastuu kaikista muista asioista kuuluu yksin minulle. Sellaista sopimusta ei ole missään vaiheessa tehty, mutta mies ajattelee, että kun käy töissä niin ei tarvitse tehdä yhtään mitään.
Pienimmäinen huusi koliikkia kolme kuukautta. Mies pakkasi kamansa, ja meni asumaan vanhempiensa helmoihin siksi aikaa. Ei kuulemma kestänyt kuunnella. Missään vaiheessa ei ole kysynyt sitä, jaksanko minä aina vain jaksaa ja huolehtia ilman, että parisuhteen toinen osapuoli osallistuu asioihin millään tavalla.
Siis mielelläni minä hoidan lapset kotona ja siihen saakka, kunnes pienimmäinen on ainakin sen vuoden ikäinen - mutta sanomattakin lienee selvää, että tämä tilanne hiertää mua. Mikä ihme neuvoksi?
